Suomen suurin matkablogiyhteisö
Pohdinnat Suomi

Takana hieman erilainen, mutta oikein mainio kesälomaviikko

5.8.2020

Viime kesänä taisin tietämättäni harjoitella tulevaa varten. Silloin taitoin viikon mittaisen reissun ympäri Suomen, vaikka toki sen lisäksi pyrähdin myös ulkomailla käymään. En vuosi sitten ajatellut asiaa sen suuremmin, korkeintaan hauskana kuriositeettina ja poikkeamana siihen, että olisin senkin viikon viettänyt esimerkiksi Alpeilla tai missä lie.

Tuo kotimaassa vietetty viikko, joka toki sisälsi pienen koukkauksen Viipuriin, oli yllättävän kiva. En ollut osannut odottaa kotimaan kesälomalta niin paljon. Toki hyvä seura ja mielenkiintoiset kohteet auttoivat viihtymään kotimaan kamaralla – ja hyvä sää kruunasi tuon lomaviikon.

Ehkä tarvitsin tietämättäni tuota viime kesänä pitämääni kotimaan testilomaa. Tänä vuonna kun ulkomaanreissuista ei ole tullut samaan tapaan haaveiltua kuin aina ennen. Tuskin olisin niin innoissani tehnyt Suomi-reissuni suunitelmia, jos en olisi saanut viime vuodesta niin hyviä kokemuksia.

Nyt mietin innoissani, miten voisin ammentaa Suomesta niitä samoja asioita, jotka saavat mut innostumaan ulkomaille lähdöstä. Pidän paljon luontokohteista sekä vaeltamisesta. Niiden lisäksi nautin historiasta ja vanhoista linnoista. Näitä kaikkea voisi löytää myös Suomesta!

Päätin painottaa tämänkertaiset lomasuunnitelmani jälkimmäisiin spekseihin, eli linnoihin ja muuhun historialliseen. Luontokohteetkin olisivat kovasti kiinnostaneet, mutta niitä on hankalampi toteuttaa ilman omaa autoa. Telttaakaan ei löydy, ja kunnollisen teltan hankkiminen olisi tehnyt aika ison loven säästöihin. Joten näin näppärämpänä ja itselleni helpompana keskittyä kotimaahan kaupunkipainotteisesti.

Aloitin reissuni viettämällä vuorokauden Tallinnassa, mutta sen jälkeen siirryin tutkimaan Suomea. Kotimaan kamaralle palattuani vietin ensin kaksi yötä Porvoossa. Porvoon sain vihdoinkin poistaa iänikuisilta Pakko päästä -listoiltani, sillä nyt oon päässyt!

Onneksi aikataulutin Porvoolle suosiolla heti kaksi yötä, niin ehdin nauttia kaupungista rauhassa. Eihän Porvoo, etenkään sen vanhimmat kolkat, ole kovin suuri mesta, mutta nähtävää ja käveltävää siellä riitti. Ensimmäisenä aamunani Porvoossa maltoin herätä aikaisin ja lähteä kameran kanssa seikkailemaan pitkin vanhankaupungin katuja, kun vain muutama muu tyyppi oli hereillä. Olipa ihana nauttia kauniista kaduista, taloista ja muista rakennuksista rauhassa.

Porvoo oli juuri niin ihana kuin osasinkin odottaa. Tai oikeastaan vielä ihanampi, vaikka paljon siltä odotin. Pidin kaupungista niin paljon, että suunnittelen sinne jo syksymmälle ruskaretkeä. Kaupunki on varmasti valtavan kaunis myös silloin.

Porvoosta jatkoin matkaani päiväksi Helsinkiin. Olin ajatellut käyväni jollain kaupungin saarista, sillä sääkin suosi, mutta koska taskussani poltteli varsin uunituore Museokortti, teinkin kaupunkiin tällä kertaa varsin kulttuuripainotteisen reissun ja muun tekemisen lisäksi kiersin läpi kolme museota, joista tunnelmallinen Hakasalmen huvila mielenkiintoisine näyttelyineen oli oikein positiivinen yllätys.

Helsingin jälkeen otin suunnaksi kesän ensimmäisen linnan, Raaseporin rauniolinnan. Tämä linna, hieman haastavamman sijaintinsa takia, oli mulle uusi tuttavuus. Hieman mietin, mitä linnasta pitäisin, sillä suuri osa siitä tosiaan on enemmän tai vähemmän raunioina, vaikka ulkoseiniä on edelleen kiitettävästi pystyssä. Mutta pidin linnasta yllättävän paljon! Ehkä sen omaleimaisuutta korosti tuo rappio. Olin varsin mielissäni siitä, että pääsin vihdoin käymään Raaseporin linnassa.

Raaseporista jatkoin matkaani vielä pariksi yöksi Turkuun. Sinne mua houkutteli Turun linnan lisäksi Naantalin läheisyys ja erityisesti Naantalin vanhakaupunki. Vaikka se ei ollutkaan aivan yhtä hurmaava kuin Porvoon vastaava, jäi käynnistä silti hyvä mieli. Vanhankaupungin lisäksi kävin opastetulla kierroksella Kultarannan puutarhassa, joka osoittautui varsin mielenkiintoiseksi paikaksi.

Vaikka kävin viime vuonna kahdesti Turun linnassa, oli sinne pakko päästä taas kerran. Viime vuonna kiersin linnaa kahden opastetun kierroksen voimin, joten nyt halusin tutustua paikkaan omatoimisesti: ahmia kiireettömästi niitä parhaita paloja ja kiinnittää huomiota linnan eri kolkkiin ilman suurta ihmismassaa, jonka mukana liikkua.

Vietin linnassa kaksi tuntia, jotka menivät hujauksessa. On se Turun linna vaan upea! Löysin paljon paikkoja, joihin opastetuilla kierroksilla ei ollut pysähdytty, ainakaan kattavasti, ja vietin todella paljon aikaa mielenkiintoisessa pienoismallihuoneessa. En olisi kahden tunninkaan jälkeen malttanut lähteä pois, mutta en myöskään halunnut myöhästyä junasta…

Tuskin kovin moni yllättyy, jos kerron, että menen Turun linnassa käymään taas ensi kuussa, jos korona ei sotke suunnitelmia. Motivaattorina tällä kertaa on Suljetut ovet -niminen kierros, joka arvattavasti kuljettaa kävijöitä niihin linnan kolkkiin, joihin ei normaalisti pääse. Ai että mä odotan tätä innolla. Kohta voisin varmaan vain muuttaa Turun linnaan, kun muutenkin ramppaan siellä alvariinsa.

Kesälomaani on onneksi vielä jäljellä ja Tampere-seikkailujen lisäksi siihen mahtuu vielä päiväretki Hämeenlinnaan (ja erityisesti Hämeen linnaan, mistä kukaan tuskin yllättyy) ja parin yön visiitti Savonlinnaan (ja eritoten Olavinlinnaan). Olisipa Suomessa paljon enemmän linnoja!

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Marika /Matkalla Missä Milloinkin 12.8.2020 at 10:47

    Linnat onkin hauska teema kotimaanmatkalle! Ja sinähän olet varsinainen linnafani! Suljetut ovet – kierros Turussa on varmasti todella mielenkiintoinen, kun linna on muutoin sinulle jo tuttu.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 31.8.2020 at 15:15

      Mä olen ihan älytön linnafani. Mun mielestä linnat ovat tosi upeita rakennuksia ja linnassa käynti on vähän kuin konkreettinen aikamatka. Haaveilen jopa omasta linnasta, tosin joku muu saisi sen siivota :D

    Leave a Reply