Suomen suurin matkablogiyhteisö
Etelä-Amerikka Luontokohteet Maailman ympäri

Galapagossaarten upeat eläinkohtaamiset – mukana myös video!

26.2.2020

Galapagossaarilla vierailu maailmanympärimatkallani oli yksi tuon reissun ja koko elämäni ikimuistoisimpia matkoja. Saarten karu ja omaperäinen luonto oli vaikuttava, mutta suurimman ihastumisen aiheuttivat itseoikeutetusti saarten eläimet.

Vaikka Galapagossaarilla ei olekaan paljon eri eläinlajeja, varsinkaan maaeläimiä, tässä tapauksessa laatu korvasi määrän aivan ehdottomasti. Oli uskomattoman upeaa päästä katsomaan, kun hellyttävät merileijonanpennut telmivät vedessä kuin vesipuistossa. Kun sinijalkasuulat tepastelivat, viheltelivät ja tanssivat. Kuinka leguaanit käyttivät toisiaan tyynyinä ja kuinka tehokkaita uimareita pingviinit ovatkaan.

Tässä postauksessa esittelen niitä eläimiä, joita saarilla ollessani näin. Postauksesta puuttuu muutamia oleellisia. Rauskut, delfiinit, merikilpikonnat ja erilaiset kalat jäivät kuvaamatta. Osa siksi, että kamera ei yksinkertaisesti ehtinyt paikalle ajoissa. Osa siksi, että kamerani hajosi toisena päivänä Galapagossaarilla ja jouduin turvautumaan lainakameraan, josta jouduin luopumaan aina silloin, kun sen omistaja halusi snorklaamaan.

Kuvasin saarilla ollessani myös varsin monta videota, joista olen vihdoin saanut aikaiseksi tehdä videokoosteen Galapagossaarten eläimistä. Se löytyy tämän postauksen lopusta.

MERILEIJONAT

Galapagossaarten merileijonat veivät sydämeni heti ensinäkemältä. En olisi ennen saarille saapumistani voinut uskoa, että nämä ruskeat pötkylät voivat olla moisia sydämensulattajia! Mutta merileijonien näkeminen sai aina hyvälle tuulelle. Ne ovat niin sympaattisia koikkelehtijoita kuivalla maalla eteenpäin könytessään, mutta muuttuvat lähes balleriinoiksi, kun pääsevät veteen. Itselleni käy lähinnä toisin päin, mutta onneksi ollaan kaikki hyviä jossain!

Kaikkein eniten viihdettä tarjosivat aktiiviset ja uteliaat merileijonanpoikaset. Ne telmivät villisti rantavesissä, nukkuivat rannalla kavereitaan niin tyynyinä, patjoina kuin peittoinakin käyttäen ja olisivat halunneet leikkiä myös meidän kanssa. Saarilla vierailijoiden on kuitenkin jätettävä vähintään parin metrin etäisyys eläimiin.

Tämä oli hankala yrittää kertoa varsinkin sille yhdelle suurisilmäiselle pikkumerileijonalle, joka lähti yhdellä saarella taapertamaan meidän perässä ja tuijotti meitä sydäntäsärkevästi joka kerta, kun otimme lisää etäisyyttä siihen. Tuo pieni höpönassu olisi varmasti halunnut vain leikkiä, mutta kaikkea ei voi saada.

Merileijonia on helppo nähdä Galapagossaarilla. Niitä tuntuu olevan vaikka missä. Saarien rannoilla, korkeilla kallioilla, rappusilla, penkeillä ja tyhjien veneiden kannella päivää paistattelemassa. Yksi ilta pari rohkeaa yksilöä saapui hetkeksi aikaa laivamme takakannelle köllöttelemään, ennen kuin jatkoivat vesileikkejään.

Saarilla voi nähdä myös paljon merileijonia muistuttavia galapagosinmerikarhuja, jotka ovat paljon rauhallisempia ja huomiota havittelemattomampia tapauksia kuin merileijonat.

PINGVIINIT

Pariin otteeseen saarilla tuli nähtyä myös paikallista pingviinilajia, galapagosinpingiviiniä. Kovin suurina massoina nämä eivät tuntuneet esiintyvän. Pari tuli nähtyä rantakallioilla ja toiset pari uimassa rantavesissä. En ollut osannut ajatella, että Galapagossaarillakin olisi pingviinejä, joten tämä oli mieluisa yllätys. Yleensähän näin pohjoisessa pingviinejä ei olekaan, galapagosinpingviini on ainoa, joka elää näin lähellä päiväntasaajaa.

Olin näitä pingviinikohtaamisia ennen nähnyt pingviinejä luonnossa Uudessa-Seelannissa ja Chilessä pariin otteeseen. En ollut kuitenkaan tiennyt, miten tehokkaita ja sulavia uimareita ne ovatkaan. Vedessä nämä vaappujat ovat kuin pötkyläraketteja, jotka sinkoilevat paikasta toiseen hirmuista vauhtia.

Galapagosinpingviinejä elää saarilla vain noin 1500, joten olin enemmän kuin mielissäni jo näiden muutaman yksilön näkemisestä!

TASKURAVUT

Toinen yllättävästi veikeäksi osoittatunut laji oli grapsus grapsus -niminen taskurapu, joka tottelee myös nimeä Sally Lightfoot crab. Ihanan värikkäät, oranssin ja punaisen sävyissä temmeltävät taskuravut erotti jo kaukaa tummilta rantakallioilta. Välillä huomasin, että olin jäänyt seuraamaan niiden vipellystä pitkiksi aikaa.

Oppaamme kertoi, että taskuravut hylkäävät kuorensa silloin tällöin. Hän esitteli meille yhtä hylättyä kuorta, jossa selkeästi erottui luukkumainen kohta, josta rapu oli ryöminyt ulos kirjavasta suojastaan ja hylännyt sen. Jossain vaiheessa silmä oppi myös erottamaan pientä liikettä tummanpuhuvilla rantakallioilla ja erottamaan sieltä kuorettomat ravut, jotka vipelsivät ympäriinsä mustina hahmoina, lähes täydellisesti ympäristöönsä sulautuen.

MAAKILPIKONNAT

Galapagossaarilla voi kohdata saarten nimeä kantavaa kilpikonnalajia, galapagoksenjättiläiskilpikonnaa. Tästä muuten saisi oivan sanan kaveriporukan Hirsipuu-pelihetkiin! Nämä kilpikonnat ovat maailman suurimpia kilpikonnia ja ne elävät myös todella vanhoiksi. Nämä veijarit kasvavat jopa reilun metrin pituisiksi ja painoakin niille kertyy jopa 300 kiloa. Ei ihme, että eteneminen on hitaanpuoleista.

Kilpikonnien etenemistä on hauska katsoa. Ensinnäkin siksi, että on olemassa joku, jonka voittaisin juoksukilpailussa. Mutta myös siksi, että vaikka kilppari etenee hieman hitaanlaisesti, on menossa silti tehokkuutta ja intensiteettiä. Ne myös söivät todella intensiivisesti.

Kilpikonnista tuli vielä mieleen hauska tarina. Olimme päiväretkellä yhdellä saarella, jossa kilpikonnia oli. Kuljimme pitkin saarella kiemurtelevaa polkua, jonka varrella oli huokoisen näköisiä palluroita siellä täällä. Yksi seurueemme jäsenistä ihmetteli niitä useampaan otteeseen ja päätti jossain vaiheessa kysyä oppaaltamme, mitä nuo mötikät ovat. Hän nappasi maasta yhden käteensä ja esitti kysymyksen oppaallemme. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun oppaamme naurua pidätellen kertoi, että mies pitää kädessään kilpikonnan kakkaa.

SINIJALKASUULAT

Vaikka halusin Galapagossaarille monesta eri syystä, yksi painavimmista tekijöistä oli kuitenkin sinijalkasuulien näkeminen. Olin joskus jossain törmännyt kuviin näistä turkoosijalkaisista siivekkäistä ja lumoutunut heti. Lintu, jolla on turkoosinsiniset räpylät, on pakko päästä näkemään livenä! Ei Galapagossaaret ole maailman ainoa paikka, jossa sinijalkasuuliin voi törmätä, mutta näillä pienehköillä saarilla se ainakin olisi varsin todennäköistä.

Mua jännittikin vähän etukäteen, näenkö suulia ja jos näen, niin ovatko ne vain pieniä kikkareita horisontissa, vai pääsenkö näkemään niitä niin läheltä, että voin kunnolla ihmetellä niiden turkooseja tepastimia. Onneksi jo heti ensimmäisinä päivinä saarilla näimme niitä muutaman ja kahtena päivänä sen jälkeen kävimme saarilla, joissa niihin melkein kompastui.

Maassa pesivät sinijalkasuulat ovat huvittavia tepastelijoita, joilla on ihan omanlaisensa jalannostelutanssi ja sitä rytmittävä viheltely. Linnut ovat muutenkin aikamoisia höpönassuja. Ehkä oman elämänsä Hessu Hopoja kaikkine pienine kohelluksineen.

Näitä lintuja kannatti lähteä katsomaan maailman toiselle puolelle asti, ne onnistuivat viemään mun sydämen sympaattisella olemuksellaan. Lisäksi niiden jalat ovat juuri niin erikoisen väriset, kuin kuvatkin väittävät. Jos näillä linnuilla olisi vaikka harmaat tai mustat jalat, ne menettäisivät persoonastaan jotain hyvin oleellista.

MUUT LINNUT

Sinijalkasuulien lisäksi Galapagossaarilla voi nähdä paljon muitakin lintulajeja. Mielestäni niistä ei noussut esiin sinijalkasuulan vertaista, mutta hauskoja ja persoonallisia lintuja saarilla silti riitti. Suulista saarilla voi sinijalkasuulien lisäksi nähdä galapagosinnaamiosuulaa sekä punajalkasuulaa, joista jälkimmäisen nimi kuvaa hyvin sen jalkojen väriä. Molempia lintuja tuli bongattua muutamaan otteeseen, mutta eivät ne olleet sinijalkasuulien veroisia persoonia.

Muista kohtaamistani lintulajeista ehdottomasti parhaiten mieleen jäi kuningasfregattilintu, joilla tuntui olevan ikuiset juhlat meneillään. Urospuoleiset kuningasfregatit pullistelevat suuren ilmapallon kokoiseksi paisuvia, kirkkaanpunaisia kaulapussejaan naaraiden houkuttamiseksi. Tinder siellä, kaulapussi täällä. Muutaman linnun näin pullisteluvaiheen ollessa laajimmillaan, ja aika hervottoman kokoisiksi kosiopussit laajenivatkin. Ja silloin, kun mimmit eivät ole mielessä, pussi on pieni punainen rantu nokan alla.

Pelikaaneja tuli nähtyä varsin paljon ja niiden menoa oli hauska seurata. Ne ovat varsin isoja ja näyttäviä lintuja, mutta myös viikaavat itsensä hyvin kompaktiksi pakkaukseksi, kun niin haluavat. Eräs pelikaani heittäytyi myös varsin tuttavalliseksi ja istuutui pienen moottoriveneemme laidalle, kun olimme kerran sen kyytiin nousemassa.

Punajalkasuula. Ei yhtä jännittävä kuin sinijalkasuula.

LEGUAANIT JA LISKOT

Mun suureksi yllätykseksi yksi Galapagossarten mielenkiintoisimmista eläinlajeista oli leguaanit. En ole koskaan ollut mikään matelijoiden ystävä, mutta saarten leguaanit olivat omalla tavallaan jopa charmikkaita ja ehdottoman valokuvauksellisia. Myös pienempiä liskoja vipelsi vastaan aina siellä täällä ja niidenkin menoa oli hauska seurata.

Yhdellä saarella, jossa oli paljon sekä leguaaneja että liskoja, muistan kun olimme ryhmän kanssa kävelemässä pitkin saaren läpi kulkevaa polkua. Olimme ohittaneet kasan (varsin kirjaimellisen sellaisen) leguaaneja, jotka paistattelivat päivää aurinkoisilla kivillä. Kun olimme edenneet vähän matkan päähän matelijamassasta, monet niistä lähtivät seuraamaan meitä ja viipottivat pitkin polkua perässämme. Se oli varsin hauskan näköistä.

Monet leguaanit olivat tosiaan todella valokuvauksellisia ja välillä tuntui siltä, että ne aivan kuin poseeraisivat kameralle. Käänsivät päätään edulliseen profiiliin ja näyttivät muikeilta. Ja mistä sitä tietää, vaikka niin olisivatkin tehneet! Tästä syystä niitä oli todella hauska tarkkailla ja kuvata.

HAIT

Galapagossaarilla tuli kerran nähtyä myös haita. Kyseiset hait olivat valkoevähaita, jotka olivat noin metrin pituisena ja matalassa vedessä lilluvina vähemmän uhkaavan ja pelottavan oloisia kuin burtaalimmasta käytöksestä tunnetut toverinsa. En silti toivoisi, että tällainenkaan hai tulisi missä tahansa olosuhteissa vastaan.

Tässä vielä lupaamani video:

Käynti Galapagossaarilla oli todella antoisa ja viikko näin mielenkiintoisessa, monipuolisessa ja eläväisessä seurassa vierähti aivan liian äkkiä. Voisin lähteä käymään tuolla uudelleenkin, sillä niin upea paikka Galapagossaaret on. Ensi kerralla voisin myös snorklata noilla vesillä, tällä kertaa se jäi muiden aktiviteettien jalkoihin.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 26.2.2020 at 19:48

    Paljon tuttuja eläimiä ja niiden kohtaamisia myös omalta matkaltamme! Oliko nuo pingviinit Bartolomén vai Isabelan saarella? Me ei niitä onnistuttu Isabelalla ollessamme näkemään ja toisaalta meille myöhemmin sanottiin ettei silloin olisi kannattanut tehdä retkeä myöskään Bartolomén saarelle, koska meriveden lämpimyyden takia ne olisivat lähteneet väliaikaisesti muualle. Onneksi Etelämantereella näkyi lukemattomia pingviinejä erilaisissa tilanteissa, mutta olisi tietysti ollut kiva nähdä noita ainoita pohjoisella pallonpuoliskolla eläviä vipeltäjiä!

    Haita tuli tuolla muuten vastaan snorklausretkellä. Varsin pelottavia otuksia!

    .

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 8.3.2020 at 20:50

      Nyt piti ihan luntata tuo pingviinien lokaatio, sillä aika ja huono nimimuisti olivat aika tehokkaasti kullanneet muistot. Näemmä tuo paikka, jossa pingviineitä bongattiin, oli Chinese Hat -niminen saari, joka näyttäisi olevan varsin lähellä Bartoloméa. Nähtiin niitä myös toisessa paikassa, kun oltiin matkalla tuolle saarelle, mutta kumpikin tosiaan oli Bartoloméa lähellä.

      Harmi, että ette tuolla nähneet pingviinejä, mutta Etelämantereen bongailut ovat varmasti kompensoineet asiaa. Siellä pitäisi kyllä itse päästä joskus käymään. Mä en tosiaan tuolla Galapagosilla snorklannut, mutta varmasti olisi vähän jännittänyt, jos siinä yhteydessä olisi hain nähnyt.

    Leave a Reply