Suomen suurin matkablogiyhteisö

Haluaisitko yöpyä maailman pienimmässä autiotuvassa – tunti Vuokatista

Jos menet Kajaaniin, Kuopioon tai Sotkamon Vuokattiin, niin miksi et menisi Tiilikkajärven kansallispuistoon? Noin tunnin ajomatka kaikista näistä. Ihaninta Tiilikkajärvessä on upeat pienet privaatit beachit. En usko, että sinne ruuhkaa tulee, kuitenkin beachistä riippuen parkkipaikalta kävelee niille 1,5-3,5 km. Samakkotammen opastuspaikalta pääsee upeimmalle Venäjänhiekan beachille kävelemälle reilun 3km, mutta tällä kertaa minä en mennyt sinne, se jää odottamaan seuraavaa visiittiä. Tämän kansallispuistoretken tarkoitus oli valita mukana lyhyt lenkki (5-10 km) juosta. Olin palaamassa Lemmenjoen kansallispuistosta viiden päivän rinkkavaellukselta ja Hossassakin olin pysähtynyt ajomatkalla kotiin päiväreppuretkellä. Tillikkajärven tarkoitus oli toimia jalkojen jumien avaajana ja rennosti juoksennella.

Jätin auton Pohjoisniemen parkkipaikalle. Se oli hieman haastava löytää sillä laitoin navigaattoriin luontoon.fi sivustolta löytyvän osoitteen Kajaanintie 1655, Rautavaara ja päädyin ties minne useamman kilometrin päähän (missasin vielä kyltinkin tai sitten se ei näkynyt toisesta suunnasta tuleville). Yleensä google mapsistä löytyvä paikka on johtanut harhaan kansallispuistojen kohdalla, mutta nyt se meni juuri sinne minne pitikin. Parkkipaikan portilta pienen matkan käveltyä tulee risteys ja mahdollisuus lähteä oikealle tai vasemmalle. Lähdin oikealle ja seurasi kolmen kilometrin mittainen harjupolku. Helppokulkuinen harjannepolku, jonka molemmilla puolilla on näkyvissä Tillikkajärvi koko ajan. Paikallinen vanhempi mies kertoi, että -70 luvulla hän ajoi Mossella aina Kosevan autiotuvan rannalle asti. Onneksi se on nykyään kävelijöille omistettu. Tästä harjupolusta tulee mieleen Liesjärven kansallispuiston Kyynäräharjun vastaavanlainen harjupolku – jos siis et voi mennä Itä-Suomeen asti, niin Tammelasta, Forssan läheltä löytyy vastaava. Tästä reitistä voit lukea lisää tästä.

Pohjoisniemen parkkipaikalta ensimmäinen kohteeni oli ehkä maailman pienen autiotupa (muualla maailmassa kun ei tietääkseni autotupajärjestelmää ole) eli Kosevan kahden hengen autiotupa. Olipa kerrassaan valloittava autiotupa. Söpö. En voinut vastustaa kiusausta pitää pientä ”opetustuokiota” autiotuvalla. Lähtiessäni kaksi pientä lasta kirkkaalla äänellä kysyi ”Kenen tämä talo on?”. Kerroin heille, että kyseessä on kaikkien meidän yhteinen talo, jossa kuka tahansa saa nukkua yhden yön. Ja että autiotupa on tarkoitettu matkasta väsyneenä saapuvalle kulkijalle ja sen tähden pitää olla myös teltta mukana, kun ensimmäisenä tuvalle saapuneen pitää antaa tilaa myöhemmin saapuvalle kulkijalle. Eihän tätä periaatetta enää noudateta, mutta niinhän se on. Ja kyseinen tupa on niin pieni, että etenkin ruuhka-aikaan se toimii parhaiten tupana, jossa lämmitellään, kuivataan kamat ja laitetaan ruokaa/syödään. Itse asiassa tällä kertaa siellä juuri olikin pari rinkkaa pakattuna ja pyyhkeitä kuivumassa. Ja tuvan ilma oli niin savusta tunkkainen, että ei ehkä ihan turvallista olisi siellä yöpyäkään, aamulla saattaisi ehkä olla päänsärkyä savusta. Ja tuvasta saappaanheiton päässä taas ihana hiekkaranta. Alueella olisi ihana telttailla ja se onkin virallinen telttailupaikka vessoineen ja nuotiopaikkoineen.

Kun autiotuvalta jatkaa matkaa eteenpäin kohti Pohjoisniemen päätyä, niin ohittaa Täyssinän rauhan rajakiven – tai itse asiassa sinne pitäisi uida/meloa, se on keskellä Tiilikkajärveä, n. 200m päässä rannasta. Savo oli aikoinaan Ruotsi-Suomen ja Venäjän välistä rajaseutua. Savon omistuksesta sodittiin ja 1595 solmittiin Täyssinän rauha, jossa rajapyykki siirtyi tähän. Rajakivi on rauhoitettu ja  kallioon on hakattu 1595, Ruotsin valtakunnan kolme kruunua ja venäläisiä edustava ortodoksinen risti. Nyt tätä kirjoittaessani muistan, että  Rautajärven keskustan ohitse ajaessani huomasin, että siellä on erikseen ortodoksinen hautausmaa – harmi, että en pysähtynyt katsomaan, millainen se on.

Pohjoisniemestä voi kuulemma ylittää vesiosuuden matalan veden aikaan kahlaamalla ja jatkaa reittiä. Kysyinkin siitä telttaansa purkavalta isoisältä ja teini-ikäiseltä lapsenlapselta. Isoisä kertoi, että se on mahdollista, mutta hän ei ole koskaan mennyt, mutta voi vielä minut veneellä ylitse. Kieltäydyin harmitellen, että kierros olisi inan liian pitkä minulle (11km), kun vain vähän vettä matkassa. Fiilisteltyäni hetken niemen kärjessä hiffasin, että voihan hitsi, hänhän voisi heittää minut suoraan vastarannalla olevalle beachille ja sieltä olisi vain inan pitempi matka kuin palata samaa reittiä takaisin. Ja näin sovittiin. Sain kyydin vastarannalle Karhisalmelle upean puuveneen kyydissä, joka kuulemma oli Sulkavalta ostettu. Harvalle käy tälläinen tuuri, mutta itselle tuli mieleen, että olisipa ollut pumpattava suppilauta selkärepussa, niin suppaillen olisi ollut ihan ylittää reitti. Tuntui käsittämättömältä, että olisi voinut kahlata, mutta varmasti niinkin voi tehdä, pitäisi kuitenkin tietää tarkka kohta mistä kahlata. 

Beachiltä lähti suoraan pitkospuut. Ja olipa vastarannan reitti niin erilainen. Pääosin pitkospuita aapasuon keskellä, kun toisella puolella kuiva harjupolku. Pitkälti koko reitti suometsää ja olipa yhdessä kohtaa myös majavien asuttama rämeikkö (en tiedä onko oikea nimi kuvaamaan, mutta mielestäni niin kuvaava ;-))

Kulkemani 7,5 km ”reitin” (tai 11 km jos kulkee koko reitin ja ylittää kahlaamalla) lisäksi Tiilikkajärvellä on kaksi rengasreittiä, Sammakkotammen parkkipaikalta lähtee 3,2km Autionkierto ja 7km Uitonkierto. Tervemenoa Tillikkajärvelle!

Oletko sinä kenties yöpynyt Kasevassa vai oletko kuullut tarinoita nuorison -70 luvun juhlintapaikasta? Tiedätkö muita harjannepolkuja kuin täällä ja Liesjärvellä olevat?

Tässä vielä lopuksi ohjeet autiotupien käyttäjille Luontoon.fi sivulta:

1. Autiotupa on tarkoitettu jalkaisin, hiihtäen tai muulla tavoin omin voimin liikkuvien yksityishenkilöiden tilapäiseen levähtämis- ja yöpymiskäyttöön (1 – 2 vrk). Muulla tavoin liikkuvat voivat käyttää tupaa vain päiväkäytössä. Suurten ryhmien toivotaan käyttävän yöpymiseen omia telttoja tai varaustupia.
2. Autiotupien käyttö yöpymiseen ei ole matkailun liiketoiminnassa sallittua, mutta tupaa voidaan käyttää taukopaikkana Metsähallituksen luvalla. Liiketoiminnassa asiakkaiden yöpymiseen tulee käyttää varaus- ja vuokratupia tai yksityisiä majoituspalveluja.
3. Osalla tuvista on paikanpäällä tupakohtainen kansio. Tutustu kansion sisältöön. Se opastaa tuvan ja sen laitteiden käytössä. Kansiossa on myös hyödyllistä retkeilytietoa.
4. Tarkista tulisijan kunto, ennen kuin sytytät tulen. Käytä polttopuuta säästäen. Jos tuvalla on kaasukeitin, tutustu sen ohjeeseen ennen keittimen käyttöä.
5. Jos tuvan vedenottopisteen veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti, siitä ilmoitetaan tupakansiossa ja kohteella terveysviranomaisen lausunnolla. Muu käyttövesi ja luonnonvedet suositellaan keitettäväksi ennen käyttöä juomavedeksi.
6. Anna tilaa uusille tulijoille, viimeiseksi tulleilla on etusija yöpyä. Älä häiritse muita tuvan käyttäjiä. Tupakointi sisätiloissa on kielletty! Tarkista etukäteen, saako tupaan tuoda lemmikkieläimiä.
7. Noudata tuvan jäte- ja kierrätysohjeita. Polta vain puhdas paperi. Maatuvat jätteet voit laittaa kompostiin tai kompostikäymälään. Vie muut mahdolliset jätteet lähimpään ekopisteeseen.
8. Kirjoita vieraskirjaan nimesi, havaintosi ja seuraava retkikohteesi.
9. Pilko polttopuut valmiiksi seuraavalle käyttäjälle ja tuo ne tupaan niille varattuun paikkaan. Siivoa lähtiessäsi tupa ja sen ympäristö. Älä jätä tupaan mitään ylimääräistä tavaraa, esim. ruokatarvikkeet houkuttelevat tupaan haittaeläimiä. Tyhjennä vesiastia sekä tuhkat uunista niille osoitettuihin paikkoihin ja huolehdi jätteistä ohjeen mukaan. Sulje ovet ja ikkunat huolellisesti!

Previous Post Next Post

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Eveliina / Reissukuume maanantai, heinäkuu 13, 2020 at 10:47

    Ihanan kotoisia maisemia, meillä on mökki tuossa ihan lähellä 🙂

    Ihana tuo pikkiriikkinen autiotupa! Täytyy ehdottomasti joskus yöpyä siellä!

    • Reply kodinvaihtaja tiistai, heinäkuu 14, 2020 at 08:00

      Ihana mökkiseutu teillä. Ja oli niin rauhallista, ei ruuhkasta tietoakaan heinäkuussa keskellä päivää!!!

  • Reply Sandra tiistai, heinäkuu 14, 2020 at 10:36

    Mulle oli uutta se, että viimeiseksi tulleella on etusija tuvan käyttöön! En ole koskaan tuollaisessa yöpynyt, mutta perinteinen ajatus olisi ollut se ”first come, first serve”. Aina oppii uutta, kiitos näistä ohjeista 🙂

  • Reply Elina / elinanmatkalaukussa keskiviikko, heinäkuu 15, 2020 at 23:07

    Tiilikkajärven karttaa oon usein tutkinut ja ihaillut sen rantoja, siellä on ehdottomasti joskus käytävä! Kiva lukea siitä postaus ja just sopivan pituisia reittejäkin näyttää olevan päiväretkeksi 🙂

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, heinäkuu 20, 2020 at 01:55

      Itsekin katselin, että reittejä riittää seuraavaankin reissuun!

  • Reply Marika / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, heinäkuu 17, 2020 at 23:41

    Petkeljärven kansallispuistossa on korkeasärkkä. Siellä on myös sodan aikaisia jälkiä.

    Tiilikkajärven kansallispuistossa käydessämme mietimmekin, kuinka hienoa olisi jos sattuisimme saamaan venekyydin Kalmoniemen ja Pohjoisniemen välille. Sinulla oli tuuri!

    Vielä tuosta autiotupien säännöstä, että ensin tulevan pitää antaa tilaa myöhemmin tulevalle. Olemme tämän logiikkaa ihmetelleet. Ensin tuleva saa yöpyä olisi mielestäni järkevämpi.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, heinäkuu 20, 2020 at 01:51

      Autiotupasääntö perustuu ehkä ajatukseen, että se joka tulee ensin on saanut jo levättyä. Kyseessä on kuitenkin ilmainen majoitus ja jokaisella pitäisi olla myös oma majoite matkassa.

  • Reply Reissu-Jani lauantai, heinäkuu 18, 2020 at 07:32

    Upea paikka – kuvista päätellen. Edeltävään kommenttiin liittyen tuosta että viimeksi tulija saa aina tilaa ja yöpyä. Tämä on ihan totta. Kun viimeisenä tuleva on yleensä väsynyt – niin muut jo levänneet tai syöneet, niin heidän tulee antaa hänelle tilaa tai jopa siirtyvät ulos nukkumaan. Tämä on Erämaiden Kirjoittaman Laki – ja olen sitä itsekin noudattanut. Eräällä vaelluksella tupaan tuli väsynyt seurue. Siirryin nukkumaan lattialle laverien alle – jos olisi tullut vielä lisää väkeä olisin siirtynyt ulos nukkumaan (puuvajaan tai telttaan).

    Valitettavasti nyky-vaeltajat valtaavat yleensä koko mökin ja tuovat rinkat ja muut tavarat tupaan ja varaavat näin koko tuvan ikäänkuin itselleen. Tämä on nyt meidän paikka! Olen siitä pari kertaa sanonut, ja pahaa silmää sain.. Eivät osaa kunnioittaa Erämaan Kirjoittamatonta Lakia.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, heinäkuu 20, 2020 at 01:48

      Mulle on kerran käynyt itselle niin, että olin ihan katki. Onneksi pääsin autiotupaan. Oli teltta mukana, mutta voimat ei olisi ehkä riittänyt pystyttämiseen. Näin voi käydä aina joskus, en ollut silloin edes erityisen pitkää päivämatkaa tehnyt.

  • Reply Cilla Maria / From sunset last night to sunrise this morning lauantai, heinäkuu 18, 2020 at 08:33

    Ihan uus tuttavuus tuo koko paikka mulle. Autiotuvistakin kokemusta vaan Saariselältä, mutta en niissä kyllä yöpynyt 🙂 Olis varmaan aika jännä kokemus viettää yö sellasessa pitkällä vaelluksella.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, heinäkuu 20, 2020 at 01:57

      Autiotupa/varaustupa meininki on kivaa. Leppoisaa ja yhteisöllistä, paitsi jos osuu joku muista piittaamaton porukka mukaan..

  • Reply Annukka | HappyAnnukka sunnuntai, heinäkuu 19, 2020 at 18:59

    Venäjänhiekka on kyllä upea paikka, suosittelen kyllä sitä jokaiselle.

    • Reply kodinvaihtaja maanantai, heinäkuu 20, 2020 at 01:58

      Sinne seuraavalla kerralla!

    Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.