Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia – kauhukierroksella Turun linnassa

27.10.2019

Kävin elokuussa todella pitkän tauon jälkeen Turun linnassa ja vallan ihastuin näkemääni. Kun olin kiertänyt uusintavisiittiä odotellessani hyvän määrän ulkomaisia linnoja, osasin todella arvostaa sitä, minkälainen linna mua Turussa odottikaan. Linna oli säilyttänyt vuosisatojen saatossa arvokkuutensa, uljautensa ja salaperäisyytensä. Vietinkin elokuussa Turun linnassa monta tuntia ja jos aika olisi sallinut, olisin jäänyt vielä toiseksi mokomaksi.

Kolmas käyntini Turun linnaan ei onneksi antanut odottaa itseään taas vuosikymmeniä vaan oli tarjolla jo nyt lokakuun pimenevien iltojen ratoksi. Turun linnassa on lokakuun puolivälistä marraskuun loppuun asti tarjolla mahdollisuus tutustua hieman erilaiseen puoleen Turun linnan historiasta teemalla Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia.

Olen aina hyvien tarinoiden, historian kääntöpuolen ja toki myös kummitusjuttujen ystävä, joten suuntasin innosta puhkuen taas Turkuun ja Turun linnaan. Mukaan nappasin kaverini Paulan, jolla on yhtälaisen kieroutuneet kiinnostuksen kohteet.

Pimenevät illat tekevät Turun linnasta entistä kiehtovamman

Turun linna on koska tahansa varsin näyttävä ilmestys jylhine kiviseinineen ja monine torneineen. Eikä se jättänyt kylmäksi myöskään lokakuun pimeydessä, ainakaan ulkoisilta puitteiltaan.

Olimme majoittuneet varsin lähelle linnaa, hostellilaiva S/S Boreen, jonka kannelta linnaa tuli ihailtua jo aiemmin päivällä. Kauhukierrosten ajoitus myöhäiseen iltaan on varsin nappi veto, sillä kun lähestyimme linnaa kahdeksan aikaan, oli ilta jo pimennyt ja linna hukkui varsin vähävaloisen satama-alueen varjoihin sen esilinnaa lukuunottamatta.

Pimeässä valkohehkuisena hohtava esilinna toivotti kävijät tervetulleeksi

Valkoinen esilinna hehkui pimeyden seassa lähes aavemaista valoaan samalla kun kutsui vierailijoita astumaan linnan sisäpihalle. Kontrasti oli varsin onnistunut ensitunnelman luoja. Myös linnan sisäpiha jyrkkine mukulakivialueineen, suljettuna linnan muurien huomaan oli astetta uhkaavamman oloinen kuin elokuisena kesäpäivänä. Se, mitä linnan historiasta oli tuntunut jääneen silloin puuttumaan, alkoi olla esillä näin lokakuun illassa – autenttisemmat, valottomammat puitteet.

Turun linnan 1200-luvulta alkanut pitkä historia on nähnyt paljon synkkiä aikoja, jo siksi, että sähköä ei ollut tarjolla vielä vuosisatoihin. Olikin kiehtovaa päästä tutustumaan linnaan hieman aidommissa puitteissa, päästä kokemaan sen suurten, kolkkojen tilojen hämäryys, käytävien aavemaisuus ja mielikuvitusta kutkuttelevat varjot, joita lankesi harkitusti valaistun linnan monesta sopukasta.

Kauhukierrokset tarjoavat tarinoita linnan synkemmästä menneisyydestä

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierrokset ovat opastettuja tutustumisia Turun linnaan. Omin päin siellä ei siis vaellella missään kummitustalosimulaattorissa. Kierrosten pointti onkin hyvin kerrottujen tarinoiden ja linnan luoman tunnelman yhdistelmässä, eikä varsinaisessa kävijöiden laskelmoidussa pelottelussa.

Osallistuin elokuussa päälinnaa kiertäneelle, opastetulle peruskierrokselle, jossa kerrattiin linnan vaiheita ja elämää siellä ylipäänsä varsin perusteellisesti. Kauhukierros kierrätti kävijöitä samaa reittiä, mutta tarinat olivat aivan toiset. Menneinä vuosisatoina elämä oli paljon raadollisempaa, niin linnassa kuin ylipäätäänkin, ja oppaalla riittikin paljon mielenkiintoista, ajoittain myös groteskia, kerrottavaa menneiden vuosisatojen elämänmenosta.

Linnaa itsessään on koeteltu monin tavoin – on ollut niin hyökkäyksiä, piirityksiä kuin tautejakin. Nämä kaikki ovat pistäneet ihmisiä koville, niin henkisesti kuin fyysisesti. Linnan puolustuksessa on käytetty tarvittaessa rajujakin keinoja, niin elävien, kuolleiden kuin eläintenkin avulla toteutettuina. Esimerkiksi elävät karhut olivat osa linnan elämänmenoa tuolloin.

Kierroksella puhuttiin menneiden vuosisatojen elämästä ylipäänsä. Silloin oli monesta eri rikkeestä käytössä kuolemanrangaistuksia, toinen toistaan kamalammin tavoin. Lisäksi kierroksella pureuduttiin myös menneiden aikojen ammateihin sekä uskomuksiin, jotka olivat silloin aivan normaaleja, mutta aiheuttavat nykykuulijoille lähinnä puistatuksia.

Vaikka mielenkiintoiset ja hyvin kerrotut tarinat olivatkin kierroksen päätarkoitus, itse nautin vielä enemmän siitä, että sain kokea Turun linnaa hieman erilaisissa puitteissa. Päivisin linna on nykyään hyvin valaistu kohde, jolloin oma vilkas mielikuvituksenikaan ei lähtenyt aivan hurjaan laukkaan siellä vieraillessani. Mutta nyt, kun valoa oli vain vähän, alkoivat sokkeloiset, hämärät käytävät sekä aavemaisen kolkot, tyhjät huoneet tuntua aivan erilaisilta.

En tiedä, olisinko ollut aikanaan mitenkään reipas linnassa eläjä, mutta tällä kierroksella tunsin saavani hieman autenttisemman kosketuksen siihen, millaista linnoissa eläminen on aikanaan ollut. Aavemaisin paikka oli ehdottomasti Sturen kirkko, jonka salin seiniä reunustaneet patsaat aivan kuin hehkuivat kirkon pimeydessä.

Sturen kirkon tunnelmavalaistus oli onnistunut

Kirkko tuntuu sijaitsevan syvällä sokkeloissa, linnan vanhemmissa osissa ja pimeään kirkkotilaan yksin jääminen ja sieltä omin päin pois pyrkiminen olisi varmasti aiheuttanut omalle kohdalle suuria jännitysmomentteja. Onneksi näin ei tarvinnut tehdä!

Kierroksen kestoksi oli etukäteen kerrottu noin 75 minuuttia, mutta se meni hieman yliajalle – onneksi. Itse olisin kuunnellut mielenkiintoisia juttuja ja tutustunut linnan antiin vaikka kolmen tunnin ajan, sillä tuntui, etten vieläkään saanut linnasta tarpeekseni.

Vaikka kierros oli todella mainiosti toteutettu, informatiivinen sekä vangitseva, on pakko antaa pientä kritiikkiäkin. Kierroksen loppupuolella, kun olimme nousseet linnan uudempiin osiin, alkoi huoneisiin tunkeutua tanssihittejä, oletettavasti ylimpien kerrosten juhlasalista, mikä söi tunnelmaa aika lailla.

Lisäksi kierros nojasi hyvin vähän kummitusjuttuihin, olisin toivonut niitä olevan enemmän. Tämä toki saattoi riippua kohdalleni osuneesta oppaasta. Uskoisin kuitenkin, että näin pitkän ja verisenkin historian nähneeseen linnaan mahtuisi aavetarinoita enemmänkin.

Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierros vastasi varsin hyvin kiinnostukseeni tutustua linnaan enemmänkin kuin tavallisilla opastetuilla kierroksilla. Silti tuntuu, että linnalla jäi vielä roppakaupalla salaisuuksia ja tarinoita kertomatta ja mielenkiintoisia paikkoja näyttämättä. Jos mulle joskus tarjoutuisi mahdollisuus tutustua vielä syväluotaavammin Turun linnan historiaan (ja myös niihin kummitustarinoihin!), tarttuisin tilaisuuteen empimättä.

Turun linnassa järjestetään Kidutusta, kuolemaa ja kummituksia -kierroksia vielä 29.11.2019 asti. Liput kierroksille tosin näyttävät olevan järjestäen loppuunmyytyjä, mutta jos kierros herätti mielenkiintosi, kannattaa Turun linnan tapahtumia seurata, näitä kierroksia on järjestetty linnassa myös aiempina vuosina, joten olettaisin, että niitä on tarjolla myös jatkossa.

Itse kierroksen kerronnallista antia en viitsi sen enempää tässä paljastaa, vaan suosittelen, että tartutte tähän mahtavaan tilaisuuteen päästä kokemaan Turun linna myös hieman eri tavalla!

LUE MYÖS NÄMÄ:

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU