Eurooppa Kaupunkilomat

Pariisin katakombit – ei se kaupungin romanttisin nähtävyys

12.6.2019

Pariisi osoittautui toisella yrittämälläni todella monipuoliseksi ja kiinnostavaksi kaupungiksi, joka tarjosi koettavaa ja nähtävää muillekin kuin romantiikannälkäisille. Perinteisemmän puistohengailun, kauniiden rakennusten bongailun ja joenvarsikävelyn lisäksi tutustuimme Pariisissa myös sen synkempään puoleen. Käyntikohteisiin mahtuivat sekä Pariisin katakombit että Père-Lachaisen hautausmaa. Ensimmäisestä kerron enemmän tässä jutussa, jälkimmäisestä toivottavasti jo lähitulevaisuudessa.

Pariisin katakombit – pintaraapaisu satojen kilometrien käytäväverkostoon

Mua kiehtoo kaupungeissa niiden monet puolet. On hauska kokea paikallista arkea ja nähdä perinteistä elämänmenoa. Vanhatkaupungit kiinnostavat aina. Samoin persoonallinen arkkitehtuuri. Mutta kaupunkeja on mielenkiintoista kokea muutenkin kuin maanpinnan tasalta. Pidän paljon näköalapaikoista, sillä ne tarjoavat uutta perspektiiviä, mutta pidän myös tilaisuuksista päästä maan alle, näkemään taas aivan toisenlaisia näkymiä ehkä jo tutustakin kohteesta.

Pariisin kaupungin alle on menneiden vuosisatojen syntynyt kalkkikivilouhosten labyrintti, joka mutkittelee kaupungin alla satojen kilometrien edestä. Kaupungissa vierailevien on mahdollista päästä kokemaan murto-osa näistä käytävistä laillisesti Pariisin katakombien muodossa. Alle kahden kilometrin pituinen reitti vie maan alle, mutta ei mille tahansa synkälle ja kalsealle matkalle maanpinnan alapuolelle, vaan katakombeihin, jotka toimittavat nykyään hautausmaan virkaa.

1700-luvulla Pariisin senaikaiset hautausmaat alkoivat olla terveysriski – ne aiheuttivat pohjavesien saastumista, pahaa hajua sekä epidemiariskejä. Kasoittain luita siirrettiin hautausmailta Pariisin alle, maanalaisiin käytäviin.

Mikään uusi juttu näissä katakombeissa vieraileminen ei ole. Niissä on järjestetty ties mitä silmänkääntötemppuihin perustuvia tapahtumia ja muitakin aktiviteetteja jo pari vuosisataa sitten. Kirjailijat ovat inspiroituneet niistä, tunnetuimpien joukossa Victor Hugo. En ihmettele, että näin omintakeinen paikka on houkutellut vierailijoita luokseen.

Tunneleita ja aluetta on käytetty niin laillisesti kuin laittomastikin, 1950-luvusta alkaen katakombeihin meno kiellettiin muuten kuin näiden luukammioiden osalta, mutta edelleen ne vetävät laittomia vierailijoita puoleensa. 2000-luvun alussa katakombeista on muun muassa löydetty sinne rakennettu elokuvateatteri.

Kierros 6 miljoonan luurangon seassa

Miksi mennä paikkaan, jonne on kerätty noin kuuden miljoonan ihmisen maalliset jäännökset? Siinäpä hyvä kysymys. Pariisin katakombit ei ole makaaberi paikka, jossa luista olisi tehty irvokasta taidetta. Tai kauhujen taloa, jossa yritetään pelotella vierailijoita. Paikka on itse asiassa näiden vastakohta. Luut on pinottu säntillisesti kasoihin ja rivehin, niiden esillepano tuntuu ennenkaikkea tehokkaalta. Paikka ei siis millään lailla mässäile kuolemalla tai kuolleilla.

Jos paikka ei olisi maan alla, en tiedä, olisiko se niin kiinnostava. Nyt kuitenkin maan alla puikkelehtivat, salaperäiseltä hämärässä valaistuksessa tuntuvat pitkät käytävät tuntuvat melkein seikkailun päätähdeltä. Ympärillä leijuva viilänkostea ilma yhdistettynä paikan omintakeiseen tunnelmaan ja rajoitettuun kävijämäärään on omiaan hämmentämään, mutta myös hieman lumoamaan.

Toki se, että kulkee reisiluupinojen välissä kiemurtelevaa kapeaa kulkuväylää pitkin, luo paikkaan oman, ainutlaatuisen lisänsä, mutta jos luut olisivat pinottu vaikka kolkoilla loisteputkilla valaistuun varastohalliin, ei se olisi enää sama asia. Maan alla olemisessa on jotain hartaan alkukantaista.

Pariisin katakombeja onkin tituleerattu aikamatkaksi menneeseen. Mahdolllisuudeksi tavoittaa kaupunki sellaisena, kuin se joskus menneinä vuosisatoina oli. Tietyllä tapaa käytävissä seikkaillessa tulikin tunne siitä, että liikkuu jonkin historiallisen rakennuksen syövereissä, ei niinkään kaupungin katujen alla.

Alle kahden kilometrin kieppi käytävien sokkelossa oli mielestäni varsin sopiva. Näkemäänsä ei ehtinyt kyllästyä, eikä viileä ilma ehtinyt hiipiä luihin ja ytimiin. Alussa katse hakeutui luukasoihin ja pääkalloröykkiöihin kuin varkain, vähän kuin olisi katsellut salaa jotain sopimatonta. Mutta absurdiin ympäristöön tottui yllättävän nopeasti ja sen jälkeen alkoi katsella aluetta ja sen käytäviä suuremmalla mittakaavalla.

Eihän paikka kuitenkaan ihan kaikille sovi. Ensinnäkään ahtaanpaikankammoisille tai huonojalkaisille. Katakombeihin päästäkseen piti kieppua satakunta kierreporrasta alas, ja lopussa sama määrä ylös. Myöskään katakombien esteettinen anti ei varmasti ole kaikkia varten, ainakaan kaikkein nuorimpia tai herkempiä. Mutta jos tovin viettäminen kuolleiden joukossa ei tunnu lähtökohtaisesti ylitsepääsemättömältä ajatukselta, kannattaa katakombien erikoisuutta käydä ihmettelemässä.

Pieni vinkkiboksi Pariisin katakombeista:

  • Pariisin katakombit löytyvät osoitteesta 1, Avenue du Colonel Henri Rol-Tanguy
  • Lähin metroasema on Denfert-Rochereau
  • Katakombit ovat avoinna maanantaista sunnuntaihin kello 10-20.30, viimeinen sisäänpääsy on kello 19.30
  • Katakombeihin otetaan kerralla sisään 200 kävijää
  • Lippuja voi ostaa paikan päältä, aikuisen sisäänpääsy maksaa 13e, tai netistä, jossa 29e:n hinnalla saa liput jonon ohi sekä audio guiden, lue lisää lipuista tästä
  • Varaudu jonottamaan, jos et ole paikalla heti paikan auetessa tai illemmalla. Me jouduimme olosuhteiden pakosta käymään katakombeissa viimeisen reissupäivämme aikana, ja olimme jonottamassa noin kello 11 aikaan, jolloin jonotimme paikkaan tunnin verran.
  • Ota mukaan lämmintä päällepantavaa sekä hyvät kengät. Katakombien lattia on epätasainen ja paikan lämpötila on jatkuvasti 14 astetta.
  • Valokuvaaminen on sallittu, mutta salaman käyttö kielletty
  • Lue lisää vinkkejä paikassa vierailuun katakombien kotisivuilta (englanniksi)

Jos innostuit katakombeista enemmänkin, kannattaa lukea tämä Ylen sivuilta löytyvä, mielenkiintoinen artikkeli.

Pariisin katakombit ovat heittämällä erikoisimpia paikkoja, missä olen ikinä käynyt. Vaikka katakombit saattavat kuulostaa groteskilta vierailukohteelta, eivät ne mielestäni olleet sellaiset, vaikka ymmärrän hyvin, ettei tämä paikka ole kaikkia varten.

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin 15.6.2019 at 23:35

    Onpa vaikuttavan näköinen. Täytyy laittaa muistiin Pariisin visiittiä varten!

  • Leave a Reply