Pohdinnat Suomi

Miksi ylenkatsoin kotimaanmatkailua lähes vuosikymmenen?

14.8.2019

Mun mielestä on aina hauskaa pohdiskella itseäni matkailun kautta ja varsinkin muutoksia siinä, minkälainen matkailija koen olevani. Olen esimerkiksi vuosien saatossa siirtynyt paljon enemmän shoppailupainotteisista kaupunkilomista luontomatkailijaksi.Pohdiskelin aihetta viime vuonna ihan postaukseen asti.

Tänä vuonna olen taas havahtunut yhteen muutokseen itsessäni. Olen toki jo pitkään tiedostanut tämän asian, tai ehkä jopa tietyllä tavalla ongelman, eli sen, että matkalle lähtö on tarkoittanut kohdallani synonyymiä ulkomaille lähtemiselle.

Oikeastaan vasta viimeisen vuoden aikana Suomi on alkanut kiinnostaa mua aidosti matkakohteena. Ennen olen ajatellut kotimaan koluamisen kai lähinnä vähien rahojen ja lomapäivien tuhlaamiseksi. Mutta en koskaan sen tarkemmin miettinyt, miksi suhtaudun asiaan näin kapeakatseisesti.

Uskon, että tähän muutokseen ja tietynlaiseen heräämiseen asian suhteen löytyy kaksi syytä. Ensimmäinen niistä on vuonna 2010 herännyt matkailuinnostukseni. Ennen tuota rajapyykkiä olin matkustanut kolmessa maassa Suomen lisäksi: Ruotsissa, Virossa ja Kyproksella. Kun vihdoin pääsin vauhtiin ulkomaiden kanssa, halusin kai kompensoida hurjalla maailmanvalloituksellani kaikkia niitä Suomessa vietettyjä vuosia, jotka olivat menneet ”hukkaan”.

Noina vuosina en kyllä matkustellut mainittavasti edes Suomessa. Lähinnä kiersin maata keikoilla ja festareilla, mutta ei siinä tullut varsinaisesti mihinkään kaupunkeihin tai muihin tutustuttua. Joskus saatoin myös käydä pyörähtämässä jossain suomalaisessa kaupungissa, mutta sitäkin tapahtui satunnaisesti.

Kun siis pääsin vihdoin ulkomaiden makuun, halusin ahmia niitä jatkuvalla syötöllä. Aluksi kai jotenkin  jopa luulin, että ehkä matkailu on vain joku hetken innostus, joten halusin kokea niin paljon kaikkea uutta, kun se vielä innostaa. Ja ehkä takaraivossa kummitteli myös joku outo pelko siitä, että mitä jos ulkomaille pääseminen ei joskus olisikaan enää vaihtoehto. Halusin kai varmuuden vuoksi mennä vähän kaikkialle, kun se oli mahdollista.

En mitenkään maanisesti mennyt minne tahansa, mihin oli mahdollista päästä. Pyrin aina ensisijaisesti käymään mua kiinnostavissa kohteissa. Kuitenkin niin, että kiinnostavia juttuja kokeakseni mun piti lähteä pois Suomesta.

Kuitenkin kun aina vain, vuodesta toiseen, sain rahan ja muunkin puolesta kokea aina vain uusia ulkomaanseikkailuja, aloin vähitellen vakuuttua siitä, että eivät nämä mahdollisuudet tule kohdaltani yllättäen kesken loppumaan.

Toinen syy, ja ensimmäisenkin syyn kanssa hieman käsikkäin käy viime vuonna tehty maailmanympärimatkani. Jotenkin viimeistään se todisti mulle sen, että voin periaatteessa matkata minne tahansa. Ehkä tämä oivallus toimi tiettynä laukaisijana sen suuntaan, että totesin kaiken mahdollisen käsittävän myös Suomen.

Ei ole multa pois, jos vaihdan yhden tai kaksikin ulkomaanreissua kotimaan tutkimiseen. Voin taas seuraavalla kerralla suunnata kauemmas. Mitä enemmän olen antanut tilaa tälle uudelle ajatukselle, sitä enemmän löydän Suomesta kohteita, joissa olisi kiinnostavaa käydä.

Nytkin olen kesälomalla ja istun junassa matkalla Helsingistä Lappeenrantaan samalla kun kirjoitan tätä postausta. Aion tästä kolmeviikkoisesta käyttää viikon verran Suomen kiertämiseen ja ajatus tuntuu hyvältä.

Alle kymmenessä vuodessa matkustin niin hurjalla tahdilla, että ehdin vierailla 48 maassa, osassa vielä useamman kerran. Uusia maitakin varmasti jatkossakin mulle kertyy, kun taas siltä tuntuu, mutta jos haluan viettää ensi kesäni koluten Suomen majakoita ja linnoja, se on yhtä hyvä vaihtoehto kuin vaikka vaeltaminen Alpeilla tai road trip Kanadassa. Enää ulkomaille lähtö ei saa olla mulle synonyymi onnistuneelle lomalle, nyt kriteerinä olkoon ainoastaan se, että oli ihanaa.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply