Suomen suurin matkablogiyhteisö

Saariston pieni rengastie perhepyöräilynä

Saariston rengastie on kerrassaan upea, Turun saaristo on niin ainutlaatuisen kaunis. Jokainen suomalainen on saanut Ruotsin laivalla tuntuman siihen, mutta pyörällä sen kokee todella. Jokainen saari on ainutlaatuinen ja saarelta toiselle siirrytään siltoja pitkin, lossien ja yhteysalusten kyydillä.

Pieni rengastie on 120 km rengasreitti. Meille se oli lyhyempi, sillä meillä oli matkassa ”turva-auto”, johon heitimme pyörät kyytiin ja osa hyppäsi sen kyytiin Turusta Kustaviin ja osa meni saman matkan bussilla. ”Turva-auto” oli lempinimi pienelle pakettiautollemme. Pienimmäisemme matkaseurueessa oli juuri täyttänyt 7 vuotta ja ajattelimme, että hän ei jaksa koko reissua pyöräillä ja siitä tuli ajatus turva-autosta. Myös ruokahuolto oli helppoa järjestää autolla.

Lopulta nuorimmainen oli niin reipas, että ehkä olisi jaksanutkin pyöräillä, kun säät suosivat meitä. Me neljä aikuista ”kiistelimme”, kuka joutuu ajamaan turva-autoa. Turva-autoon heitettiin myös yksi ylimääräinen pyörä aina silloin tällöin, kun oli rullaluistimetkin matkassa ja sillä taittui osa asvaltoiduista pätkistä.

Kustavista otimme päivän ensimmäisen lautan Iniöön. Ensimmäinen pyöräilypätkä Iniössä on jäänyt mieleen maagisen koskettavana. Luonto oli saaristomainen, metsän puut olivat lyhempiä. Ajoimme läpi metsän menevää kapeaa asvaltoitua tietä keskellä tietä – ketään muita ei liikenteessä ollut. Oli turvallista antaa pienimmänkin seikkailla tien laidalta toiselle.

Tämän reissun jälkeen olen iloinen veronmaksaja. Mielettömän hienoa, miten verovaroista tuemme lauttaliikennettä, vain yksi reitin lautta oli maksullinen (Iniön Dalenista Houtskärin Mossalaan, lautta-aika taisi olla 1h). Lounastakin nautittiin tällä lautalla ja se tarkoitti sitä, että meidän porukka – 4 aikuista ja neljä lasta söimme koko kattilallisen kalakeittoa – muille myytiin ei oota, kun ei ehkä joka kerta olisi niin montaa ruokailijaa. Toisella lauttamatkalla, Anttonia lautalla oli niin pieni kahvio, että me valloitimme myös kaikki istumapaikat.

Ensimmäisen yön yövyimme Hyppeis Värdhusissa Houtskärissä. Se on reitiltä hieman sivussa, mutta tasokas majapaikka monipuolisine aamiaisineen. Majapaikalla on hieno historia, se on alunperin ollut kyläkoulu, vuodesta 1906 vuoteen 1969. Läheisten kylien ja saarien, kuten Hyppeisten, Jerviksen, Hönsnäsin, Jungfruskärin ja Berghamnin lapset kävivät koulua siellä.

Teimme aikuisten kesken vielä illalla tunnin pyöräretken ja silloin ajeltiin ristiin rastiin pikkuteitä.  Meillä oli iltasauna varattuna. Sitä odottaessamme istuimme kallioilla syömässä eväitä ja sivusilmällä seurasimme edellistä saunaporukkaa. Joukko reippaasti yli viisikymppisiä naisia kirmasi alastomana mereen. Mietimme ystäväperheen äidin kanssa, että tuo on toivottavasti meidänkin tulevaisuus. Iän myötä monet meistä tulevat entistä enemmän sinuiksi oman vartalonsa kanssa (vaikka se ei enää olisi mallinmitoissa) ja voi jo ihan huoletta olla oma rento itsensä.

Majatalon asukkaita myös he

Nauvon satamassa on ripaus tyyliä

Pyörävaellus Turun saaristossa oli onnistunut myös sään puolesta. Vain pari tippaa sadetta saatiin. Yksi meistä  ei ollut edes varustautunut sadevaatteisiin, ehkä hieman uhkarohkeaa toki, vaikka saaristossa kuulemma sataa vähemmän kuin mantereella.

Käsittämältä tuntui tämä saarien lukuisuus. Houtskäristä pyöräilimme Korppoon kautta Nauvoon ja  toisen yön majoitus Majatalo Martassa  oli menestys. Sen parvisauna Nauvossa oli aivan huippu. Huoneet olivat sympaattisia, majatalo mainostaakin itseään saariston romanttisimmaksi majapaikaksi ja se on todella kuvaava. Aamupalalla oli vanhan ajan majatalon tunnelma – siis sellainen, kun kuvittelen sen olleen joskus aikoinaankin. Lähdettyämme majatalosta, yksi lapsistamme kysyi, tullaanhan me tänne ensikin vuonna.

Muutoin Nauvo oli jo vähän sellainen näyttäytymispaikka, vierasvenesatamakaupunki. Toki myös muutoin kiva, sillä palvelut ovat hyvät ja uimaranta-alue kaunis ja viihtyisä.

Seilin puut kokivat sympatiaa asukkaitaan kohtaan ja myös niiden ”mielet” olivat kietoutuneet

Nauvosta otimme m/S Östernin Seilin kautta Rymättylään. Seili toimi 1600-luvulla historiamme ensimmäisenä mielisairaalana ja samalla spitaalisten karkotuspaikkana. Karua tässä oli myös se, että Seilin saarelle menijän piti ottaa mukaansa lautoja, joista rakennettiin heille arkku, sillä heidän oli tarkoitus myös saada hautapaikka saarelta. Sattumalta saarella oli kesätapahtuma juuri vieraillessamme, joten saarella työskentelevä hyönteistutkija esitteli meille perhosvalikoimaansa ja kertoi työstään.

Jos suunnittelet pidempää pyöräreissua, niin lue tästä reissustamme Ahvenanmaalle eteläistä reittiä pitkin. Tästä taas voit lukea pohjoisen reitin pyöräreissusta Kustavista Hummelvikiin Ahvenanmaalle.

Mikä on mielestäsi ”se juttu” Saariston rengastiellä? Onko sinulla suosikkipaikkaa? Mikä mietitytti/ihmetytti? 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.