Eurooppa Kaupunkilomat Linnat

Viipurin linna – hieman surullinen, mutta silti kiehtova

28.8.2019

Viipuri oli varsin mielenkiintoinen kaupunki ja olen iloinen, että vietimme siellä risteilymme puitteissa yhden yön verran. Näin meille jäi aikaa tutustua kaupungin eri kohteisiin muutenkin kuin niitä ulkopuolelta ihmetellen.

Mun ainoa pakko päästä -kohde Viipurissa oli varsin luonnollisesti Viipurin linna. Varsinkin nyt, kun tavoitteenani on kiertää kaikki Suomen (ja tässä tapauksessa entisen Suomen) keskiaikaiset linnat, tuli vierailu Viipurin linnassa mahdolliseksi varsin otolliseen aikaan.

Hieman ennen Viipurin-reissua olin käynyt verestämässä muistojani Turun linnassa ja tuon upean linnan muistot olivatkin vielä tuoreina muistissa. Niiden perusteella odotin Viipurin linnaltakin paljon, mutta ihan Turun linnan veroiseksi kohteeksi se ei mielestäni yltänyt.

Sievä linna pienellä saarella

Viipurin linnan sijainti on mainio. Se sijaitsee pienellä kalliosaarella ihan paraatipaikalla. Jos saapuu Viipuriin vesiteitse, linna tervehtii saapujia jo kaukaa ja varmasti osuu silmiin myös muilla tapaa kaupunkiin saapuville. Niin keskeinen sen sijainti vanhankaupungin kupeessa ja muutenkin keskellä kaikkea on.

Ulkoiset puitteet linnalla ovat muutenkin kunnossa. Linna ei ole suurensuuri, mutta täyttää pienen saaren eri rakennuksineen ja muurineen napakasti. Linnan erikoinen, alhaalta neliskulmainen, ylempää kahdeksankulmaiseksi muuttuva torni taas on varsinainen katseenvangitsija ja luo linnaan arvokkuuden tuntua.

Hihkuinkin innosta, kun laivamme parkkeerasi satamaan ihan linnan välittömään läheisyyteen. Lähes ensimmäinen asia mitä kaupungista näin oli juurikin paljon odotettu linna.

Museokaupan ihana kissa!

Aikamatkalle aina keskiaikaan asti

Viipurin linnalla riittää historiaa. Linna on valmistunut 1200-luvun lopulla, vaikka linna on harvoin ensiyrittämällä valmis rakennus. Aikanaan linna oli yksi Suomen kolmesta tärkeimmästä linnasta ja myös keskiaikaisen Ruotsin kuningaskunnan itäisin piste. Niin vain maailma on muuttunut linnan ympärillä vuosisatojen saatossa.

Linnanmuurien sisäpuolelle astuessaan linnan historia ja sen kiviin kertyneet vuosisadat ovat käsinkosketeltavissa. Linna on oivallinen muisto ajasta, kun toisten aiheuttamaa konkreettista uhkaa pystyttiin puolustamaan vankoin estein ja jykevin seinämin.

Vaikka linnan alue tuntuu loppujen lopuksi aika pieneltä, ainakin jos vertaa vaikka Turun linnaan, mahtuu Viipurin linnaankin monenlaista. Kaiken yli kurottautuu jykevä päälinna torneineen, mutta linnassa on myös pienempi esilinna sekä ympärillä myös muita rakennuksia.

Linnaan tutustuminen on tehty hieman hankalaksi. Ensinnäkin varsin isolta näyttänyt alue oli kokonaan kävijöiltä suljettua remonttialuetta. En tiedä pääseekö alueelle muutenkaan, vai oliko nyt elokuussa jokin hetkittäinen esto alueelle pääsyyn.

Lisäksi koko linnaa ei pääse tutkimaan yhdellä ja samalla lipulla. Tai ainakaan me emme sellaista huomanneet. Lipunmyynnissä tai myyjillä oli hyvin vähän tietoa tarjolla lipuista tai muustakaan englanniksi. Venäjäksi tietoa oli sivukaupalla, englanniksi ainoastaan sekava ja monipolvinen hinnasto. Vaikka kaverini on opiskellut jonkin verran venäjää, oli oikean lipun valitseminen ja eri lippujen tarjonnan ymmärtäminen pienoinen haaste.

Jos linnasta haluaa nähdä sen perinteisimmän osan, kannattaa sitä varten ostaa (elokuussa 2019) 700 ruplaa maksanut museolippu, joka oikeuttaa vierailuun linnan päärakennuksessa kolmessa kerroksessa olevassa museossa. Jos haluaa vierailla päälinnaa kiertävissä muissa rakennuksissa ja tiloissa lahjatavarakauppaa ja kahvilaa lukuun ottamatta, sille pitää olla oma lippunsa.

