Blogihaasteet

Kuvia, joiden tarinat eivät ikinä päätyneet blogiin asti

2.8.2018

Instargamini on pullollaan monenlaisia kuvia: hetkiä kotimaasta lenkkipolun varrelta, kauniita rakennuksia kaukomailta, henkeäsalpaavaa luontoa maailman toiselta puolelta, ihastuttavia eläimiä ja paljon muuta. Osa kuvista onkin juuri sen tietyn hetken tallentamista, ei muuta. Toiset kuvista taas on tarkoitettu alkupaloiksi meneillään olevasta reissusta, maistiaisiksi siitä, mitä myöhemmin olisi blogin puolella kattavammin tarjolla.

Aina alkuinnostusta nostattavat kuvat Instagramin puolella eivät silti päädy kokonaisiksi tarinoiksi blogiin, vaikka kuinka olisin niin suunnitellut. Tässä muutama sellainen kuva, joista suunnittelin kirjoittavani mainintaa enemmän, mutta toisin kävi.

Lissabon – toukokuu 2018

Heti alkuun on tarjolla kokonainen kaupunki, josta en ole blogiin kirjoittamassa. Miksikö? Siksi, että vaikka ihastuinkin Lissaboniin suunnattomasti ensivisiitilläni sinne, meni aika kaupungissa vähän harakoille. Ensipäivät kaupungissa menivät karmaisevan jet lagin takoessa kehoa. Aivan kuin olisin kahlannut eteenpäin henkisessä ja fyysisessä hernerokkasumussa. Viimeiset päivät kaupungissa taas menivät lähinnä neljän seinän sisällä tuhtia flunssaa sairastellessa.

Lissabon ihastutti. Sen kapeat kujat olivat hurjan tunnelmallisia ja upeita. Värikkäät rakennukset saivat hykertelemään onnesta. Mosaiikkiyksityiskohdat toivat kaupunkiin tunnelmaa. Mutta silti kaupungista jäi käteen todella vähän mitään konkreettista. Mistä olisin blogiini kertonut? Jäätävästä ylämäestä, joka olisi johtanut hostellilleni jos olisin saapunut lentokentältä kaupunkiin metrolla. Onneksi otin ihmisraunio-oloissani Uberin. Ohimennen Uberin kyydissä bongatusta sillasta, joka näytti ainaki sillä hetkellä Golden Gaten kaksoisolennolta? Ihanista marjoista ja gelatosta, joita ostin jostain? Niinpä.

Lissabon saa mut varmasti uudelleen vieraakseen, joten ehkä toisesta reissustani kaupunkiin saan jotain konkreettista kerrottavaa blogiin asti.

Uuden-Seelannin jäätiköt, helmikuu 2018

Jo ennen lähtöä maailmanympärimatkalle ja Uuteen-Seelantiin, luin ja kuulin, että maan jäätiköt ovat vetäytyneet ja vain hiipuvia muistoja siitä, mitä ne ovat kymmenisen vuotta sitten olleet. Road tripimme reitti Uuden-Seelannin Eteläsaarella kuitenkin kulki maan kuuluisien jäätiköiden, Franz Josefin ja Foxin, ohi, ja pitihän uteliaiden ihmisten päästä paikkoja ihmettelemään – jos ei muuten niin itse todetakseen sen, ettei näkemistä todellakaan ole.

Ensimmäinen jäätikkö Fox oli heti tyhjä arpa. Maisemareitti paikan päälle oli suljettu, jostain puskasta näimme pienen välähdyksen oletetusta jäämassasta. Franz Josefin kanssa meillä oli sentään parempi onni. Pääsimme haikkaamaan jäätikön reunan lähistölle asti. Reitti oli varsin mukava ja maisematkin kivat, mutta itse jäätiköstä ei edes parhaalta mahdolliselta, jaloin saavutettavissa olevalta paikalta ei ollut näkyvissä kuin pieni turaus. Paremmat maisemat olisi saanut ilmasta.

Yllä oleva kuva on otettu Franz Josefin lähellä sijaitsevalta lammelta. Nykyään jäätikkö jää piiloon kauas kulman taakse, ennen sen näki kuulemma jo tuolta paikalta. Jäätikkötarinat eivät siis lähde tällä kertaa jakoon, sillä Uudesta-Seelannista on niin paljon muutakin kerrottavaa.

