Patarein vankila Tallinnassa on avattu uudelleen!

Kun muutama vuosi sitten kuulin uutisia siitä, että Tallinnassa sijaitseva Patarein vankila suljettaisiin kävijöiltä kenties lopullisesti, olin hieman harmissani. Olin kyllä ehtinyt käydä vankilassa kerran, pari kuukautta ennen sen sulkemista, mutta tuntui silti siltä, että paikassa olisi silti ollut nähtävää useamman käynnin verran.

Patareihan on muun muassa entinen merilinnoitus sekä vankila, jonka vankilavuodet voisivat paikan ulkonäöstä päätellen olla jo varsin kaukaiset, mutta todellisuudessa vankilatoimintaa on ollut vielä alle parikymmentä vuotta sitten. Paikka on puistattava kaikessa rujoudessaan, mutta myös erinäisissä rappion tiloissaan mielestäni myös erityisen valokuvauksellinen.

Uudelleen avattu Patarein vankila toimii museona

Kuulin keväällä Tallinnassa vierailleilta bloggaajakollegoiltani, että Patarei on taas auki. Tästä jos mistä olin mielissäni. Pääsisin uudelleen vierailemaan tuohon kertakaikkisen kiehtovaan rakennukseen. Kiitos siis vielä kerran vinkistä! Vinkki tuli hyödynnettyä äskettäin, kun viime viikolla vietin arkivapaani Tallinnan päiväretken muodossa.

Ensimmäinen vierailuni Patareihin oli parituntiseksi venähtänyt, mutta jokaisen minuutin arvoinen opastettu kierros vankilan saloihin. Meitä osallistujia kierrätettiin Patarein hyisissä sopukoissa niin, että päässä vilisi. Jos vankilan sisältä olisi pitänyt osata omin avuin pois, harhailisin siellä ehkä edelleen. Niin suuri ja sokkeloinen Patarei on.

Nyt vankila on avattu astetta suppeampana, mutta mielestäni kiertämään pääsi eri kolkkia kuin missä ensiviisiitilläni kävin. Lisäksi paikan teema on hieman muuttunut. Kyseessä on tietenkin edelleen hyytävä entinen vankila, jonka ulkoista tai sisäistä olemusta ei ole mitenkään yritetty kaunistella. Mutta jos ennen sulkemista fokus oli jopa arveluttaviin vankilaoloihin tutustumisessa, on uudelleen avatun Patarein pääpaino museomaisessa näyttelyssä nimeltä Kommunismi on vankila.

Vaikka museo saattaa kuulostaa tylsemmältä konseptilta kuin aavemainen hylätty vankila, on Patarei edelleen Patarei. Kommunisminäyttely on ripoteltu pitkin rakennusta, joten siihen tutustuakseen pitää jalkautua Patarein moniin syövereihin, huoneisiin ja käytäviin. Nykyisessä muodossaan Patarei on vähän kuin itseohjautuva kävelykierros rakennuksen eri huoneissa ja kerroksissa, ilman eksymisen vaaraa, ja pienellä infotykityksellä höystettynä.

Myönnän, että museon kommunistisempi anti jäi mun osalta hieman taka-alalle. Jostain syystä Patarein rappioestetiikka kiehtoo mua niin paljon, että luin näyttelyn tekstejä läpi puolihuolimattomasti, keskittyen samalla kaikkeen siihen, mikä toimi näyttelyn puitteina.

Viehätyin edelleen vankilan historiasta ja säröstä, mikä ilmeni niin monenkirjavasti kuoriutuvina maalikerroksina, lähes puhkiruostuneilta vaikuttavina ovina, ikuisen lian alle jääneinä lavuaareina, unohdetun näköisinä huonekaluina sekä monina pieninä yksityiskohtina aina sellien ja huoneiden ovien kurkistusluukuista alkaen.

Näyttely kiertää varsin mukaansatempaavasti pitkin Patarein kylmiä kerroksia. Näyttely ei ole pelkästään teksti- ja kuvakerrontaa vaan se on myös ääniä, kaikuja menneestä. Kesäkuisena torstaina paikalla ei ollut paljonkaan väkeä, joten hämärillä käytävillä ja ahtaissa huoneissa seikkaillessa välillä melkein unohti, että paikalla saattaa olla muitakin. Eikä voinut aina olla ihan varma, kuuluiko salaperäinen ääni näyttelystä vai kanssakiertäjästä.

Ensimmäisellä vierailukerrallani tuntui siltä, että kiersimme paljon vankilan erikoisempia sopukoita kuten lääkärin vastaanoton, teloitushuoneen, urheilualueen ja muita vankilan sellien ulkopuolisia tiloja. Nykyinen Patarein kierros taas tuntui tarjoavan enemmän näkökulmia ihan paikan peruseloon: isompiin mutta ahtaiisin yhteisselleihin sekä ikkunattomiin, korkeuksiin asti kohoaviin pienempiin vankihuoneisiin.

Sellaisessa seistessä, näyttelyn ääniä kuunnellessa ja paikan kalseudessa hytistessä päässä kävi ajatus siitä, millaista olisi olla suljettuna tuollaiseen pilkkopimeään, pieneen koppiin, jossa seurana on vain rakennukseen heti valmistumishetkellä pesiytynyt kylmä ilma sekä muualta kantautuvat huudot. Lähdin pois huoneesta ennen kuin joku saisi edes päähänsä kokeilla, miten olosuhteissa selviytyisin.

Sisätilojen lisäksi Patarei nykyisessä muodossaan tarjoaa katsauksen myös vankilan muurien välittömässä läheisyydessä oleviin ulkoiluhäkkeihin. Rannassa sijaitsevan vankilan puitteissa ulkoilu tuskin on kovin usein ollut kivan sään hupia, tosin kalseuteen ehti varmasti tottua jo vankilan seinien sisäpuolella.

Pieni vinkkiboksi uudelleen avatusta Patareista:

• Patarei sijaitsee pari kilometriä keskustasta osoitteessa Kalaranna 28, alueelle on helppo kävellä keskustasta
• Näyttelyn sisäänpääsy ja lipunmyynti ovat hyvin opastetut
• Patarein vankila on ainakin kesällä 2019 avoinna kesäkuun alusta elokuun loppuun ma-su kello 10-18 ja toukokuussa ja syyskuussa ti-su kello 10-18, viimeinen sisäänpääsy kello 17.15
• Lippuja voi ostaa museon ulkopuolella olevasta lipunmyyntikojusta, aikuisen lipun hinta on 5e, kortti ja käteinen käyvät maksuvälineiksi
• Patareissa on  esillä ”Kommunismi on vankila” -niminen näyttely, joka kattaa pääsyn osaan vankilasta, näyttelyyn tutustutaan omin päin
• Näyttely on pääosin opastettu viroksi ja englanniksi
• Pukeudu lämpimästi! Patareissa on kesälläkin todella kylmä.
• Pientä lisäinfoa Patareista suomeksi ja englanniksi

Vaikka Patarei on vankilaolosuhteina kauhistuttava ja epäinhimillinen, on itse rakennuksessa silti jotain niin kiehtovaa, että se vetää mua alati puoleensa. Voisin mielihyvin käydä Patareissa vielä uudemmankin kerran ja odotan innolla sitä, että paikasta saataisiin avattua yleisölle entistä enemmän tiloja.

LUE MYÖS NÄMÄ:

• Patarein vankila – Tallinnan hyytävämpi puoli
• Tallinnan KGB:n tutkintavankila – kaikuja julmasta menneisyydestä
• Tallinnan Bastionin tunnelit – pieni seikkailu maan alla
• Ristiriitainen Alcatraz – kamala vankila, upea saari

---

Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU