Elokuinen yhden yön pituinen reissuni Viipuriin oli lyhyestä kestostaan huolimatta todella mielenkiintoinen. Oli kiehtovaa päästä näkemään tuo rajantakainen kaupunki, joka oli joskus ollut osa Suomea, myös yksi Suomen suurimmista kaupungeista sekä Suomen kansainvälisin kaupunki. Siellä on puhuttu sujuvasti niin suomea, ruotsia, saksaa kuin venäjääkin. Nykypäivänä nämä kaikki ovat enää muistoja entisestä.
Lyhyellä reissulla Viipuriin ei ehtinyt nähdä kaupunkia kovinkaan kattavasti. Lähinnä keskityimme Viipurin vanhankaupungin tutkimiseen. Kaupunki tarjosikin paljon mielenkiintoista nähtävää pääasiassa eri rakennusten ja arkkitehtuurin muodossa. Koska vanhakaupunki ei ole järin suuri, sen ehtii kävellä kattavasti parin päivän aikana.
Ajattelin nostaa tähän postaukseen mielenkiintoisia tärppejä Viipurin historiasta ja kaupungista. Nämä paikat ehdimme itse kiertää ja näissä kaikissa oli mielenkiintoista pysähtyä joko lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa
Salakkalahden kävelyreitti
Me majoituimme Viipurissa hotelli Družbassa, joka sijaitsee vanhaakaupunkia reunustavan Salakkalahden vastakkaisella puolella. Hotellista oli lyhyt kävelymatka kaikkialle ja sieltä käsin avautuivat hienot näkymät sekä Viipurin linnalle että myös vanhaankaupunkiin. Lisäksi sieltä käsin voi ihailla auringonlaskua, jos suotuisa sää sattuu kohdalle!
Vaikka ei yöpyisikään Družbassa, kannattaa silti suunnata askelensa Salakkalahden suuntaan, sillä sen tunnelmallinen ja rauhaisa, puiden reunustama kävelyreitti tarjoaa hyvän perspektiivin kaupungin ihailulle. Reitti ei ole erityisen pitkä, joten sen jaksaa innostuessaan varmasti taittaa vanhankaupungin tai Viipurin linnan kupeesta aina Družballe asti. Hotellille asti kävellessään päätyy pienelle näköalaterassille, josta näkymät Viipurin linnalle ovat upeat.
Viipurin linna
Mielestäni Viipurin ehdottomasti kiinnostavin nähtävyys oli kaupungin linna. Rakastan linnoja, joten niissä on aina kiva päästä vierailemaan. Viipurin linna jätti hieman ristiriitaisia fiiliksiä. Ensinnäkin se oli hieman sekava kokemus, jos ei osannut venäjää. Lisäksi linnasta jäi tunne, että sitä on hieman laiminlyöty ja että sitä voitaisiin hyödyntää arvokkaammin. Oli linna silti edelleen näyttävä ja hieno rakennelma ja oli kiva päästä käymään siellä.
- Olen kirjoittanut Viipurin linnasta oman postauksen, jonka voi lukea tästä.
Viipurin kaupunginkirjasto
Oli hauska nähdä kirjaston seinässä myös suomea!
Koska meitä oli liikkeellä kaksi kirjastotätiä, oli yksi kummankin ehdottomia mielenkiinnon kohteita Alvar Aallon suunnittelema Viipurin kaupunginkirjasto. Ulkoapäin suhteellisen suurelta näyttävä kirjastorakennus kätki kuitenkin sisäänsä varsin pienen ja hyvin arkkitehtuurin ehdoilla toteutetun kirjasalin. Siihen valikoimaan ei suurta kirjamassaa mahtunut, mutta ilahduimme silti bongatessamme pienen, suomenkielisten kirjojen kokoelman.
Viipurin kaupunginkirjasto valmistui vuonna 1935, minkä jälkeen kirjasto ehti rapistua kaupungin omistussuhteiden muutosten myötä. Lisäksi 1950-60-lukujen taitteessa tehty peruskorjaus ei tehnyt kirjastolle kunniaa. Tämän jälkeen kirjastoa on alettu entisöidä huolellisemmin ja nykypäivänä kirjasto näyttääkin taas varsin arvokkaalta. En toki osaa sanoa, miltä se näytti ennen entisöintiä.
Kirjasto sijaitsee pitkässä, kaupunkia halkovassa Lenininpuistossa, joka tunnettiin aiemmin nimellä Torkkelinpuisto. Puistossa on muun muassa kuuluisa Hirvi-patsas kirjaston lähettyvillä. Jos kirjasto kiinnostaa, kannattaa samalla tutustua sitä ympäröivään puistoon.
Viipurin uuden tuomiokirkon perustukset
Tässä kirkko aikanaan sijaitsi
Samasta puistosta, jossa kirjastokin sijaitsee, löytyy Viipurin uuden tuomiokirkon perustukset. Kirkosta ei ole jäljellä oikeastaan muuta kuin muistot ja puistossa sen sijainnista muistuttava tyhjä tila. Kirkko ehti olla pystyssä viitisen vuosikymmentä ja se tuhoutui talvisodassa.
Harmi, ettei kirkosta ole jäänyt jälkeen kun kuvia. Sen uusgoottilainen tyyli näyttää siltä, että se olisi ollut edelleen uljas nähtävyys.
Viipurin vanha tuomiokirkko ja kellotorni
Viipurin uuden tuomiokirkon raunioilta on luontevaa siirtyä kaupungin vanhalle tuomiokirkolle, joka valitettavasti sekin on raunioina. Talvisota romutti tätäkin kirkkoa, jonka katsotaan olevan Viipurin vanhin, edelleen olemassa oleva kirkollinen rakennus. Tästä kirkosta sentään on jäljellä vielä kasa mielikuvituksellisesti raunioituneita seiniä sekä kirkon kupeessa sijaitseva kellotorni.
Nyt raunioina olevan kirkon rakentaminen on aloitettu jo 1430-luvulla ja sen jälkeen se on muuttunut useaan kertaan, kuten vuosisatoja nähneillä rakennuksilla on tapana. Tänä päivänä pystyssä olevan seinät ovat rapistuneesta kunnostaan huolimatta silti jykevät ja kasvien valtaama alue sen verran suuri, että kirkko on ollut aikanaan varmasti näyttävä ilmestys. Kirkko oli aikanaan tarkoitus korjata, mutta taas kerran Viipurin siirtyminen valtiolta toiselle puuttui peliin ja aikeet jäivät toteuttamatta.
Kirkon kellotorni on itse kirkkorakennusta paremmassa kunnossa ja ylettyy suotuisan sijaintinsa takia kaupungin kattojen ylle. Pitkin Viipuria vaeltaessa kirkon kellotorni pilkistääkin usein näkyviin muiden rakennusten lomasta.
Viipurin kauppahalli
Viipurin kauppahalli on mielenkiintoinen vierailukohde, vaikka ei olisikaan aikeissa ostaa mitään. Näyttävään, yli 100-vuotiaaseen rakennukseen kannattaa mennä jo ihan paikan tunnelman takia. Myynnissä on paljon muutakin kuin ruokaa ja eri myyntituotteiden ihmettely on varsin hauskaa puuhaa.
Jostain syystä Paavo Väyrynen tuntui olevan hitti Viipurissa. Tai Viipurissa tunnutaan kuvittelevan, että Paavo Väyrynen on hitti Suomessa. Mene ja tiedä miten päin asia menee, mutta hämmentävän paljon Paavo-tuotteita oli myynnissä kummankin maan presidenttien ja Suomen taannoista jääkiekkomenestystä julistavien esineiden seassa. Paavoa kohti tunnen antipatiaa. Väyrysen vaalipaku yritti ajaa mun päälle presidentinvaalien 2012 aikaan.
Vaikka Viipurissa asiointikielenä tuntui lähinnä olevan venäjä, sai kauppahallissa paikoittain palvelua myös suomeksi. Koska osaan sanoa venäjäksi lähinnä хорошо, oli kiva voida kommunikoida paikallisten kanssa alituista kehumista laajemminkin.
Viipurin vanha raatihuone
Viipurin linnasaarta vastapäätä, vanhankaupungin laidalla sijaitsee Viipurin vanha raatihuone. Raatihuone on näyttävä, leiskuvanoranssi rakennus, jonka vanhimmat osat ovat peräisin 1600-luvulta. Raatihuoneen julkisivu muistuttaa mua paljon Latvian pääkaupungista Riiasta, jonka raatihuoneessa on mielestäni paljon samaa tyyliä sekä myös värimaailmaa. Ehkä nämä kuvastavat menneiden aikojen raatihuoneiden trendejä.