Pantheon, toukokuu 2017 ja helmikuu 2016

Pantheon. Such a masterpiece of Roman architecture! #pantheon #roman #rome

A post shared by Noora (@hallanvaara) on

Mun mielestä Pantheon on yksi Rooman upeimpia rakennuksia. Se on niin mystinen ja monitahoinen – ulkoa niin erilainen kuin mitä sisäpuoli paikasta kävijälleen antaa. Olen käynyt Pantheonissa molemmilla reissuillani Roomaan, seissyt siellä tuntien itseni pieneksi ja niskat vääränä paikan ihmeitä tuijottaen. Olen pitänyt siellä myös sadetta, vaikkakin rakennus, jossa on katossa iso reikä, voi tuntua absurdilta siihen hätään.

Olen räpsinyt rakennuksesta roppakaupalla kuvia, yrittänyt ikuistaa sen suurta ja hankalasti hallittavaa arkkitehtuuria. Sen lisäksi olen myös seissyt siellä pieniä ikuisuuksia ja imenyt paikan kauneutta itseeni vain omien silmieni avulla. Olen ollut ihastunut, lumoutunut, hengästynyt. Mutta silti en ole koskaan saanut Pantheonista kirjoitettua blogin puolelle mitään. Ehkä paikka on niin upea, etteivät mun sanat ja kuvat riitä mitenkään Pantheonin taian vangitsemiseen. Menkää siis ja kokekaa paikka itse!

Sligon luostari, elokuu 2016

Pari vuotta sitten tehty reissu Irlantiin ja Pohjois-Irlantiin oli täynnä upeita maisemia, kyliä ja luontoa. Mutta myös pieniä vastoinkäymisiä saarella liikkumisen kanssa, sillä julkiset eivät palvelleet odotetulla tavalla. Ylipäänsä Irlanti jätti silti todella positiivisen kuvan ja antoi paljon tarinan aiheita.

Reissumme viimeinen etappi ennen paluuta Dubliniin oli Sligo, maan länsirannikolla. Kaupunki oli varsin mielenkiintoinen, ainakin yhden päivän siellä viettäneille. Kaupungin siluettia hallitsi upean muotoinen vuori, jossa oli kuin veitsellä leikattu huippu. Talot olivat iloisen värikkäitä ja keskustasta löytyi myös upea, raunioitunut luostari, Sligo Abbey. Luostarin rappioromantiikka, jylhät holvikaaret ja monet sokkelot olivat kuin mua varten siellä. Mutta koskaan en blogiin kirjoittanut sanaakaan Sligosta, saati sen luostarista.

Rhode Islandin majakat, maaliskuu 2016

Pari vuotta sitten kävin viimeksi Rhode Islandilla. Siellä asuvan kaverini kanssa tehtiin pieni road trip halki tuon kauniin osavaltion ja kierrettiin ihmettelemässä upeita merimaisemia, Fort Adamsin entistä linnoitusta sekä seudun majakoita. Olen vähän ihastunut majakkoihin, niissä on mielestäni jotain kauniin kaihoisaa. Saan tästä ihastuksesta syyttää Muumilaakson tarinoiden majakkajaksoja. Joskus haavailen lähteväni jonnekin syrjäisään majakkaan majakanvartijaksi.

Rhode Islandista löytyi useita upeita majakoita. Kamera räpsi ahkerasti ja kuvaaja oli onnessaan. Mutta koskaan en saanut kirjoitettua näistä löydöistäni mitään blogiin asti. Ehkä jotkut asiat ovat parhaimmillaan, kun ne pitää itsellään?

Ateena, toukokuu 2015

Temple of Hephaistos #temple #athens #hephaistos #history

A post shared by Noora (@hallanvaara) on

Vähän ennen blogini perustamista kesäkuussa 2015 tein kaksi reissua. Ensin muutaman päivän piipahduksen toukokuisessa Ateenassa, sieltä sitten yhden päivän kotona kääntymisen taktiikalla suuntasin Singaporeen ja Malesiaan. Singaporesta ja Malesiasta raavinkin kasaan yksiä ensimmäisiä postauksia blogiini, mutta jostain syystä Kreikasta en saanut sanottua halaistua sanaa.

Ateena oli upea. Melkein kuin Rooma – niin täynnä käsinkosketeltavaa historiaa. Kaiken sen menneen keskellä olin onnesta soikeana. Pieni päiväretkikin tehtiin jonnekin läheiselle saarelle. Mahtavia päiviä, mielenkiintoista nähtävää, hengästyttävää historiaa. Silti blogini jäi täysin paitsi kaikista näistä kokemuksista.

Lue myös nämä:


Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday –tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Vagabonda. Itsehän olen Instagramissa nimimerkillä @hallanvaara.

You Might Also Like

18 Comments

  • Reply Anni | Rajatapaukset 2.8.2018 at 11:14

    Onkohan vaan mun ongelma kun kuvat ei näy?

    • Reply Anni | Rajatapaukset 2.8.2018 at 13:47

      Ja nyt ne sitten näkyykin. Ota nyt sitten tästä selvää…

      • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 2.8.2018 at 14:30

        No hyvä jos näkyy! Ehdin testailla tätä vaikka millä laitteilla ja selaimilla ja olin juuri tulossa raportoimaan että mulla ne näkyy kyllä. Oon kyllä joskus huomannut, että kun linkittää kuvat suoraan Instasta, eikä vaikka viemällä ensin blogiin tai muualle, kuvien latautumisessa saattaa kestää hetki. Ehkä häikkä oli Instan päässä…

        • Reply Anni | Rajatapaukset 6.8.2018 at 12:15

          Mulla ei kanssa instagramista suoraan linkittäminen useimmiten toimi.
          Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ;)

  • Reply duunireissaaja 2.8.2018 at 14:38

    Sulla on aina erinomaisia ideoita näihin teemattomiin kuukausiin. Joskus tällainen pienempikin esittely riittää herättämään kiinnostuksen. Olen samaa mieltä tuosta Rooman Pantheonista. Se on mykistävä paikka.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 3.8.2018 at 20:55

      Kiitos Hanneli! Onneksi Instaan on kertynyt vuosien saatossa sen verran kuvia, että on mistä ammentaa. Kiva, että Pantheon on mykistänyt muitakin. Ehkä kolmannella reissullani Roomaan (joka toivottavasti on lähivuosina tulossa) saisin kirjoitettua paikasta kunnon postauksen!

  • Reply sari/matkalla lähelle tai kauas 2.8.2018 at 17:20

    Edellisen kanssa samaa mieltä. Hyvä idea kirjoittaa niistä kohteista, jotka ei blogiin ole päätyneet. Vaikkakin, kun tulee joskus aikaa, voisihan noista vieläkin kirjoittaa!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 3.8.2018 at 20:59

      Kiitos, kiva kuulla, että tämä oli hyvä postausidea. Toki näistä voisi vielä kunnon juttuja blogiin raapustaa. Mulla vain on se ongelma, että mitä kauemmin reissusta on kulunut, sitä huonommin enää muistaa niitä pieniä yksityiskohtia ja paikan tunnelmia, joilla saa (ainakin omasta mielestäni) sitä lisämaustetta blogijuttuun. Kun muistaa, kuinka kutkuttavan upealta paikka tuntui tai vaikka kuinka tuuli pieksi vasten kasvoja. Ilman näitä tarinointi tuntuu turhan kliiniseltä. Toki jos uudelleen näissä vierailen, saattaisin innostua kirjoittamaan!

  • Reply Timo 2.8.2018 at 21:53

    Tuota Beavertail majakkaa ei meinannut uskoa USAn näkymäksi, mutta kun tarkistin kartasta paikan, niin mehän ajettiin siitä neljän kilsan päästä matkalla Cape Codiin. :-) Oma paikallisopas tuo kyllä aina paljon lisää johonkin paikkaan tutustumisessa.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 3.8.2018 at 21:01

      Rhode Island on kyllä todella eurooppalaishenkinen osavaltio. Ehkä siksi viihdynkin siellä niin hyvin. Oho, tuohan on ollut jo varsin lähellä. Paikallisopas on kyllä aina plussaa, jos sellainen on tarjolla. En olisi ikinä edes Rhode Islandiin eksynyt ilman tätä siellä asuvaan kaveriin tutustumista.

  • Reply Terhi | VAGABONDA 5.8.2018 at 10:24

    On niin tuttua, että aikomuksista huolimatta ei sitten jostain syystä kirjoitakaan blogiin juttua jostain paikasta. Joskus olen jopa käsitellyt kuvatkin valmiiksi, mutta tekstin kirjoittaminen on syystä tai toisesta jäänyt. Näin käy useimmiten paikoista, jotka eivät ole herättäneet juurikaan tunteita – tai sitten vaan on ollut niin paljon reissuja, ettei vain millään ole ehtinyt kirjoittaa kaikesta :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 5.8.2018 at 21:04

      Sama juttu myös mulla noiden kuvien suhteen, mäkin saatan välillä editoida kuvia, jotka eivät sitten päädy blogiin. Mulla yleisempänä syynä postaamatta jäämiseen on tuo reissujen määrä. Toki osa kohteista saattaa olla myös vähemmän innostusta mussa herättäneitä, mutta enemmän syynä on se, että reissuja on välillä niin paljon :D Silloin yleensä kirjoittaa ensin niistä kaikkein mieluisimmista paikoista ja vähemmän itseä kiinnostaneet jäävät viimeiseksi, tai sitten ikuisesti hautautuvat seuraavien reissujen jalkoihin.

  • Reply Katja / Lähtöselvitetty 7.8.2018 at 13:44

    Minäkin katselin juuri ihan muusta syystä blogin maa-kategorioita ja totesin, että on tosi monta käytyä maata, joista en ole kirjoittanut mitään. Yksi niistä on Venäjä, missä olen kuitenkin käynyt toistakymmentä kertaa – silti sanaakaan en ole blogiin kirjoittanut, enkä edes oikein tiedä miksi. Ja minulla kyse ei ole siitä, etteikö paikka olisi tehnyt vaikutusta, vaan jostain ihmeen syystä jotkut paikat eivät vain päädy blogiin ikinä.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 7.8.2018 at 21:56

      Oho, aika jännää, että jokin maa jää noin paitsioon blogista. Mulla pois jääneet maat ovat kaikki ajalta ennen blogia. Blogin perustamisen jälkeen jokaisesta käydystä maasta on tullut ainakin jotain kertoiltua. Ainakin muistaakseni. Ehkä osaan silti hieman samaistua asiaan. Olen käynyt Tukholmassa todella monta kertaa, mutta suhteessa käyntikertoihin olen kirjoittanut siitä blogiin todella vähän. En aina oikein tiedä, mistä kirjoittaisin Tukholmassa käynnin jälkeen, sillä välillä reissut sinne menevät puhtaasti hengaamiseen, enkä välttämättä tutustu lainkaan uusiin paikkoihin.

  • Reply Travelloverin Annika 10.8.2018 at 20:59

    Mulla on sama juttu. Joitain juttuja en saa koskaan kirjoitettua. Joskus taas jokin kohde ei ole sellainen, että saisin siitä oikein otetta kuin ehkä juuri jonkin pienen yksityiskohdan verran. Onneksi kukaan ei pakota kertomaan tarinoita, joita ei ole tarkoitettu kerrottaviksi, jotka eivät vain synny tarinoiksi. Mutta kuva luostarista on kiehtova. Näen sen elokuvan lavasteena. Siinä elokuvassa voisi tapahtua vaikka mitä.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 15.8.2018 at 21:37

      Niinpä, kaikkea ei aina tarvitse jakaa blogissa. Vaikka matkavinkkejä onkin kiva antaa ja reissujaan dokumentoida blogiin, matkustan silti ensisijaisesti koska nautin matkustamisesta. En siksi, että saan blogiin kirjoitettavaa. Toki blogimateriaalia yleensä reissailun sivutuotteena syntyy, mutta jos niin ei käy, niin en sitä väkisin ala tuottaa. Tuo luostari oli kyllä upea. Todella uljas arkkitehtuuri ja mystinen miljöö. Siellä todellakin voisi tapahtua vaikka mitä!

  • Reply Kohteena maailma / Rami 12.8.2018 at 18:20

    Ateenan vertaus Roomaan oli mielenkiintoinen ja se nostatti entisestään kiinnostusta Ateenaa kohtaan. Muutenkin tässä postauksessa liikuttiin useassa sellaisessa paikassa, minne olisi kiva reissata! Hieno idea kerätä kuvia, jotka eivät ole postauksiin saakka päässeet :-)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 15.8.2018 at 21:43

      Ateenasta ja Roomasta löytyi paljon samaa henkeä, vaikka tietyllä tapaa kaupungit ovatkin hyvin erilaiset. Roomassa mielestäni historiallisia paikkoja on enemmän, mutta kyllä niitä Ateenastakin löytää vaikka kuinka :) Kiitos, itsekin tykkäsin tästä ideasta! Oli hauskaa selailla Instaa ja kaivella muistia paikoista, jotka melkein päätyivät blogiin.

    Leave a Reply