Suomen suurin matkablogiyhteisö

Patikka Bergenissä vuorelta vuorelle – ei ne norskit dopingia käytä!..

Floyeniltä näköala keskustaan

Ulrikelta näköala kaupunkiin

Näytti bergeniläisittäin kauniilta säältä, vain kolmen tunnin ajan sadetta ja muutama milli. Lähdimme cityhaikille eli Ulriken vuorelta Floyenille. Jätimme auton Montana Hostellin parkkipaikalle. Parkkipaikka ei ollutkaan enää ilmainen, vaan maksu 75 NOK tekstiviestillä. Hostellin nurkilta oli hyvät viitat reitin alkuun ja melko alkuvaiheessa piti valita, joko 800m jyrkät kiviportaat huipulle tai 2,4 km ja loivemmin ylös. Helppo valinta, kiviportaat. Ulrikelle nousu kesti tunnin. Nousu on tylsä, mutta maisemat sen arvoiset!!

Ulrikella oli rauhallista, sillä vasta vuonna 2021 avataan köysirata huipulle sekä huipun kahvila – nyt sinne kannattaa mennä! Ja jos ei halua tehdä pidempää vaellusta, niin sitten loivempaa 2,4 km reittiä alas.

Kahvilan takapuolella on vesipiste. Toki suurta ongelmaa vedensaannissa ei ole reitillä (paitsi kuumalla kelillä), sillä noin puolivälin koskikohdassa ihan kyltillä ilmaistu vesipiste. Ja ottaisin minä muistakin puroista vettä. Kahvilan takaa lähtee reitti 13 km vaellukselle. Arvoitu kesto oli 5h, meillä kesti 5,5h sisältäen yhden ruokatauon ja 2 välipalataukoa.

Ajattelimme laskea kaikki meidät ohittavat polkujuoksijat. Kolmenkymmenen kohdalla luovutimme, niitä riitti ja riitti.. Totesimme, että ei ne norjalaiset mitään dopingia käytä, ne on vaan niin hyviä. Ei kaikilla edes ollut vesireppua tai mitään muutakaan mukana. Ja juoksivat shortseissa ja t-paidassa, vaikka ulkona oli 15C ja sadetta oli tuloillaan.. Ainut joka ohitettiin oli varmaan 80-vuotias pappa..

Säätiedotus piti minuutilleen paikkansa, klo 11 alkoi sade ja klo 13 loppui. Reitti on niin kallioinen, että ei kannata lähteä vaellukselle, jos sataa enemmän. Myös sumu on yllättävä, yhtäkkiä olimme pilvessä ja hetkeä myöhemmin taas näkyi. Kovimman sateen aikana ei nähnyt mitään maisemia.

Meitä vastaan tuli norjalainen perhe ja heidän ohitettua hieman edelläni kulkeneen mieheni, kuulin heidän kommentoivan ”Helsinki”. Pakko oli kysyä heiltä, että näytetäänkö me todella niin suomalaisilta. Saatiin hyvät naurut, nimittäin he vain pelasivat nimipeliä ja muistelivat eurooppalaisia pääkaupunkeja. Kun kehuin norjalaisten kuntoa, niin perheen isä kommentoi, että he vastaavasti ihmettelivät Suomi-visiitillä oululaisten liikunnallisuutta: kaikki pyöräilevät tai rullaluistelevat. En tätä heille sanonut, mutta Norjassa ei juurikaan näytä olevan pyöräteitä, niin noita lajeja ei voikaan juuri harrastaa, ainakaan perheenä.

Tämä vaellus kannattaa tehdä juuri näin päin, kuulemma vähän helpompi, mutta myös siitä syystä, että viimeiset n. 4km tylsää soratietä/ jopa asvalttia. 2 km ennen Floyenin köysirataa on Brushytten kahvila. Siinä kannattaa poiketa, sillä Floyenilla on niin järkyttävä ryysis, että paettiin kovaa vauhtia. Olimme miettineen kaapelihissillä alas menoa, mutta päätimme kuitenkin kävellä. Alas käveli 3 km matkan n. 30 min(hissillä 6 min , hinta reilun 10€).

Viimeisten kilometrien maisemat:

Sinällään sunnuntairetki Floyenille on bergeniläisten perheiden ilo. Ollut jo reilun vuosisadan, ensimmäinen ravintola avattiin sinne 1912!!! Huipulla on kivoja lasten leikkikenttiä, tyylikkäitä ravintoloita ja järvellä sai meloa inkkareilla ilmaiseksi. Keskustan näkee kivasti, totesin, että Floyen on Bergenin ”näkötorni”. Mutta Floyenin reitit näyttivät todella tylsiltä, niitä en lähtisi kiertämään.

Ja Norjan suurin puu on muuten ihan mitätön. Vähän ennen kaupunkia viitta ohjasi 200 m päähän Norjan suurimman puun luo. Norjalla on öljyä, mutta kunnon puita niillä ei ole, ko. puu oli vaan vähän perusmäntyä kookkaampi..

Alas kaupunkiin tultuamme, laitoin google mapsiin Hostelli Montanan ja saavuimme bussi numero 12 pysäkille 6 minuuttia ennen bussin tuloa. Mukava nuorimies opasti meitä lataamaan Skyss  Billett appin ja sen avulla ostimme kahdelle bussiliput (yht 78 NOK). Google maps ohjasi meidät vielä jäämään oikealla pysäkillä pois ja pysäkiltä kävelimme noin 300m matkan parkkipaikalle. Olipa kätevää!

Mitä kokemuksia sinulla on Norjan säistä? Oletko yllättynyt reittien vaativuusmerkinnöistä/ norjalaisen kilometrin pituudesta – kokemus kertoo, että pidempi kuin Suomessa ;-)?

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Marika /Matkalla Missä Milloinkin tiistai, heinäkuu 28, 2020 at 18:29

    Olemme suunnitelleet matkaa Lofooteille, mutta mielenkiintoista lukea myös muualla Norjassa olevista patikkareiteistä. Tuo reitti varmaan vilkastuu, kun alkupään kaapelihissi valmistuu… Olisiko patikan päätteeksi saanut bussilipun ostettua myös käteisellä?

    • Reply kodinvaihtaja keskiviikko, heinäkuu 29, 2020 at 11:53

      Bussilipun sai ostettua vain appin kautta. En tiedä oliko tullut vasta koronan myötä tämä vai ihan yleinen käytäntö. Meillä ei ollut matkassa ollenkaan käteistä ja missään vaiheessa sitä ei kyseltykään.

  • Reply Sanna I Seven Seas torstai, heinäkuu 30, 2020 at 22:17

    Hymyilytti tuo ’Helsinki!’-kohtaaminen! Olisi kieltämättä minuakin jääny mietityttämään asia, joten kiva kun kysyit. 🙂 Itselläni ei ole kokemusta tuolta suunnilta haikkauksilta, mutta maisemat näyttää kyllä kivoilta!

    • Reply Mari/Kodinvaihtaja perjantai, heinäkuu 31, 2020 at 19:27

      Niin ilman suuni aikaisemmista olisi jäänyt käsitys, että tunnisti meidät. Suomalaiset kuitenkin ihan tietyn näköisiä. Ulkomailla itsekin monasti toisen suomalaisen tunnistaa. Ei pukeutumisesta, vaan ihan ulkonäöstä:-)

    Vastaa käyttäjälle Marika /Matkalla Missä Milloinkin Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.