Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

tammikuu 2020

Repovesi on Etelä-Suomen Koli, kahden yön vaellus

1. Vaelluspäivä, 7 km, Saarijärvi – Olhava

Ensimmäisen päivän vaellus alkoi Repovedeltä vasta n. 15.30.  Auto jätettiin Saarijärven parkkipaikalle. Totesimme jo heti asian, mikä piti paikkansa koko matkan. Vessa haisi järkyttävältä. Varmasti osittain selittyi ihmismäärällä. Myöhemmin totesimme Repoveden reitin olevan toistaiseksi kaunein reitti, jonka olemme vaeltaneet yhdessä. Mutta tosiaan moni muukin on sitä mieltä/löytänyt paikan. Yllätys oli erityisesti venäläisten vaeltajien määrä. Erityisesti noin kolmekymppiset venäläiset parit/yhden lapsen perheet olivat vaeltamassa. Suurin osa näytti tulleen teltoilta melko lähelle jotakin parkkipaikkaa ja he mahdollisesti leiriytyvät useamman yön samalla paikalla. Yksi seurue oli tuonut jopa samovaarin mukanaan ja saimme hetken seurata teen valmistusta, kunnes uhkaava sadekuuro kannusti meidät jatkamaan matkaa.

Ensimmäisen yön nukuimme Olhavan laavulla. Sinne saavuimme ensimmäisenä laavuvieraana ja jätimme rinkat siihen, kun vielä kiersimme Olhavan vuoren lenkin ilman kantamuksia. Tämä oli mahdollisesti hyvin järkevää, sillä seuraavana päivänä rinkan nostaminen selkään ei tuottanut mitään kipua. Paikat vetresivät, kun illalla vaelsi hetken ilman kantamuksia. Olhavanvuori oli niin kaunis. Reitillä on muutoinkin useita paikkoja, jotka näyttivät kuin Kolilta  – jylhät maisevat korkealta silokalliolta metsäiseen ja järviseen maisemaan.

2. Vaelluspäivä, 20 km, Olhava- Kirnukangas

Lapinsalmen vanha riippusilta

Toisena päivänä meitä huvitti, kun pidimme aamupäivän tauon Kuutinkanavalla heti vessa-alueen jälkeen. Katsoimme, että varsinaisella taukopaikalla oli niin paljon porukkaa, että emme menneet sinne. Kun sitten ohitimme taukopaikan se oli upea, monia eri katoksia, laituri ja pöytäryhmiä. Samalla tavoin myös Lapinsalmen taukopaikka oli monipuolinen. Jotenkin näissä taukopaikoissa tuli jotenkin ”ulkomaalainen barbecue tunnelma”. Lapinsalmen riippusillan ylityksen jälkeen olevalla parkkipaikalla oli varmaan sata autoa ja lisäksi linja-autoja. Huh, huh mikä turistipaikka. Toisaalta saimme nauttia parkkipaikan kioskilta jätskit ja aivan järkyttävät lisäaineelta maistuvia irtokarkkeja. Toisen päivän vaellusosuudella totesin, että olin useampi vuosi sitten olin kulkenut juuri tämän Kuutinkanava, Lapinsalmi, Määkijä osuuden. Mutta se oli niin kaunis, että ei haitannut mennä toista kertaa. Ja vaikka kuinka monetta kertaa. Toisen päivän vaellusosuus oli niin rankka, että mietimme melko tosissamme, että mitä jos menemmekin viimeisen laavun sijasta Kouvolan Cumulukseen. Sade ja haastavat korkeuserot veivät mehut.

Kirnuhongon maagisuus on hyvä kokea iltahämärässä

Onneksi päätimme antaa itsellemme mahdollisuuden. Kirnukankaan laavun läheinen Kirnuhuoko oli käsittämättämän kaunis. Se oli todellinen eko- ja ympäristöpsykologinen pyhiinvaelluskohde. Jyrkkiä portaita pitkin laskeuduimme alas ”luolaan”, jossa isot kalliot ympäröivät meitä ja molemmin puolin pitkospuita meni eri puroja erilaisin äänimaisemin. Palasimme illalla ruokailtuamme ja pedit laitettuamme uudelleen nauttimaan luonnon meditatiivisesta vaikutuksesta. Tämän yön vietimme ensimmäistä kertaa koskaan jakaen laavun nuoren pariskunnan kanssa (heidän ystävä nukkui riippumatossa – oli muuten ehkä parhaat paikat koskaan riippumattonukkumiseen, sinne olisi mahtunut vaikka kymmenkunta riippumattoa). Ei haitannut niin yhtään, itse asiassa heidän kanssaan oli kivoja keskusteluja. Yöllä oli tullut vielä yksi seurue alueelle ja yöllä oli läheisessä kylässä räjäytelty ilotulitteita, nukuimme kuin pienet lapset tästä tietämättä mitään. Molemmat yöt olivat ehkä lämpimimpiä kuin koskaan vaelluksillamme, ensimmäisenä yönä meillä oli jopa liikaa vaatteita. Makuupussissa ei saanut olla sukkia. Jälkimmäisenä yönä nukuin jopa ilman pipoa, tosin keskellä yötä hän heräsi laittamaan sen. Illan kohokohta on aina meillä minttuviinakaakaot. Tiedämme vaeltajia, jotka kantavat mukanaan aina erikseen shottilasia, mutta me minimalisteina tyydymme juomaan ihan kuksista! Tällä kertaa yritimme hieman hifistellä tekemällä täytetyt appelsiinit, mutta syystä tai toisesta mutakakkuseos ei kunnolla kypsynyt ja kokemus oli yritys, ei varsinainen hitti.

