Suomen suurin matkablogiyhteisö

Oma jalokivemme: Saaristomeren kansallispuisto – pyörävaellus perheenä

Helsingin yliopiston tutkija Panu Pihkala kirjassaan ”Mieli Maassa? – ympäristötunteet” kertoo luontotunteista. Saaristomeren kansallispuiston pyörävaelluksella koin seuraavia luontotunteita:

Luontoihmetys: Ihmetyksen tunne, joka liittyy luonnon kauneuteen, outouteen, mahtavuuteen ja pelottavuuteen

Luontokiitollisuus: Kiitollisuus kaikesta siitä, mitä saamme luonnon kautta.

Luontohelpotus: Luontoyhteyden tuoma helpotuksen tunne. Luontoyhteyttä voi tuntea yhteytenä tiettyyn paikkaan tai yhteytenä koko luonnon kokonaisuuteen

Luontoylpeys: Ylpeys liittyy usein luontopaikkaan, johon kokee yhteyttä.

Luontoyhteenkuuluvuus: Voimaannuttava tunne yhteydestä muun luonnon kanssa.

Luontohaikeus: Haikeuden tunne, jonka luonnon kiertokulku synnyttää.

Pari kesää aikaisemmin olimme samalla kokoonpanolla: kahden perheen vanhemmat sekä neljä lasta tehneet Saariston pienen rengastien pyörillä ja silloin jäi kytemään ajatus Ahvenanmaalle pyöräilystä. Nyt se toteutettiin, lasten ollessa 10-15 vuotiaita.

Saaristomeren kansallispuisto kuvaillaan esitteessä täten: ”Maailman kauneimmaksi kuvaillussa saaristossa maisema vaihtuu jatkuvasti karuista kallioluodoista eläviin saaristokyliin ja ulkomeren ulapoista suojaisiin kalliopoukamiin. Saaristomerellä on enemmän saaria ja luotoja kuin missään muualla. Lähde lumoavalle seikkailulle saariston sokkeloihin tai hengähtämään avaran meren äärelle.” Esitteen jokainen sana totta ja voin taata, että tämän jutun luettuasi lähdet sinäkin – vähintään mielikuvissasi!

Reitti: Parainen-Nauvo-Korppoo-Kökar-Källskär-Lemland-Maarianhamina

1.pyöräilypäivä: Parainen- Nauvo-Korppoo, 38km

Lähtö lauttarantaa kohden, kaikki valmiina.

Aloitimme reissumme perheiden yhteisellä aamiaisella. Jännää kutkutusta oli ilmassa ja varmasti eniten yhdellä meistä, lähtöhetkeen nimittäin liittyi jo edelliseltä reissulta tuttu skoolaus synttärisankarille. Sankari juhlisti 10-vuotispäiväänsä pyöräilemällä kahdeksan hengen porukalla 38km Nauvosta Korppooseen Kauppamiehenkadulle Röda Husetiin! Ei ihan jokainen kymppivuotias vedä moista, kun ei iso osa aikuisistakaan.

Paraisten laivarantaan Lillmälöön  ajoimme ensin tiivistunnelmaisesti pikkuautolla, peräkärryyn mahtui 8 pyörää ja 10 pyörälaukkua. Laivarannassa neuvottelin 70€ parkkimaksun omasta mielestäni kohtuullisemmaksi. Se onnistui, kun lupauduin samalla ostamaan kaupasta meille retkieväitä – eli muutenkin tarpeellisia herkkuja ja mansikoita ja herneitä. Pyöräilyviikkomme oli helteisen kesän ehkä helteisin viikko. Selvisimme ensimmäisen päivän pitkästä pyrähdyksestä pitkälti pyörän tarakalle asiallisesti kiinnitetyn seitsemän litran vesikanisteri tähden – tätä ideaa todellakin saa kopioida!!!! Selvisimme myös palamatta.

Kieltämättä välissä katosi sekä janon että nälän tuntu – ja jotenkin ajantajukin. Ehkä siksi Nauvo/Korppoon lauttarannan tavallaan tylsässä kahviossa vierähti ehkä toista tuntia: aloiteltiin mehujäillä ja oluilla, jatkettiin makkaraperunoilla (yhdet kahdeksalle) ja jatkettiin lisää kaksilla makkaraperunoilla, oluilla ja limsoilla.

Tämän voimalla jaksettiin loppumatka ja illan nautimme menuna pitsat, etanat ja saaristolaissalaattia, kinuskijädet, suklaakakku ja bacardikola – nämä Hjalmarin ravintolassa. Hjalmar oli paikallinen salakuljettaja, joka ei koskaan jäänyt kiinni kolttosistaan.

Tästä vesikanisterista onnistui kätevästi juomapullojen täyttö – insinöörin keksintö <3

Ensimmäisenä päivänä todettua:
– Suihkunraikkaus on parasta – mitä ihminen muuta tarvitsee hikisen urakan jälkeen
– Pojista pienimmän kannattaa olla kärjessä, porukka pysyy kasassa paremmin. Muutoin vanhemmat pojat innostuvat pyöräilemään liian kovaa ja katoavat horisonttiin
– Jos virtsa on tummaa, on juotu liian vähän. Miehet ja teinipojat tarkkailivat ongelman pahenemista aktiivisesti 😉

 

2. Pyöräilypäivä: Korppoo (Galtby) – Kökar

Päivä alkoi nukkumiskertomusten jakamisella Röda Husetista. Me olimme valloittaneet yläkerran kolme huonetta. Huoneet olivat idyllisiä ja kauniita, mutta niistä puuttui tuulettimet, vakoilimme naapuri-huoneistojen ikkunoiden läpi siellä olleen sellaisia ja iski naapurihuonekateus. Puheiden perusteella 7/8 nukkunut huonosti/järkyttävästi. Osan yöelämä vaikutti kovin mielenkiintoiselta sisältäen patjojen raahaamisen alakerran keittiöön (viilein tila), yöhortoilut pihapiirissä pikkuhoususillaan, suihkut ja laajamittaisen ahdistuksen. He nukahtivat silloin kun minä heräsin eli klo 04. Minua ei tunnetusti kuumuus haittaa, se on todistettu niin monesti, viimeksi Senegalin reissussa. Lasten huoneessa suurin ongelma olivat hyttyset – muutama oli tikattu täyteen. Kukaan heistä ei ollut noussut yöllä laittamaan ovea kiinni parvekkeelle.

Korpo Hembegdsmuseum

Aamutuimaan lähdin kävelylle ja käväisin mm. lähistön kotiseutumuseon pihapiirissä. Tunnelma oli siellä kuin missä tahansa suomalaisessa klassisessa maalaispihassa – pöytäryhmä silokallion päällä ja pelargoniat punamultatalon ikkunalaudoilla.

Korppoon k-kaupassa, joka sijaitsi ihan majapaikkamme ja Hjalmarin ravintolan lähella olimme koko porukalla ensimmäisenä jonossa odottamassa kaupan aukeamista ja Amazing race tyyliin nopea aamupala(croisantit, juotavat jogurtit, hedelmät, pullat, karkit) sieltä syötäväksi Korppoo- Kökar lautalla. Lautalle 4km pyöräily kello yhdeksän lempeässä parinkymmenen asteen lämmössä. 2,5h lauttamatkan (hinta 6€/pyörä) aikana nautittiin yläkannen auringosta, oluista, kirjan lukemisesta ja kortin peluusta – kukin mieltymystensä mukaisesti.

Brudhäll

Lauttamatkan aikana oli ilman lämpötila noussut ja 10km pyöräily tuntui rankalta arviolta kolmessakymmenessä asteessa – paitsi 10-vuotiaan vauhti oli kiihtynyt edellisen päivän harjoittelusta.

Vierasvenesatamassa Brudhällhotellin nurkilla jäätelöt, veneiden ihailua ja miehet/lapset uinti. Matka jatkui edelleen ja upeiden maisemien kautta saavuimme lopulta saaren ehkä korkeimmalla paikalla sijaitsevaan majapaikkaamme Havspaviljongeen ja juuri sopivasti lounaalle maisemaravintolaan. Saariston kala-annos, kalakeitto ja Ahvenanmaan pannukakku sekä spagettibolognese listalla ja kaikille löytyi sopiva annos. Päivän puheenaiheena oli keskustelu häiritsevistä kimalaisen näköisistä kärpäsistä, jotka häiritsivät meitä pitkin matkaa, mutta eivät onneksi pistä.

Iltapäivä kului lapsilla minigolfatessa ja aikuisilla yön nukkumisen suunnittelussa. Tästä näkee aikuisuuden rasittavuuden🤔😄 Toisen perheen mökissä oli ikkunan hyttysverkko ja hyttysverkkokateus iski ja toinenkin perhe saivat neuvottelujen tuloksena samanlaisen.

Saariston kala-annos

Kaupassa olivat hyllyt melko tyhjinä, sillä kuorma oli tulossa seuraavana päivänä, tämä on aina hyvä muistaa saaristossa kulkiessa. Jos ehdottomasti tarvitset jotain, kanna itse saaristoon mukanasi. Saimme kuitenkin ostettua tärkeimmät eli makkarat, oluet ja limsat mukaan ja iltasaunaan. Saunaan mennessä tuntui sauna maailman typerimmältä idealta kuumuudesta johtuen(klo 19.15-21.30), mutta 26€/perhe maksanut saunomis/merinautinto oli huippu.

Saunan aikana oli tullut meille tilatut aamupalakorit (8€/hlö) sisältäen jogurtit, mysliä, 2 täytettyä leipää per hlö, kahvia/teetä ja hedelmät mieheen.

Rantasauna oli mahtava.

Havainnot päivästä:
– Turussa, mantereella oli mitattu Suomen lämpöennätys 33C
– Kauneimpia maisemia ei vaan saa valokuvaan vangittua – tällainen mm. saariston kalliot
– Havspaviljengenin saunan laiturilla järjestetty porukkamme uimahyppynäytös oli niin parasta!!!
– Whatsup keskustelujen perusteella nukahdin ilmeisesti porukasta ensimmäisenä klo 22.50… Mökistä toiseen käyty päivän tapahtumien jutustelu ja seuraavan päivän suunnittelu viestein on niin kivaa, me olemme upea reippailujengi.

3. pyöräilypäivä – eikun tällä kertaa PURJEHDUSPÄIVÄ Kökar- Källskär-Kökar, JEE!

Vierasvenesatama

Aamulla aamupalan nautittuamme kävelimme laivarantaan valmiina seikkailuun. Ystäväperheemme sukulainen oli purjehtimassa alueella ja olimme säävarauksella sopineet päiväpurjehduksesta ja se onnistui kuin onnistuikin. Ensimmäinen purjehduspäiväni koskaan ja täydellinen kokemus!!!

Kipparimme yhteenveto päivästä:

”Ei tällaista voi olla, kui voi olla näin hyvä tuuri, ehkä kerran 50:ssä vuodessa, …

Kaikki puitteet olivat kohdallaan kun aamulla suuntasimme Kökarin Väster i Sundetin vierasvenesatamasta kohti Källskäriä. Mukavaa 5-6 metrin itätuulta, joka sai veneemme noin kuuden solmun nopeuteen. Suomi, Ahvenanmaa ja Itämeri antoivat parastaan kuten koko miehistökin. Purjehduksen pieniä saloja sopivina annoksina pirkanmaalaisille. Parissa tunnissa saavuimme Källskäriin, jossa rantauduimme pieneen koillispoukamaan. Tulokahvit ja sitten tutkimaan pyöräilyretkemme pääkohdetta, ”kreivi” Åkerhjelmin rakentamaa unelmaa. Lopulta sinne päädyimmekin noin kolmen uintitauon jälkeen. Avomeren reunan vesi oli lämmintä sekä virkistävää. Se oli myös kristallin kirkasta. Ruskolevät kielivät veden puhtaudesta. Kivinen ja kallioinen saari oli karun kaunis. Kuivuuden tuoma ruskainen tunnelma keskellä kesää oli erikoista. ”

Källskärissä oli myös ”museo”, suomalaiskreikkalainen puutarha. Kreikkalaisuutta toivat patsaat ja suomalaisuutta ehkä paikallisen nuorison kesätyönään -60 luvulla rakentamat kivimuurit yms.
Kohtasimme silmästä silmään luonnon jumalan Hermeksen – patsaan muodossa tällä kertaa. Källskärissä joku lapsista kommentoi ”Täällä ei ole yhtään sen näköistä, että oltais Suomessa”. Kieltämättä asia oli näin. Päivää kruunasi saaren kiertelyn yhteydessä löytyneet upeat kalliopoukamat, joista pystyi liukumaan tai hyppimään veteen. Me naiset nautimme luonnon omassa ”kylpyaltaassa” kylpemisestä (pienehköä ja kallionkoloja, jotka olivat kuin kylpyammeita) ja levällä ihon hoitamisesta. Valitettavasti aurinko teki vähän keppoisia ja ihomme punertui inan.

Havaintoja päivästä:
– Purjehtimassa siedettävä lämpötila – vai sanoisiko täydellinen. Fonectan mukaanhan lämpötila reilu 20, mutta kun maissa hiki valuu norkoina, niin kyllähän silloin sää on yli 30…
– Purjehdusretki kesti n. 9h, mutta aika meni kuin siivillä. Ja kukaan ei turhautunut tai valittanut mistään päivän aikana. Se kertoo oleellisen!

 

4. pyöräilypäivä: Kökar- Långnes-Lemland (Ahvenanmaa)

Aamulla lähdimme ilolla taas polkemaan. Pyöräillessämme kertasimme edellisen päivän Källskär reissua todeten sen mahdollisesti elämän parhaimpien päivien joukkoon kuuluvaksi!!! Siinä päivässä oli sopivasti uutuuden/odotuksen/seikkailun viehätystä, viipyilyä ja toiminnallisuutta. Ei mitään liikaa ja ei mitään liian vähän.
Nautimme hotelliaamupalan kuuden kilometrin päähän Brudhäll hotellille. Vesimeloni, kananmuna, croissant, appelsiinimehu, puuro-siemen-jogurtti aamupala maistui nuorisollemme paremmin kuin hyvin.

Kökarin Pyhän Annan kirkko

Naiset huolehtivat lasten kulttuurikasvatuksesta Kökarin Pyhän Annan kirkon tarinan parissa. Kirkko sijaitsee niin sään armoilla ja kivikkoisella alueella, että monen viimeinen matka on ollut matka kirkkoon. ”Meri antaa, meri ottaa” näyttäytyy konkreettisesti täällä. Hautausmaalta löytyy myös Jää-romaanin päähenkilön, kirkon nuoren pastorin hauta. Pyhän Annan kirkko on rakennettu 1784, reilut sata vuotta aikaisemmin rakennetun puukirkon paikalle. Kirkollista toimintaa alueella on ollut 1200 luvulta alkaen.

Yhteysalusta odottaessa pojat hyppivät satama-altaaseen ja nautimme ruotsalaisia Sia jäätelöitä. Yhteysalukselle kuului jo vakiona kortin peluu. Yhteysaluksen lounaslistaan kuului spagettia kalakastikkeella sekä lihapiirakat nakeilla.

Lemlandin limsojen ääreen (oikeasti majapaikkamme pihapiirissä oikea limsatehdas) päästiin vasta lasten salauitua hiet pois privat områdetilla. Uintimme tuli keskeyttämään talon söpö koiravahti ja hänen emäntänsä – ystävällinen kohtaaminen tämän ahvenanmaalaisen n. 55+ rouvan kanssa, joka viikko sitten palasi elämänsä ensimmäiseltä Suomi visiitiltä Vaasasta.

Amaliassa oli kauniit huoneet, mutta kuuma niin kuin edellisissäkin paikoissa. Ihmekös, kun ulkona paahtaa vuosisadan helleviikko. Pihapiirissä grillasimme mozzarella-pesto tortillat, maissit ja makkarat. Onneksi selvitimme etukäteen, että Amaliassa vain voileipätyyppistä ruokatarjontaa ja lähin ravintola 7km eteenpäin (eli olisi tietänyt 14km lisäpyöräilyä päivään). Joten ostimme matkalla sijaitsevasta kaupasta grillausruuat (talo upeasti tarjosi grillihiilet, kun emme olleet sitä asiaa edes miettineet).

Havainnot päivästä:
– Vasta neljäs päivä takana ja tuntunut viikolta. Siis tämä ei negatiivinen asia vaan ollut jotenkin niin intensiivistä toimintaa vaikkakin samalla yksinkertaista. Siis todellakin vaellus – pyörä/purjehdusvaellus.
– Kokoonpanomme on pettämätön. Totesimme äiteinä viettäneemme lomaa, sillä vasta neljännen päivän aamuna oli nähtävissä pienimmäisen miniväsymyskiukuttelua ja veljesten keskinäistä ärsytysnahistelua
– Uintipaikkojen löytyminen on tällä porukalla ihan must. Ja niitähän piisasi reissulla.
– Kiitollisena ystävyydestä ja uusista kokemuksista <3

5. pyöräilypäivä, Lemland-Maarienhamina, 15km. Sitten pari mökkipäivää sukulaisilla Tukholman alueella ja kotiin Viking Linen kyydissä

Aamupala Amaliassa oli maittava. Speciaalimpaa oli valikoimassa oleva punajuurijogurtti, joka oli oikeasti hyvää. Sen kanssa otin vahingossa gluteenitonta mysliä, joka oli myös erittäin miellyttävä kokemus. Luonnolisesti paikallista omenamehua. Pyörät pakattiin ja vesipullot täytettiin ja pinkaistiin kohti Ahvenanmaata, hieman reilu tunnin matka. Loppumatka oli tyypillistä upeaa tasaista Ahvenanmaan pyöräilybaanaa.

Maarianhaminassa löysimme kivan Lilla Holmenin uimarannan tai upean hiekkarannan. Kun ei vielä ollut tultua uitua tarpeeksi, niin uitiin. Tämä ranta oli kuitenkin parempi pikkuväelle, ranta syveni niin kovin hitaasti, turvallinen siis perheen pienimmille, mutta teineille ei tarjonnut hyppymahdollisuuksia. Paikka on tavallaan saari, ihan keskustan tuntumassa ja siellä oli myös pupuja ja riikinkukkoja häkeissä.

Erosimme ystävistämme heidän jatkaessa Ahvenanmaalta Suomeen, me taas hyppäsimme Tukholman suuntaan menevään laivaan ja sieltä sukulaisten mökille junalla. Tai näin piti mennä, mutta kun missattiin viimeinen juna Järnaan Amazing race tyylisen pyöräkisan laivalta junalle jälkeen, niin mentiinkin Södertäljeen ja sieltä pyörällä vielä parikymmentä kilometriä  mökille. Mökillä oli vastassa ehkä ihanin auringonlasku koskaan. Tai siis jokainen auringonlaskuhan aina tuntuu parhaimmalta.

Viimeisenä päivänä lähdettiin ajoissa Tukholmaan ja ex tempore pojat menivät huvipuistopäivää viettämään Grönä Lundiin (täytyyhän teinien saada kokea lomalla jotain heidän ikävaiheeseensa sopivaa kivaa eikä vain pyöräilyä ja luontokokemuksia) ja me aikuiset pyöräilimme ja oleilimme Kuninkaallisessa puistossa.

Turvallisesti pyörillä Viking Linen iltalaivaan ajettiin ja Suomen Turussa herättiin ja läpi heräilevän vanhan pääkaupungimme pyöräilimme vielä aamupalalle –ihanat croisantit ja smoothie kruunasi loman lopun.

Yksi reissun parhaita palautteita oli teinipojan kommentti pyöräillessämme Kökarissa: ” Nää muut paikat ei oo ollut minkään näköisiä, mutta täällä on hienoa”. Ehkä osa saariston pienen saaren nautintoa on myös se, että siellä ei ole juurikaan autoja, veneitä sitäkin enemmän. Kalliot ovat niin kauniita, niitä aallot muokkaavat jatkuvasti ja onhan jääkausi jo tehnyt hyvää pohjatyötä.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin maanantai, kesäkuu 8, 2020 at 18:46

    Kökar on omastakin mielestäni oikein kiva! Hieman on jäänyt harmittamaan, että Turussa asuessani ei tullut pyöräiltyä saaristossa vielä enempää, vaikka tosin kesät asuin silloin pääasiassa muualla. Kaunista seutua.

    • Reply kodinvaihtaja sunnuntai, kesäkuu 14, 2020 at 06:24

      Ei arjessa yleensä ns.ehdi hyödyntämään paikkoja, jotka on liian Helppo saavuttaa. Tragikoomista, eikö totta 🤣

    Vastaa käyttäjälle kodinvaihtaja Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.