Eurooppa Kaupunkilomat

Suosikkini Pariisissa – kuvankaunis Buttes-Chaumont -puisto

28.7.2019

Olin oikeassa sen suhteen, että toinen tutustumiseni Pariisiin saattaisi antaa kaupungista paremman kuvan kuin ensimmäinen kontaktini kaupunkiin. Tuo ensimmäinen, hätäisesti tehty, kylmässä ja sateisessa säässä eteenpäin puskettu päiväreissu sai mut välttelemään Pariisia pitkäksi aikaa, mutta kun vihdoin tuli aika palata kaupunkiin, halusin jo etukäteen etsiä sieltä potentiaalisesti mua kiinnostavia kohteita, jottei tiedossa olisi toista reissupannukakkua.

Suunnitelma toimi onneksi vallan hyvin – toki tätä auttoi se seikka, että Pariisi on suuri kaupunki, jossa riittää valtavasti nähtävää ja tekemistä. Ehdimme neljässä päivässä nähdä Pariisia varsin monipuolisesti ja ehdottomaksi suosikkipaikakseni koko kaupungissa nousi (mut tuntien ei niin yllättäen) hurmaava puisto nimeltä Parc des Buttes-Chaumont.

Historiallinen puisto Pariisin laitamilla

Jos puisto ei ole ennestään tuttu, vaikka Pariisi olisikin, ei kannata ihmetellä. Parc des Buttes-Chaumont sijaitsee Pariisin koillisosassa noin neljän kilometrin päässä kaupungin ytimestä, joten sinne ei ihan sattumalta päädy. Puisto on kuitenkin niin ihastuttava, että sinne kannattaa lähteä käymään, vaikka se ei muuten omalle reitille osuisikaan.

Ennen puistokäyttöä paikan historia ei ollut kaikkein mairittelevin. Vuosisatoja sitten ihan puiston nykyisen alueen kupeessa sijaitsi suuri hirsipuu, joka hallitsi maisemaa 1700-luvulle asti. Sen jälkeen paikasta tuli kipsikaivos, jonne myös tuotiin kuolleiden hevosten ruhoja. Kuitenkin näistä lähtökohdista paikasta muotoutui puisto, joka saa sydämenkuvat vilkkumaan silmissä. 1800-luvun puolivälin jälkeen paikka alkoikin kokea muodonmuutosta nykyiseen ilmiasuunsa.

Puisto ei heti anna kävijöille parastaan

Me saavuimme puistoon toisesta puistosta, kävelyetäisyydellä sijaitsevasta Parc de Bellevillestä ja sujahdimme puistoon ihan sen eteläkärjestä, sangen läheltä puiston nimikaimaa Buttes Chaumontin metroasemaa. Ihan varoituksen sanana todettakoon, että jos puistoon saapuu tuolta akselilta, ensikokemus puistosta tuskin on äkki-ihastuminen.

Ei puisto ole tuolla suunnalla mikään epäilyttävä ryteikkö, vaan ihan tavallinen puisto. Sellainen kliseinen, tylsä puisto, vähän kuin jostain ”näin teet niin perinteisen puiston, ettei se herätä tunteita suuntaan tai toiseen” -oppikirjasta. Onneksi mulla oli kuitenkin mielikuva siitä, että puistossa pitäisi olla tarjolla jotain todella kaunista, mikä sai meidät jatkamaan kulkuamme puiston tavallisuudesta huolimatta.

Ensikosketus puistoon oli varsin tavanomainen. Oli vihreää, kivaa ja korkeita puita, mutta ei mitään erikoista.

Teimme ensin kulkuamme kohti puiston korkeimpia kohtia. Sujahdimme puiden ja pensasaitojen lomassa kulkeviin käytäviin ja annoimme jalkojen viedä. Puiston läheiseltä huipulta näki kyllä kauas, mutta ei esimerkiksi juuri Pariisin keskustan suuntaan, joten huikeiden kaupunkimaisemien takia sinne ei kannata kivuta.

Kun ylös tuntui tässä vaiheessa olevan väärä suunta, seuraavaksi jatkoimme matkaa alas. Maisemat alkoivatkin näyttää jo kutsuvammilta – oli herttainen puro, uskomattoman vehreitä puita sekä kauniita kukkaistutuksia. Kuitenkin kukkuloiden ja puiden lomasta vilkkuva vesi oli se, mikä osoittautuikin loppujen lopuksi juuri oikeaksi suunnaksi – nämä maisemat ovat se syy, jonka takia puistoon kannattaa lähteä!

Puiden takana siintävä järvi herätti mielenkiinnon!

Järvi, temppeli, riippusilta ja muuta näkemisen arvoista

Buttes-Chaumontin ehdottomasti kaunein alue sijaitsee löytämämme tekojärven kupeessa. Jo itse järvi on varsin ihastuttava, mutta sen rannoilta katse karkaa kuin varkain järven keskellä olevaan mäennyppylään ja eritoten sen huipulla olevaan Sibyllan temppeliin.

Alueella riittääkin todella paljon nähtävää ja siellä voisi viettää tuntikausia ihmetellen ja ihastellen. Maisemat kannattaa ottaa haltuun ylittämällä saarelle vievä riippusilta ja sitä kautta kulkemalla mäen huipulla olevaa temppeliä kohti. Jos pidät Pariisin kuuluisimmasta nähtävyydestä Eiffel-tornista, ilahtunet siitä tiedosta, että sama herra on myös tuon riippusillan takana.

Järven ympärillä on mielestäni puiston kaunein alue

Jo sillalta voi ihmetellä lähiympäristön upeutta. Vaikka ihminen onkin muokannut maisemaa siitä, mitä se oli ensin luonnostaan ja sitten kaivoksena, ei lopputulosta voi kuin ihailla. Yhdistelmä on ihanan vehreä ja jylhä samalla kertaa. Järvestä pilkistää esiin uljaita maastonmuotoja mutta samalla kaikkea koristaa kukat ja muut kasvit niin, että se taittaa suurimman terän pois pelkästä jylhästä maastosta.

Matkaa kannattaa ehdottomasti jatkaa huipulle asti, kohti Sibyllan temppeliä. Temppelille saavuttuaan tajuaa, kuinka korkealle onkaan vaivihkaa saapunut. Maisemat avatuvat kauniisti moneen suuntaan, mutta parasta ihailtavaa tarjoaa horisontissa siintävä Montmartre sekä sen tunnettu Sacre-Coeur-kirkko.

Ei puiston anti vielä näihin maisemiin lopu. Kun temppeliltä malttaa jatkaa matkaa, löytyy lähistöltä kiva kävelyreitti ensin pienelle, solisevalle vesiputoukselle, ja kun jatkaa matkaansa alemmas, on edessä luolasto, jonne vesiputouskin laskee voimalla. Luola syntyi alueen kaivosaikoina, mutta sekin koki hieman pintasilausta muuttuen upeaksi vesiputousluolaksi, joka sen nyt on.

Luulisi, että näin huikea puisto vetäisi kävijöitä solkenaan puoleensa, mutta ainakin toukokuussa paikassa sai tallustella ilman suuria ruuhkia. Toki epävakainen ja viileä sää saattoi myös vaikuttaa asiaan, mutta muutamassa tunnissa puistosta sai kuvan, että se olisi enemmän paikallisten kuin turistien suosiossa. Ehkä sijainti hieman Pariisin kuuluisimpien nähtävyyksien ulkopuolella vaikuttaa asiaan.

Kuvasin tuota mäennyppylää aika monesta suunnasta, koska onhan se nyt niin upea!

Puiston luolat ja vesiputous, joka laskee luolan sisälle

Me emme ehtineet kiertää koko puistoa vierailumme aikana, mutta uskon silti, että saimme nautittua puiston parhaista paloista niinä muutamana tuntina, jotka ehdimme puistossa viettää. Vaikka puistossa on paljon ”erikoisuuksia” kuten nuo luolat, temppeli, saari ja sillat, löytyy sieltä paljon myös perinteisempää puistomeininkiä, eli nurmialueita sekä paljon puita, jotka toukokuussa olivat vielä kauniissa kukassa.

Puistoalue parani selkeästi kun siirtyi sen eteläosista lähemmäs lampea. Siellä myös puiston maastonmuodot ja monipuolisuus erityisesti korostuvat. Onneksi jaksoimme etsiä puistosta sitä jotain, minkä muistin ennakkoon siitä nähneeni, sillä Buttes-Chaumont onnistui ylittämään kaikki odotukseni ja sai paikan suosikkipuistojeni joukossa.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Espanjaan 30.7.2019 at 11:53

    Olipa mukava katsella kivoja kuviasi Buttes Chaumontin puistosta. Se on minunkin suosikkini Pariisissa. Teimme siellä muutama vuosi sitten kymmenpäiväisen kodinvaihdon ja tuo puisto oli asuinpaikkaamme lähin. Vaihtokumppanimme suosittelivat sitä myös. Kävelimme siellä monena iltana ja olen useitakin kertoja tähtäillyt Sibyllan temppelistä Montmarten suuntaan auringonlaskukuvia. Siellä ei heinäkuisina iltoina aivan yksin saanut olla, mutta verrattuna moneen muuhun paikkaan sekaan mahtui hyvin.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 7.8.2019 at 22:16

      Kiva kuulla sun kokemuksia tuosta puistosta. Tuollainen kodinvaihto on varmasti mukava tapa tutustua kaupunkiin, ja varsinkin jos koti on noin ihanalla paikalla! Tuolla olisi kyllä hienoa viettää iltaa auringonlaskuun asti, ehkä ensi kerralla.

    Leave a Reply