Suomen suurin matkablogiyhteisö
Eurooppa Kaupunkilomat

Kevättunnelmaa Lontoon upeassa Hyde Parkissa

16.2.2020

Kevät on syksyn ohella mielestäni luonnon, ja niin myöskin puistoissa käynnin kulta-aikaa. Lontoon Hyde Park on iso, upea ja monipuolinen puisto, jossa on varmasti mukava käydä koska tahansa, mutta keväällä puisto antaa parastaan. Mun onnekseni viime vuoden pääsiäinen Lontoossa sujui todella aurinkoisissa ja kesäisissäkin tunnelmissa, jolloin kaupungin puistotarjonnasta oli ilo nauttia.

Hyde Parkiin on helppo tutustua Lontoossa vieraillessaan, sillä puiston sijainti on niin keskeinen. Suuri puistoalue tarjoaa nähtävää varmasti useammankin käynnin edestä, joten koko puistoa tuskin edes kannattaa yrittää ottaa yhdellä kerralla haltuun. Mä olen aiemmilla Lontoon-retkilläni ehtinyt piipahtaa Hyde Parkissa, mutta nyt, kun olin kaupungissa yksin ja säät suosivat, ehdin omistaa puistoon tutustumiselle useamman tunnin pituisen rupeaman.

Hyde Park ja Kensington Gardens ne yhteen sopii!

Hyde Park tarjoaa vierailijoille periaatteessa kaksi puistokokemusta yhdellä samoilulla, sillä Hyde Parkin kaverina samalla puistoalueella sijaitsee myös Kensington Gadrens -puisto. Kartalla tämä kaksikko sulautuu silti niin sujuvasti yhteen, että moni käsittää koko viheralueen Hyde Parkina. Näin itsekin aikanaan luulin asian olevan.

Eikä mielestäni kävijöille kovin selkeästi hahmotu, mistä toinen puistoista alkaa ja mihin toinen loppuu, eikä sillä niin väliäkään. Toki Serpentine-niminen järvi toimii ainakin kartalla kirjaimellisena vedenjakajana puistojen välillä, mutta vesialueen puolelta toiselle seikkaillessa ei tule tuntua siitä, että puisto vaihtaisi nimeään samalla kun itse vaihtaa puolta.

Itse aloitinkin Hyde Parkiin tutustumisen nimenomaan Kensington Gardensin puolelta. Lontoon majapaikkani sijaitsi ihan puiston kupeessa, mutta Kensingtonin puolella, jolloin tuli napsittua kaksi puistoa kerralla, kun seikkailin Kensington Gardensin halki kohti varsinaista märäänpäätäni.

Ja vaikka aiemmin sanoin, että ei puistojen välillä sinänsä mitään eroa huomaa, kun vaihtaa puistoa puolelta toiselle, mutta jotain aavistuksellisia eroja osaan näin jälkeenpäin sanoa alueilla olleen. Kensington Gardensin puoleinen viheralue tuntui ehkä hieman täsmällisemmältä ja suoraviivaisemmalta, kun Hyde Park taas oli puiston hieman vallattomampi, silti hyvin siisti puistopuolisko.

Hyde Parkissa riittää kauneutta ja tunnelmaa – ja joutsenia

Kumpikin puoli puistosta oli ehkä kukkeimmillaan huhtikuun puolivälissä, kun paikassa vierailin. Puut kukkivat kilpaa vaalenapunaisen ja valkoisen eri sävyissä ja joka puolella oli toinen toistaan värikkäämpiä kukkakeitaita. Kevät olikin Lontoossa paljon pidemmällä kuin Suomessa ja luonnon värien paljous oli huumaavaa.

Kiersin Kensingon Gardensista Hyde Parkin puolelle Serpentine-järven rantaa pitkin vaellellen. Järvelle kannattaa ehdottomasti mennä käymään puistossa olleessaan, sillä se on puiston lintujen hengailupaikka. Joutsenia paikalla riitti ihan erityishuomioon asti. Huomasin jälkeenpäin järveltä ottamiani kuviani katsellessa, että siinä kun olin yrittänyt ottaa kauniita kuvia järven tunnelmasta ja sen lukuisista joutsenista, oli eräskin yksilö päätynyt kuvan etualalle pyllistelemään kameralle. Herkkää.

Siinä sitä pyllistellään kameralle. Kiitti vaan!

Tämän kaksikon ohittaminen vähän kuumotti. Onneksi en tainnut näyttää uhkaavalta tai herkulliselta.

Joutsenia riitti

Siinä, missä joutsenia oli hauska katsella, herättivät ne myös hieman pelonsekaista kunnioitusta. Nimittäin järven toiselle puolelle päästyäni jatkoin matkaa veden äärellä kävellen, kunnes kaksi joutsenta tukki kävelyreitin. On yllättävän eri asia katsella ylvään linnun siluettia, kun se lipuu säällisen välimatkan päässä vedessä kun tilanteessa, jossa kaksi hyvin salillakäyneen näköistä yksilöä tukkii kulkureitin.

Olen kuullut juttuja ihmisten kimppuun hyökkäävistä joutsenista, mutta kuumotuksesta huolimatta pääsin ilman ongelmia portinvartioiden ohi. Jos ette usko, että vaara saattoi olla todellinen, tässä YouTubesta löytynyt kimara siitä, kun joutsenet eivät arvosta ihmisiä.

Joutsenet harrastivat myös kiihdytyskisoja veden päällä. Pari kertaa selkäni takaa kuului niin kamalaa meteliä, että luulin jo, etteivät joutsenvartijat olleet suvainneet enää päästää seuraavia ohikulkijoita ohitseen. Mutta mitä vielä, nehän skabailivat keskenään siitä, kuka laskeutuu veden pinnalle tyylikkäimmin. Se metelin, räiskyvän veden ja syöksypommitusten määrä oli valtaisa. Jääkää siis joutsenlammen rannalle hetkeksi päivystämään, jos joutsenia paikalla on.

Jos Serpentinen rannoilla seikkaillessaan haluaa kokea hieman seesteisempää tunnelmaa, kannattaa askeleensa suunnata kohti järven pohjoiskärjessä sijaitsevaa Italialaista puutarhaa, jossa on kauniita patsaita, rakennelmia sekä suihkulähde. Paikka on tyyliltään varsin erilainen kuin muu puisto, mutta ehkä juuri siitä syystä se sopii sinne hyvin, tunnelmaa tasapainottamaan.

En oikein ikinä voi olla vertaamatta käymiäni puistoja New Yorkin Central Parkiin, josta on tullut varsinainen puistosuosikkini. Central Parkissa en harmikseni ole päässyt käymään ihan kauneimpaan kukkimisaikaan, mutta voin kuvitella, kuinka upealta se näyttääkään siihen aikaan keväästä.

Hyde Parkista löytyi tiettyä samaa tunnelmaa kuin Central Parkista. Oli oravia, oli kauniita puita, oli kaupunkiluontoa, jonka taustalla kohoaa pilvenpiirtäjiä. Kumpikin puisto on rauhan keidas suurkaupunkien keskellä. Keidas, joissa unohtaa hetkeksi kaupungin kiireen ja metelin.

Kensington Gardensin ja Hyde Parkin kaksoispuiston huomassa tuli vietettyä useamman tunnin verran. Ehdin tuona aikana nähdä palan Kensingtonista ja suuremman haukkauksen Hyde Parkista, mutta ei tuossa ajassa kumpaakaan puistoa ottanut kokonaan haltuun. Hyvä vaan, niin on syitä palata näille kulmille uudestaan. Ehkä joskus myös ruska-aikaan!

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply