Suomen suurin matkablogiyhteisö
Blogihaasteet

10 matkailufaktaa minusta – näillä yllätin jopa itse itseni!

6.1.2021

Moi todella pitkästä aikaa! Toivottavasti joku siellä ruudun toisella puolella muistaa, mikä blogi tämä on ja kuka sitä kirjoittaa. Kuvittelin, että mielenkiintoisen kotimaan reissukesän myötä pääsen yli keväällä iskeneestä koronalamaannuksesta ja palaan innolla blogin pariin.

Mutta sitten alkoi opiskelujen toinen vuosi ja täysipäiväinen työ yhdessä viiden kurssin kanssa osoittautui yhtälöksi, josta piti pudottaa pois kaikki ylimääräiset liikkuvat osat, jotta selviäisin. Jo viisi mitä kurssia tahansa vaatii aika paljon työnsarkaa, jopa ilman töissäkäyntiä, mutta tässä tapauksessa kaksi kurssia oli erilaisia itseopetuksellisia taulouskursseja, joiden kanssa olin kevyesti sanottuna helisemässä. Talousjutut ei ole mun vahva puoli, mikä on sinänsä hieman ironista, sillä mulla on kahden kirjastoalan tutkinnon myötä sekä merkonomin että tradenomin paperit…

No, syksy on selätetty ja kurssitkin toivottavasti kunnialla läpäisty. Nyt on uusi vuosi, uudet kujeet ja opintovapaa. Ah, tätä olen odottanut viime syksystä asti varmasti yhtä paljon kuin lapsena joulua. En silti uskalla luvata, että blogi aktivoituu kunnolla vielä ainakaan kevään mittaan. Seuraavana opintojen to do -listalla odottaa parin kurssin lisäksi oppari, joka vienee keväällä aikaani varsin paljon. Lupaan kuitenkin kirjoitella tänne aina silloin kun ehdin, kuitenkaan ottamatta julkaisuaikataulusta paineita. Toivottavasti jaksatte kuitenkin pysyä mukana blogin matkassa ja loppuvuodesta juhlia kanssani taas yksiä tradenomin papereita!

En kuitenkaan avannut blogiani tooodella pitkästä aikaa vain horistaakseni opiskelujuttuja, vaan oli mulla ihan oikean postauksen verran asiaakin. Tai ainakin toivottavasti on. Kohta tämä selviää mulle itsellenikin. Sain kuitenkin tovi sitten Unelmatrippi-blogin Jenniltä haasteen kertoa itsestäni 10 matkailufaktaa, joten katsotaan, muistanko enää matkailuminästäni mitään. Onneksi Jenni oli keksinyt itsestään niin näppäriä faktoja, että jo heti niitä lukemalla keksin muutamia itsestänikin!

Sumuinen järvimaisema, jossa saaret näkyvät siluetteina horisontissa.

Postauksen kuvituksena satunnaisia vuodenvaihteen tienoilla otettuja kuvia Tampereelta. Ostin vihdoin uuden puhelimen 5,5 vuotta vanhan ja viimeisiä vedelleen iPhoneni tilalle ja muutamia kertoja olen jaksanut testailla sen kameraominaisuuksia.

1. Lensin ensimmäisen kerran 5-vuotiaana, mutta seuraavan kerran vasta 27-vuotiaana

Ensimmäinen lentämistä vaatinut ulkomaanmatkani (ja taisi olla ensimmäinen ulkomaanmatkani ylipäänsä, emme matkustaneet paljon ulkomailla kun olin lapsi) suuntasi Kyprokselle ja olin tuolloin viisi. Muistan kun mulle yritettiin kertoa ennen matkaa, että lentäisimme kaukana olevalle saarelle, mikä tuntui musta absurdilta, sillä ainoat kokemukseni saarista olivat tuohon kypsään ikään mennessä pienistä mökkisaarista sun muista kikkareista, enkä voinut mitenkään ymmärtää, miten sellaiseen mahtuu laskeutumaan lentokoneella. Ymmärsin siis lentokoneista ja -kentistä enemmän kuin saarten monimuotoisuudesta.

Seuraavan kerran nousin lentokoneen kyytiin vasta reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin, kun kohteena oli Köln ja jääkiekon MM-kisat 2010. Ensimmäisestä lentomatkasta muistikuvia ei varsinaisesti jäänyt, joten kokemuksia en osaa sen kummemmin verrata.

2. En ole koskaan joutunut ulkomailla lääkäriin, sairaalaan tai ensiapuun

Tässä pitäisi nyt varmasti koputtaa kaikkia mahdollisia käden ulottuvilla olevia puisia asioita, mutta mulle ei ole koskaan matkoilla sattunut mitään, minkä takia olisin joutunut hankkiutumaan minkäänlaiseen hoitoon. Tai jos onkin, en todellakaan muista sellaista! Sairastan muutenkin aika vähän, enkä ole mitenkään tapaturma-altis edes kotona.

Toki reissatessa on joskus iskenyt flunssa tai vastaava, ja paikallisten apteekkien valikoimaan olen saanut välillä tutustua, mutta sen pahemmin ei ole koskaan käynyt. Machu Picchulla venäytin nilkkani, mutta kaverini osasi ohjeistaa liikuttelemaan sitä niin, että se tokeni päivän kuluessa. Galapagossaarilla uidessani joku meriruoho tai vastaava poltti jalkaani, mutta siitä selvisi etikan sipaisulla. Toivottavasti meno jatkuu samaan rauhalliseen malliin.

Luminen järvimaisema, jossa koivu nojaa kohti vettä.

3. En yleensä matkusta ulkomailla taksilla – paitsi Norjassa

Yritän taittaa reissussa matkani joko jalkaisin tai julkisilla niin pitkälle kuin mahdollista. Toki joskus alla on vuokra-auto tai taksikin, mutta harvoin. Jostain syystä olen silti päätynyt ajamaan taksilla joka ikisellä reissullani Norjassa, tuossa edullisten taksikyytien luvatussa maassa… eikun hetkinen.

En sentään ole koskaan huristellut pitkin Norjan porvarillisia katuja ainoana pirssikyydin maksajana, mutta voisi näitä ajeluita suorittaa myös edullisimmissakin kohteissa.

4. En ole koskaan käynyt Afrikassa – tai Etelämantereella

Vaikka olen varsin kiinnostunut kaikista mahdollisista matkakohteista, en ole jostain syystä vielä astunut jalallanikaan Afrikan mantereelle. En ole koskaan käynyt edes Kanariansaarilla, jotka jo huitelevat melkein kosketusetäisyydellä. Vaikka olen matkustanut 50 maassa, nämä reissut eivät koskaan ulottuneet Afrikkaan, ja myös Etelämanner on vielä käymättä, mikä sinänsä on ymmärrettävämpää. Ehkä koronan jälkeen puute on korjattava ainakin Afrikan osalta.

Tampereen vanha kirjastotalo lumisessa maisemassa.

5. Pohjoisempi puolisko Suomesta on mulle suuri tuntematon

Ok, ehkä hieman liioittelen, mutta jos jakaa Suomen kahtia Kajaanin kohdalta eteläiseen ja pohjoiseen osaan, on Suomen tuntemukseni tuon pohjoisen puoliskon osalta hyvin onnetonta. Olimme ala-asteen lopussa leirikoulussa jossain laskettelukeskuksessa, en ole ihan varma missä, mutta oletettavasti Luostolla, sillä muistaakseni kävimme samalla reissulla Sodankylässä. Toki silloin tuli nähtyä pikaisesti sekä Kempele että Kemikin. Mutta siinäpä se, hienot muistot yhdestä käynnistä noin 25 vuoden takaa…

En ole esimerkiksi koskaan käynyt Oulussa, enkä tietääkseni Rovaniemelläkään. Enkä Lapissa muuta kuin tuon yhden kerran verran. Tässä lienee seuraava kotimaan sivistyssarkani, sillä eteläinen Suomi alkaa olla edes sen verran hallussa, että siitä kehtaa jo mainita.

6. En omista matkalaukkua

Mulla on erilaisia ja erikokoisia reppuja vaikka minkälaisia reissuja varten, ja yksi rinkkakin löytyy, mutta yhtään matkalaukkua en tällä hetkellä omista. Jossain vaiheessa mulla oli parikin, käsimatkatavarakokoinen laukku sekä pieni ruumalaukku, mutta toinen hajosi ja toisen myin pois. Enkä ole kokenut tarvetta hankkia uusia tilalle. Voi toki olla, että tilanne jossain vaiheessa muuttuu, mutta tällä hetkellä mulle on hyvin luontevaa kaivaa kätköistä joku reppu, jos alan pakata minkälaista reissua varten tahansa.

Luminen puu Tampereen Arboretumissa.

7. Ensimmäinen kohteeni päiväntasaajan eteläpuolella oli Peru

Kun aloitin aktiivisen matkailun vuonna 2010, pysyttelin pitkään pohjoisella pallonpuoliskolla, vaikka eri kaupunkeja, maita ja mantereita tulikin nähtyä. Vuonna 2015 kävin jo varsin lähellä päiväntasaajaa, kun reissasin Singaporessa ja Malesiassa, mutta pallonpuoliskolta toiselle solahdin vuotta myöhemmin, kun kävin Perussa. Tuon jälkeen olen käynyt viidessä muussa maassa tuolla toisella puoliskolla, mutta kaikki nämä maat tulivat kerrytettyä samalla maailmanympärimatkalla.

8. En ole koskaan asunut ulkomailla

Tämä on yksi juttu, joka mua hieman harmittaa. Opiskellessa ei tullut lähdettyä vaihtoon, yksi suuri syy tähän on varmasti ollut se, että olen suorittanut korkeakouluopintoni keskimääräistä vanhempana ja työn ohessa. Sinänsä tälle olisi suhteellisen helppo tehdäkin jotain, mutta. Ensinnäkään en osaisi valita, minne mennä. Vaihtoehtoja on liikaa. Pitäisi olla joku syy tai työ, joka ohjaisi tiettyyn kohteeseen. Mutta mikä tahansa työ ei kiinnosta, olen esimerkiksi tottunut Suomen kiitettävään lomajärjestelmään. Ehkä jos pääsisi tekemään jotain suomalaiselle työnantajalle jonnekin muualle, niin mikä ettei, mutta jos tämä ei toteudu koskaan, ei maailma siihen kaadu.

Tampereen keskustan tiilirakennus lumisten puiden keskellä.

9. En matkusta kokeakseni kylmää talvea

Vaikka olen viime vuosina alkanut matkustaa enemmän kohteisiin, joissa ei ole juuri sillä hetkellä kesä, tai kesäaikaan helle, en ole koskaan matkustanut minnekään kokeakseni lumista, kylmää talvea. En tykkää esimerkiksi laskettelusta ja hiihtämisestäkin on niin kauan, etten ole haikaillut hiihtomatkoille Suomen ulkopuolelle. Toki olen käynyt kohteissa, joissa on ollut vierailuhetkellä vuodenajan perusteella talvi tai kylmä tai lunta, kuten tammi-helmikuussa New Yorkissa ja Bostonissa, tai kun maaliskuussa vaelluksella Patagoniassa satoi yhden yön aikana lunta, mutta en ole viikkotolkulla ilakoinut rinteissä tai kahlannut pitkin lumisia katuja missään reissukohteessa.

10. En ole koskaan viettänyt lomaani lojuen hotellin uima-altaalla

Tämä olisi mulle maailman kamalin lomanvietto- tai reissukohdeskenaario. Kloorin kyllästämä ihmiseritteinen allas, jonka ympäristö on reunustettu aurinkotuolein, joiden varaamisen eteen käydään sissisotia. Huh. Ei kiitos, ei ikinä. Mieluummin viettäisin viikon loman kotona pimeässä komerossa kuin lojumalla minkään hotellin uima-altaalla.

Antero Mertarannan sanoja lainatakseni, se on siinä! Tätä postausta aloittaessani mulla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä faktoja itsestäni löytäisin jaettavaksi, mutta toivottavasti osasin valita sellaisia, jotka eivät ainakaan kaikki toistu jokaisessa blogiin kirjoittamassani jutussa.

Nakkaan haasteen eteenpäin Toisiin maisemiinNäkymiä vihreältä kukkulalta ja Historia de viajes -blogeihin.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

13 Comments

  • Reply Hanneli / toisiinmaisemiin 6.1.2021 at 17:51

    Kiitos haasteesta. Aika moni kohta näistä pitää paikkansa myös mun kohdalla. Varsinkin vikassa kohdassa nyökkäilin ahkeraan, sillä hotellien uima-allasalueet ei tosiaan ole mun juttu. Mutta säästänpä loput paljastukset omaan juttuuni.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.1.2021 at 20:43

      Ole hyvä! Tämä oli mielestäni tosi kiva haaste, ja on hauska lukea tähän liittyviä postauksia, joten odotan innolla sun omaa. Hotellien allasalueet on tosiaan niitä vihoviimeisiä paikkoja mun mielestä, mutta varmasti moni niistä unelmoiva lomailija taas kiroaisi monet mun valitsemat kohteet ja aktiviteetit alimpaan helvettiin ;)

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 6.1.2021 at 19:17

    Jes, tartuit tähän! Voin kommentoida samaa kuin Hanneli: aika moni näistä pitää paikkansa myös mun kohdalla. Matkalaukku kyllä löytyy, mutta aika vähän sille on ollut käyttöä, normaalisti ehkä yhdellä reissulla vuodessa. Ja nekin reissut voisi varmasti hyvin mennä myös rinkan kanssa.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.1.2021 at 20:41

      Joo, onneksi tartuin (ja kerrankin sain jotain aikaan). Tämä oli hauska haaste! Kiitos siis haastamisesta :) Tosiaan aika monta kohtaa tähän löysin suoraan sun postauksesta, mutta ollaan kyllä selkeitä vastakohtia esimerkiksi noiden lääkärissä käyntien kohdalla. Voi olla, että olisin pitänyt sen ehjän matkalaukkuni, mutta tuli suuri houkutus myydä se pois maailmanympärimatkan alta: sain vähän lisää rahaa säästöön ja yhden tavaran vähemmän muutettavaa pois asunnosta. Asunnossani on sen verran vähän säilytystilaa, että tällä hetkellä luopuminen ei harmita yhtään. Mutta ostan kyllä tarpeen vaatiessa uuden, en ole muuttunut reppupuritanistiksi :D

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 6.1.2021 at 23:08

    Näitä on hauska lukea! :)

    Tuo matkalaukun puuttuminen onkin yllättävää! Muistelen tosin, että sinulla ei ole ajokorttia? Ilman autoa voi olla, että ei meilläkään tulisi matkalaukkua käytettyä. Nyrkkisääntönä sanoisinkin, että meillä on matkalaukut mukana, jos olemme vuokranneet lomamme ajaksi auton. Jos emme, todennäköisesti ollaan rinkan kanssa liikkeellä. Siten esimerkiksi kaikilla Yhdysvaltojen matkoilla meillä on ollut mukana matkalaukut, samoin Australiassa. Aasiassa, Afrikassa, sekä Etelä- ja Keski-Amerikassa puolestaan mukana on kulkenut rinkka, poikkeuksena Japanissa käynti, sillä matkalaukut oli kätevin tapa saada häälahja kuljetetuksi Japaniin.

    Taksia tulee myös käytettyä harvoin. Turvallisuussyistä (erityisesti Etelä-Amerikka) ja käytännöllisistä syistä (erityisesti Aasia) taksia kuitenkin tulee jonkin verran joissain tilanteissa käytettyä.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 9.1.2021 at 15:19

      Mulla kyllä on ajokortti, mutta käytännössä en suostu ajamaan autoa, joten melkein sama asia :D Ymmärrän hyvin tuon auto- ja matkalaukkuyhtälön. Kun me oltiin kahden kaverini kanssa Uudessa-Seelannissa road tripillä, matkalaukku olisi varmasti ollut rinkkaa kätevämpi kantoväline siihen reissuun. Asuimme pakettiautossa, ja jokaiselle oli siellä auton sisäosassa oma pieni laatikko kaikille tavaroilleen. Rinkka ei ollut siihen säilytysmuotoon kaikkein näppärin laukkuvalinta, sillä rinkan sisällä tuli pidettyä ainoastaan sellaisia tavaroita, joita ei akuutisti tarvinnut ja muut tavarat seilasivat hallitsemattomasti pitkin laatikkoa. Ainakin joku putkikassi olisi ollut näppärämpi valinta, jos ei ihan matkalaukkuun asti olisi halunnut mennä. Mutta toisaalta tuo Uusi-Seelanti oli osa maailmanympärimatkaani, ja taas rinkka ylipäänsä oli paras vaihtoehto tavaroiden kantamiseen, eli tämä ei jäänyt harmittamaan. Mutta varmasti jos lähden jatkossa pelkälle autopainotteiselle reissulle, saatan valita jonkunlaisen laukun rinkan sijaan.

      Tuon pienoisromaanin jälkeen voisin vielä todeta, että myös itse käytin Etelä-Amerikassa jonkin verran takseja. Mutta nämäkin olivat aika monesti kimppatakseja, eikä taksimatkailu ole siellä suunnalla niin kallista kuin jossain Norjassa. Euroopassa harvemmin tulee taksiin turvauduttua, paitsi siellä Norjassa :D

      • Reply Jenni / Unelmatrippi 10.1.2021 at 17:28

        Intohimoisena automatkailijana mun täytyy esittää tähän matkalaukkuasiaan eriävä mielipide. :D Matkalaukku on mun mielestä vihoviimeinen vaihtoehto automatkoille paristakin syystä. Ensinnäkin edullisemman pään vuokra-autot ovat usein tosi pieniä. Olisi aika ikävä huomata auton vuokraamisen ja hakemisen jälkeen, etteivät laukut mahdukaan konttiin tai edes takapenkille. Meillä tämä on ollut tosi lähellä pari kertaa, kun olemme erehtyneet matkalaukkujen kanssa reissuun ja vuokraamaan autoa. Laukkuja oli vain yksi ja sekään ei ollut erityisen iso, mutta ei silti meinannut millään mahtua kyytiin. Takseissakin tätä ongelmaa joskus esiintyy. Toinen asia, joka puhuu matkalaukkuja vastaan automatkoilla, liittyy niin ikään niiden kokoon ja vaikeaan käsiteltävyyteen. Jos on autolla vaikkapa telttailemassa tai peräti nukkuu autossa, kuten te taisitte Uudessa-Seelannissa tehdä, niin matkalaukuista on ihan mahdoton saada mitään ulos auton sisällä, koska niitä ei yksinkertaisesti mahdu edes aukaisemaan autossa (etenkään kun mukana on usein muutakin tavaraa kuin vain yksi tai kaksi laukkua). Koko matkalaukku pitäisi siis joka kerta nostaa autosta ulos. Sadesäällä jne. ei todellakaan kiva homma säätää laukun kanssa pihalla. Putkikassit tai vastaavat pehmeät kassit ovat automatkoille paljon parempi vaihtoehto, koska ne muovautuvat pieniin tiloihin. Kuten sanottua, mekin olemme joskus olleet autoreissuilla matkalaukkujen kanssa (nämä ovat olleet lentäen tehtyjä reissuja, joilla olemme perillä vuokranneet auton), mutta en ensisijaisesti todellakaan suosittelisi ennen kuin on vähintään tullut varmistettua, että auto on tiloiltaan suuri. Yhdistetylle teltta- ja autoreissulle, joita me usein teemme, en ottaisi matkalaukkuja missään nimessä. Pieni lentolaukku ehkä jotenkin menisi, jos olisi joku erityinen tarve ottaa mukaan kovakuorinen laukku (esim. juhlavaatteiden roudailu tai juurikin joku lahjapaketti, joka ei saa rutistua).

        • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 18.1.2021 at 20:00

          Haha, ymmärrän myös sun pointin matkalaukkuihin liittyen. Meillä olisi Uuden-Seelannin auton laatikoihin mahtunut sellaiset pienet lentolaukut, enkä kyllä sitä isompaa matkalaukkua voisi edes kuvitella mukaan ottavani :D Kaikkein näppärin ratkaisu tuolla kyllä olisi ollut joku putkikassi, mutta lentolaukku olisi ollut vähemmän huono kuin rinkka. Mutta varmasti on myös autoja, joihin minkään muotoinen kova laukku ei meinaa mahtua. Tämän takia kannan käsimatkatavaranikin repussa enkä lentolaukussa: ei ole suurta riskiä siitä, että täydessä matkustamossa pitäisi oma laukkunsa luovuttaa ruumaan. Lentolaukut kun eivät tunnu sinne edessä istuvan penkin alle mahtuvan, mutta repun sinne aina jotenkin päin survaisee.

  • Reply Katja / HistoriadeViajes 10.1.2021 at 10:44

    Kiitos haasteesta!
    Pitää palata tähän heti kun aika antaa myöten. Meillä muuten yllättävän paljon samoja faktoja myös!

    Ja jos ja kun se pohjoisen loma vihdoin koittaa ja Oulu osuu matkan varrelle niin saa olla yhteyksissä. Kaikkea tarjolla kahviseurasta kaupunkioppaaksi ja majoittajaksi. :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 18.1.2021 at 19:54

      Ole hyvä, kiva jos ehdit tähän tarttua!

      Oon ehdottomasti yhteydessä, jos ja kun Oulu vihdoin kutsuu. Yritin sitä ja Hailuotoa ujuttaa jo viime kesän suunnitelmiin, mutta sitten Suomen linnat veivät voiton ja Oulu oli niin kaukana tuosta muusta reitistä, että se piti jättää myöhemmälle. Mutta varmasti tulen jossain vaiheessa tätä vuotta käymään, jos koronatilanne tästä hieman kohenee! Ja jos itse olet Tampereen suunnalle suuntaamassa, laita myös viestiä. :)

  • Reply Martta / Martan matkassa 11.1.2021 at 22:18

    Näitä faktoja on hauska lukea :) Täällä on sitten toinen ääripää noiden matkalaukkujen suhteen, en edes uskalla laskea montako niitä on, jopa rikkinäisiä! Käytän matkalaukkuja säilytykseen varastossa….

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 18.1.2021 at 20:03

      Haha, sä oot kyllä mun laukkuvastakohta! Mulla ei ole oikein mitään tavaroita, mitä tarvitsisi varastoida, niin eipä ne matkalaukut tulisi siinä hyötykäyttöön. Mutta varmasti tuo on hyödyllinen tapa säilyttää laukkuja. :)

  • Reply 10 matkailufaktaa minusta - Näkymiä vihreältä kukkulalta 23.2.2021 at 19:33

    […] itsekin haasteen vähän aikaa (eli 7 viikkoa, köh köh) sitten Kerran poistun kotoa -blogin Nooralta. Kiitos vaan ja pahoittelen, että vastaus hieman viivähti. Tartuin haasteeseen kyllä heti […]

  • Leave a Reply