Maailman ympäri Pohdinnat

Kuukausi kotiinpaluusta – miltä arki Suomessa on tuntunut?

2.7.2018

Edellisyönä, yöbussin lipuessa Helsingistä Tampereelle, tajusin olleeni Suomessa yli kuukauden. Kotiinpaluusta ja reissuni lopusta on siis jo todella pitkä aika. Tavallaan. Toisaalta tämä aika on mennyt ihan hujauksessa, sillä tekemistä, näkemistä ja asioiden hoitamista on riittänyt.

Mitä fiiliksiä Suomeen paluu on mussa herättänyt?

Toki olen ollut harmissani siitä, että upea maailmanympärimatkani, joka oli ehdottomasti elämäni paras juttu, on nyt ohitse. Kotiinpaluu ei silti ainakaan vielä ole ollut ihan niin paha shokki kuin olisin uumoillut. Ehkä se vielä iskee. Viimeistään sitten, kun kuukaudesta toiseen huomaa olevansa taas töissä ja ainoat tauot tuosta ovat muutamat lyhyet lomat.

Pahin paluushokki iski jo kun vaihdoin Ecuadorin ja Etelä-Amerikan länsimaiseen USA:an. Silloin olin valmis kiroamaan kaiken alimpaan helvettiin. Etelä-Amerikka oli ollut niin leppoisa ja asiat olivat hoituneet vähän sinne päin, mutta aina hoituneet. Siirtyminen selkeästi organisoidumpaan kulttuuriin tuntui todella kummalliselta, jopa väärältä.

Kuvat viime viikonlopun Tuskasta, jossa tuli viihdyttyä perjantai ja lauantai.

Ehkä jos olisin palannut Suomeen suoraan Etelä-Amerikasta, shokki olisi ollut valtava. Ehdinhän tottua tuon värikkään maanosan kulttuuriin ja tapoihin kahden kuukauden ajan. Nyt alkujärkytys jäi Yhdysvaltoihin eikä sen jälkeen Portugali tai Suomikaan tuntuneet niin kummallisilta. Kaikkeen tottuu, matkatessa jopa yllättävän nopeasti.

Paluun tuskaa on varmasti lievittänyt myös paluu vanhojen tuttujen asioiden ääreen. Aina tutut rutiinit eivät välttämättä ole hyvästä, mutta ainakin mulle toi tiettyä lohtua palata vanhaan, rakkaaseen kotiini. Myös tuttuun työhön palaaminen on sujunut helposti. Jopa vähän liian – en puolen vuoden aikana unohtanut oikeastaan yhtään käyttäjätunnusta, salasanaa tai muuta. Hups.

Joskus toki muutos tälläkin saralla on hyväksi, mutta mun mielestä oli varsin ihanaa, että sain Suomessa istahtaa niin sanotusti valmiiseen pöytään eikä alkaa ensimmäiseksi miettiä, mistä löytää asunto ja mistä saada taas rahaa jokapäiväiseen elämään. Kuukausitolkulla reissaaminen, vaikka se onkin todella antoisaa, on myös kuluttavaa. Siinä vaiheessa kun reissu oli ohi ja kaikki annettu, en tiedä olisiko mulla ollut energiaa alkaa metsästää asuntoa ja töitä.

Tietenkin kummallista on ollut se, ettei mulla ole käsissäni enää niin paljon aikaa kaikelle sille, mitä oikeasti haluan tehdä. Arkeni on taas tulvahtanut täyteen välttämättömyyksiä. Matkalla ollessani sain kuitenkin tilaisuuden tarkastella arkeani ja kaikkea sitä, minkä tiesin olevan siinä pielessä, kun lähdin reissulleni.

Kohti parempaa arkea

Myönnän, että olin voinut huonosti omassa arjessani ennen lähtöä. Se oli monien asioiden summa, joka periaatteessa kilpistyi liian vähän ajan ja siitä seuranneen väsymyksen kierteeseen. Reissun suunnittelu ja asioiden järjestely vei paljon aikaa, mutta töissäkin piti käydä, jotta matkakassa saisi täytettä.

Siitä seurasi huonon fiiliksen kierre, sillä iltaisin pääsin harvoin ajoissa nukkumaan. Ja kun pääsin nukkumaan, kävin ylikierroksilla, enkä saanut unta. Ja kun en saanut unta, aloin vatvoa kaikkia tekemättömiä tai hoitamattomia asioita, minkä takia nukuin huonosti ja olin taas aamulla väsynyt. Koska olin väsynyt, energiaa ei riittänyt mihinkään, enkä saanut hoidettua roikkumaan jääneitä asioita, mikä lisäsi ahdistusta ja konkretisoitui taas väsymyksenä ja nukkumattomuutena.

Onneksi ehdin reissun aikana kiinnittä huomiota näihin asioihin, joiden ääreen palaisin taas Suomeen palatessani. En halunnut palata samanlaiseen paskan arjen kierteeseen, vaan ehdin onneksi pohtia kaikkea sitä, minkä voisin jatkossa tehdä toisin. Toki kotiin palattuani mulla ei enää ollut maailmanympärimatkaa, jota suunnitella, mistä onneksi vapautui aikaa muuhun käyttöön. Mutta muutenkin olen yrittänyt minimoida sen pakollisen, jonka arki vaatii ja keskittyä siihen, että mulla on aikaa nauttia siitä vapaa-ajasta, joka mulla on ja joka on se kaikkien tärkein asia jokapäiväisessä räpistelyssä.

Reissatessa ehdin onneksi tottua siihen, että nettiä ei ole jatkuvasti saatavilla, minkä takia olen kotiin palattuani yrittänyt hieman enemmän irtautua koneesta ja puhelimesta. Lukea enemmän kirjoja, olla ulkona ja nukkua. Hyvin yksinkertaisia asioita, periaatteessa. Toki arkeen mahtuu aina myös niitä pakollisia hoidettavia, mutta hyvin nukutun yön jälkeen on energiaa hoitaa niitä pois alta, eikä iltaisin tarvitse murehtia sitä, mitä on taas jäänyt tekemättä.

Toki takana on vasta kuukausi paremman arjen yritystä ja olen huomannut, kuinka helposti sitä meinaa lipsahtaa takaisin vanhaan. Mutta toivon, että kaikki se vapaa-aika ja elämästä nauttiminen, mitä sain kokea 4,5 kuukauden ajan, pysyy muistissani vielä pitkään ja auttaa mua pitämään kiinni siitä, että Suomessa vietetyt päivät jatkuisivat leppoisissa merkeissä.

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Sunna 3.7.2018 at 18:38

    Tuo mentaliteettihan on ihan mahtava tuliainen, toivottavasti se pysyy matkassa pitkään! Mulla ahdisti koko kevään se ruudun edessä roikkumisen määrä, mihin syyllistyin. Ensin kirjoitin gradua ja esseitä päivät pitkät, ja sitten väsyneenä ja uupuneena vain lysähdin Netflixin ääreen illaksi. Siispä heivaan läppärin helvettiin kesän ajaksi ja pistän tassua toisen eteen Alpeilla.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 4.7.2018 at 21:04

      Toivon kyllä myös, että pystyn pitämään näistä asioista kiinni! Vasta kunnon breikki omasta räpellyksestä konkretisoi kaiken sen, minkä periaatteessa tiesi olevan huonosti, mutta mihin ei ollut aikaa ja energiaa puuttua. Alpit on varmasti ihan täydellinen kohde sulle tähän saumaan. Onneksi noissa kouluhommissa tietää, että se on aikanaan ohi, eikä sitä ruutua ole pakko sen jälkeen tuijotella niin paljon :) Mä odotan niin innolla kuulumisia sun Alppi-seikkailusta, kaipuuni Euroopan parhaille vuorille on raastava.

  • Reply Sini 3.7.2018 at 20:31

    Tsemppiä arkeen paluuseen.
    Mäkin olin Tuskassa perjantain ja oli kyllä huippu päivä.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 4.7.2018 at 21:06

      Kiitos! Kiva kuulla, että muitakin Tuskassa käyneitä bloggaajia löytyy. Perjantai oli kyllä kiva päivä, vaikka loppuikin meillä hieman aikaisin. Oltiin lähdetty kaverin kanssa täältä Tampereelta Helsinkiin työpäivän jälkeen, mikä vähän verotti jaksamista. Ei ole vanhaksi tulemista :)

    Leave a Reply