Maailman ympäri Matkavinkit Oseania Road trip

Road trip Uudessa-Seelannissa – vinkit onnistuneeseen matkaan

8.8.2019

Uusi-Seelanti on automatkailijan unelmakohde. Mun piti kirjoittaa road trip -vinkkejä Uudesta-Seelannista heti meidän autoseikkailun jälkeen, kun kaikki jutut olisivat vielä tuoreessa muistissa. Maailmanympärimatka vei kuitenkin mennessään, eikä postailulle jäänyt paljon aikaa. Jossain vaiheessa hautasinkin jo koko idean, sillä aikaa oli jo kulunut niin paljon, että luulin ajan kullanneen muistot.

Kuitenkin vähän aikaa sitten Messenger pingahteli viestien merkiksi, kun kaverini Anni kyseli ensin yhtä asiaa aiheeseen liittyen, sitten toista, ja siinä samassa huomasinkin vuodattaneeni ties mitä olennaisia ja vähän sinne päin -tarpeellisia tärppejä sen verran, että tajusin muistin sopukoista löytyvän edelleen valtavasti toivottavasti hyödyllistä tietoa kaikille teille, jotka suunnittelette road tripiä Uuden-Seelannin huikeisiin maisemiin.

Vinkkejä on paljon. Niitä alkoi aivan kuin valua pääkopasta ulos, kun olin muisteloni aloittanut. Ihan ajamiseen ja liikennekulttuuriin liittyviä vinkkejä en aio antaa, mutta vähän kaikkeen muuhun liittyen kylläkin. Koska vinkkejä riittää, olen yrittänyt kategorisoida niitä tänne niin, että satunnaisen ajatusoksennuksen sijaan tämä postaus olisi edes vähän organisoidun oloinen.

AUTON VUOKRAAMINEN

Vuokraa auto hyvissä ajoin, jos mahdollista

Me tiesimme jo paljon ennen helmikuussa 2018 tapahtunutta road trippiämme, että tulisimme Uuteen-Seelantiin lähtemään, ja nimenomaan automatkalle. Tiesimme myös, että meitä olisi lähdössä kolme ja halusimme hyödyntää autoamme mahdollisimman paljon esimerkiksi nukkumiseen ja kokkailuun. Kun olimme ajoissa liikkeellä, valinnanvaraakin löytyi.

Me varasimme auton noin 5 kuukautta etukäteen. Tuolloin autoja oli eri firmoista ja koko- ja hintaluokista hyvin tarjolla, joten pystyimme valitsemaan, emmekä vain tyytymään meille mahdollisimman hyvin sopivaan autoon. Unelmatrippi-blogissa on hyviä vinkkejä siitä, että auto kannattaa vuokrata suoraan firmalta, ei miltään välittäjäsivulta, ja näin me toimimme.

Vertaile eri firmoja ja lue arvosteluja ja kokemuksia!

Vertailimme siis vinkin saatuamme suoraan eri firmojen tarjontaa, heidän autojaan ja luimme roppakaupalla kokemuksia eri yhtiöistä. Tässä vaiheessa totean toivottavasti monelle jo ilmiselvän asian: halvalla hinnalla ei saa hyvää. Kaikkein edullisimmat vuokrafirmat olivat saaneet todella paljon kritiikkiä osakseen, eikä edullinen hinta tuntunut loppupeleissä olevan kaiken vaivan arvoista eikä ehkä edes koko vuokrauksen lopputulos.

Me menimme edullisemmasta päästä olevalla mutta paljon hyvää palautetta saaneella Escape Rentalsilla, josta ei mitään varsinaista moitteen sanaa löydy. Escape mainosti itseään muun muassa sillä, että heidän maksunsa eivät sisällä piilokuluja, mikä piti paikkansa. Kaikki mahdolliset lisäkulujen aiheuttajat, kuten lisäkuljettajat, auton saarelta toiselle vieminen sekä one way fee, eli auton palauttaminen eri paikkaan kuin mistä sen haki, eivät tuoneet yllätyksiä vuokrahintaan.

Escapen autot sopivat hyvin 2-3 hengelle, niistä löytyy säilytystilaa, yksi iso vuode sekä keittiö. Autoja saa joko automaatti- tai manuaalivaihteilla sekä self containedeina tai ilman. Self contained tarkoittaa, että autossa on mukana pieni kemiallinen käymälä, joka on joillain leirintäalueilla ehtona, että campervanin saa sinne viedä. Itse vessahökötystä emme koskaan käyttäneet.

Säästövinkki vuokrauksen suhteen:

  • Jos aiot palauttaa auton eri paikkaan kuin mistä sen haet, katso onko reitti halvempi jompaan kumpaan suuntaan. Moni road trippaaja aloittaa matkan Pohjoissaarelta Aucklandista ja jättää auton Eteläsaarelle. Me taas teimme reitin toisin päin, aloitimme Christchurchista ja lopetimme Aucklandiin. Näin säästimme hieman.

Autosta löytyi yhteensä neljä tuollaista lokeroa. Niistä jokainen sai yhden omille tavaroilleen ja yksi oli vuodevaatteita varten. Päivisin lokeroiden päälliset toimivat penkkeinä, iltaisin niiden päälle askarreltiin vuode.

VUOKRA-AUTON NOUTAMINEN JA PALAUTTAMINEN

Auton noutaminen

Autoa noutaessa kannattaa varautua jopa parin tunnin odotteluun ja mennä paikalle niin aikaisin kuin mahdollista. Paperityöt auton suhteen vievät aikaa, ja ainakin Escapella oli vain muutama työntekijä paikalla. Escapella oli onneksi mahdollisuus täyttää vuokraajien tiedot etukäteen netissä, mikä kohdallamme nopeutti vuokraukseen liittyviä paperitöitä.

Kun teille annetaan vuokra-auto, käykää se hyvin huolellisesti läpi henkilökunnan kanssa. Katsokaa kaikki mahdolliset kolhut, kulumat, irronneet maalit ynnä muut, jotta niiden voidaan todeta olleen autossa jo ennen kuin lähditte sillä huristelemaan. Tässä ei kannata säästää aikaa vaan syynätä auto kunnolla läpi. Kannattaa myös panna merkille, paljonko auton tankissa on bensaa, sillä autoa luovuttaessa siellä tulisi olla sama määrä.

Auton luovuttaminen

Me varasimme auton luovuttamisellekin paljon aikaa, mutta se oli onneksi meidän kohdalla varsin nopea prosessi. Auto katsottiin taas läpi ja samalla raportoimme parista meitä häirinneestä pikkuasiasta.

AJOKORTTI

Uuden-Seelannin autovuokraamot tuntuvat olevan varsin tarkkoja siitä, että ajoluvat ovat kunnossa. Autoa ei tipu, jos ajokorttitilanne on puutteellinen. Pelkkä suomalainen ajokortti ei riitä auton vuokraamiseen. Suomalainen ajokortti pitää olla mukana ja sen lisäksi tarvitset joko Autoliitolta tilattavan kansainvälisen ajokortin tai virallisen englanninkielisen käännöksen ajokortistasi.

Jos ajokortista haluaa hankkia virallisen käännöksen, Escapen sivuilla suositeltiin tätä sivustoa. Käännöksen saa hoidettua netissä, mikä säästää aikaa ja vaivaa. Meistä kahdella oli mukana kansainväliset ajokortit ja yhdellä ajokortin käännös, ja molemmat dokumentit hyväksyttiin ilman ongelmia.

AJOSUUNNITELMA JA UUDESSA-SEELANNISSA AJAMINEN

Meillä oli vain 3,5 viikkoa aikaa road tripillemme. Uusi-Seelanti on toki varsin pieni maa, mutta tuokin aika meni yhdessä hujauksessa, sillä joka paikassa oli niin paljon nähtävää.

Ennen matkaan lähtöä tein meille summittaisen ajosuunnitelman. Tätä emme noudattaneet mitenkään orjallisesti, poikkesimme siitä välillä paljonkin, toisinaan hieman. Mutta se auttoi meitä matkan aikataulutuksessa niin, että ajoimme varsin sopivaa tahtia. Emme ajaneet alkumatkaa esimerkiksi liian hiljaa ja joutuneet kirimään lopussa pitkillä päivillä ja vähillä pysähdyksillä, kun ennakkoon oli hieman mietitty, paljonko ajomatkoihin menisi.

Saarten välinen lautta

Varasimme myös saarten välisen lautan ennakkoon ja karkea suunnitelma auttoi myös sen suhteen, että olimme ajoissa matkalla lautalle. Lauttaliput kannattaa varata ajoissa, sillä varsinkin sesonkiaikaan lautat saattavat olla täynnä. Lauttamatka pitää jo etukäteen varata tietylle päivälle, mutta tarvittaessa päivämäärää voi yrittää muuttaa, jos muiden päivien lautoilla on tilaa. Lauttaa varatessa kysyttiin auton rekisterinumeroa, mitä luonnollisesti emme tienneet, mutta varaaminen sujui siitä huolimatta.

Käytimme Bluebridge Ferry -nimistä lauttayhtiötä, jonka kanssa matkanteko sujui jouhevasti. Firmalla on välillä hyviä tarjouksia lauttamatkojen suhteen, näitä kannattaa pitää silmällä!

Varaa ajomatkoihin paljon aikaa

Vaikka sanoin, että varsinaisia autoiluvinkkejä en anna, kerron silti yhden vinkin. Ajomatkoihin kannattaa varata aikaa enemmän kuin karttasovellukset antavat ymmärtää. Kapeilla teillä on hidasta ajaa, varsinkin Eteläsaarella, jossa ohituskaistat ovat harvassa. Lisäksi isot matkailuautot aiheuttavat paikoitellen pieniä ruuhkia taakseen. Varaudu siis siihen, että matkat kestävät enemmän kuin mitä arviot ovat.

Kaksi eniten ajamista hidastanutta asiaa samassa kuvassa: Jucy-auto sekä lampaat

NAVIGOINTI JA NETTI

CamperMate on loistava sovellus road trippaajalle!

CamperMate tuntuu olevan varsin legendaarinen sovellus kaikkien Uudessa-Seelannissa ajavien keskuudessa, enkä ihmettele miksi. Mekin käytimme CamperMatea jatkuvasti ja milloin mihinkin tarkoitukseen. Kaikkein loistavin apuväline se taitaa olla eri leirintäalueiden löytämiseen ja vertailuun (muiden jättämät arvioinnit ovat joko hyödyllistä tai eeppistä luettavaa), mutta sen avulla voi etsiä vaikka bensa-asemia, vesipisteitä, matkanvarren nähtävyyksiä sekä maan legendaarisia LotR-kuvauspaikkoja.

GPS, paperikartta vai mikä?

Me emme sijoittaneet lisäpennosia erillisen GPS-laitteen vuokraan, ja tämä oli kohdallamme toimiva päätös. Suunnistimme sen sijaan offline-karttojen avulla. Ladattuna olivat sekä aina multa kehuja saava maps.me-offlinekarttasovellus sekä Google Maps. Kunhan latasi kartat puhelimeensa jo vaikka kotona, ei nettiä navigointiin edes tarvinnut. Uudessa-Seelannissa on sen verran selkeä tieverkosto, että puhelimen kartat palvelivat tarpeitamme mainiosti.

Paperikartta meillä oli myös mukana varmuuden vuoksi ja sitä tulikin kerran käytettyä. Olimme ajamassa kohti Uutta-Seelantia lähestyvää syklonia, kun kuulimme onneksi asiasta ajoissa ja jouduimme tekemään äkillisen reittimuutoksen. Tähän iso, koko maan tieverkoston kerralla näyttävä kartta oli loistava apuväline.

Netti ajan tasalla pysymiseen

Vaikka varsinaiseen suunnistamiseen tai CamperMate-sovelluksen käyttöön ei nettiä tarvitsisikaan, on silti suositeltavaa hankkia jonkinlaista reissudataa edes yhdelle porukasta. Me emme mitenkään paljon olisi edes netissä ehtineet roikkua kaikelta lystinpidolta, mutta tuossa lähestyvän syklonin tapauksessa ja erityisesti siitä tiedon saamisessa oli korvaamatonta, että meillä oli netti, jonka avulla saimme uutiset ajoissa.

Uudessa-Seelannissa varsinkin maanjäristykset ovat varsin tavallisia ja näemmä muutkin sään meille vieraammat ilmiöt mahdollisia, joten edes uutisia ja säätä seuratakseen suosittelen dataan satsaamista. Meistä kahdella oli käytössä Sparkin travel sim, ja nämä toimivat varsin luotettavasti ja hyvin Uuden-Seelannin nettiliittymiksi.

Näistä i-SITEistä saatavista esitteistä sai näppärästi lisätietoa, jos nettiin ei päässyt kunnolla. Näitä kannattaa poimia mukaan!

i-SITET HUVIKSI JA HYÖDYKSI

Uuden-Seelannin turisti-infon asiaa ajavat i-SITE -nimiset keskukset. i-SITEjen verkko on varsin kattava, niitä löytyy Uudesta-Seelannista yli 80, eli melkein joka kaupungista ja kylästä. i-SITEt tarjoavat perinteisen matkailijoille oleellisen informaation tarjonnan lisäksi paljon muutakin.

Heiltä saa hyviä esitteitä ja karttoja paikan ja alueen tekemisistä ja aktiviteeteista kuten vaellusreiteistä. Näitä kannattaa poimia mukaan, sillä siten nettiä ei tarvitse käyttää vaikka päiväpatikkareittien miettimiseen. Lisäksi i-SITEjen kautta voi varata retkiä ja aktiviteetteja. Me muun muassa buukkasimme niiden kautta valaslennon ja bussiliput. Lisäksi heillä on yleensä ilmainen netti sekä vessat. Näistä paikoista saimme aina todella hyvää palvelua ja yleensä jopa juuri meille sopivia aktiviteettivinkkejä. Kannattaa siis hyödyntää!

Matamatan i-SITE oli astetta näyttävämpi rakennus Hobitti-hengessä. Muut vastaavat paikat sijaitsivat vaatimattomammissa rakennelmissa.

BENSA JA TANKKAAMINEN

Bensaan saa menemään Uudessa-Seelannissa pitkän pennin, varsinkin jos auto on ahnas bensasyöppö kuten meillä. Bensa olikin yksi suurimpia road trippimme kulueriä.

Bensan kanssa on kuitenkin mahdollista tehdä pieniä säästöjä. Ensinnäkin kannattaa katsoa missä tankkaa. Isompien kaupunkien keskustoissa bensa oli yleensä kalliimpaa kuin niiden laitamilla. Myös siellä, missä bensa-asemia oli harvassa, maksoi bensa tietenkin enemmän. Tarkkaile siis bensan hintoja heti alusta lähtien, jotta voit hyödyntää vastaan tulevat edulliset hinnat.

Koska meidän auto kulutti paljon bensaa, tankkasimme lähes aina kuin mahdollista – joko edullisen hinnan takia tai pakon edestä. Tankkasimme oikeastaan joka päivä kerran, joinain päivinä jopa kahdesti.

Ruokakaupoista saatavat kassakuitit kannattaa säästää, sillä melkein jokaisella kuitilla saa alennusta jonkun ketjun bensa-asemilla. Kauppaketjusta riippuen alennuskuitti on voimassa muutamasta päivästä jopa viikkoon-pariin ja on voimassa joko tietyn ketjun bensa-asemalla kyseisen ruokakaupan lähistöllä tai kattavammin useissa tietyn ketjun paikoissa ympäri maan. Alennus on joitain senttejä litraa kohden, mutta noin tiheällä tankkaustahdilla säästöä se on pienikin säästö.

Milford Sound ja auton tankkaaminen

Annan tämän vinkin vielä erikseen, sillä varsin monen roadtrippailijan reittiin kuuluu Eteläsaaren upea Milford Sound. Milford Soundiin vie yksi tie, jonka varrella ei ole bensa-asemaa. Viimeinen paikka tankata ennen Milfordia on Te Anau. Tankkaa siis tankki täyteen Te Anaussa! Seuraava tankkausmahdollisuus on vasta Milford Soundissa, ja siellä bensa on törkeän kallista.

Kauppakuitit tallessa! Samassa pussukassa säilytettiin pientä rahaa leirintä- ja parkkimaksuja sekä kolikkopesukoneita varten.

LEIRINTÄALUEET JA AUTOSSA NUKKUMINEN

Leirintäalueissa on eroja

CamperMate, jota jo edellä mainostin, on loistava apuväline leirintäalueiden löytämiseen ja valitsemiseen. Me pyrimme yöpymään ilmaisilla leirintäalueilla aina kuin mahdollista, mutta toisinaan kannattaa satsata myös maksullisiin, joko pakon edessä tai tarpeen vaatiessa.

Yleensä pyrimme valitsemaan maksullisia leirintäalueita ainoastaan silloin, kun alueella ei ollut yhtään (kelvollista) ilmaista leirintäaluetta. Maksulliset leirinnät eivät edullisimmillaan olleet pahan hintaisia: ne olivat muutamasta eurosta ylöspäin. Mitä enemmän maksoit, sitä enemmän sait yleensä rahoille vastinetta.

CamperMatessa on kerrottu varsin hyvin leirintäalueiden varustelu (tai sen puute) ja paikan viihtyisyys. Monesti ilmaisilla leirintäalueilla ei ole varusteena kuin ehkä vessa. Juoksevasta vedestä ja vesivessoista saa yleensä maksaa. Toki nämäkin ovat hieman tapauskohtaisia. Osassa leirintäalueista saa rahan vastineeksi muun muassa sähköä ja pyykkäysmahdollisuuden.

Me ei varattu leirintäpaikkoja etukäteen. Oltiin yleensä sen verran hyvissä ajoin paikalla, että päästiin aina sinne minne haluttiin. Kovia ruuhkia leirinnöissä ei yleensä edes ollut. Ainoastaan Tongariro Alpine Crossingin leirintäalueella sekä Wellingtonin keskustan leirinnässä taisimme viedä viimeiset tai ainakin lähes viimeiset paikat.

Tämä leirintäalue oli yksi hienoimmista, se sijaitsi vanhalla juna-asemalla!

Eräässä toisessa taas oli sangen tuttavallisia tirppoja!

Saavu paikalle ajoissa

Leirintään kannattaa saapua ajoissa jo siksikin, että saa hyötykäytettyä päivän viimeiset valoisat tunnit. Ruuan laitto, vuoteen teko sekä iltatoimet sujuvat paljon mukavammin valoisassa kuin otsalampun valossa. Yleensä paljon muuta valoa alueilla ei ole, ainakaan ilmaisissa leirintäpaikoissa. Aamut kannattaa siis aloittaa ajoissa ja mennä nukkumaan kun aurinko on laskenut. Näin hyödyntää kaiken ilmaisen valon, jonka luonto tarjoaa. Otsalamppu on silti leiriytyjän paras kaveri. Hanki siis sellainen kun lähdet Uuteen-Seelantiin!

Varaa käteistä leirintäalueiden maksamiseen

Monissa maksullisissa leirintäpaikoissa maksu suoritetaan käteisellä paikalla olevaan laatikkoon. Maksu kannattaa maksaa, vaikka ketään ei oliskaan sillä hetkellä paikalla vastaanottamassa rahoja. Alueita kuitenkin valvotaan ja maksujen maksamista tarkastetaan aktiivisesti. Käteistä kannattaakin varata mukaan näitä maksuja varten.

Autossa nukkuessa on tiivis tunnelma

Koska meillä oli käytössä campervan, eli pakettiauto, ei sen sisuksiin mahtunut mitään hienouksia nukkumatilojen suhteen. Iltaisin muutimme auton takaosan penkit yhdeksi vuoteeksi, jossa kolme hoikkaa ihmistä nukkui niin sulassa ja sovussa kuin voi.

Koska sänkyjä oli yksi, peittoja kaksi ja tyynyjä kolme, loimme niiden pohjalta kiertävän nukkumisjärjestyksen. Jokainen meistä nukkui joka kolmannen yön keskipaikalla. Palkkioksi tästä keskipaikkalainen sai seuraavaksi yöksi vapaavalintaisen reunapaikan sekä oman peiton. Näin tiiviisti nukkuminen pysyi mielekkäänä eikä meille tullut tappelua siitä, että joku hävisi kivi-paperi-sakset -battlen ja joutui ikuisesti keskipaikalle.

Jokailtainen ilomme oli vuoteen askartelun lisäksi autoon suoritettu ötökkämyrkytys. Uudessa-Seelannissakin pörrää ties mitä ötököitä ja illan tullen ne tuppasivat aina löytämään tiensä meidän autoon. Kun olimme laittaneet vuoteet valmiiksi, suihkutimme auton ötökkäsuihkeella ja annoimme muhia muutaman minuutin. Näin saimme nukkua yömme varsin surinavapaasti.

RUOKAHUOLTO JA AUTOSSA KOKKAILU

Koska kiertimme maata autossa, jossa oli keittiöfasiliteetit, pyrimme kokkaamaan mahdollisimman paljon itse, jotta saisimme rahoillemme vastinetta. Campervanimme varustukseen ei kovin kummoinen keittiö kuulunut: kaasuliesi, pari kattilaa, pannua ja astiaa sekä kylmälaukku ja hieman säilytystilaa. Mitään kunnon kylmäsäilytystä vaatinutta emme voineet ostaa, ellemme syöneet sitä heti.

Automatkailijan pääasiallinen ruokavalio taitaakin koostua pitkälti erilaisista säilykkeistä, tomaattikastikkeesta, kuivatuotteista sekä huoneenlämmössä säilyvistä tuoretuotteista. Me puputimme todella paljon tonnikalapastaa tomaattikastikkeessa ja tonnikalaa nuudeleilla. Riisiäkin kokeilimme, mutta sen keittoaika osoittautui meidän jatkuvalle nälällemme aivan liian pitkäksi. Jos ostat riisiä, suosittelen pikariisiä!

Jonkin verran vihanneksia ja hedelmiä tuli aina ostettua. Samoin hieman tuoretta leipää. Kananmunatkin säilyivät keitettynä muutamia päiviä. Lisäksi meillä oli varastossa muun muassa riisikakkuja, hedelmäsäilykkeitä, teetä, öljyä sekä muita hyvin säilyviä kuivatuotteita.

Tältä meidän keittiö näytti

Yhteisinä ruokina kokkailimme autossa aamupalan sekä illallisen. Päivisin, auton ollessa liikkeellä, emme yleensä kokkailleet siinä vaan söimme joko eväitä, harvoin ulkona tai poimimme matkaan melkein kaikissa ruokakaupoissa myynnissä olevia pieniä ruokaisia piirakoita, joita yleensä saa vielä uunituoreena. Sellainen piti nälkää yllättävän kauan loitolla.

Lisäksi meillä oli jokaisella kasa omia eväitä, kuten hedelmiä, myslipatukoita, sipsejä, karkkia ja muuta pientä purtavaa, jotka ostettiin omilla rahoilla. Näistä jokainen kasasi ajopäivän ajaksi matkustamoon ”naksupussin”, josta mätettiin naposteltavaa naamaan sitä mukaan kun nälkä oli. Systeemi oli meille toimiva, sillä joka välissä ei tarvinnut olla pysähtelemässä tien varsille tai kauppoihin, jos ja kun jollekin iski nälkä ja kiukku.

Kokkaaminen oli sangen askeettista. Yhden kattilan tai pannun avulla ei ihmeellisiä luomuksia loihdittu.

MUITA HYVÄKSI HAVAITTUJA VINKKEJÄ

  • Varaa ajomatkoille aktiviteetteja. Vaikka Uudessa-Seelannissa riittää upeita maisemia toisensa perään, pitkät autoilurupeamat voivat silti alkaa puuduttaa. Meillä oli ajopäiviä piristämässä pari eri visailua: Uusi-Seelanti-aiheinen tietokilpailupeli, jossa oltiin järjestäen ihan onnettomia, sekä LotR-kysymyskirja, jonka suhteen mä olin ihan onneton. Sen lisäksi meillä oli eeppisiä soittolistoja. Lisäksi voi harrastaa vaikka rekisterikilpien bongausta, aloittaa numerosta 1 ja katsoa mihin asti pääsee.
  • Meillä oli autossa käden ulottuvilla yhteiskäyttöön hankitut aurinkorasva ja aloe vera -geeli. Tulivat hyvin tarpeeseen ja nopeuttivat päivähaikeille sun muihin lähtöä, kun jokaisen ei tarvinnut kaivaa omia kätköjään näitä varten.
  • Paketti baby vipeseja on myös ihan ehdoton! Ne ajoivat milloin käsipesun virkaa, milloin toimivat haisevissa vessoissa hengityssuojaimina. Niillä sai pyyhittyä pois vaikka minkä sotkun ja ryönän ja hikisen reippailun jälkeen vaikka naaman ja kainalot. Myös paketilliseen vessapaperia kannattaa investoida. Monissa (ilmaisten) leirintäalueiden vessoissa ei ole paperia omasta takaa. Lisäksi vessapaperilla voi vaikka kuivata tiskejä. Kauppojen muovipusseja taas kannattaa säästää auton roskapusseiksi.
  • Auton myrkyttämisen lisäksi kannattaa hankkia myös itselle toisenlainen ötökkäspray. Varsinkin sandfliesit (eli sellaiset ärsyttävät purevat kärpäset) ovat ihan vihoviimeisiä pörriäisiä, jotka pistävät millinkin paljasta nilkkaa täyteen miljoona vuotta kutiavia paukamia.
  • Varaa autoon pieni pussi (vaikka minigrip) ruokakaupoista saatavia bensa-alennuskuitteja sekä leirintä- ja parkkimaksujen käteiskassaa varten. Näin kuitit pysyvät tallessa ja kolikoita ja pieniä seteleitä ei tarvitse aina erikseen alkaa kaivaa jostain.
  • Warehouse on hyvä paikka kaikenlaisen road trippailuun liittyvän tilpehöörin ostamiseen. Hankimme sieltä mm. lisää kaasua kaasulieteen, apuvälineitä öisin höyrystyneiden autonikkunoiden kuivaamiseen sekä ostin sieltä parilla eurolla ihanan lämpimän viltin, joka lämmitti iltaisin leirintäalueella ja toimi lisätyynynä, sillä auton mukana tulleet tyynyt olivat aika ohuita.
  • Jos tarvitsee päästä nettiin, wifejä löytyy yleensä i-SITEjen lisäksi myös kirjastoista.

Noin. Tässäpä tämä. Postaus, josta tuli pidempi kuin nälkävuosi ja jota naputellessa tuli kamala nälkä. Toivon kuitenkin, että sain tähän mahdollisimman paljon teidän mielestä hyödyllisiä vinkkejä. Voin täydentää tätä postausta, jos mieleen tulee vielä jotain oleellista. Tai jos joku aiheeseen liittyvä jäi askarruttamaan tai jos haluat tietää jostain asiasta enemmän, kysy ihmeessä! Vastaan mielelläni.

LUE MYÖS NÄMÄ:

Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Petri 9.8.2019 at 16:03

    Trafin sivuilta saa englanninkielisen version ajokortista mutta ei kokemusta miten kiwit suhtautuvat siihen, ainakin siinä on paremmin tiedot kuin siinä käännöksessä minkä jouduimme Aucklandissa autovuokraamon tiskillä hankkimaan törkyhintaan. (Aiemmin Queenstownissa ei sellaista kaivattu)

    Upea maa mutta jossain asioissa brittiperimä tulee näkyviin eivätkä ole ihan tätä päivää.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.8.2019 at 19:55

      Varmasti noita käännöksiä saa muualtakin, mutta uskalsin nyt suositella tuota paikkaa, josta meillä oli omaa kokemusta. Ainakin sitä kautta tuntui saavan hyväksytyn käännöksen.

  • Reply Anni | Rajatapaukset 12.8.2019 at 12:45

    Kiitos Noora! Ihan huippua että viitsit naputella nämä kaikki mahtivinkit julkiseen jakoon, täytyy laittaa tämä postaus talteen!

    Yksi lisäkysymys tästä kirjoituksesta kyllä heräsi: mikä ihme on valaslento? :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.8.2019 at 19:58

      Ole hyvä! Toivottavasti tästä on sulle iloa ja sain tähän vinkattua vielä jotain, mitä en aiemmin ollut kertonut :) Valaslento on lento, jolla lennetään pienlentokoneella merellä katsomassa mahdollisesti näkyviä valaita. Vähän kuin valasristeily mutta eläimet näkyy vähän eri perspektiivistä.

      • Reply Anni | Rajatapaukset 24.8.2019 at 20:17

        No niinpä tietysti! Jos jossain niin Uudessa-Seelannissa on kyllä keksitty että about kaiken voi tehdä jotenkin lentäen. :D

        • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 25.8.2019 at 20:36

          Kaikki lentää paitsi netti :D Ja valaslento oli kyllä varsin kiva tapa nähdä valaita. Takuuta niiden näkemisestä ei ole, mutta jos niitä näkee, niin niistä näkee yleensä muutakin kuin pyrstön. Sen verran korkealla kuitenkin lennettiin, ettei eläimet häiriinny siitä, mutta kun koneesta käsin näkee vaikka 18-metrisen kaskelotin niin tajuaa, että ne on aika valtavia :)

    Leave a Reply