Suomen suurin matkablogiyhteisö

Karhunkierros rinkalla sekä Riisitunturi päivärepulla

Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti, kokonaan kävellessä 80km. Sanotaan, että se on kierrettävä kerran elämässä, alkuosan pätkiä voisi myös meloa.  Oulangan kansallispuiston ykköspaikat ovat kuohuvia koskia ja tuntuikin, että koko reitillä aina näki kosken jossakin, villinä ja vapaana aina jonkun kallion kyljessä. No kyllä niitä hiennostavia tuntureitakin löytyy.

Karhunkierroksen vaelsimme kolmessa päivässä, yht. 54km. Meille jäi yksi ylimääräinen päivä, joten teimme päivävaelluksen Riisitunturilla  n. 8km. Sää suosi, poikkeuksellinen sää syyskuun alun sääksi.  Oli täysin sateetonta ja lämmintä (päivällä n. 14 C ja yöllä 7 C). Päädyimme tekemään normaalia Karhunkierrosta lyhyemmän vaelluksen, sillä koimme, että meillä yksi tai jopa kaksi päivää liian vähän, viisi(-kuusi) vaelluspäivää olisi sopiva koko kierrokselle. Päätökseemme vaikutti myös se, että meillä oli tiukat työputket alla ja emme halunneet rasittaa itseämme liikaa. Olemme vaeltaneet syysvaellusta vaellusparini kanssa jo monta vuotta, tämä on seitsemäs syysvaelluksemme, joten olemme oppineet olemaan rehellisiä niin itsellemme kuin toisillemmekin.

Jos haluat mennä näihin Pienen Karhunkierroksen ja Riisitunturin maisemiin talvella, lue lisää tästä.

Vaelluspäivien kulku:

1.päivä Oulangan luontokeskus- Kotapaikka Kitkajoen varrella, 21km, väsynyt olo. Kitkajoen varsi oli kaunis paikka yöpyä.

Kiutaköngäs

Aamusta saunoimme inan liian kuumassa saunassa omassa huoneistossamme Ski-Inn Ruka Villagessa. Olin herännyt viideltä ja laitoin saunan päälle -heräsimme vasta seitsemältä kellon soittoon. Scandicin aamupalalta siirryimme taksilla polun alkuun.  Heti alkuun saimme aistia yhden Karhunkierros reitin ehkä upeimmista kohdista, Kiutakönkään. Kosken pauhu oli korvia huumaava,  veden virta on vahva. Näissä kohdin toki jaamme elämystä luonnollisesti monien ulkomaalaisryhmien kanssa, joita tyyppillisesti tuodaan vain nähtävyydelle. Toisaalta Karhunkierroksen valtti on myös se, että monet sen vaikuttavimmista kohdista ovat nähtävissä vain lyhyen kävelymatkan päässä, tämä on upeaa. Mutta toisaalta arvioimme, että myös noin puolet yöpyvistä rinkkavaeltajistakin oli ulkomaalaisia, lähinnä ranskalaisia, saksalaisia ja itävaltalaisia.

1.yön majapaikka

Kehon tuntemusten havainnointia pitkälti tämä päivä sekä rinkan säätöjen tarkistelua tuntemusten mukaan. Meillä on tapana vaelluksissamme sopia aina välissä hiljaisen kävelyn pätkä ja niin tänäänkin . Söimme liian vähän ruokaa koko päivän, odotettiin koko ajan, että olisi tuli valmiina seuraavassa taukopaikassa ja kun ei ollut, niin ei tehty makkaroita, vaan mentiin leivillä. Tästä oppineena, näin ei ensi vuonna. Saapuessamme kota oli varattu, plus se ei muutoinkaan vetänyt puoleensa, sillä siellä oli vahva savun haju, olimme siis teltassa yön. Telttapaikka oli kaunis, oli mukava istua joen ääressä, syödä päivällistä ja nauttia minttukaakaot vielä jo hämärän alkaessa tulla. Väsyneenä kokosimme teltan, mutta järki vielä luisti – uusi telttani oli helppo koota Helsportin Ringstind Superlight eli reilun kilon painoinen teltta. Liian pienihän tämä kahden hengen teltta oli meille – sen lasketaankin olevan hyvänkokoinen yhdelle. Liian kuuma tuli siitäkin syystä, että pyörin koko yön ja makuualustani siirtyi lähemmäksi vaelluskaveriani ja hän siirtyi teltan seinämää vasten.

Päivän ruokailut: aamupala Scandic, lounaana leivät kananmunalla ja juustolla, välipalana pähkinät ja snickersit, päivällisenä leivät kalkkunamakkaralla ja iltapalana valmisateriat, snickersit ja minttukaakao

 

2. päivä Kitkajoen varsi – Porontimajoki. 18km, 10 h vaelluspäivä. Rättiväsynyt olo. Ihana paikka yöpyä kosken kuohuessa nukkumamökin takana

Ihan poikki jo aamusta. Ensimmäiset kilometrit haastavia, inan päälle kilometri tunnissa, kiviä juurakkoa, korkeuseroja. Viimeiset viisi kilometriä pidettiin taukoja kilometrin välein. Viimeinen kilometri ei tuntunut loppuvan. Oikeasti viimeiset kilometrit olivat tasaista polkua, jopa metsäautotietä. Käytännössä koko päivän purojen solinaa, kosken kuohunaa. Päivän kohokohta risottolounas, aah mikä nautinto (tämän jutun lopussa resepti, suosittelemme). Lounaan jälkeen kohtaamallemme poikaporukalle annoimme kävelysauvan, kun yhden heistä nilkka oli kipeä. Annoimme sillä ajatuksella, että saavat pitää, mutta illalla ollessamme samassa majoituksessa, he palauttivat sauvan minulle. Ihania lyhyitä kohtaamisia päivän varrella useita, kyllä vaeltajat ovat oma rotunsa ja pääsääntöisesti huippuja.

Jyrävä

Mietimme, että mikä se onkaan, että vaikka on toinen toistaan upeampia maisemia, hyvä sää ja mukava vaelluskaveri, niin siltikin puheenaiheet luokkaa: ”Syödäänkö nyt snickersit vai onko niitä enää?”, ”Sattuuko sun olkapäihin, pitäisikö koittaa säätää olkahihnoja?”, ” Mulla loppuu vesi, koskahan seuraava puro?”, ””Eikö nää kivet jo lopu, ei ole ikinä ollut näin pitkä kilometri”. Toisaalta tämä on vaellusta, tämä juuri kuuluu asiaan. Se on elämistä siinä hetkessä, yksi hetki ollaan ihastuneita hetkeen ja sen maisemiin, toisessa kipu valtaa ja vie mielen siihen.

Matkalla olevaan Jyrävän kosken autiotupaan rakastuimme  ja totesimme, että siinä haluaisimme yöpyä, jos palaamme reitille. Upea paikka kerrassaan ja siitä pääsi suoraan uimaan koskinäkymän alle. Toinen juttu sitten on menisikö oikeasti uimaan ;-). Totesimme, että meidän olisi hyvä kyllä harjoitella kylmällä vedellä pesua. Iltapesut meillä on aina vähän mitä sattuu, kosteuspyyhkeillä pyyhkimistä ja ehkä siitä johtuen alkuyöstä on kostean nihkeä ja kylmä olo makuupussissa.

Seitsemältä perillä – käytännössä 10h vaelluspäivän jälkeen rättiväsyneenä. Meidät kohtasi ensimmäiseksi eräs vaeltajanainen sanoen, että mökit täynnä. Muka empaattisesti sanoi sen… Ei ollut mökit täynnä,  molemmissa oli neljä yöpyjää ja kun toiseen meni vaelluskaverini ja toiseen minä, niin ainakin minun tuvassa olisi ollut vielä yhdelle nukkujalle tilaa. Yövyin ranskalaisten, neljän nuoren aikuisen porukan kera, olivat vaihtelun vuoksi halunneet tulla Suomeen, asuvat aivan Sveitsin rajalla ja joka viikonloppu Alpeilla vaeltamassa. Harmillisesti heidän kielitaito oli vähäinen, joten aitoa keskustelua ei tullut. Autiotuvan takana kohisi koski todella voimakkaasti, yöllä satoi voimakkaasti, mutta sitä oli vaikea kuulla voimakkaan kohinan alta. Ihana paikka yöpyä!

Päivän ruokailut: aamupala puuro kuivilla marjoilla, tee/kahvi, välipala rusinoita ja pähkinöitä, lounas sienirisotto , leipä sulatejuustolla, päivällinen couscous falafelillä, minttukaakaot

 

3.päivä  Porontimajoki-Ruka, 15km, olisimme jaksaneet jatkaa vaikka kuinka pitkään vielä tarvittaessa kävelyä.

Aamulla olin aikaisin hereillä, kun ranskalaisryhmäkin oli aamuvirkkua porukkaa. Edellisistä päivistä oppineena päätimme pitää hyvin taukoja ja syödä jotain jokaisella tauolla. Heti ensimmäsellä laavulla teki lähtöä itavaltalainen pariskunta, aivan upeita tyyppejä. Heidän kanssa juteltiin hieman ja samalla syötiin cashew pähkinöitä sekä salmiakkipäällysteisiä rusinoita/taateleita. Vaelluskaverini totesi tämän päivän reitillä tehneensä nyt elämänsä porrastreenit – yritin kovasti ehdottaa, että se voisi olla ohjelmassa hänen 50v synttäreillä – ei kuulemma mennyt idea jatkoon. Paljon oli portaita tosiaan tässä päivässä. Kaikki vaeltavat ryhmät nimeävät toisensa, mikähän meidän nimi? Ei vielä selvinnyt, mutta kyllä se jonain vuonna selviää, ehkä voisi olla jopa seuraavan pidemmän vaelluksen tehtävä selvittää. Suolammen laavulla näimme kuukkeleita, niin kauniita. Kuukkelin ääniä kyllä on kuullut kaikkialla. Vaeltajissa oli ehkä eniten 3- kymppisten porukoita, Hetta-Pallaksella oli eniten meidän ikäisiä. Ulkomaalaisten osuus yllätti. Naavaa roikkuvia puita ja raikasta ilmaa, ihastelimme koko näitä ajan. Aluskasvillisuuden monimuotoisuus tuli puskapissalla tutuksi. Metsän hiljaisuus oli hoitavaa hiljavaa hiljaisuutta, luonnollista meluttomuutta.

Kaiken palvelleet kengät

Totesimme taas kerran, että ensimmäinen vaelluspäivä menee metsään laskeutumisessa. Toisena päivänä hiljaisia kävelyosuuksia tuli pyytämättä, kun olimme niin katki, ensimmäisenä niitä tietoisesti tehtiin. Toisaalta kuitenkin kolmannenkin päivän jälkeen olisimme jaksaneet jatkaa vaeltamista vaikka kuinka pitkään

Päivän ruokailut: aamupalana puuro marjakiisselillä/kuivilla marjoilla, lounaana valmisruuat , välipaloja söimme päivänä aikana kolme, ensin: tee, pähkinät, snickersit, keksiä, sitten: makkarat, kolmantena kertana taatelit, leivät/lämmin kuppi mehukeitto, päivällinen Scandicissa (menu: etanapannu ja lohikeitto sekä muikut perunamuusilla ja uunijuureksilla)

4. päivä, Riisitunturin päivävaellus, n. 8km

Heräsimme motellissa, Hostel Matkailumaja Rukatupa, halpa huone, 22€/nainen. Jotenkin tunkkainen paikka, no eikö sen voisi hinnastakin arvata, oikein perinteinen kaupparatsujen paikka.  Kaupan päälle tuli inhottava päällekäyvä toinen matkalainen, Lapissa asuva mies, joka liimautui kiinni ja rikkoi rajoja – tunki jopa aamulla pakatessamme huoneeseemme kuunteluttamaan you tube videoitaan. No mies ja hänen toiminta puhututti meitä pitkään vielä polullakin. Riisitunturilla kävellessämme mietin joulun ajan perhevaellusta siellä ja kesäisen/talvisen vaelluksen eroja. Kaukaisuuteen näki kivasti ja vietimme pitkän kaavan mukaan nautiskellen lounashetken valmisruokien ja tee ja keksien kera. Aah. Loppuun vielä hiljaisen vaelluksen osuus. Ja yllätys: vaelluskaverini vaelluskengästä irtosi pohja!!! Näin voi siis oikeasti käydä ja kyseessä ei ole legendat tai halpiskengät vaan hänen n. 10 vuotta vanhat (toki paljon kilometrejä omaavat) vakuumikengät (Meindl, arvo n. 280€). Myöhemmin suutari tarkasti kengät ja totesi niin hyväkuntoisiksi, että liimasi vain pohjat kunnolla uudelleen. Eli kunnon kengät ovat kunnon kengät.

Riisitunturi päivä oli meille epätyypillinen, kevyen päivärepun kanssa nautiskelimme. Mietimme, mitä vaellus sitten on, kun ei enää kykene kantamaan kantamuksia pitkiä päivämatkoja. Totesimme, että tätä se on ja ei mitenkään huono juttu. Havainnoimme tämänkaltaisia kulkijoita ja jopa ihastelimme heitä, hyvin vanhoja pariskuntia lähinnä.

Riisitunturin klassikkokuva: lähtöportti

Päivän ruokailut: aamupalana puuro kuivamarjoilla, juustoleivät, kahvi/tee, lounaana: hetivalmiit ruuat, leivät teetä ja suklaakeksipaketti, välipalana jätskiä ja saunan jälkeen breezer/lonkero, karkkia ja päivällisenä teimme Ski-Inn Ruka hotellissa (yövyimme siellä vielä, niin aamulla oli kivempi lähteä kotimatkalle) kuivapastan (palsternakkapasta) kirkatetulla voilla ja parmesanilla sekä sen kanssa teimme vihersalaatin

Tässä sinulle vielä suuntaa antavaa vinkkiä siitä, mitä varusteita vaelluksella tarvitaan. Pyrin aina minimoimaan kantamukseni ja nykyisellään en juuri kanna mitään turhaan

Käytetyt vaatteet ja varusteet kolmen päivän vaellukselle:

Rinkka, jonka alaosassa makuupussi ja makuualusta. Rinkassa roikkuu kompassi, pilli ja ylimääräisiä kiinnikeitä
Päällä pikkuhousut (+jokaiselle päivälle vaihtoalushousut) ja yksillä rintsikoilla mennään

Merinovillaiset sukat (samoilla sukilla kolmen päivän vaellus) ja vaihtosukat (oli kolmannetkin, mutta en käyttänyt)
Vaellushousuina juoksutrikoot (oli lämmin, n. 14C päivällä) ja kuorihousut (oli mukana lisäksi merinopitkikset, mutta ei käyttöä, kun makuupussi superlämmin,  tarpeen, jos kylmempi makuupussi)
Vaelluspaitana pitkähihainen Kari Traa merinopaita, samaa käytin kolme päivää (rinkassa pitkähihainen merinopaita, lyhythihainen merinopaita ja fleese, millekään ei ollut käyttöä, mutta muulla kelillä varmasti olisi)
Kuoritakki
Muut varusteet:
Hygieniatuotteet (dödö, hammasharja, tahna, harja, kosteuspyyhkeet, yksi vessapaperirulla, särky- ja flunssalääkkeet, laastarit, nilkkatuki just in case)

Vaellussauva
Minipyyhe ja kuivashampoo
Varavirta ja latauspiuhat, otsalamppu
Termari ja vesipullo

Riisitunturin tykkypuut kesä/syysmallissa

 

Hieman maaruskaa näkyvissä

Havainnot ja vinkit tulevia vaelluksia varten:
– vaellussauvojen erilaisuudet: Marimekko kävelysauvat ok, mutta minun vaellussauvan jousto-ominaisuus auttaa. Tälle reitille olisi riittänyt yksi vaellussauva/näinen
Noin 15km ja ehkä inan yli on meille sopiva päivämatka, 21km oli liikaa!
– Snickersejä tarvitsemme enemmän kuin yksi per päivä. Muitakin voi ottaa esim. suklaariisikakut. Magnesium poretabletit jatkossakin ja tykkäsimme lakritsirusinoista (minulla oli lakritsitaateleita, mutta niitä ei jatkoon). Ehkä kokeiluun salmiakkipäällysteisiä lakritsoja. Kuivattu lihasnack ei jatkoon.
– Kun alkaa satamaan, katso taivaalle ennen kuorivaatteiden pukemista, pilvet voi paljastaa alkaako oikeasti satamaan… Edes takaisin pukeminen ja riisuminen rasittavaa.
– Keveytuntsikka taukotakiksi jos kevyt takki, jos paksumpi kuoritakki,  fleese riittää
– Merinovillaiset pikkuhousut ostoslistalle, inhottava olo, kun muutoin kuiva olo, mutta alusvaatteet nihkeät-Minun comfort -12,5C makuupussi oli liikaa n.7C keleissä -yöunet katkonaiset
– Kuivattu sienirisotto kirkastetulla voilla ja parmesanilla on must juttu,  selvitämme tähän sopivan viinin seuraavalle kerrolle. Mietimme myös seuraavaan kertaan mahdollisesti maustettua kanapastaa (palsternakkapasta ei ollut riittävän hyvää, ei jatkoon)
– Selvitellään mahdollista riippumattoyöpymistä seuraavaan kertaan. Myös tarpeen perehtyä helppoon tapaan kiinnittää riippumatto puuhun sekä malli (myös hyttyssuoja ja sadetarppi päälle).
– Varustelistaan pitää lisätä Jeesus-teippi

Sienirisoton Valmistusohje
neljä annosta
500 g tuoreita sieniä
400 g risottoriisiä
1 sipuli
1 l kuumaa kasvislientä fondista
0,5 lasia valkoviiniä (tai pieni loraus omenaviinietikkaa)
hieman öljyä kuullottamiseen
tarjoiluun parmesaania ja kirkastettua voita
Valmistus
Puhdista sienet ja poista kuivat, puisevat kannat. Kuori tarvittaessa. Pilko pienenpieniksi palasiksi.
Valmista kasvisliemi kattilassa ja pidä kiehuvan kuumana koko liemen lisäämisen ajan.
Kuullota sienet ja pieneksi pilkottu sipuli toisessa kattilassa pienessä määrässä öljyä.
Lisää riisi kattilaan ja pyörittele hetki öljyssä. Lisää viini ja anna nesteen haihtua.
Lisää kattilaan kasvislientä kauhallinen ja sekoita, kunnes neste imeytyy riisiin. Lisää sitten seuraava kauhallinen.
Jatka liemen lisäämistä ja riisin sekoittelua, kunnes riisi on kypsää (maista, että se on pehmeää). Kuivattavasta ennallistettavaksi tarkoitettu riisi kannattaa keittää kypsäksi, toisin kuin tuoreeltaan tarjottava risotto, joka tarjotaan al dente.

Säilytys: Levitä risotto leivinpaperin päälle uunipellille ja siirrä siitä uuniritilälle.
Nosta ritilä uuniin, aseta uunin lämpötila 50 C:een ja laita puukapusta uuninluukun väliin. Anna kuivua.
Tarkkaile kuivumista ja kääntele risottoa välillä. Kuiva risotto on kovaa. Säilytä sienirisotto minigrip- tai vakuumipussissa. Kuivattu risotto säilyy huoneenlämmössä, mutta voit halutessasi säilyttää sitä ennen retkeä myös jääkaapissa tai pakastimessa, jolloin säilyvyysaika pitenee.
Käyttö: Ennallista risotto liottamalla sitä vedessä. Lisää yhteen risottoannokseen sen verran vettä, että risotto peittyy ennallistua, kunnes riisit ovat pehmeitä. Riisin ennallistuminen voi viedä jopa tunnin, lämmin vesi nopeuttaa ennallistumista. Kuumenna risotto kiehuvaksi. Lisää ennallistettuun risottoon kirkastettua voita ja parmesaania – meidän havainto, kirkastettu vesi trangian pohjalle, estää pohjaanpalamisen – netin mukaan kirkastettu voi toimii täten.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

12 Comments

  • Reply Reino sunnuntai, elokuu 9, 2020 at 16:19

    Heips! Vaikka omasta kierroksesta alkaa olla jo kohta parikymmentä vuotta, tulee kuvista mieleen aika elävästi kaikki nuo paikat.
    Kiitos hyväsät kirjoituksesta.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, elokuu 13, 2020 at 15:33

      Kiitos! Itsekin tykkään paljon lukea myös muiden vaelluksista/reissusta niihin ´paikkoihin missä olen itse ollut. Muistuu vahvemmin omat kokemukset mieleen!

  • Reply Maapalloilija sunnuntai, elokuu 9, 2020 at 17:17

    Hyvin kirjoitettu ja informatiivinen kertomus! 🙂

    • Reply kodinvaihtaja torstai, elokuu 13, 2020 at 15:32

      Kiitos!

  • Reply Jenni / Out in the Nature sunnuntai, elokuu 9, 2020 at 22:27

    Olipa mahtava postaus, paljon mielenkiintoista luettavaa. Todella hienoa tuo rehellisyys itselle ja vaellusparille. Luonnosta pitää nauttia, eikä tiukalle aikataulutettu vaellus välttämättä sitä ole. Toiset tosin tykkää sellaisestakin, joten kukin tyylillään.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 15:47

      Kiitos! Itse en miellä vaellusta urheiluksi (vaikka rinkkavaellukset aina sitäkin ovat), joten ei tarvitse suorittaa. Mutta jos joku painelee, niin antaa mennä 🙂

  • Reply Marika /Matkalla Missä Milloinkin keskiviikko, elokuu 12, 2020 at 00:01

    Minä ja Mikko tehdään mieluiten päiväretkiä repuilla, teltassa yöpyminen ei ole meidän ensisijainen valinta. Karhunkierrosta olemme miettineet, silloin voisimme turvautua vuokratupiin. Vaelluksissa mahtavaa on juuri tuo hetkessä eläminen.

    • Reply kodinvaihtaja torstai, elokuu 13, 2020 at 15:32

      Tiedättehän, että Karhunkierros on mahdollista tehdä vähän samoin kuin Caminotkin Espanjassa, että menee päivärepuilla ja majoitusyrittäjä tuo hakee aina jostakin pisteestä ja vie yöpymispaikkaan ja sitten aamulla heittää taas polun varteen. En muista yrittäjää, mutta sellainen osui silmääni.

  • Reply Sari / matkalla lähelle tai kauas lauantai, elokuu 15, 2020 at 18:11

    Tänä kesänä on tullut enemmän luettua näitä vaellusjuttuja. No mekin ollaan päiväretkiä tehty enemmän kuin ennen. Viime aikoina keskusteltu näistä yö vaelluksistakin. Saa nähdä lähdetäänkö kokeilemaan. No tuo karhunkierros olisi sellainen must.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 15:53

      Karhunkierroksella pitää olla teltta mukana (paitsi jos ostaa ohjelmapaketin), mutta Hetta-Pallaksen pääsee varaustuvilla. Sekin kiva, suosittelen. Toisessa tunturit, toisessa kosket.

  • Reply VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 09:45

    Olipas ihanan perusteellisesti kerrottu kuvaus reitistä. Kiitos! Kävin viime kesänä Pienen karhunkierroksen, jolloin yövyimme matkan varrella teltassa. Lisäksi käytiin melomassa Oulankajoella ja yövyttiin sielläkin matkan varrella teltassa. Päätettiin, että joskus tullaan kävelemään koko Karhunkierros. Maisemat oli niin upeita ja tämä postaus kyllä vain nostatti vaelluskuumetta!

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, elokuu 16, 2020 at 15:53

      Kiitos! Itse haluaisin meloa siellä tai laskea koskia.

    Vastaa käyttäjälle VEERAPIRITA / Aurinkorasvaa ja aloe Veeraa Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.