Maailman ympäri Pohdinnat

Maailman ympäri: kolme kuukautta hostelleissa – näin selviydyin

17.11.2018

4,5 kuukautta kestäneellä maailmanympärimatkallani yövyin suuren osan öistä, yhteensä 90 yötä, hostelleissa. Monille tämä olisi kauhistus, mutta itselleni varsin normaali tapa majoittua ja sitä myöten myös säästää matkakuluissa.

Kolme kuukautta hostelleissa tuntuu varsin paljolta, varsinkin kun suuren osan hostelliöistäni vielä vietin dormeissa, eli jaetuissa makuusaleissa. Toki myönnän, että välillä yhteismajoittuminen alkoi maistua puulta, mutta tätä asiaa korjasin sillä, että varailin aina silloin tällöin yöksi tai pariksi oman hostellihuoneen. Tällä tavalla sain hetkeksi omaa rauhaa, ja sen jälkeen huoneen jakaminen tuntui taas hyvältä vaihtoehtolta.

Matkan varrelle mahtui monenlaisia majapaikkoja. Oli todella hyviä, ihan kivoja ja pari vähän  huonompaakin. Yleensä noiden kehnompien majapaikkojen tilanne oli tiedossa jo ennakkoon ja ne oli tarkoituksella varattu optimaalisen sijainnin takia yhden yön satunnaisia yöpymisiä varten. Pidemmille yöpymispätkille varailin sitten laadukkaammilta kuulostaneita majoituksia.

Varmasti yksi kauneimpia hostellirakennuksia, mitä olen nähnyt! Harmittavasti meidän huone ei ollut tässä, vaan seuraavassa rakennuksessa, joka näkyy vähän kuvan oikeassa laidassa.

Mihin kiinnitin huomiota hostelleja valitessani?

Pitkällä matkalla huomasin, että on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että majapaikat olisivat itselle sopivia. Jos tietää, että edessä olisi taas yksi yö rauhattomassa yöpaikassa kehnoin fasiliteetein, alkaa seikkailumieli varmasti rakoilla hyvin nopeasti.

En valinnut mitään majapaikkaa ns. lennosta eli vain saapumalla kaupunkiin ja lähtemällä etsimään vapaata yösijaa. Varailin majapaikkoja ainakin muutamaa päivää ennen netistä ja varatessa kiinnitin huomioita paikan itsensä kertomiin varusteluihin sekä kävijöiden jättämiin arvosteluihin. Näistä on todella suuri apu, kun haluaa löytää itselleen sopivan hostellin.

Tämä ihana hostelli löytyi Quitosta, Ecuadorista. Vietin täällä yhteensä melkein kaksi viikkoa.

Mulle ehkä kaikkein tärkein kriteeri oli se, ettei paikka olisi ns. party hostel, eli juhlien ja juhlijoiden meluisa tyyssija. Varsin hyvin tätä pystyinkin välttämään. Yhteismajoituksissa taas yritin panostaa eniten siihen, että saisin pelkästään naisille suunnattuja huoneita. Naiset ovat monesti hiljaisempia ja rauhallisempia nukkujia ja huonetovereita kuin miehet, varsinkin kuorsaamisen suhteen. Kolmas tärkeä kriteeri oli paikan keittiö. Jos tarjolla oli hyvät keittiöfasiliteetit, oli mahdollisuus kokkailla omia ruokia jatkuvan ravintolaruokailun sijaan ja sillä tavalla säästää ruokakuluissa.

Muita kriteereitä oli paikan turvallisuus, kätevä sijainti sekä tavaroiden säilytysmahdollisuus. Rinkan kanssa matkatessa oli kiva, jos koko rinkan tai ainakin osan tärkeimmistä tavaroista sai huoneessa olevaan kaappiin tai lokeroon lukkojen taakse.

Etelä-Amerikka yllätti laadukkailla hostelleillaan

Olin jo pari vuotta ennen maailmanympärimatkaa tekemälläni reissulla Peruun pannut merkille, että maassa oli varsin laadukkaita hostelleja. Sama trendi tuntui vallitsevan myös maailmanympärimatkaani mahtuneissa Etelä-Amerikan maissa eli Chilessä, Argentiinassa sekä Ecuadorissa.

Toki myös reissuni pari huonommasta päästä ollutta hostellivalintaa mahtui Etelä-Amerikkaan, ne olivat tosiaan ihan tietoisesti tehtyjä valintoja. Toisessa näistä oli todella likainen yhteiskeittiö, huoneen ovi toimi huonosti eikä sitä saanut lukittua kuin sisäpuolelta. Kannoin siis kaikkea arvo-omaisuuttani mukanani ympäri hostellia, kun en ollut huoneessani. Toisessa seinät eivät yltäneet kattoon asti ja olivat muutenkin todella ohuet. Sänky taas tuntui todella kiikkerältä ja pelkäsin jo romahtavani alla nukkuvan tyypin päälle, jos käännän kylkeä liian rivakasti. Selkeitä puutteita siis, mutta ei mitään sellaista, mitä ei olisi yhden yön verran kestänyt, kun tiesi, mitä oli edessä.

Tällaisia keittiöfasiliteetteja arvostin paljon! Aluksi oli hankala oppia käyttämään kaasuliesiä, joita oli melkein joka hostellissa, mutta alkoi se lopulta sujua!

Muuten majoituin Etelä-Amerikassa todella kivoissa ja laadukkaissa majapaikoissa. Henkilökunta oli yleisesti todella ystävällistä ja avuliasta ja myös puhui loistavaa englantia. Paikat olivat todella siistejä, värikkäitä ja hyvin varusteltuja. Wifi toimi hyvin, tavarat sai säilöön lukkojen taakse ja sängyt olivat mukavia. Monessa Euroopan maassakaan en ole törmännyt näin hyviin hostelleihin!

Monessa paikassa oli tarjolla myös huoneen hintaan kuulunut ja varsin monipuolinen aamupala. Leivän lisäksi löytyi jugurttia, muroja tai mysliä, hedelmiä, kananmunia tai munakasta, juomia, ja ainakin yhdessä tehtiin myös lettuja. Näillä oli hyvä aloittaa päivä.

Näistä ihanista hostellin lemmikeistä tuli aina hyvälle tuulelle!

Etelä-Amerikassa monessa majapaikassa oli myös hostellikissoja tai -koiria. Nämä toki ovat mahdollisille allergikoille miinuksia, vaikka asiasta kyllä yleensä ilmoitettiin jo hostellin sivuilla. Mulle nämä taas olivat pelkkää plussaa. Oli ihana päästä rapsuttelemaan herttaisia karvapalloja.

Eteläamerikkalaisista hostelleista jäi siis pääsääntöisesti pelkkiä positiiviisia kokemuksia eikä niissä hintakaan yleensä huimannut päätä. Valitsen varmasti myös jatkossa hostelleita, kun matkustan Etelä-Amerikassa.

Australian hostelleissa huonoin hinta-laatusuhde

Australia jäi reissulta mieleen maana, jossa hostelleilla oli huonoin hinta-laatusuhde. Australia on kallis maa, mikä näkyy myös majapaikkojen hinnassa. Yritin valita kukkarolleni sopivaa majoitusta, mutta kuitenkaan tinkimättä liikaa paikan laadusta tai sijainnista.

Reissun ensimmäinen majapaikka Sydneyssä oli vähän kehnonpuoleinen. Ei mitenkään hirveä, mutta en myöskään menisi sinne uudestaan. Paikassa majoittui paljon working holiday -nuoria, jotka majailivat hostellissa jopa kuukausia. Jouduinkin siellä neljän hengen huoneeseen, jossa oli mun lisäksi kolme muuta suomalaista, kaikki näitä pidempiaikaisia asukkaita.

Sydneyssä meinasi tehdä tiukkaa mahtua huoneeseen, varsinkin kun sen jakoi kolmen, pitkäaikaisemman yöpyjän kanssa.

Joskus omaan sänkyynkin mahtuminen oli hankalaa, sillä yläsängystä ei jaksanut joka välissä poistua hakemaan mahdollisesti tarvitsemiaan tavaroita…

Vähän tuntui siltä, kun olisin tunkeutunut heidän kotiinsa, sillä pieni huone oli tupaten täynnä heidän tavaroitaan ja muutenkin heidän arkensa pyöri huoneessa aivan eri tavalla kuin reissaajilla, jotka vaihtavat sijaintiaan muutaman päivän välein. Lisäksi paikan wifi oli ihan onneton, keittiö todella pieni suurelle määrälle vieraita ja kylpyhuone tuntui aina olevan likainen, vaikka sitä siivottiin jatkuvasti.

Muutenkaan en onnistunut Australiasta löytämään mitään kovin ihastuttavaa majoitusta. Sellaista, minne olisi ihana palata. Toki jos olisin ollut valmis pistämään vielä lisää dollareita tiskiin, olisin ehkä saanut jotain parempaa, mutta kyllä valitsemissani majapaikoissa muutama yö meni. Ei jäänyt traumoja.

Myös Melbournessa oli ajoittain ahdasta, kun samassa huoneessa yöpyi useampi henkilö, jolla tuntui olevan mukana koko omaisuus.

Vaikka huoneessa olikin ajoittain ahdasta, plussaa tuli sänkyjen eteen vedettävistä verhoista, mikä toi lisää yksityisyyttä.

Portugali oli täynnä toinen toistaan ihanampia hostelleja

Portugalissa yövyin Lissabonissa ja Portossa ja kun selailin kaupunkien hostellitarjontaa Hostelworldin kautta, tuntui, että molemmat kaupungit ovat täynnä todella laadukkaita, yli 9:n arvosanaksi saaneita majapaikkoja. Siinä oli todella hankala valita minkä ottaa, sillä kaikissa tuntui olevan kaikki niin hyvin ja ihanasti.

Tämä tuntui olevan homman nimi myös paikan päällä. Varsinkin Lissabonin hostellini oli todella ihana! Huoneessa toimi kaikki enemmän kuin hyvin, rakennus itsessään oli todella kaunis, vanha talo ja sain vetää paikan oleskelutilassa rauhassa muutaman tunnin päiväunet maahan saavuttuani kun odottelin huoneeseen pääsemistä.

Tämä lissabonilainen hostelli oli todella kaunis!

USA:n hostelleista puuttui persoonaa

USA:ssa hostellit eivät olleet erityisen hyviä, mutta eivät erityisen huonojakaan. Perusfasiliteetit olivat kunnossa, eli sängyt olivat hyvät, wifi toimi, huoneet olivat turvallisia ja monesti tarjolla oli myös pieni aamiainen. Hinnat eivät kuitenkaan olleet missään kaupungeistamme (Los Angeles, San Francisco, Portland, New York) edullisimmasta päästä ja tuntui, että rahalla sai vain hyvin perusmajoitusta.

Ei siinä perusmajoituksessakaan varsinaisesti vikaa ole: olihan tarjolla kaikki tärkeä ja oleellinen. Mutta kun sitä ennen olin parin kuukauden ajan nauttinut eteläamerikkalaisten hostellien huokeista hinnoista, värikkyydestä ja persoonallisuudesta, tuntui muutos hieman karulta.

Portlandin hostellihuone oli hyvin perus, mutta silti sieltä löytyi kaikki tarpeellinen.

Ikkuna sentään oli tosi kiva!

Hostellielämän plussat ja miinukset

Hostellielämässä on aina omat plussat ja miinukset. Plussia siinä on silti mielestäni enemmän, sillä olisin muuten varmasti majoittunut enemmän hotelleihin.

Plussat

  • Yleensä varsin edullinen huonehinta
  • Keittiömahdollisuudet
  • Yksinmatkaajalle tarjolla helposti seuraa
  • Helppo vaihtaa reissuvinkkejä ja -kokemuksia muiden matkaajien kanssa
  • Tarjolla paljon erilaisia aktiviteetteja kuten kävelykierroksia ja helppo mahdollisuus varata retkiä
  • Mahdollisuus kierrättää itselleen tarpeettomaksi käyneitä matkatavaroita tai kirjoja
  • Dormien lisäksi tarjolla monesti myös edullisia omia huoneita
  • Hiljaisina aikoina saattaa saada ison dormin pelkästään itselleen
  • Ihanat oleskelutilat, joissa viettää aikaa, tai vaikka nukkua päiväunet

Miinukset

  • Dormeissa ei ole aina tarjolla kovin paljon yksityisyyttä tai rauhaa
  • Vessoihin saattaa joutua jonottamaan
  • Tavaroiden säilyttäminen voi olla välillä hankalaa
  • Kaikki eivät kohtele yhteisiä tiloja kovin hyvin ja paikat saattavat olla sotkuisia
  • Joissain paikoissa respan päivystys on rajattu tiettyihin kellonaikoihin
  • Joihinkin yläsänkyihin on hankala kiivetä

Kolmen kuukauden verran hostellimajoittumisia sujui pääsääntöisesti varsin mukavasti, kun mietti jo hieman etukäteen, millaisissa paikoissa majoittua. Enemmän vastaan tuli paljon positiivisia yllätyksiä, kun todella huonoja kokemuksia. Kun kirjoitin postauksen maailmanympärimatkani rahankäytöstä, huomasin, että hostelleissa yöpyminen hotellien sijaan alensi reissuni kustannuksia kiitettävän paljon. Ja hostellien tarjoamat keittiömahdollisuudet taas madalsivat ruokakustannuksia, sillä aina ei tarvinnut syödä ravintolassa. Varmasti tulen suosimaan hostelleita jatkossakin, sillä ne ovat mulle hyvä keino alentaa reissukustannuksia ja varsinkin yksin matkalla ollessani saada juttuseuraa.

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Sini 17.11.2018 at 17:53

    Vaikka ei valitse partyhostellia, huonolla tuurilla samaan dormiin tulee porukka, joka on kohteessa vain juhlimassa. Mulle kävi näin Dublinissa. Onneksi olivat vaan yhden yön. Vuorokaudessa ehtivät sikailla ja yöllä pari tyyppiä innostuivat (muka hiljaisesti) harrastamaan seksiä. No mut se ei ollut hostellin vika ja mun muut 3 yötä samassa paikassa sujuivat loistavasti eri seurassa. :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 18.11.2018 at 20:52

      Toki noin on, että vaikka hostellilla ei olisi party hostellin mainetta, huonekavereiksi saattaa päätyä ketä tahansa. Sen riskin periaatteessa on mielestäni valmis ottamaan, kun majoittuu hostellien dormeihin. Toki huonoon käytökseen henkilökunnan pitäisi puuttua viipymättä. Omalle kohdalleni on myös osunut jonkin verran metelöijiä, rellestäjiä ja muita, mutta ei onneksi mitään ihan hirveän kamalaa. Onneksi olen myös varsin sikeäuninen, jolloin ihan pienet äänet eivät häiritse. Tuo sun kohdalle osunut tapaus kuulostaa aika ikävältä, mutta onneksi se ei pilannut koko reissua :)

  • Reply ananas2go 18.11.2018 at 18:27

    Kiitokset! Hostellimietteitä on aina mukava lukea.

    Olen Teneriffalla ja Sofiassa osunut eläinystävän hostelleihin, missä pääsi silittämään kissaa ym. Jos sinulla on vielä tiedot, vinkkaisitko? Popot pogoillen -blogin Facebook-sivulla on listan alku.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 18.11.2018 at 20:54

      Ole hyvä! Tykkään hostelleista kirjoitella, sillä ne ovat mielestäni varsin aliarvostettuja paikkoja :) Toki ymmärrän, että kaikki eivät hostelleihin halua, mutta turha niitä on ainakaan pelätä, jos kokemusta niistä ei löydy.

      En suoralta kädeltä muista noita hostelleja, mistä lemmikkejä löytyi. Mutta pitää kaivella sähköposteja, jos sieltä löytyisi vielä varaustietoja. Käyn vinkkaamassa, jos nimet muistuvat mieleen!

  • Reply Anni | Rajatapaukset 19.11.2018 at 15:30

    Olin Kuala Lumpurissa tosi kivassa ja siistissä hostellissa, joka tosin nimitti itseään kapselihotelliksi. Käytännössä huoneessa oli siis kuitenkin ehkä 18 paikkaa ja jokaisen sänkypaikan eteen sai vedettyä verhon, mikä on todellakin suuri plussa. Muuten viihdyin varsin mainiosti, mutta kaksi ekaa yötä mun viereisessä punkassa nukkui nuori nainen joka oli äänekkäin nukkuja ikinä! En ole koskaan törmännyt moiseen! Ja siis kyse ei edes ollut (pelkästään) kuorsaamisesta, vaan tyyppi piti aivan jatkuvaa kovaäänistä ininää ja yninää, aivan niinkuin olisi ollut jonkun painajaisen keskellä. En saanut nukuttua edes korvatulpat päässä, pikkasen meinasi palaa käämi. Onneksi tyyppi poistui kahden yön jälkeen, en nimittäin olisi millään kestänyt moista koko viikkoa!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 20.11.2018 at 20:46

      Kuulostaa varsin hyvältä konseptilta tuo hostelli – siis tuota äänekästä nukkujaa lukuun ottamatta! Aikamoista mekkalaa nainen sai kyllä pitää, jos korvatulpatkaan eivät saaneet kaikkia ääniä pois. Onneksi ei ollut sen kauempaa, varmasti olisi mennyt reissu pialle, jos tuota olisi pitänyt koko viikon kestää.

    Leave a Reply