3. vaelluspäivä, 3 km, Kirnukangas- Saarijärvi

Viimeiselle aamulle oli enää aamutoimet ja pieni vaellus autolle. Pohdimme kävellessämme, että vaelluksella on kasvoihin kävellessä valuva sadekin nautinto. Se vahvistaa rauhaa ja läsnäolon tunnetta. Tällä vaelluksella nautimme sateesta ja pimeävästä illasta nuotiolla. Tutkitusti luontokokemukset vahvistavat ihmisen onnellisuutta, terveyttä ja energisyyttä. Vaellus loppui Lahden uimahalliin. Oli ihana antaa poreiden ja suihkujen hoitaa ihan konkreettisesti kipeytyneitä pohkeita ja sääriä. Mieli oli jo valmiiksi kevyt!

 

Tässä lopuksi vielä listaa varusteistamme ja ruokailuista tämän mittaiselle vaellukselle. Ja ideoimiamme asioita kehittääksemme edelleen vaelluksen nautintoa pienillä asioilla.

Varusteet:Rinkka
Vaelluskengät
Vettä 3 litraa  + molemmilla termaripullot, joissa lämminta mehua
Ruokailuvälineet Makuupussit
Makuualustat, rinkan sadesuoja, fleesepaita, pitkähihaiset tekniset alusasut x2 (näistä riittäisi kaksi aluspaitaa, mutta vain yhdet pitkät alushousut) 2kpl teknisiä t-paitoja/hlö
shortsit (ei ollut tänä vuonna käyttöä),
sukkia (kolmet vaellussukat)
sadetta kestävät housut ja takki ja ulkoiluhuosut
alusvaatteet, pyyhe, otsalamput
murukahvi/teepussit
Trangia + polttonestettä, tulitikut, sytytyspalat ja patapatasieni trangian pesuun
hyttysmyrkyt, laastarit, puukko
kului 1,5 rullaa wc paperia  yhteensä
hammaspesuvälineet + muut hygieniatuotteet

Ruoka (tässä ne mitä syötiin):
makkarapaketti(400gr/hlö) molemmille vaeltajille + sinappia – jatkoon idea, että ne makkarat, joita ei ensimmäisenä päivänä syödä, niin laitetaan toisen päivän eväsleipiin väliin leikattuna
snickersit ja alpenpatukat
leipäpakkaus (12 ruispuikulaleipää) sekä 24 sulatejuustosiivua. Lämmin kuppi pussikeitto (2 annosta)
rusinoita ja pähkinöitä
minttuviinaa pieni pullo ja neljä Nestlen Creamy Cocoa kaakaojauhepussia
Retkiruuat x4 eli toisen päivän ateriana oli lisää vain kuuma vesi retkiruuat
Ensimmäisen illan iltanuotiota varten oli esivalmisteltu 2 appelsiinin väliin laitettava mutakakkuseos. Appelsiinit eivät olleen tarpeeksi syvällä tuhkassa, joten ne eivät täysin valmistuneet.

Ideoita seuraavaan vuoteen:

  • Pitäydytään edelleen retkiruuissa. Toisaalta esim. kuskus + vihannekset ateriaa voisi kokeilla. Yhtä helpolta vaikutti.
  • lisää vain vesi lettujauhe – letut olisi ihana iltapala mahdollisesti toiseen iltaan
  • Jos menemme suosittuun kohteeseen, olisi hyvä harkita vuokratupaa yms, jos emme jaksa telttaa kantaa. Teltta antaa paremmat mahdollisuudet valita lähtöpaikka ja nukkua juuri siinä kohdassa jossa väsymys iskee – reitillä on niin rankkoja osuuksia ja hyvin helppoja osuuksia, niin on vaikea arvioida päivävaelluksen tarkka pituus.
  • Vaelluksen aloitus noutopöydässä ja lopetus uimahalliin on traditio, mistä kannattaa pitää kiinni.
  • Ystäväni totesi uuden makuualustansa olevan liian kapea
  • Matkan aikana maailmalla ollut tapahtuma ja sen viemät energiat meiltä, sai meidät miettimään voisiko/saisiko jopa pitää ihan täysin netittömän vaelluksen, jolloin ulkomaailma ei pääsisi liiaksi vaikuttamaan vaellukseen? Nyt se toi pelkoa/huolta ja epävarmuutta, mutta ehkä muutoinkin se voi tuoda turhanpäiväisiä asioita, jotka vähentävät luonnon hoitavaa meditatiivista vaikutusta. Tuli ajatus, että josko netin sijaan ensi vuoden vaelluksella meillä olisi kynä ja vihko ja pitäisimme esim. terapeuttisia kirjoitushetkiä ja iltaisin kirjoittaisimme näitä vaellustunnelmia ja saisimme niiden pohjalta kirjoitettua vaelluspäiväkirjan, jossa todella tuntuu autenttinen tunnelma (näin vaelluksen päätyttyä sitä tunnelmaa ei enää saa kirjoittaessa)

Kolin vaaroja ylös ja alas 30 km 12- ja 14-vuotiaiden kanssa

Luontoon.fi kuvaa Kolin Kansallispuistoa: ”Suomen tunnetuin kansallismaisema. Koe Kolin lumo, avara ja upea maisema jylhien vaarojen laelta. Etsi mielen ja sielun rauhaa ikiaikaisista metsistä ja näkymistä yli Pielisen. Muun muassa Jean Sibeliusta, Eero Järnefeltiä ja Juhani Ahoa innoittanut maisema on yhä luonnossa liikkujien, vaeltajien ja taiteilijoiden rakastama.”

Koli on yksi helpoimmin saavutettavia kansallispuistoja. Luontokeskus Ukolta lähtee heti polut ja Suomen tunnetuin kansallismaisema on kilometrin kävelymatkan päässä – Niin Ukko, Akka kuin Paha-Kolikin. Osaan upeista maisemista pääsee myös pyörätuolilla/lastenrattaiden kanssa. Voi yöpyä Sokos Hotel Kolissa ja kylpeä kylpylässä. Tai sitten valita rankan vaihtoehdon ja laittaa rinkan makuupusseineen  selkään. Ja pitkälti kantaa vedet, sillä reitillä on erittäin vähän vesipisteitä. Me vaelsimme 30 km Herajärven kierroksen kahden yön ja kolmen päivän taktiikalla. Eli ihan se yleisesti suositeltava rytmitys. Mutta rankka se oli niinkin. Vaaroja todella mennään ylös ja alas reitillä.

Ensimmäisenä päivänä nautimme ”turisteina” Kolin päämaisemista muutaman kilometrin päiväreppuiluna. Ajoimme auton parkkiin parin kilometrin päähän yöpaikastamme,  yövyimme Metsähallituksen eräkämpässä Mäkränmajalla.  Tämä tarpeen siitäkin syystä, että majan ympärillä ei mitään vesipistettä ja kannoimme veden sinne ja autosta tankkasimme lisää seuraavan päivän vaelluspäivää varten. Mäkränmaja on autenttinen savottakämppäläisten askeettinen maja keskellä metsää. Itse asiassa yöllä havaitsimme ympäristön elämän siitä, että koiramme Ronja valvoi ja vartioi meitä pitkin yötä haukkumalla. Myöhemmin kuulimme, että alueella on paljon ahmoja ja karhuja. Aikaisemmin hyönteismetsästäjäksi nimeämämme koira otti oikean eräkoiran roolin – toki turvallisesti majan sisätiloista ;-).

Pojat uupuneina makaavat keskellä vaelluspolkua metsässä juomatauon aikana

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraava päivä eli ensimmäinen vaelluspäivämme oli upea, 16km vaaroja ylös ja alas helteessä. Koetus sekin, todella rankka. Yövyimme Kiviniemen tilan riihimajoituksessa. Oli autuasta saapua Kiviniemen tilalle, sillä olimme tilanneet meille saunan ja ruokailun. Kalakeitto ja mustikkapiirakka jäätelöllä maistuivat taivaallisilta. Tänäkin yönä me myös valvoimme, kun riihestä kuuluu ison eläimen ääntä. Lopulta selvisi, että eläin oli vaaraton tilan kissa 😉. Säikkyjä kaupunkilaisia olemme, ei voi muuta sanoa.

Toinen päivä, 10km meni sitten välillä kaatosateessa ja välillä taas hiostavat kuorivaatteet piti riisua. Loppumatkasta pysähdyimme Pirunkirkolle, joka on 7 metriä korkea rakoluola. Tarinan mukaan se, joka pystyy kiipeämään pirunkirkon syvennykseen, näkee siellä pienen pirun kirkkosalin penkeissä. Pirunkirkon kallion seinään Eero Järnefelt kirjoitti v. 1893 seuraavan runon: ”Yksi salaisuus, yks henki. Yks onni kumpaisenki on kirkko tämä, sen pyhyyttä muistelemma aina”

Kokonaisuudessaan Kolin vaellusmaastot ja maisemat ovat monipuoliset ja alueella on monipuoliset palvelut, jolloin saa tarvittaessa ripausta myös ”luxusta”. Kenelle mikäkin sitten on luxusta – nämä maisemat vähintään kaikille. Koli on vähintään kerran elämässä kohde. Ja itse haluaisin päämaiseman Ukko-Kolin, nähdä ihan kaikkina vuodenaikoina.

 

 

 

 

Kenties maailman kaunein kaupunkimaisemareitti on Tampereella?!!!

Pyhä-Näsireitit ovat Pirkanmaalla olevat pyöräilyreitistöt, jotka koostuvat kahdeksasta runkoreitistä (5 Pyhäjärvellä ja 3 Näsijärvellä),jotka sinun on mahdollista ajaa pyörällä ja halutessasi yhdistää niihin juna- tai laivaosuuksia. Olen aikaisempina vuosina pyöräillyt mieheni kanssa kaksi eri reittikokonaisuutta (Pyhä 200km ja Näsi 238 km) ja voit näistä lukea lisää tässä linkissä.

Olen jättänyt väliin 30 kilometrin Pyhäjärven maisemareitin – ehkä sen tähden, että se on niin lyhyt ja jotenkin siitä syystä, että olen olettanut reitin olevan liian tuttu, Rajasalmen siltaosuutta on tullut sen verran usein autoiltua ja Varala, Pispala, Laukontori, Arboretum yms. ovat niin nähty. Näin olen siis luullut. Ja myös kaupunkireitti on tuntunut liian urbaanilta ja kolkolta minulle, joka rakastan luontoa. Kuinka väärässä olenkaan ollut. Pyhäjärven maisemareitti on todellinen helmi, jokaisen tamperelaisenkin pitäisi tämä reitti mennä! Ja itse voisin joskus mennä kävellenkin.

Olen niin innostunut tästä reitistä, että nyt kesän alkupuolella, ennen juhannusta, olen ehtinyt reitin pyöräillä jo NELJÄ kertaa ympäri. Ja ajatuksena on, että reitti pitäisi mennä ympäri jokaisena vuodenaikana. Erityinen rakkauteni on tähän kohtaan reitistä, jossa alla kuvat. En kerro missä kohtaa reitillä nämä on otettu, jätän löytämisen ilon sinulle. Kohtaa ei voi missata, se löytää sinut, valloittaa sinut! Parhaimmillaan tämä kohta on vähän ennen puoltapäivää aurinkoisena päivänä – silloin auringonsäteet tulevat juuri oikeasta kulmasta.

Huhtikuu

toukokuu

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän reitin sydän eli suositeltu lähtöpiste on Laukontorilla, mutta se on rengasreitti, joten sen voi aloittaa mistä vain. Etenkin jos kuljetat pyörät autolla lähtöpisteeseen on kätevintä jättää auto esim. Pirkkalan Partolassa olevan Citymarketin parkkipaikalle. Samalla saa kätevästi poimittua halutessaan eväitä Cittarista. Toki eväitä ei tarvita, sillä matkan varrella on todella paljon sopivia kahviloita ja kauppoja. Matkan varrella on myös lukuisia uimarantoja ja leikkipuistoja, joten reitti sopii koko perheelle. Ja mitään näitä ei tarvitse etsiä, ne tulevat eteesi. Reitin voi myös pyöräillä millä tahansa pyörällä, sillä mielestäni reitillä on oikeastaan vain neljä ylämäkeä: yksi Pirkkalassa, yksi Varalassa, yksi ennen Rosendahlin hotellia ja viimeinen Arboretumin jälkeen Härmälään noustessa. Nämä neljä mäkeä kyllä jaksaa ja viitsii kävellä ylös vaihteettomallakin pyörällä/lasten kanssa. Eli jos jaksat yleensäkin pyöräillä 30 km, niin jaksat tämän reitin. Myös maisemat ovat niin upeat, että saat siitä lisää energiaa, sen voin luvata!

Esittelen reitin siten, että lähtöpiste on Pirkkalassa ja pyöräilet myötäpäivään Nokialle päin. Reitillä on helppo pysyä, kun seuraat lyhtypylväissä olevia sinisiä metallisia Pyhä-kylttejä. Lisävinkkiä saat osassa kohdin siitä, että pylväissä on valkoisia tarroja, joissa on oletettavasti joskus ollut tekstiä, mutta aika on poistanut tekstit. Etsi Citymarketilta reitin varrelle pääsy suuntaamalla Pereentielle. Tässä alkuosassa Pirkkalan alueella on käsittämättömän upeita taloja vielä upeimmilla maisemilla. Ensialkuun kerrostaloja ja sitten reitin edetessä rannan puolella uusia moderneja omakotitaloja isoilla ikkunoilla. Huokaillen ihastelin taloja ja mietin kuinka etuoikeutettuja talojen asukkaat ovat saadessaan avata silmänsä aamulla ja nauttia aamukahvit luonnon omaa taideteosta ihaillen. Yksiä suosikkitaloja olivat marinatyyppisesti vieriviereen rakennetut talot, joissa oli samannäköiset rantasaunat villeine heinäkattoineen. Saunojen luonnonmukainen väritys sopi myös upeasti maisemaan.

Pere on pitkälti rakennettua, mutta tämä maaseutumainen kohta tuo esiin alueen historiaa myös

Tästä reitistä tekee ainutlaatuisen se, että läpi reitin Pyhäjärvi näkyy aina jostakin suunnasta (ja jos ei hetkeen näy, niin tiedät, että siellä se on tuollapäin) ja toiselta puolelta järveltä voi hahmottaa heikommankin suunnistuskyvyn omaava, että ”Hei, me oltiin just hetki sitten tuolla”.

Pirkkalassa ajat kaupunginosasta toiseen: Pere, Loukonlahti, Haikka (jos reitiltä muutama sata metriä poikkeat sivuun, niin voit käydä fiilistelemässä Haikan legendaarista tanssilavaa),  Rantaniitty. Varsinainen reitti suuntaa läpi Pirkkalan keskustan, mutta on vallan ok jatkaa tämä kohta ison tien vartta, Kyöstin kaupunginosan kohdalla keskustareitti yhtyy takaisin. Halutessasi voit reitillä pysymisen varmistamiseksi ladata Ridewithgps appin puhelimeesi ja sieltä Pyhäjärvireitti-Maisemareitti-UUSI kartan. Karttaa voi käyttää ilmaiseksi, näet aina missä olet, mutta jos haluat navigointiavun, niin voit ostaa tämän lisäominaisuuden.

Rajasalmen silta erottaa Pirkkalan ja Nokian. Pirkkalan puolella on Rajasalmen sillan kahvila. Kahvilan takaa löytyy myös pieni metsäinen osuus, jonka polkuosuuden suosittelen pyöräiltäväksi lävitse. Ja siellä metsän siimeksessä rannalla voi pitää myös tauon. Siellä tuntuu, että on maaseudulla, vaikka aivan takaa menee tie, jonka lävitse menee kymmeniätuhansia autoja vuorokaudessa. Jos et pysähdy tässä, niin sitten voisit miettiä, josko astut parisataa metriä sivuun reitiltä sillan jälkeeen vasemmalle ja poikkeat Pitkäniemen sairaalan ympäristössä. Ennen sairaala-aluetta on kahvila. Kahvilassa asioivat luonnollisesti psykiatrisen sairaalan potilaat omaisineen. Kahvilassa asioidessa nousee esiin/”silmille” vääjäämättömästi ihmismielen ja elämän hauraus. Etenkin nuorten potilaiden kohtaaminen tuo mieleen etenkin koulukiusaamisen elämänmittaiset vaikutukset. Ajattelenkin, että etenkin perheen kanssa pyöräillessä ihan suosittelisin pysähdystä Pitkäniemessä – myöhemmin on helppo palata keskustelemaan näistä vaikeista aiheista nuorison kanssa ja pienten lasten kanssa voi tehdä ennaltaehkäisevää suvaitsevaisuuskasvatusta. Mielestäni tämä olisi meidän jokaisen vanhemman kansalaisvelvollisuus. Kahvilan jälkeen tulet Pitkäniemen ”pääbulevardille”. Alue henkii historiaa ja rakennukset ovat niin kauniita, päärakennus on uusrenesanssityylinen ja sen torni on valloittava. Päärakennus on rakennettu 1896. Talojen sivuitse ja lävitse ajettuasi pääset ranta-alueelle, joka toukokuise vierailun aikana oli narsissien peitossa.

Nokian puolelta siirryt alikulkusillan kautta takaisin rantaalueelle ja  rauhallisemman rantaosuuden jälkeen Tampereelle ja asuinalueelta toiselle: Villilän laiturit ja rivitaloalueet, Rantakaarilan kautta Raholan siirtolapuutarha-alueelle ja sieltä Epilän frisbeegolfalueen ohitse.

Kaupunginosat vaihtuvat lennossa ja lenkkeilijöitä ja kävelijöitä on paljon, mutta se kuuluu tälle reitille – ja kaikki tuntuvat olevan hyvällä mielellä ja tuulella. Milloin olet Hyhkyssä ja sitten päädyt Pispalaan. Pispalassa mennään rantaa pitkin puutaloalueiden lävitse, joten jos sykettä nostattavaa tarvitset, niin hyppää satulasta ja mene pätkä Pispalan portaita ylös alas – niitä on joka puolella. Pyöräilet Pispalan alueen yhteisön Kurpitsatalon ohitse ja sen yhteydessä on ryytimaa. Se on alueen näköinen eli monasti hyvin boheemi, kokeilevaa vuokrapalstaviljelyä selvästi.  Tahmelan rannassa on kuntoiluvälineitä, niillä saat lisää lihasvoimaa. Tämä ranta on erityisesti lapsiperheiden suosikki, sillä vesi on matalaa todella pitkään. Tahmelan rannassa on myös upea suojeltu vanha lehmus ja alueella on myös Tahmelan lähde, joka oli 1960-luvulle saakka kirkasvetinen lähde, josta kaikki alueen taloudet saivat vetensä. Nykyisellään se on kyllä vähän haiseva rutakko – kylläkin kuulemma eliöiltään runsas.

 

Tahmelasta jatketaan Varalaan ja Varalan mäkeä ylös kivutessa on hyvä kurkata oikealle, upeat maisemat. Ohitettuasi Varalan urheiluopiston oikealla puolella on näköalatasanne pitkien alaspäin menevien porrastreeniportaiden kohdalla. Jos haluat pitää taukoa, niin siihen voit jättää pyöräsi ja mennä tien yli ja kävellä nauttien Pyynikin harjun maisemista ja vaikka kivuta Pyynikin näkötornille asti ja nauttia siellä kuuluisat Pyynikin munkit. Mielestäni Pyynikin näkötornin maisemat voittavat Näsinneulan maisemat 10-0, sillä Pyynikiltä näkee niin metsät ja järvet kuin kaupungin maisemat paremmin, kun se on lähempänä ja ei niin korkea.

Kun lasket Varalan mäkeä alas, niin huomioi, että ihan mäen alla on kääntyminen oikealle ensimmäisestä risteyksestä. Ohitat Pyynikin rannat beachvolleykenttineen (ellet sitten poikkea oikealle) ja ohitat Pyynikin kesäteatterin ja metsikön lävitse pyöräilet Koulukadun kentän minigolfradan ohitse ja päädyt Laukontorille. Laukontorilla on kojuja vieri vieressä ja ruokatauko on hyvä pitää tässä. Tamperelaisinta olisi ostaa Tapolan mustamakkarakioskista mustaa puolukkahillolla. Mutta jos se ei maistu, niin Laukontorin reunustalla on myös kivoja pieniä ravintoloita. Jos haluat, niin fiilistele tekemällä pieni kävelykierros Kehräsaaren alueella, varsinainen reitti jatkaa Laukonsiltaa Ratinan puolelle.

Ratinan sillan alla on etenkin nuorten aikuisten keskuudessa suosittu kaupunkiulkokuntosali. Ratinan rannan bulevardia pitkin pyöräilet Hatanpään alueelle. Itse asiassa, kun Ratinan rannan uudet talot valmistuivat kutsuin niitä hienoisto-slummeiksi, mutta olen alkanut pitää niistä. Selkeästi näkyy, että niissä asuvat ihmiset viihtyvät, he ovat kalustaneet lasitetut parvekealueet keitaiksi.

Hatanpään alueella ohitat soutustadionin ja Hatanpään sairaalan jäädessä vasemmalle jatkat rantaa pitkin Arboretumin alueelle. Jos  kesä on jo pidemmällä, älä ohita ruusutarhaa vaan pysähdy tuoksu ja näkönautinnolle. Kesäkahvila on myös mukava. Kun jatkat edelleen eteenpäin, reitin varrella on koivuja hyvillä etäisyyksillä – jos mukanasi on riippukeinu, saatat haluta ripustaa sen ja nauttia päivälevot. Lapsiperheet saavat iloa varmasti myös muutamasta erilaisesta koivulajista, jonka oksat selvästi houkuttelevat kiipeilemään – ja niissä saakin kiivetä.

Alat olla jo reitin lopussa ja vielä viimeinen mäki ylös ja Härmälän puutaloalueen ohitat ja päädyt Pereentielle, josta autolle takaisin.

Tämä reitti on valloittanut minut, oletko sinä pyöräillyt, mitä tykkäsit? Entä jos et ole ollut, jos innostuit, niin mikä reitissä voisi kertomukseni mukaan kiinnostaa sinua? Mitä lyhyehköjä maisemareittejä, jotka käyvät yhden päivän pyöräilyiksi (30-60km) voisit suositella?

taukofiilistä 😉

 

Pirkanmaata ristiin rastiin pyörillä: Pyhä-Näsillä 6 päivää, 438 km

  1. Pyhä-Näsireitit ovat Pirkanmaalla olevat pyöräilyreitistöt, jotka koostuvat kahdeksasta runkoreitistä (5 Pyhäjärvellä ja 3 Näsijärvellä),jotka sinun on mahdollista ajaa pyörällä ja halutessasi yhdistää niihin juna- tai laivaosuuksia. Tässä artikkelissa esittelen 238 km pyöräilyn Näsijärven maisemissa sekä 200 km pyöräreitin Pyhäjärvellä. Jos pidemmät pyöräreitit eivät innosta, niin 30km Pyhäjärven maisemareitin esittelen tässä linkissä.

Näsijärvipyöräily, kolme päivää ja 238 km (78km, 90 km, 70 km) :

Lempäälä-Velaatta-Ruovesi-Virrat-Mänttä ja Vilppulasta Lempäälään junalla

Sääennusteet eivät suosineet.. Mutta lopulta sää suosi riittävästi. Olisi ollut tukahduttavaa pyöräillä myöhemmin heinäkuussa olleilla helteillä. Tämän oppi oli se mikä yleensäkin: tee suunnitelma ja lähde liikkeelle, mukaudut sitten matkustamaan sään (ja säänmukaisten varusteiden) mukaan.

Kun Tampereella ollaan, niin lounas on sopevasti mustamakkaralounas. Reitin varrelle ei osunut Laukontori, jossa on Tapolan grilliluukku, mutta on hyvä muistaa, että isoista marketeista löytää aina mustaa ja erityisesti Citymarketeista usein saa maanantaista keskiviikkoon mustamakkaraa tarjouksella. Pysähdyimme siis lounaalle matkalla olevaan Linnainmaan citymarketille – tai siis lounas picnic tyyliin nurmikkoalueella. Matkalla ajoimme tuttujemme mökkipihaan ja moikkasimme heitä, harvemmin tulee tehtyä ex temporee piipahduksia, mutta pyörämatkailuun se sopii (varsinkin jos osuu reitin varrelle). Teiskon viinistä löytyy ”lähiruokaa” – spontaani, viitan inspiroima pysähdys kannatti ja nautimme jälkiruuaksi viinit. Kaikki viinit on tehty kotimaisista raaka-aineista. Yllätys oli, että yritys valmistaa myös kirkkoviinejä. Makuannoksia nautimme myös näistä.

Teiskossa viinillä -tänne voi poiketa missä asussa vain

Sade, sade ropisee sanonta on turhan romanttista, oikeasti kuvaavampaa on ”sataa kuin Esterin perseestä”. Tuulentien tila löytyy Kaanaan kylästä, Velaattasta, Teiskosta. Aittoja on kolme ja yhteensä 15 asukasta mahtuu sinne yöpymään.  Yövyimme Asterixin alakerrassa. Aittamajoituksen tunnelma on ainutlaatuista. Saunan jälkeen aitan edessä rentoutumisessa oli entisaikojen tunnelmaa. Onneksi ei vain tarvinnut ryhtyä talon töihin, saimme vain naatiskella. Aamulla aamupala tarjoiltiin aittojen yhteydessä olevassa tunnelmallisessa yhteistilassa.

Romanttinen aittamajoitus

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aitan edustalla saunan jälkeen vilvoittelemassa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ruoveden kunnantalon asiaankuuluva ”kukkaruukku”

Toisen pyöräilypäivän aikana pyörästä puhkesi kumi, oikein kunnon paukahdus, ei voinut erehtyä mistä oli kyse. Sekin toi vain ihanan elementin reissuun. 80 metrin päässä oli nuorisoseurantalo, jossa sattui olemaan tamperelainen nuori tummaihoinen dippainssiopiskelija kauppaamassa pölynimureita. Mielestämme tuokin oli kuin toisesta maailmasta, oikeasti pölyimureita kaupataan ovelta ovelle.  Olisi tarjoutunut kuskaamaan meidät  vaikka Tampereelle asti. Halusimme jatkaa matkaa ja hän heitti meidät 8 km päähän Ruovedelle, jossa oli persoonallinen (lue: kälyinen) korjaamo. Sattui olemaan seppä paikalla ja lopulta jopa maksoimme enemmän kuin korjaaja pyysi, kun oli niin mieletöntä palvelua ja hintakin oli Ruoveden hinta (32€->40€). Ihan vaan lounasajan oli pyörä pajalla ja matka jatkui. Ruovesi -city oli kiva ja törmäsimme vanhaan tuttuumme – tosin emme silloin emmekä edelleenkään muista tyypin nimeä.

Ruoveden keskustan raitin tunnelmaa

Virrat oli kaunis myös, yövyimme ihan keskustassa, Tarjanteen talossa. Avaimet sai viereisestä kirjakaupasta. Saatiimpa sieltä miehelleni ostettua vettä kestävät pyöräilyvarusteetkin paikallisesta urheiluliikkeestä. Pirkanmaalla on kauniita venerantoja, miksei Lempäälässä ei ole laivarantaa. Jopa Vilppulankoskella oli rantaravintola (ja koskella näytti olevan upea kalastuspaikka, seurasimme hetken perhokalastajien arjen taitoja, kaunista!), kuitenkin Virtojen oli ehdottomasti paras. Visuvedellä purjeveneellä saapuneet nuoret aikuiset pysäyttivät noin 50 auton matkan hetkeksi, kun tehtiin tietä heille ja avattiin silta purjehtijapojille – mielenkiintoinen näky, kun tie katkaistaan. Liikenne tällä reitillä oli vilkasta, aina ei ihan kunnioitettu pyöräilijöitä. Ala-asteikäisten lasten kanssa en kyllä tälle reitille lähtisi. Ruovesi-Virrat väli oli muutoinkin tylsin väli…  

Näsijärvireitti kulkee Mäntässä kauniissa maaseutumaisemassa ja spontaani pysähdys matkan varrella olevassa kesäkahvilassa kuuluu ilman muuta asiaan, taas kylttien avulla löytyi tämä. Olen sitä mieltä, että liian tarkkaan ei kannata suunnitella, parhaat kokemukset tulevat kohdalle yllättäen. Vilppulassa oli hyvä lounaspaikka ja juna tuli ajallaan.

 

Pyhäjärven puolta Pirkanmaalla:

Lempäälä-Valkeakoski-Sääksmäki-Akaa-Urjanlankylä-Punkalaidun-Tyrväänkylä-Vesilahti-Lempäälä,

3 pyöräilypäivää ,200km (70+65+65)

 

 

 

 

 

 

 

 

Perinteinen pyöräretki – siis perinne alkoi vuosi sitten. Emme onnistuneet löytämään Pyhäreitin varrelta majapaikkoja, kun kaikki majapaikat olivat varattuja suositun hääpäivän sekä lähistöllä olevan konsertin vuoksi, joten päätettiin mennä tätä reittiä.

Alun perin piti Punkalaitumelta mennä Huittisiin ja Kiikkaan, Äetsän kautta Tyrväänkylään. Suunnitelma muuttui ensimmäisen päivän iltapäivänä, kun kaaduin viimeisessä risteyksessä (mieheni viime tipassa korjasi, että ei siitä vielä käännytäkään vaan seuraavasta risteyksestä ja korjasin suuntaa ja petti alta irtihiekan johdosta pyörä). Siinä sitten tein pesäpalloilijan pesällesyöksyn ja ranne ja keskisormi saivat kolhuja.

Riitti siltä päivää pyöräily ja mahdollisti ihanan päivän vieton Punkalaitumella Yli-Kirrassa Kaikkien aikojen Maatalousnäyttelyssä. Oli kyllä täysi anti 12€ pääsylipulle. Henkilökuntaan kuuluvat olivat pukeutuneet vanhanaikaisesti ja oli huolella valmisteltuja näytöksiä kuten tervanpolttoa, kyntöä hevosella ja rievää vastapaistettuna ulkouunissa tehtynä. Minä söin ohrapuuroa ja kiisseliä ja mieheni aitoa perinteistä lihakeittoa. Sillä pärjättiin kun jätskikioskilta vielä saatiin jättiläistötteröt.

Google Maps pyöräversio toimi oivasti ja kyllä välillä mentiin sellaisia kinttupolkuja, että miettittiin mihin oikeasti päädytään ja aina päädyttiin isommalle tielle. Nämä pätkät syvällä maaseudulla metsäautoteillä toivat ovat lisän reissuun, sielä kuuli aidon linnunlaulun ja haistoi metsäntuoksun.

Jokaisen päivän päätteeksi oli ihana mennä saunan lämpöön pesemään hien iholtaan: Urjalankylässä pulahdimme lämpimään järviveteen ja Tyrväänkylässä taas kävimme uima-altaassa.

Rahaa kului 145€ yöpymisiin ja n. 140€ kaikkeen muuhun. Eli yllättävän paljon kuluu kolmessa päivässä vaikka koin, että elimme hyvin vaatimattomasti. Taas luonnollisesti taas pieni summa meni pyöränkorjaajalle – 20€, kun pyöräni jarrupalat piti vaihtaa. Ne oli ollut ihan puhki muutoinkin, mutta vasta onnettomuuden jälkeen oli pakko korjata, kun mun puristusvoima vahingoittuneessa kädessä oli niin heikko. No pyöräkorjaaja Punkalaitumella oli juuri lopettanut, mutta puhelin onneksi toimi ja ajoimme hänen kotiin ja tuli korjatuksi!!! Taas upeaa maaseudulle tyypillistä toimintaa!

Millaisia kokemuksia sinulla on Pirkanmaan pienistä kylistä? Kivoja kohtaamisia vai tylyä maalaisuutta? Mitä mielikuvia sana Pirkanmaa tuo sinulle, siis jos unohdetaan Tampere?