Maailman ympäri Pohdinnat

Vastasiko maailmanympärimatkalla olo odotuksiani?

5.8.2018

Maailmanympärimatkalla olo oli elämäni parasta aikaa. Sen lisäksi se oli paljon muutakin: huikeita elämyksiä, uusia maailmankolkkia, unelmieni seikkailu. Mutta myös sairastelua, muuttuneita suunnitelmia, odottelua ja toisinaan myös ihan perusarkea.

Yritin pitää odotukset maailmanympärimatkan suhteen realistisina. Jokainen päivä ei varmasti olisi täynnä pelkkää hyvää ja upeaa. Kun on matkalla 4,5 kuukautta, aikaan tulee varmasti mahtumaan myös paljon muutakin kuin toinen toistaan huikeampia matkapäiviä.

Maailmanympärimatkaani ennen olin pisimmillään ollut reissussa yhtäjaksoisesti 2,5 viikkoa. Tuossa ajassa vielä jaksoi painaa nasta laudassa seikkailusta toiseen ilman hengähdystaukoja, mutta onneksi olin realistisempi vielä pidemmän reissun suhteen. Jo ennakkovalmisteluissa uumoilin, että tarvitsen niin sanotusti lomaa lomalla olemisesta ja järjestin itselleni hengähdystaukoja etenkin Etelä-Amerikkaan, mikä oli fiksu veto.

Nyt kun olen ottanut reissuun jo hieman etäisyyttä, uskallan eritellä tunnelmiani siitä, millaista maailmanympärimatkalla oikeasti oli.

Pitkän reissun raskaus

Välillä TV-sarjamaraton oli paljon parempi idea kuin uusiin paikkoihin tutustuminen

Kyllä, jatkuvasti tien päällä oleminen vaatii veronsa, ainakin omalla kohdallani. Ei se mitenkään ylivoimaista ollut, muuten olisin varmaankin jättänyt leikin kesken. Mutta kyllä se reissuenergiaa kuluttaa, kun jatkuvasti pitää pakata ja purkaa tavaroitaan, tutustua uusiin paikkoihin ja ihmisiin, sopeutua uuden kohteen elämänmenoon sekä yrittää päästä mahdollisimman nopeasti kiinni uuteen aikavyöhykkeeseen ja saada itsensä nukkumaan silloin kun kropan mielestä oikeasti kuuluisi herätä.

Olin onneksi osannut tähän varautua, sillä ei joka ikinen reissupäiväni ollut pieni uusi seikkailu mielenkiintoisessa kohteessa. Välillä päivä meni kuin puurossa uiden, kehoa uuteen päivärytmiin pakottaen. Jo aurinkolasien osto tai kivan ravintolan löytäminen tuntui tällaisina päivinä suurelta urakalta. Joskus iski flunssa, mitä piti tietenkin parannella vuodelevon avulla. Toisinaan taas jatkuva turistina olo vaan kyllästytti niin armottomasti, että päivä tai pari vierähti hostellilla kirjoja lukien tai huonoja TV-sarjoja katsellen.

Mutta kun jaksoi kuunnella itseään ja ujuttaa matkan varrelle lepotaukoja, reissaaminen pysyi mielekkäänä eikä jatkuva maisemien vaihtuminen alkanut liiaksi ärsyttää. Eihän kukaan kotioloissakaan jaksa painaa täysiä kuukausitolkulla, ainakaan ilman vakavia jälkiseurauksia. Pitkällä reissulla pitää pitää mielessä myös reissuelämän arkisempi puoli!

Pitkän aikaa yksin reissaaminen

Assille kiitos kuvasta!

Vaikka en tehnytkään koko maailmanympärireissua yksin, reissasin ilman matkaseuraa silti yli puolet matkastani. Lisäksi matkaseurani saapui maahan aina eri lennoilla kuin itse, joten heistä ei saanut seuraa pitkille lentomatkoille.

Olin reissannut varsin paljon yksin myös ennen maailmanympärimatkaani, joten tiesin kyllä viihtyväni yksin, ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Mutta tätä ennen pisin yksin tehty reissuni taisi olla 12 päivää.

Pisin aika maailmanympärimatkallani, minkä vietin ilman ennestään tuttua seuraa oli kaksi kuukautta. Tuon ajan reissasin pitkin poikin Etelä-Amerikkaa. Tämä oli ennestään hieman jännittänyt mua, mutta kaikki sujui todella hyvin ja voinkin suositella Etelä-Amerikkaa yksin matkustaville naisille!

En tuntenut oloani yksinäiseksi reissun päällä, vaikka vietinkin reissullani paljon aikaa niin sanotusti yksin. Sanon niin sanotusti, sillä yksin reissatessa on todella helppoa tutustua muihin (yksin)matkaajiin. Seuraa sai aina, jos sitä halusi, helpoin tapa löytää sitä oli omasta hostellihuoneesta ja sen huonetovereista. Myös retkillä tutustui helposti muihin ihmisiin.

Uskon, että olisin viihtynyt jopa koko 4,5 kuukautta yksin, jos olisi käynyt niin huonosti, ettei kukaan kavereistani olisi voinut liittyä seuraani edes osaksi matkaa.

Kohtuus kohteiden määrässä

Kun lähtee kuukausien pituiselle reissulle, saattaa helposti sokaistua sen suhteen, kuinka paljon kohteita reissuun kannattaa mahduttaa. Mun kohdemaiden lukumääräksi valikoitui seitsemän, joista tosin Argentiina ja Portugali jäivät aika lyhyiksi käynneiksi. Argentiina siksi, että tein sinne vain pari lyhyttä reissua Chilen puolelta ja Portugali taas, koska sinne pääsee varsin helposti uudelleen.

Vaikka reissuani suunnitellessa alkuperäiseen reissuhahmotelmaan taisi mahtua noin parikymmentä maata, olen onnellinen siitä, että karsin näistä varsin kovalla kädellä lukemaa alaspäin.

Viidessä maassa seitsemästä ehdin siis viettää vähän enemmän aikaa, kahdesta viikosta reiluun kuukauteen. Paperilla kuukausi yhdessä ainokaisessa maassa saattaa tuntua hurjan pitkältä, mutta voin nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa, ettei se ole. Pisimmät ajat vietin Chilessä sekä Uudessa-Seelannissa ja vaikka kuukaudessa ehti kummastakin maasta nähdä paljon, jäi kummastakin myös niin paljon näkemättä.

Varsinkin loppua kohden alkoi hieman tuntua siltä, että energia kohteiden vaihtelulle väheni, joten jos välttämättä haluaa mahduttaa reissuunsa paljon maita, kannattaa kohdetta vaihdella tiheämmin reissun alussa, kun jaksamista on vielä enemmän ja löysätä tahtia loppureissua kohti, kun taas yksi uusi rinkan pakkaamiskerta ei enää todellakaan kiinnosta.

Suunnitelmat tulevat muuttumaan

Uudessa-Seelannissa syklonia paossa paikassa, joka ei todellakaan kuulunut alkuperäiseen reittisuunnitelmaamme

Vaikka kuinka olisit etukäteen suunnitellut, mitä reissu pitää sisällään, varaudu jo ennakkoon siihen, ettei näin tule käymään. Lentoja saatetaan perua, saatat sairastua, matkatavarasi katoavat tai luonto puuttuu peliin.

Ensimmäinen suurempi vastoinkäyminen odotti meitä Uuden-Seelannin road tripillä, kun maahan iski sykloni, joka pakotti meitä muuttamaan reittisuunnitelmiamme. Tämä onneksi haittasi matkan tekoa vain parin päivän ajan ja jouduimme jättämään välistä vain muutaman suunnitellun kohteen.

Myös pitkään odottamamme Tongariro Alpine Crossing -vaellus meni sään puolesta mönkään, vaikka olimme jo etukäteen yrittänyt varata vaellukselle muutaman päivän aikahaarukan, ettei mahdollinen huono sää olisi haitannut. Tämä ei kuitenkaan lopulta onnistunut.

Lisäksi varasin aina 2-3 päivää pelivaraksi lennon jälkeen ennen seuraavaa lentoa, retkeä tai muuta tärkeää. Lentoni eivät onneksi olleet koskaan pahasti myöhässä ja matkatavaratkin päätyivät aina mukaan, vaikka Ecuadoriin suunnatessani näytti hetken aikaa huonolta.

Kannattaa jo mahdollisessa suunnitteluvaiheessa jättää tarpeeksi ilmaa reissupäivien ympärille, sillä reissuusi tulee vaikuttamaan niin monta asiaa, joille et itse voi yhtään mitään.

Pitkään poissa kotoa

Oon kameran edessä niin luonteva että hävettää! Ella kuvasi.

Jännitin etukäteen aika paljon sitä, kuinka oudolta kuukausien pituinen reissu, ja myös osittain yksin tehtävä sellainen, tuntuisi. Iskisikö koti-ikävä? Alkaisiko reissuelämä maistua puulta? Tekisikö mieli jättää homma kesken?

Heti alkuun myönnän, että muhun ei kertaakaan iskenyt koti-ikävä. Olen toki aina ollut varsin itsenäinen ihminen enkä lyhyemmillä reissuillanikaan ole haikaillut kotiinpaluuta. Päinvastoin, reissut ovat aina tuntuneet loppuvan kesken. Niin kävi oikeastaan myös maailmanympärimatkani kanssa; jos rahaa ja vapaata olisi ollut enemmän, olisin mielelläni jatkanut matkalla oloa.

Tietenkin ikävöin Suomessa olleita läheisiäni, joita en nähnyt pitkiin aikoihin, mutta ikävästä ei koskaan tullut hallitseva tunne, joka olisi hukuttanut alleen kaiken muun. Ikävöin toki myös muutamia muita asioita Suomesta: suosikkibändieni keikkoja, kunnon suklaata ja kylmää karpalolonkeroa. Omaa kotiani tai sänkyäni en kaivannut, ja tuo muutama konkreettinen kaipaus kotimaasta oli lähinnä hetkittäisiä mielitekoja, ei mitään ylitsepääsemätöntä tuskaa.

Varsinaista jokapäiväistä arkeani Suomessa en kaivannut, uudet paikat vievät voiton tutusta ja turvallisesta. Olisin olettanut koti-ikävän vaivaavan enemmän, varsinkin kun jatkuvasti mukana ei reissannut tuttua tyyppiä, jolle purkaa äidinkielellään tuntojaan. Edes pahassa flunssassa ei tullut tunnetta siitä, että olisinpa kotona sairastamassa. Ehkä olen hieman henkinen Nuuskamuikkunen.

Aina uudet ihmiset ympärillä

Dormeissa oma tila on joskus kirjaimellisesti kortilla

Majoituin suuren osan reissuöistäni hostellien dormeissa ja varsinkin yksin reissatessani huone- tai hostellitovereista löytyi aina joku, joka halusi tietää minusta ja reissustani. Lisäksi osallistuin useille retkille, joilla oli mukana paljon muita reissaajia, joiden kanssa tuli vaihdettua kuulumisia ja kokemuksia.

En miellä itseäni maailman sosiaalisimmaksi ihmiseksi, vaikka toki viihdynkin ihmisten seurassa ja osaan olla sosiaalisissa tilanteissa. Välillä jatkuva uusiin ihmisiin tutustuminen, samojen tarinoiden kertominen kerta toisensa jälkeen ja alituinen ihmisten ympäröimänä oleminen tuntuivat kuluttavalta, mutta onneksi vain hyvin pienissä määrin. Välillä yövyinkin yön tai pari omassa hostelli- tai hotellihuoneessa, jotta saisin sosiaaliset akkuni ladattua.

Pääasiallisesti kuitenkin nautin uusien ihmisten tapaamisesta, kuulumisten ja kokemusten vaihtamisesta ja uusiin kulttuureihin tutustumisesta. Kävin paljon mainioita keskusteluja eri puolelta maailmaa tulleiden ihmisten kanssa ja huomasin kuinka samanlaisia me lopulta ollaankaan. Varsinkin matkailu yhdistää ja ainakin siitä riittää aina puhuttavaa.

Ihan reissuni viime metreillä huomasin, että jatkuvan pakkaamisen ja paikan vaihtamisen lisäksi myös alati uusiin ihmisiin tutustuminen ei enää niin houkuttanut. Kun reissu oli jo melkein lopussa ja vääjäämätön kotiinpaluu edessä, ei enää kiinnostanut alkaa kertoilla siitä, millainen reissu on takana ja vaihtaa pinnallisia kuulumisia taas yhden ihmisen kanssa, jota luultavasti ei näe enää koskaan.

