Suomen suurin matkablogiyhteisö

Vehreän vihreä vaellussaari – Martinique

“Onnellinen se, joka on niin terve, että voi lähteä retkelle, ja vielä onnellisempi se terve, joka ymmärtää lähteä retkelle”. Tämän sanoi Kaarina Kari, joka vuonna 1978 valloitti Haltin. Viime vuosina olen pyrkinyt noudattamaan tätä sanontaa. Luonto on monella tapaa meille hyväksi ja tutkimukset myös nostavat esiin, että luonnon kunnioittaminen lisääntyy mitä enemmän luonnossa viettää aikaa. Luonto elvyttää, jopa verenpaine voi madaltua. Yleisesti palautuminen stressistä helpottuu, keskittymiskyky lisääntyy ja sen myötä suoritukset parantuvat. Vaikka ympäröivässä maailmassa tapahtuisi mitä, niin luonto edustaa vakautta. Paitsi luonnonmullistuksen yhteydessä.

Moni kuvaa Martiniqueta siten, että siellä ei ole mitään tekemistä. Minun näkökulmastani Martiniquella on mielettömästi tekemistä, upeita vaellusreittejä. Useammassa paikassa osui silmääni ilmainen vaelluskartta, jossa oli eri reitit esitelty, mutta vain ranskaksi. Eli tämä on se ongelma meille, jotka olemme ranskan kielen taidottomia.

Martinique on upea kohde päivävaelluksille. Etenkin jos asuu saaren keskiosassa, kuten me Les-Trois-Iletsin alueella, niin siitä pääsee mihin tahansa saarella helposti päivävaellukselle. Toki oma auto pitää olla käytettävissä. Martiniquella on tunnettu siitä, että siellä on erittäin huono julkisen liikenteen verkosto ja koko viikon aikana en muistakaan busseja nähneeni. Toki auton vuokraus on saarivaltiossa hyvin edullista. Lyhyistä etäisyyksistä huolimatta matkanteko kestää ja kestää vaikka tieverkosto on kohtalaisen hyvä. Ranskalaiseen tapaan liikenneympyröissä ei ole säästelty, niitä on vähintään kilometrin välein, myös isommilla teillä… Jos aamutuimaan lähtee liikenteeseen, niin saaren keskiosasta on eripuolilla saarta olevan vaellusreitin alkupäässä auringon noustessa. Haittapuoli tästä on se, että kun pimeällä matkustaa, niin ei näe matkan maisemia. No tällä reissulla valitsimme mieluummin sen, että saamme vaeltaa suht koht viileässä säässä. Marraskuussa Martiniquella oli kylmimmillään yöaikaan 24C ja 30C meni rikki usein klo 8 aamulla. Siten paras vaellusaika oli aikavälillä klo 6-8.

Esittelen tässä kolme päivävaelluskohdetta Martiniquella: Mont Peleen, Carvellen kansallispuiston ja Petrificationin luonnonpuiston. Nämä ovat erilaisia ja siten kaikki suositeltavia. Viimeisin on helppokulkuisin ja sopii huonompikuntoisemmillekin. Tästä toisesta jutustani voit lukea muita vinkkejä Martiniquelle matkustaessasi.

Mont Pelee (Montagne Pelee), 4,5h , raskas

Valloitimme Peleen (1397m), tämä rengasreitti kesti meiltä 4,5h ja oli suhteellisen raskas reitti, videosta saat vähän käsitystä reitistä. Pelee on ollut pahin vulkaaninen purkaus 1900-luvulla, tarkemmin 1902 tapahtui purkaus tappaen 30 000 ihmistä ihan muutamassa minuutissa.

Peleelle suositellaan mentävän mahdollisimman aikaisin aamusta. Tämä siitä syystä, että keskipäivällä huippu on jo pilviverhossa. Eksyimme navigoidessamme lähtöpisteeseen, joten olimme tunnin myöhässä lähtöpisteellä. Tämä tarkoitti sitä, että huippu oli pilvessä sitä kohden kavutessamme. Ja juuri ennen kuin saavuimme takaisin parkkipaikalle alkoi mieletön kaatosade. Myös tämä on hyvin tyypillistä, aamut ovat usein vähäsateisempia kuin myöhemmin päivällä.

 

      

Caravellen kansallispuisto (Reserve naturelle de la presqui`le de la Caravelle), 4h, helpohko

Olimme Caravellessa sunnuntaivaelluksella. Huvittuneena totesimme, että tämä vaellusreitti osui hyvin sanontaan ”Live like a local”, paikalliset todella kansoittivat reitin keskipäivällä. Itse asiassa hyvin varhaisessa aamussa liikkeellä olivat todelliset himojuoksijat, polkujuoksijat ja keskellä päivää perhekunnat. Paikalliset tunnisti siitä, että heillä oli pitkähihaiset paidat ja pitkälahkeiset juoksutrikoot päällä ja he kantoivat mukanaan puolen litran vesipulloa kun meillä oli hihattomat topit, shortsit ja kaksi litraa per henkilö vettä tälle neljän tunnin vaellukselle. 

Caravellen vaellukseen voi hyvin yhdistää vierailun Chateau Dubucin rauniolinnoitukselle. Pääsymaksu (oliko viisi euroa) sisältää myös audiokuulokkeet, joten saat hyvän käsityksen linnoituksen historiasta. Olimme jo vaelluksen jälkeen vähän väsyneet ja aurinko porotti ihan täysillä (linnoituksen alueella ei mitään varjokohtaa), joten emme ihan jokaista tarinaa jokaisen linnoituksen alueesta jaksaneet kuunnella – jos koko jutun kuuntelisi, niin kuulemma vierailu kestäisi kaksi tuntia. Linnoituksen alueella orjat olivat töissä ja tuottivat sokeripelloilta saadusta sokerista sokerin lisäksi rommia ja siirappia.

                     

     

Petrificationin luonnonpuisto (Savanna of Petrification), 2h, helppo

Kun löydät tämän sillan olet aloituspisteessä. Parkkipaikka löytyy ehkä Martiniquen Karibianpuoleisen merialueen upeimman rannan, Salines Beachin jälkeen. Itse asiassa meidän oli tarkoitus yhdistää beach päivä aamuvaellukseen, mutta päivä oli lopulta todella pilvinen ja ”kylmä”. Beach alueella on kuitenkin laaja rantaravintolaverkosto, joten lounasta ei tarvitse tuoda mukanaan. Tosin nämä rantaravintolat eivät ole rantanäköalalla vaan viereisessä ”pusikossa”. Meille tämän aloituspisteen sillan löytäminen ei ollut helppoa, tai itse asiassa oli, mutta parkkipaikalta piti vain kävellä rantapolkua pitkin vaikka kuin pitkään (arviolta pari kilometriä) ja mitään kylttejä ei ollut. Eli tätä reittiä ei ole merkattu, mutta eksyä ei voi sen jälkeen kun alkuun pääsee. Kyseessä ei siis ole rengasreitti, vaan hyvin helppokulkuinen reitti, jonka pituuden voit itse määritellä (eli milloin käännyt takaisin päin). Siis reitti on helppo sen jälkeen kun olet päässyt sillalle. Marraskuussa vesi oli ainakin niin koholla, että kengät piti ottaa pois ja kahlata osin vedenpohjaa pitkin/hypellä kiveltä kivelle. Kuvassa näytesuoritus ;-). Reitin metsäisellä osuudella (ennen siltaa ja varsinaista aloitusta) ihmettelimme, että mikä tämä lehtien havina ja suhina on, jota joka puolella kuuluu. Äänen lähteeksi paljastui ravut, joita oli mielettömästi ja kaikkialla. Kun päädyt ”Martiniquen aavikolle”, upeaan kauniiseen maanmuodostelmakohtaan (tämän jutun pääkuva), niin jos et jaksa kävellä pidemmälle, niin se voi olla kääntöpisteesi.

 

 

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin perjantai, huhtikuu 24, 2020 at 21:05

    Me tykkäämme patikoinnista kovasti ja kuvien perusteella erityisesti tuo Mont Peleen rengasreitti näyttää uskomattoman hienolta. Uskon, että viihtyisimme Martinquella mainiosti!

  • Leave a Reply

    This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.