Monipuolinen museo – jos osaat venäjää

Me siis suuntasimme linnan päärakennuksessa sijaitsevaan museoon, sillä se vaikutti olevan paras tapa nähdä mielenkiintoisin osa linnasta. Museo on jaettu linnan kolmeen kerrokseen ja varsinkin ensimmäisessä kerroksessa pääsi näkemään linnan arkkitehtuuria, vaikka toki näyttely olikin pääosassa.

Jos jo lippuja ostaessa tuli varsin selväksi, että linna palvelee lähinnä venäjäntaitoisia vieraita, sama meno jatkui myös museon näyttelyissä. Suuri osa informaatiosta oli ainoastaan venäjäksi, enkä edes viitsinyt pyytää Raijaa kääntämään mulle näyttelyiden antia. Esineistä sai jonkin verran irti ilman kielen ymmärrystäkin, lisäksi ensimmäisessä kerroksessa oli muun muassa hieno pienoismalli.

Toinen kerros taas oli meille hyvä. Siellä oli todella mielenkiintoinen ja monella kielellä – myös suomeksi – toteutettu näyttely nimeltä Suomen ajan Viipuri. Tämä näyttely kompensoi paljon muuten ontuvaa antia ja tarjosi kuvin ja esinein mielenkiintoisen katsauksen siihen aikaan, kun Viipuri oli osa Suomea.

Muuten näyttelysalejen kiertäminen painottuikin kohdallani lähinnä linnan arkkitehtuuripuolen ihmettelyyn. Linna oli kyllä varsin upean näköinen, mutta jotenkin hautautui venäläisen koreilun tarpeen alle. Lisäksi linna oli osittain varsin retuperällä. Kunnostettuna ja ehkä hieman toisella tavalla toteutettuna museona linna voisi olla edelleen todella upea.

Pieni, mutta merkittävä osa linnasta meillä jäi kokonaan kokematta, nimittäin linnan torni. Torniin päästetään vierailijoita tasatunnein ja jos oikein ymmärsin, siihenkin tarvitsee oman lipun. Ilmeisesti seuraava vapaa aika oli kuitenkin vasta niin myöhään iltapäivällä, että me pönötimne silloin jo sataman passintarkastusjonossa, emmekä tornin huipulla.

Linnasta poistuessamme huomasimme, että linnasaaren rantaa kiertää pieni kävelyreitti. Tänne kannattaa suunnata, niin näkee saarta hieman eri perspektiivistä kuin korkeiden muurien ja paksujen seinien lomasta.

Kaiken kaikkiaan linnasta jäi mulle vähän sekava ja surullinen kuva. En tiedä, oliko osa linnapihasta suljettu remontin takia vai siksi, että linna oli päässyt niin huonoon kuntoon, ettei sinne enää voinut päästää kävijöitä. Muutenkin tuntuu, että linnasta voisi saada paljon enemmän irti kuin mitä nyt. Eikä vain puutteellisen opastuksen kannalta.

Linnan anti tuntui olevan paljon hupailua ja sinne päin toteutettuja juttuja, eikä sen arvokkaan historian vaalimista. Kaunis rakennus ansaitsisi mielestäni jotain parempaa. Kiva oli käydä, mutta ei tästä suosikkilinnaani tullut.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Mika / Lähtöportti 30.8.2019 at 11:38

    Oli tosi mielenkiintoista lukea mitä Viipurin linnassa nykyään on, koska mulla ei ollut siitä aavistustakaan. Tämä linna kiinnostaa erityisesti, koska sitä esittävä taulu oli mun lapsuuden huoneen seinällä vuosikausia (voitin sen jonkun Karjala-seuran kokouksessa olleista arpajaisista, vanhemmat pakotti mukaan vaikka olisin halunnut jäädä kotiin katsomaan futista telkkarista). Viipuri kiinnostaisi kyllä nähdä edes kerran, muutenkin kuin junan ikkunasta.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 1.9.2019 at 21:19

      Pakko myöntää, että mullakaan ei oikein ollut asiasta mitään käsitystä. Onneksi tilanne ei ollut niin paha kuin pelkäsin, mutta hieman linna tuntui kuitenkin olevan retuperällä. Hauska tuo sun taulutarina! Ymmärrän kyllä, että futis olisi kiinnostanut enemmän, mutta ehkä taulu johdattaa sut vihdoin Viipurin linnaan, varsinkin jos nuo viisumijutut Venäjän suuntaan nyt muuttuvat! Arpajaisista ja jalkapallosta tuli mieleen, että voitin kerran jalkapallon koulun arpajaisissa. Pelasin silloin jalkapalloa, joten se oli tosi mieluinen palkinto :D

    Leave a Reply