Reissaajan arki

Reissaajan arkea parhaimmillaan. Nyrkkipyykkipäivä, lavuaarin korkkina toimii maitohappobakteeripurkki

Pitkään reissuun mahtui seikkailujen ja huippuhetkien lisäksi myös ihan tavallista arkea, niin sairastelun, väsymyksen tai puhtaan laiskottelun vuoksi. Mutta arkikokemuksia tarjosivat myös päivittäiset perusjutut, kuten pyykkäys ja ruuanlaitto.

Mun matkabudjetti ei olisi kestänyt jatkuvaa ravintoloissa syöntiä ja koska yövyin suuren osan öistä hostelleissa, joissa oli tarjolla hyvät keittiöt, olisi ollut hassua olla hyödyntämättä niitä. Välillä päivät menivätkin siinä, kun perkasi matkatavaroistaan pois kaikkea turhaa ja järjesteli rinkkaansa parempaan järjestykseen. Apteekissa juoksemiseen flunssalääkkeiden takia. Päivittäiskosmetiikan shoppailuun, hyvän ruokakaupan löytämiseen ja kokkailuun ja pyykkäykseen.

Tästä paikasta ei lähtenyt mukaan lounastarpeita…

Vaikka nämä saattavat tuntua reissun antikliimakseilta, eivät ne olleet pelkkää sitä. Näitä arjen askareita hoitaessa saattaa päätyä sujahtamaan siihen osaan paikallista arkea, mihin ei muuten pääsisi. Ihmettelemään ruokakaupan antia, paikallisia toimintatapoja ja byrokratiaa.

Ei arkipäivistä kannata olla etukäteen huolissaan, ne kyllä löytävät paikkansa juuri sinne ja silloin kun niitä tarvitsee. Vaikka olisit edellisenä päivänä ajatellut seuraavan päivän ohjelmaksi kävelykierrosta ja näköalapaikkaa, saatatkin huomata päivän kuluneen kirjan parissa, hoitoainetta metsästäen ja pyykkejä hostellihuoneen huonekalujen päälle ripustellen. Ja se on ok.

Mielestäni mulla oli varsin realistiset odotukset siitä, millaista maailmanympärimatkalla olisi. En odottanut, että joka päivä olisi pelkkää juhlaa, vaan osasin asennoitua siihen, että myös reissuarkea pitää pyörittää seikkailujen lomassa. Pari sairasteluakin, onneksi lyhyttä sellaista, mahtui matkaan, mutta kun ei ollut ennakkoon varannut liikaa ohjelmaa, sairaspäivät eivät olleet mistään pois. Ainoa mistä yllätyin oli se, etten potenut sen suurempaa koti-ikävää, ja tämäkin oli vain positiivinen yllätys!

Lue myös nämä:

Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Susanna 5.8.2018 at 23:42

    Kiva kooste. Minulla on tuo sama etten kaipaa tiettyjä asioita, mutta tiettyä säätä nyt kaipaan. Nyt kun olen ollut etelä-Euroopassa on superhelteet lähes koko ajan +40C niin olen alkanut kaivata kevättä ja syksyä. Tosin kelpaisi minulle 30C lämpötilakin, mutta yli 40 menevä on jo liikaa. Olen ollut aiemmin aina kesäihminen ja fanittanut kesää, mutta grillipaahde menee jo vähän yli

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.8.2018 at 20:38

      Kiitos Susanna! Mulla onneksi osui matkalleni paikallista kevättä, kesää ja syksyä sopivassa suhteessa, joten yhteen tiettyyn säätyyppiin en ehtinyt kyllästyä. Mutta ymmärrän kyllä, että pitkän helteen jälkeen saattaa jo kaivata viileyttä. Hieman mulla oli Suomen kevättä ikävä, sillä sitä en päässyt tänä vuonna kokemaan ja se on niin kaunis vuodenaika. Mutta ensi vuonna taas :)

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 6.8.2018 at 17:15

    Kiva oli lukea näitä mietintöjä! Ja itse asiassa hauska kuulla, että arki iskee jopa maailmanympärimatkalle, koska jotenkin itse kuvittelin naiivisti, että sinne se ei yllä, koska kohteita vaihtaa niin usein. Tosin hyvä pointti sekin, että joissain paikoissa tuli oltua kauemmin juuri siksi, että akkuja saisi ladattua. :) Nämä samat ilmiöt ovat mulle tuttuja Australian-reissulta. Viimeisellä viikolla, jonka vietin taas Sydneyssa, käytännössä katsoin vain Siskonpetiä Areenasta, en enää jaksanut juurikaan vaivautua mestoille. :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.8.2018 at 20:42

      Kiitos, kiva kuulla! Olen halunnut dokumentoida maailmanympärimatkaani varsin monipuolisesti, sillä vaikka useampi bloggaaja on omasta reissustaan kirjoitellut, ei aiheesta ole silti vielä liiaksi postauksia. Lisäksi halusin tuoda esiin sen, että ainakin omalla kohdallani jokainen matkapäivä ei ollut täynnä toinen toistaan huimempia elämyksiä, vaikka toki suuri osa reissusta oli juuri kaiken uuden ja upean kokemista :) Haha, hyvä että muutkin käyttävät välillä reissupäiviään samalla tavalla sarjoihin uppoutuen :D

  • Reply Anni | Rajatapaukset 7.8.2018 at 09:30

    Siis luin tän sun jutun jo eilen, mutta jäin niin mieleen että piti vielä tulla erikseen takaisin sanomaan että ”puurossa uiden” on aivan loistava kielikuva :D

  • Reply Timo 7.8.2018 at 22:37

    Mukavia arkikohtauksia ja -tunnelmia reissusta. Meille osui onneksi käytännös vain yks tuollainen suunnitelmat muuttava sattumus – se Uuden Seelannin iso maanjäristys 2016 marraskuussa tuli kun oltiin länsirannikolla. Me ei edes huomattu koko täristystä kun rämän campervanin jouset tais viedä sen koko tehon. Leirintäalueen emäntä sanoi että heillä koko talo tärisi minuutin. Tuo vain sitten katkaisi tiet Kaikouraan ja piti hylätä meidän suunnitelma käydä Eteläsaaren pohjoisosas. Mentiin sitten kuumille lähteille ja Akaroalle, oli varmaan ihan yhtä hienoa ja kivaa.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 9.8.2018 at 18:53

      Kiitos Timo! Uudessa-Seelannissa reissatessa varmasti kannattaa varautua siihen, että luonto saattaa puuttua peliin. Meidän siellä ollessa ei koettu yhtään (havaittavaa) maajäristystä, onneksi. Kaikoura on ollut todella onnettomuusaltis paikka viime aikoina. Me käytiin siellä lyhyellä retkellä ja monien luonnonmullistusten tuhot oli edelleen näkyvissä. Tuo sykloni taisi tehdä tuhojaan myös niille teille, mitä Kaikourasta yritetään saada vihdoin taas rakennettua.

  • Reply Nelli Veijo 8.8.2018 at 14:36

    Siis kerrassaan i-ha-na postaus ja niin tajuttoman viisaita sanoja! Listasit useita hyviä vinkkejä mm. aikatauluttamisesta, mutta mikä eniten tässä postauksessa iski, olivat ajatuksesti arjesta, sosiaalisuudesta ja yksinolosta, sekä negatiivistenkin tunteiden hyväksymisestä. Pystyn itse samaistumaan moneen asiaan jo pelkän vaihtovuoden pohjalta, mutta kyllähän tällaiset tarinat aina ruokkivat unelmoimaan myös pidemmästä matkasta vaihtuvine kohteineen…

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 9.8.2018 at 18:57

      Kiitos Nelli, menin ihan hämilleni. Vaikka maailmanympärimatkani olikin kokonaisuudessaan todella onnistunut ja mahtava kokemus, halusin silti kertoa rehellisesti, miltä pitkässä reissussa oleminen tuntui. Ettei se ollut ihan pelkkää huippuhetkestä toiseen lipumista. En sitä edes odottanut enkä edes toivonut. Mielestäni jokaisen kannattaa haaveilla jonkunlaisesta pitkästä irtiotosta, se antaa niin paljon!

    Leave a Reply