Chile on uskomattoman monipuolinen matkailumaa, ja pitkään, vaikkakin ohuen ohueen maahan mahtuu hurjasti erilaisia luontonähtävyyksiä. Yksi mua jo etukäteen Chilessä kiinnostaneista paikoista oli Atacaman autiomaa, joten kun maailmanympärimatkalla päätin tutustua Chileen mahdollisimman paljon, oli Atacamaan myös tehtävä muutaman päivän visiitti.
Atacaman aavikko kattaa Chilen pohjoisosia ja ulottuu myös Peruun. Acatama on yksi maailman kuivimpia alueita – siellä on paikkoja, joissa ei ole satanut jopa satoihin vuosiin. Siltä paikka kyllä näyttikin. Maa ja muu ympäristö oli kuin rutikuivaksi väännetyn näköistä, hiekkaisan ruskeaa massaa. Yksitoikkoisen ruskeaa vuorijonoa halkoivat ajoittain ainoastaan satunnaiset valkeat lumihuiput.
Moon Valleyyn mahtuu uskomattoman monipuolisia maisemia ja maastonmuotoja!
Maisema oli ehkä hieman yksitoikkoisen sävyinen, mutta silti kaunis
Näissä maisemissa tuntui siltä, kuin olisi astunut Kuun kamaralle
Vaikka Atacama kuulostaakin monotoniselta ja yksitoikkoiselta, oli uskomatonta, miten kaunis paikka loppujen lopuksi olikaan. Autiomaa ei ollut pelkkiä hiekkadyynejä ja vuoria, vaan sinne mahtui sekaan toinen toistaan mielikuvituksellisempia maastonmuotoja. Aivan kuin olisi sujahtanut toiselle planeetalle.
San Pedro de Atacamasta oli helppo tehdä erilaisia retkiä ympäri Atacaman autiomaan. Mä ehdin käydä kahdella eri retkellä, muutamassa eri kohteessa. Toinen retkipäivä vei mua Moon Valleyn, eli Valle de la Lunan maisemiin.
Tuossa kohdassa, missä seisoo ihmisiä, oli luolan suuaukko. Siitä pääsi pujottautumaan tuohon hieman ihmisryppäästä ylävasemmalle olevalle tasanteelle ihailemaan maisemia.
Perinteisiä hiekkadyynejäkin mahtui maisemaan
Moon Valleyn maisemat ovat kuin kuusta
Moon Valleyn maisemia luonnehditaan kuumaisemiksi. Kuussa en ole koskaan tietenkään käynyt, mutta harjanteiset maastonmuodot, laaksot, huiput ja erilaiset ajan saatossa muotoutuneet erikoiset sopukat nähtyäni voisin uskoa, että kuussa näyttäisi samalta. Lisäksi maisemien laajuus ja pitkälle silmänkantamattomiin jatkuvat erikoiset muodot tukivat tunnetta siitä, että olin vahingossa tupsahtanut jonnekin maapalloa kauemmas.
Retkellä kiersimme pitkin Moon Valleyta ja pysähtelimme varsin erinäköisiin kohteisiin. Kuiva, karu maasto voi näyttää yllättävän monimuotoiselta!
Nykyisessä kuivuudessaan on vaikea ymmärtää, että vesi on loihtinut maisemat sellaiseksi kuin me nyt ne näimme. Vesi yhdessä tuulen kanssa. Nykypäivänä vettä ei löydä maisemasta edes hakemalla, ilmakin oli varsin seisovaa ainakin käyntini aikana.
Alueella on esimerkiksi kuivuneita järviä, joiden alueille on muodostunut suolasta patsaita, joissa moni näkee ihmismäisiä muotoja. Omasta mielestäni nämä patsashahmot muistuttivat kuitenkin enemmän Pääsiäissaaren moai-patsaita. Tosin olin juuri tovia aiemmin vieraillut Pääsiäissaarella, joten ehkä muisto saaren erikoisista patsaista oli vielä tuoreena mielessä.
Kuivuus näkyy alueella eri tavalla eri paikoissa. Se on jättänyt jälkensä maaperään, johon on muodostunut erikoisia kuvioita. Hyvin uniikkeja pinnanmuotoja ja luolamaisia muodostelmiakin mahtui alueelle. Yhdenkin suuren kivimuodostelman pinta oli kuin jäätynyt vesiputous tuhansine pienine jääpuikkoineen.
Osa suuremmista kivistä ja kallioista oli kuin veitsellä leikatun suoria. Osa taas oli kuin satunnaisiin ja satumaisiin muotoihin jähmettynyttä vaahtoa. Oli uskomatonta nähdä, kuinka paljon erilaista maastoa kuitenkin varsin pieneen alueen sisälle mahtui. Toki liikuimme paikassa autolla, ja etäisyyttä mitataan näin kilometreissä, mutta ottaen huomioon koko aavikon koon, näimme sitä varsin pieneltä alueelta.
Vaikka liikuimme pitkien etäisyyksien takia paikasta toiseen autolla, mahtui retkipäivään myös pari pidempää kävelyretkeä. Oli uskomatonta kävellä niin eläväisen, vaikkakin samalla jähmeän maiseman halki. Maisema tuntui elävän ja muuttuvan joka askeleella, vaikka horisontissa silti siinsivät samat vuoret ja kiintopisteet. Kulman takana joku hassun muotoinen kivi näytti taas aivan toisenlaiselta.
Kaikkein parhaimmillaan Moon Valley on kuitenkin auringonlaskun aikaan. Nousimme laaksoon paikalle, josta näimme lintuperspektiivistä alapuolellamme levittäytyviä moninaisia muotoja ja muodostelmia. Tällöin jos koskaan tuntui siltä, että tarkastelen itselleni tuntematonta planeettaa hieman sen maanpinnan yläpuolelta.
Auringon laskiessa maisema saa uudet värit
Laskeva aurinko muutti Moon Valleyn kuin toiseksi maailmaksi. Ruskean väreistä ammentanut värimaailma taittui hetkessä punaisen eri sävyihin ja lämpimään oranssiin ja korosti maisemien yksityiskohtia, samalla kun alkoi kätkeytyä varjohin. Vaikka päiväsaikaan paikka oli ollut jo oikein upea ja kiinnostava, auringon painuessa mailleen Moon Valleysta tuli jotenkin mystinen ja taianomainen.
Vaikka Chilessä riittäisi nähtävää varmasti moneksi vuodeksi, kannattaa Atacama valita yhdeksi vierailukohteeksi. Paikan ainutlaatuinen, mielikuvitusta kutitteleva luonto on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Helpoiten Atacaman alueelle pääsee lentämällä Santiagosta Calamataan, josta voi hurauttaa lentokentältä löytyvillä pikkubusseilla tai takseilla San Pedro de Atacamaan.
Lue myös nämä:
- Tällainen matkakohde on mystinen Pääsiäissaari
- Patagonian luonnon kauneus oli mykistävää
- Heippa ihana Uusi-Seelanti, hola Chile!
- Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä
Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:
FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER | BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU
2 Comments
Me käytiin tuolla myös muutama kuukausi sitten. Käymisen arvoinen paikka meidänkin mielestämme ja auringonlasku oli upea. Olisimme halunneet kuvata sitä pidempäänkin, mutta kaikki (meidän retki mukaan lukien) jostain syystä lähtivät paikalta heti kun auinko laski taivaanrannan taakse, vaikka meidän mielestämme taivas on yleisesti kauneimmillaan ja punaisimmillaan vasta sen jälkeen.
Minkä toisen retken San Pedrossa teit?
Me ollaan kyllä reissattu paljon samoilla kulmilla! Kiva kuulla teidänkin kokemuksia tuolta. Harmi, että teidän retki päättyi noin lyhyen. Me kyllä vietettiin tuolla vielä tovi sen jälkeen, kun aurinko painui taivaanrannan taakse, mutta kyllä retkiseurueet alkoivat aika nopeasti paikalta kaikota H-hetken jälkeen.
Mä kävin tuon lisäksi Salt Flatilla, ihmettelemässä flamingoja ja suolamuodostelmia. Pitää ehtiä tuostakin paikasta kirjoitella piakkoin, sekin oli todella kiehtova ja erilainen kohde.