Suomen suurin matkablogiyhteisö

Miksi japanilaiset rakastavat Suomea ja Japani tuntuu niin kotoisalta?

En ole koskaan fanittanut Japania ja sinne matkustaminen ei ole ollut edes haaveissani. Mutta kun sitten astuin ensimmäisen kerran Japanin maaperälle, niin tuli tunne kuin olisin  kotiin tullut. Tällaista tunnetta minulla ei ole missään muualla kuin omassa kotimaassa (ja inan myös Ruotsissa matkustaessani).

Tällaista väriloistoa ei Suomen katukuvassa näy

Miten näin voi olla?!!! Japanissa on oikeasti kaikki on erilaista, vai onko???

Jäätelötkin myydään minipakkauksissa – ja suomalaiset rakastavat jäätelöä ja yksi sun toinen ottaa litran jäätelöpaketin ja pistelee sitä suoraan paketista isolla lusikalla. Oikeasti minulla oli tilanne, jolloin japanilainen ystäväperheeni kysyi ruokailun jälkeen, että haluaisinko jäätelöä jälkkäriksi ja kun ilmaisin haluni, niin minulle tuotiin tarjottimella isohkon konvehtikarkin suuruinen yksittäispakattu jäätelö, suupalan kokoinen ;-). Japanilaiset rakastavat ja ihannoivat pienuutta, jopa koiria jalostetaan minikokoisiksi ja luonnostaankin pienten rotujen pennuille syötetään hormoneja, jotta pentujen kasvu pysähtyy. Myös äänijänteitä katkotaan, että koirat eivät hauku. Tästä ei voi tykätä ja se on oikeasti jotain, mitä kukaan suomalainen (en kyllä haluaisi, että kukaan muunmaalainenkaan) ei voi digata/hyväksyä. Japanissa on pulaa tilasta   ja kun talot ovat pieniä, niin tarvitaan pieniä koiriakin. Tässäkin taas erilaisuus Suomeen verrattuna.

Japanissa asiat ovat hyvin organisoituja. Olen itse organisoija, joten tämä asia tuo minulle henkilökohtaisesti rauhaa ja selkeyttä. Japani ei tunnu Aasialta, kaikki toimii. Asiat toimivat jopa käsittämättömän hyvin, juna tulee asemalle sekunnilleen oikeaan aikaan. Hetkeä myöhemmin tai aiemmin tuleva juna voi mennä ihan vikasuuntaan. Toki organisointi on tullut tarpeeseen, Japanissa asuu 126 miljoonaa asukasta ja japanilaisia asuu neliökilometrillä 337 (Suomen väestötiheys on 18). Kymmenvuotiaamme katseli Shinjukun aseman seudun ympäristössä ihmismerta ja totesi ”Näitä mustapäitä vain riittää”. Tämä letkautus on jäänyt vahvana muistona elämään perheeseemme.

Ensimmäistä kertaa elämässä koin olevani erilainen. Vaikka olen ollut aiemminkin aasialaisten ympäröimänä tai Afrikassa ainoana valkolaisena, niin Japanissa kokemus korostuu. Saattoi olla, että täyteen ahdetussa metrovaunussa olimme ainoita valkolaisia. Vaatetuksemme myös poikkesi, suurin osa oli pukeutunut ”työasuun”, mustavalkoiseen kokopukuyhdistelmään. Tätä asukokonaisuutta käyttävät niin miehet kuin naisetkin, naiset korkokenkien kanssa. Ja kun vielä lasketaan koulupukuihin pukeutuneet lapset ja opiskelijat, niin voinette ymmärtää edelleen ihmetyksen siitä, että miksi tuntuu niin kotoisalta. Japanissa on turvallinen olo, ei ole tarvetta kurkkia olan yli, että ketä sieltä tulee. Vaikka ihmisiä tosiaan tulee ja paljon. Lenkillä tuntui tragikoomisesti turvalliselta, kun kukaan ei tervehtinyt saati kohdannut katseella eli käytössä oli suomalaisuutta vastaavat ”käytöskoodit”.