Raatihuone antaa pienelle, mutta tunnelmalliselle aukiolle, Torkkeli Knutinpojan torille, jonka keskiössä on saman herran ulkoista olemusta kantava patsas. Tori on ollut paikalla 1500-luvusta lähtien. Raatihuoneen lisäksi toria reunustaa toinenkin näyttävä rakennus, Weckrothin talo, jonka vaaleanpunainen sävy tuo mieleen hattaratehtaan. Lisäksi siitä tulee mieleen Tallinnan vanhassakaupungissa sijaitseva, myöskin vaaleanpunainen Toompean linna. Yhtäläisyyksiä on värimaailman lisäksi mielestäni rakennusten näyttävissä julkisivuissa.
Pyöreä torni
Viipurin vanhankaupungin rannan kupeesta, kaupungin kauppatorin laidalta löytyy katseet vangitseva, ylensyöneen näköinen rakennelma nimeltään Pyöreä torni. Massiivisen kokoluokan torni on aikanaan kuulunut Viipuria ympäröineeseen kaupunginmuuriin, jossa se on toimittanut tykkitornin virkaa. Taas syntyy mielleyhtymiä Tallinnan vanhankaupunkiin ja sen isojen tornien suuntaan.
Torni on peräisin 1500-luvun puolivälistä ja se on ainoita muistoja, mitä kaupunginmuurista on nykypäivänä jäljellä. Nykyään tornissa toimii ravintola, jota en kuitenkaan ole käynyt testaamassa, enkä uskalla sen takia suositella. Puitteitaan se vaikuttaa kuitenkin sen verran mielenkiintoistelta, että jos torni kiinnostaa, ehkä kannattaa käydä testaamassa ravintolakin.
Raatitorni
Erilaisia torneja löytyy Viipurin vanhastakaupungista useampia. Vanhan tuomiokirkon kellotornin sekä Pyöreän tornin lisäksi vanhankaupungin laitamilla nököttää vielä yksi, hieman hylätyn näköinen torni, Raatitorni. Myös Raatitorni on ollut aikanaan osa Viipurin kaupunginmuuria ja sekä Pyöreän tornin että Raatitornin toisistaan kaukaisista sijainneista voi päätellä, että vanhankaupungin muuri on aikanaan ollut varsin kookas.
Muurin purkamisen jälkeen torni on toiminut kellotapulina. Myös Raatitorni sai pahoja vaurioita talvisodan moukaroinneissa, mutta on sen jälkeen restauroitu. Raatitorni muistuttaa mua Viipurin linnan tornista. Niiden muotokielissä ja värimaailmoissa on jotain samaa.
Viipurin Kiltatupa, House of Merchant Guild
Kun jatkaa Viipurin vanhankaupungin tutkimista hieman Vanhan tuomiokirkon raunioista eteenpäin, vastaan tulee hieman rähjäisten talojen seassa, pienen aukion laidalla nököttävä, puhtaanvalkeana hohtava Kiltatupa tai House of Merchant Guild.
Hieman erikoisen ja katukuvasta poikkeavan talon sanotaan olevan yksi Viipurin vanhimmista ja ajoittuu keskiaikaan. Talon kerrotaan kenties olleen kauppiaiden killan kerhotalo. Hyvin umpinaisen rakennuksen seiniä puhkovat vain harvassa olevat pienet ikkuna- ja oviaukot saavat paikan tuntumaan mysteeriseltä ja suljetulta. On hauskaa, että näin erikoinen pieni rakennus on selvinnyt kaupungissa kaikki nämä vuosisadat.
Viipuri tuntuu olevan täynnä mielenkiintoisia, historiallisia rakennuksia ja paikkoja. Pari lisäpäivää kaupungissa ei varmasti olisi ollut pahitteeksi. Tuntuu, että kahdessa vajaassa päivässä kaupungin pitkää historiaa ehti pintaraapaista, mutta Viipuriin jäi myös paljon mielenkiintoista odottamaan uusintavisiittiä.
Ps. Blogini Facebook-sivuilla on käynnissä lippuarvonta, jossa voi voittaa 2 kappaletta pääsylippuja Matkamessuille. Käyhän osallistumassa! Arvonta on käynnissä 3.1.2020 kello 23.59 asti.
LUE MYÖS NÄMÄ:
- Viipurin linna – hieman surullinen, mutta silti kiehtova
- Junalla mukavasti Suomesta Pietariin – kokemuksia Allegrosta
- Kolme päivää Pietarissa – mitä siinä ehtii tehdä?
- Pietarin Eremitaasi – parempi överit kuin vajarit!
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
No Comments