Moi taas!
Väitin kaksi kuukautta sitten julkaisemassani postauksessa, että pienen tauon jälkeen palaisin taas säännölliseen blogin päivittämiseen. Toisin kuitenkin kävi. Kuten moni tietää, olin kevään opintovapaalla ja loppukeväästä hommia alkoi olla aika paljon. Halusin panostaa kunnolla myös näihin viimeisiin kurssihommiin hyvin oleellisesta syystä: olin saanut tekemiini opintoihin vain ensimmäisen vuoden opinto-oikeuden avoimen ammattikorkean kautta.
Mulla kuitenkin oli mahdollisuus hakea näiden opintojen perusteella koko tutkinnon opinto-oikeutta, mikä edellytti tarpeeksi hyviä arvosanoja ja tiettyä opintopistemäärää suoritetuksi. Kun keskityin keväällä pelkästään opintoihini ja jätin blogin taas tauolle, sain kasaan sen verran hyvät suoritukset, että sain tovi sitten lukea Opintopolusta iloisia uutisia – olin opiskellut sen verran ahkerasti, että sain koko tutkinnon opinto-oikeuden! Pieni uhraus siis kannatti.
Kevättä varjosti myös pieni epävarmuus tulevan kesän suhteen. Olimme kaverini Paulan kanssa osallistuneet tämän vuoden tammikuussa Isokarin lammaspaimenviikkojen arvontaan. Jos toinen voittaisi, toinen tietenkin pääsisi mukaan. Arpaonni suosi Paulaa ja olin itsekin varsin iloinen, sillä pääsisin pidemmäksi aikaa majakkasaarelle, mikä on ollut pitkäaikainen haaveeni.
Kevättä ja reissun odottamista varjosti kuitenkin korona. Sen takia en uskaltanut hehkuttaa näitä suunnitelmia edes blogin puolella – eihän ollut mitään takuita siitä, että suunnitelmat toteutuisivat. Lisäksi kun viikon saarella sai ainoastaan arvonnan tuloksena, ei voinut luottaa siihen, voittaisimmeko sitä ikinä uudestaan, jos tänä vuonna olisimme joutuneet homman perumaan Jännitimmekin pitkin kevättä, peruuntuuko tammikuusta asti odottamamme ihana kesän aloitus. Tämän asian suhteen oli kuitenkin loppu hyvin, kaikki hyvin, ja pääsimme kesäkuun alussa viikoksi Isokariin.
Itse halusin lammaspaimeneksi nimenomaan Isokariin, koska viikko majakkasaarella tuntui jo etukäteen niin kutkuttavan ihanalta ajatukselta. Lammaspaimenviikkoja tuntuu olevan tarjolla hyvä kattaus ympäri Suomen, mutta emme edes hakeneet muualle, sillä mua ajoi tässä lammasmotivaattorin lisäksi tuo majakkafanitukseni.
Isokari osoittautuikin mulle varsin täydelliseksi kohteeksi, viikko saarella sujui kuin siivin! Pääsimme käymään majakassa heti ensimmäisenä päivänä. Muutenkin ajoituksemme lammaspaimenviikon suhteen oli varsin täydellinen. Isokarin majakkaa alettiin peruskorjata muutama päivä saarelle saapumisemme jälkeen, ja seurasimmekin päivä päivältä korkeammaksi kasvavaa telinepeittoa, joka kohosi majakan seinien ympäri. Jos en olisi päässyt näkemään saaren kaunista majakkaa ilman tätä telinemuodostelmaa, olisin ollut varsin harmissani.
Tällaisia kuvia sain todella monta, kun yritin ottaa lampaista kuvia vaivihkaan. Ilmeisesti kaikki, mikä oli ihmisten kädessä, oli tulkittavissa syötäväksi ja näin ollen sitä piti tulla vähän maistelemaan :D
Lammaspaimenhommien oleellinen osa on tietenkin itse lampaat! Näitä vekkuleita oli saarella 21 kappaletta. Pääasiallinen tehtävämme oli laskea lampaat aamuin illoin ja pitää ne kesynä, mikä tarkoitti muun muassa sitä, että saimme rapsutella näitä karvapalloja niin paljon kuin jaksoimme. Tai ne jaksoivat sietää. Joukkoon mahtui pari arempaa lammasta karitsoineen, mutta osa lampaista taas jaksoi olla taputeltavana varsin kiitettävästi. Rapsutusystävällisimmän lampaan nimesimmekin loogisesti nimellä Rapsutin.
Muutenkin saarella riitti varsin paljon nähtävää ja tekemistä, vaikka lampaat saivatkin meidän huomiomme aamuin illoin. Seikkailimme pitkin saarta, ainoastaan ihan pohjoisimpiin osiin emme jaksaneet lähteä, sillä saarella ei ole kunnon kulkureittejä paitsi yksi polku satamasta majakalle.
Muuten tiedossa on paljon hyppelyä kallioita pitkin. Majoituimme Luotsituvassa, joka on valkoinen puutalo lähellä satamaa. Sieltä matkaa majakalle ja lammasaitaukseen oli kilometrin verran ja muutenkin kävellen piti mennä sinne minne halusi. Reipasta kävelyä tulikin harrastettua joka päivä noin 15 000-20 000 askeleen verran.
Sää oli varsin suosiollinen koko viikkomme ajan. Ainoastaan toisena saarelllaolopäivänämme Isokaria (ja ilmeisesti myös puolta Suomea) riepotteli kunnon myrsky. Tuuli oli aina erityisen navakka majapaikkamme edustalla, mutta tuona myrskypäivänä se meinasi jatkuvasti tempaista mut mukaan talomme portailta. Lisäksi se irrotti yhden Luotsituvan sisäikkunoista karmeineen. Onneksi se tippui tyylikkäästi tyhjälle sängylle, joten se ei hajonnut eikä vahingoittanut ketään. Mutta tulipa koettua tällainenkin päivä saarella.
Varastossa on paljon juttuja Isokarista, sen lampaista sekä lammaspaimenarjesta. Majoituimme mennen tullen Uudessakaupungissa, joka oli itselleni ihan uusi tuttavuus. Siitäkin saanen pienen jutun aikaiseksi. Lisäksi varastossa on edelleen paljon postausaiheita aiemmilta reissuilta. Joten eiköhän tämä blogi taas tästä elvy.
Tein muuten pienen videon Isokarista ja meidän lammaspaimenarjestamme siellä yhtä koulutehtävää varten, mutta myös sitä silmällä pitäen, että voisin tuottaa blogiin myös hieman erilaista sisältöä. Joten tässä reilun kolmen päivän verran kokemuksia Isokarista (enempää ei tähän videoon tullut siksi, että sen palautuspäivä oli kesken lammaspaimenviikon). Otin sen verran videomateriaalia saarella ollessamme, että saatan palata asiaan myös toisen videon kanssa myöhemmin.
Tykkäsin ihan mielettömästi lammaspaimenviikosta Isokarissa ja voisin hakea jonain vuonna uudestaan joko sinne tai mahdollisesti myös jonnekin muualle. Oli ne lampaat niin sympaattisia!
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Kotimaan matkailuhaaste osa 2 – vuoden 2020 Suomi-kohteeni
- Haastoin itseni matkustamaan enemmän Suomessa – ja onnistuin!
- Miksi ylenkatsoin kotimaanmatkailua lähes vuosikymmenen?
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
Varmaan tuo tuulinen päivä olikin juuri se päivä (lauantai), kun me vierailimme saarella, joskin ainakin Manner-Suomessa myös sunnuntaina tuuli ihan yhtä lailla… Kuulimme käydessämme myös, että majakkaa ollaan juuri alkamassa remontoimaan…
Joo, sama päivä on varmasti ollut kyseessä. Ei ehkä kaikkein ideaalein päivä saarella käymiseen, mutta onneksi majakka ei vielä silloin ollut telineiden peitossa!