Paikalliset eläkeläiset evästauolla Mt. Takailla

Japanilaisia ja suomalaisia yhdistää innostus luontoon. Toki siinäkin on eroja. Japanilainen kaipaa tuotteistettua palvelua ja vaellusreiteillä Hakonen alueella Tokiossa ja Mt. Tokain reiteillä näin melkoista välineurheilua ja todella brändättyä pukeutumista esim. alppimaiden puolipitkiä värikkäitä sukkia. Suomalaiset taas ovat kautta aikojen menneet metsään takapihalle ja jänis/hirvimetsälle. Toki kaupungistuminen on tuonut Suomeen myös tuotteistamisen tarvetta ja urbaani nopeasykkeinen ja virikekeskeinen elämäntyyli on nostanut uudelleen esiin metsän stressiä ja verenpainetta laskevana lääkkeenä. Molempien kansakuntien ihmiset arvostavat metsää aarreaittana, jossa on yksinkertaisena ja valmiina pakettina kaikki: rauha, kauneus ja rauhoittava voima. Mt. Takoaan/Takaosaniin/Tokai Nature Trailille pääsee Tokiosta nopealla vajaan tunnin kestävällä junayhteydellä. Takaosanin juna-asemalla on hyvät lokerikot ja kartat saatavilla reiteistä. Reitit ovat erittäin hyvin merkatut. Aseman lähistöllä on myös kauppoja ja ravintoloita,  reittien varrella on hyvin rajoitetut palvelut, joten suosittelen päiväreppua eväineen matkaan. Kaikenkaikkiaan Tokai on suositeltava päiväretkikohde Tokioon menijöille. Pienin purojen solina on edelleen äänimuisto tältä retkeltä. Hakonen reitillä oli enimmäkseen köysirataosuuksia (tosin yksi köysirata ohitettiin bussilla, kun tulivuori oli aktiivinen), bussia, paikallisjunaa ja laivamatkaa. Yhden osuuden menimme kävellen ja tämän osuuden maasto oli lievästi sanottuna haasteellista (kohtisuoraan ylös huonoa polkua). Jos kävelyosuuden jättää välistä, reitti sopii myös huonompikuntoisille. Fuji vuori näkyi kauempaa köysirataosuuksilla, mutta kuvissa se ei näkynyt.

 

Kirsikkapuiden kukkimisen aikaan Hanami-picnikillä. Huomioi alaston patsas 😉

Aikoinaan amerikkalainen ja  puolalainen ystäväni vierailivat meillä. He molemmat hämmästelivät sitä, että Suomessa patsaatkin ovat alastomia (he olivat alastomuudesta saunassa niin kauhuissaan, että ensimmäisinä päivinä saunoivat t-paidat päällä). En ollut koskaan ajatellut asiaa, mutta niinhän se on ja ei siinä ole mitään ihmeellistä – päinvastoin Tampereen Hämeensillan miespatsaat ovat upeita! Ja näin on Japanissakin (kts oheinen kuva). Oikeastaan on aika hämmentävää, että japanilaiset, jotka muutoin ovat kovinkin hillittyjä ja varautuneen kunnioittavia (mutta niinhän ovat suomalaisetkin), ovat rentoja alastomuuden kanssa. Onsen -kylpylöissä on kiellettyä olla mitään verhoa ympärillä. Itse asiassa kylpylässä annettiin käsipyyhe mukaan kassalta (moni kietoi sen hiuksiinsa) ja mitään ajattelematta pidin sitä rennosti kädessä edessäni niin, että pyyhe peitti osittain strategisia kohtia vartalostani. Kylpylävahti tuli erikseen huomauttamaan minulle asiasta. Kieltämättä minulla suomalaisena oli hieman outo olo kylpeä lämpimissä altaissa isolla naisporukalla ilkoisen alasti – Suomessa moinen mahdollista vain Yrjönkadun uimahallissa Helsingissä. Saunakulttuuri yhdistää meitä. Onsen-kylpylän saunassa oleva löylyttäjä aivan innostui, kun kysyi minulta, että mistä maasta olen. Hän kertoi heti kaikille saunojille, että nyt meillä on mukana ammattilainen, kun sauna tulee Suomesta. Kiitin luojaa varjeluksesta, että en ollut ylimmällä lauteella, nimittäin silloin alkoi sellainen löytytys, että.. Ja enhän minä, saunakulttuurin alkuasukas voinut olla ensimmäinen, joka poistuu tulikuumasta saunasta. Japanilainen saunaseremonia pitää sisällään paitsi löylynheittämistä, niin myös viuhkalla heiluttelua. Ja jokainenhan tietään miltä kuuma ilmavirta tuntuu, kun saunassa ihan vain puhaltaa käteen. Ja tässä saunassa isolla viuhkalla heiluteltiin… Mutta luovutettava oli paljon ennen monia..

Japanissa kiertelin jonkin verran thaimaalaisen ystäväni kanssa. Usein meiltä saatettiin kysyä, että mistä olemme. No kun hän sanoi mistä oli, niin se pitkälti ohitettiin, mutta… Loppumatkasta minä aloin kiertelemään vastaamasta kysymykseen, sanoin olevani Euroopasta. Nimittäin, jos sanoin olevani Suomesta, niin alkoi sen laatuinen huokailu, ihastelu ja kumartelu. Se tuntui kiusaannuttavalta ja jopa hävetti, kun minua ihailtiin ja ystävääni pidettiin ilmana.

Nagoyassa olevan omakotitalo – tässä on suoraviivaista arkkitehtuuria. Toki omakotitalot ovat Japanissa harvinaisia.

Yksinkertaisuuden ihanne, suoraviivaisuus. Mielestäni tämä yhdistää meitä molempia kansakuntia. Vaatimattomuus. Sopiva ”koruttomuus”. Toisaalta suomalaisuuteenkin liittyy ihailu. Mekin helposti ihailemme monia asioita, se vain ilmentyy kateellisuutena. Naapurikateus on ihan klassikkoesimerkki. Japanilaiset ihailevat (ja ehkä sen takana ovat kateellisia), mutta sitten reilusti kopioivat. Viime aikoina Japanissa on erityisesti oltu kiinnostuneita Suomen neuvolajärjestelmästä ja osin sitä on kopioitu ja viety Japaniin. Japanissa ollessani esitelmöin suomalaisesta terveydenhoitojärjestelmästä ja erityisesti mielenterveystyöstä paikallisille musiikkiterapiaopiskelijoille. Oli ihailtavaa, miten kiinnostuneesti he kuuntelivat ja avoimesti ihailivat. Suomalaisetkin ihailevat monasti, mutta ehkä hieman kyräillen ja piilotellen.

Mutta mikä se on niissä muumeissa, joka niin innostaa japanilaisia? Toki se on tavallaan meidän yhteistä kansallisomaisuutta, kun meidän Tove on kirjat kirjoittanut ja jo -70 luvun vaihteessa japanilainen Hayao Miyazaki teki kyseenalaista muumi-animaatiota – siinä ryypättiin ja tehtiin muuta sopimatonta – Tove ei edes hyväksynyt moista animaatiota. Edelleen Japanissa (niin kuin Suomessakin) on muumeja kaikkialla. Toki en ole Suomessa nähnyt pehmomuumeja pankin näyteikkunassa, kuten oli tokiolaisessa pankissa. Ja Marimekko, sitä fanitetaan. Kuten artikkelin pääkuvasta näet, niin kuvassa varakkaampi japanilainen perhe on menossa puistoon ja/tai siellä olevaan temppeliin ja matkassa mukana mikäs muu kuin Unikko-kassi. Suomen kieltä fanitetaan, suurinta huutoa on nimetä kauppa jollakin suomen kielestä löytyvällä sanalla – paras hihittelyn aiheeni matkalla oli kauppa nimeltään ”Kurkku” – ja ei ollut vihannes/hedelmämyymälä vaan ihan trendipaikka.

Mitä yhteneväistä olet huomioinut olevan japanilaisuudessa ja suomalaisuudessa? Miten sinut on suomalaisena kohdattu Japanissa?    

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, huhtikuu 24, 2020 at 21:25

    Me tykätään Japanista kovasti. Marika on ollut Japanissa vaihdossa ja jokin aika sitten kävimme siellä ystävämme häissä, joka oli ainutlaatuinen kokemus! Japani on myös todella monipuolinen maa, koska on niin tavattoman pitkä. Hokkaidon kansallispuistoissa olisi upea päästä käymään katselemaan paitsi maisemia myös mantšuriankurkia, kuningasmerikotkia ja karhuja. Toisaalta snorklaaminen Okinawalla olisi myös huippua!

    Tosiaan japanilaisissa ja suomalaisissa on jotain samaa. Mun mielestä esimerkiksi rehellisyys on sellainen ominaisuus, joka suomalaisille ja japanilaisille on yhteistä. Ja erittäin hyvin meidän on otettu Japanissa kyllä vastaan, eipä oikeastaan negatiivisia kokemuksia ole lainkaan.

  • Reply kodinvaihtaja lauantai, huhtikuu 25, 2020 at 07:04

    Häät Japanissa, niin näen mielikuvissani tämän!!!❤❤❤ Varmasti totta tuo rehellisyys pointti, en ollut ajatellutkaan. Paikallinen ystäväni on tosi suora ja rehellinen – olen pitänyt häntä ei-japanilaisena, mutta ehkä ei ole niinkään. Minua kiinnostaisi seuraavaksi beachloma Japaniin ja risteily/reittimatka. Ja luonnollisesti aina kansallispuistot.

  • Reply Stacy Siivonen maanantai, huhtikuu 27, 2020 at 07:12

    Olen katsonut pyöräilyvideoita Nagoyasta ja vaikka suomalainen kevyt liikenne on yhtä kaaosta, niin Japanissa on tosi primitiiviset olosuhteet pyöräilylle. Ainoa kunnon pyörätie tekee ympyrän johtamatta yhtään minnekään. Toistaiseksi kaikki, mitä Japanista olen lukenut tai nähnyt, tekee ahdistuneeksi. Saunassakaan ei saa olla rauhassa, kun kaikki on järjestettyä. Ei sovi minun kaltaiselleni anarkistille. Pienuus ehkä ahdistaa minua, koska ruumiini on iso, mutta kyllä olen sitä mieltä, että olisi ihan terveellistä, että jäätelöt olisivat pienempiä.
    Minusta on aina kauhean epäilyttävää se, jos joku tykkää Suomesta. Mieli tekee sanoa, että ha, etpä paljon tiedä! Mutta siis jostain ihmeen muumeista minulla ei ole mielipidettä. Pitäköön muumit ja nimetkööt trendipaikkansa kurkuksi. Onhan minun fillarinikin Nishiki, vaikkei se ole valmistettu Japanissa. Ehkä ne ihastuisivat Joposta, joka on valmistettu Hangossa.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, toukokuu 8, 2020 at 19:09

      Aivan totta. En ollut ajatellutkaan pyöräilyolosuhteita, kävin myös Nagoyassa ja siellä juoksin. Niillä samoilla jalkakäytävillä myös pyöräiltiin, ei hyvät tosiaan siihen tarkoitukseen.

  • Reply Johanna V. perjantai, toukokuu 1, 2020 at 19:17

    En ole koskaan käynyt Japanissa, mutta kirjoitus oli mielenkiintoinen ja jonkin verran japanilainen kulttuuri on tullut tutuksi ystäväni japanilaisen puolison kautta. Japani on ollut yksi sellainen ”must see” kohde, jonka piti/pitäisi toteutua ihan lähivuosina, jos vain tilanne sallii.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, toukokuu 8, 2020 at 19:10

      Ilman muuta Japaniin!!! Itse haaveilen meneväni Japanin rannikkokohteisiin.

  • Reply Paula - Viinilaakson viemää lauantai, toukokuu 2, 2020 at 22:22

    Tämä on ihan totta, siis että suomalaisena koin jotenkin oloni kotoisaksi Japanissa. Me tykkäsimme Japanista todella paljon! Itse jotenkin solahdin siihen japanilaiseen kulttuuriin todella helposti sillä ehkä siinä on jotain samaa kuin suomalaisuudessa. Pidetään vähän etäisyyttä, ollaan rauhallisia ja hiljaisia, kunnioitetaan toisen omaa tilaa ja järjestelmällisyyttä. Junassakin ollessa jotenkin automaattisesti pidin huolen, että olemme lasten kanssa hissukseen ettei muut häiriinny mutta amerikkalaiselle miehelleni se tuotti kovasti vaikeuksia. Hän alkoi aina puhumaan hirveän kovaan ääneen. Minua jotenkin ihan huvitti tämä kulttuurien erilaisuus siinä tilanteessa, ja jouduin koko ajan muistuttamaan häntä, että nyt ei olla Amerikassa.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, toukokuu 8, 2020 at 19:13

      Oikein rupesi huvittamaan, kun Japanissa huomasit amerikkalaisen ja suomalaisen kultuurin erilaisuuden vahvemmin – niin totta! Mua aina ärsyttää tai joskus huvittaa, kun amerikkalaiset kaverini vaivaantuvat hiljaisuudesta ja pyrkivät täyttämään jokaisen tauon.

  • Reply Anna | TÄMÄ MATKA sunnuntai, toukokuu 3, 2020 at 09:13

    Totta. Olen kerran elämässäni ollut Tokiossa ja vaikka kaupunki oli ihan superiso ja ihmeellinen, niin silti se tuntui jotenkin kotoisalta 😀

    Nyt olin maaliskuussa yhdellä reissulla, jossa oli kaksi japanilaista rouvaa mukana myös. Kielitaitomme eivät täysin kohdanneet, mutta silti meidän välissä leijui joku sellainen outo samanmielisyys. Asioita selvitettiin kielenkääntäjän avulla ym. ja meillä oli oikein hauskaa. Vastaavaa tunnetta ei tosiaankaan tule muiden kansalaisuuksien kanssa.

    • Reply kodinvaihtaja perjantai, toukokuu 8, 2020 at 19:14

      Ihana kuulla, että niin monella sama olo. Toi on tosiaan harmillista, kun puuttuu yhteinen kielitaito. Esim. olin luennoimassa Nagoyassa ja olisin halunnut keskustella suoraan oppilaiden kanssa, enkä vain opettajan tulkkaamana

    Vastaa käyttäjälle Johanna V. Cancel Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.