Etelä-Amerikka Luontokohteet Maailman ympäri

Galapagossaaret räjäytti tajuntani upeudellaan!

23.4.2018

Musta tuntuu, että hoen koko ajan samaa fraasia, mutta onpa taas tullut nähtyä maailman upeutta. Yhä enemmän mua kiinnostaa matkailussa luonto ja eläimet, joten voitte uskoa millainen paratiisi viimeisin maailmanympärimatkan kohteeni, Galapagossaaret, olikaan!

Vaikka tiesin ennestään, että siellä olisi tarjolla upeaa luontoa ja paljon eläimiä, en silti ollut millään muotoa valmistautunut siihen, mikä mua reilun viikon aikana odottaisi. Heti ensimmäisenä reissupäivänä päästiin kokemaan, millainen aarreaitta eläinten ystäville Galapagossaaret onkaan.

Sinijalkasuula, mun suosikkilintu!

Tuo sininen väri on ihan uskomaton!

Pikku sinijalkoja äitinsä huomassa

Meidät vietiin pienelle saarelle melkein keskelle ei mitään. Ensimmäisenä rannassa meitä tervehti muutama tuttavallinen pelikaani. Parin metrin päästä merileijonat ulvoivat tervehdyksiään siinä minkä toistensa päällä nukkumiseltaan ehtivät. Iguaanejakin näkyi vipeltämässä pitkin poikin.

Ja kaikki nuo eläimet olivat kuin kotonaan ihmisten läsnäollessa. Kukaan ei pahastunut tai tuntenut oloaan uhatuksi. Me olimme osa pienen saaren rentoa iltapäivätunnelmaa siinä missä kaikki muutkin. Oli mahtavaa istua rannalla muutaman metrin päässä merileijonista ja katsella kun niiden poikaset tekivät kuperkeikkoja ja voltteja rantavedessä.

Välillä tuntui, että eläimet oikein poseerasivat kameralle

Kaveri on aina hyvä tyyny!

Me olimme eläinten valtakunnassa, heidän vieraina ja saimme kunnon maistiaisen siitä, miten paljon ne olostaan nauttivat. Vapaudessa ja rauhassa.

Vaikka saarilla saa mennä suhteellisen lähelle eläimiä, on tietyt rajat silti asetettu: katsoa saa, mutta ei koskea. Ja vähintään kahden metrin etäisyys eläimiin tuli pitää. Enemmänkin, jos heidän käytöksestään ilmeni, että oltaisiin liian lähellä.

Tällä oli upea hiustyyli!

Etäisyyttä oli välillä hankalaa yrittää pitää. Eräs innokas merileijonanpoikanen ilmeistyi kuin tyhjästä haistelemaan retkitoverini jalkaa, kun hän oli rannalla laittamassa kenkiä jalkaan. Eräs toinen pieni merileijona taas olisi selkeästi halunnut leikkiä mun ja yhden toisen retkeläisen kanssa. Se vipelsi rannalla vaikka kuinka pitkään meidän perässä anova katse silmissään ja mun sydän melkein särkyi kun en voinut leikkiä sen kanssa.

Eläimiä tuli bongattua vaikka kuinka paljon: merileijonia niin maalla kuin vedessä iloittelemassa (ja yksi ilta kaksi hyppäsi hetkeksi meidän laivan kannelle hengaamaan), samoin pingviinejä. Muutama delfiinikin hyppeli kerran laivamme vierustalla. Kilpikonnia oli myös sekä vedessä että kuivalla maalla. Rauskuja kierteli vedessä vähän väliä. Iguaaneja ja pikkuliskoja vipelsi toistensa lomassa. Pari haita kierteli välillä meidän laivaa iltaisin.

Ilmeisesti kaverin ei tarvitse olla pehmoinen, että se kelpaa tyynyksi

Lintuja oli vaikka millä mitalla. Mun oma suosikki oli tietenkin sinijalkasuula, todella sympaattinen ja vähän höpsön oloinen lintu, joka tykkäsi tepastella huvittavasti, ilmeillä kameralle ja vihelteli hassusti. Kaikkia lintuja en edes tunnistanut ja suuren osan nimeä en muista vaikka kuulin. Mutta niissäkin riitti ihmeteltävää.

Sinijalkasuulien lisäksi mun suosikkeja oli merileijonat. Molempien menoa olisi voinut seurata vaikka koko päivän. Mutta kyllä eläin kuin eläin sai ihastuksen tai kummastuksen huokauksia meissä aikaan.

Puhelimen kätköistä löytyy videomateriaalia useammasta eri eläimestä, joten yritän jossain vaiheessa saada niistä aikaan jonkun pienen videon. Mutta älkää odottako sitä ihan lähitulevaisuudessa, en tiedä miten ehdin opetella videoiden editointia. Jossain vaiheessa se tulee kuitenkin näkemään päivänvalon!

Pieni vastoinkäyminenkin mahtui reissuun mukaan. Mun kamera hajosi toisena reissupäivänä. Onneksi ryhmässäni oli mukana yksi paljon valokuvaava mies, jolla oli snorklauksia varten mukana kakkoskamera, jota sain lainata aina kun hän ei sitä tarvinnut, mikä oli mun onni. Pelkän puhelimen kanssa kuvatessa tuolla olisi tullut vain itku.

Palaan myöhemmin vielä enemmän Galapagosin tunnelmiin, tässä lähinnä tarjolla ensimaistiaisia kaikesta siitä upeasta, mitä mun retkeen mahtui!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Seppo (nimi muutettu) 29.4.2018 at 07:21

    Ankaraa fanserviceä. Komeatukkainen on ehkä joku kyyryhaikara. Oletettavasti teinikapinallinen, koska pitää raitakaulusta ja iguaanien piikkitukkaa. Cool.

    Näkisin, että laukkuun kömpivän merileijonan saa ottaa mukaan. Sillä on selvästi paha olla Galapagoksella ja se tahtoo hakea turvapaikkaa Suomesta. Ja työskennellä kirjastossa.

    Kiitokset snorkkelistille kameralainasta. Olisin tosin riemuinnut näistä, vaikka olisit kuvannut perunalla.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 29.4.2018 at 20:47

      Haha, arvasin että sinä jos joku olet näistä kuvista mielissäsi! Varo vaan, kun palaan takaisin töihin niin pidän sulle henkilökohtaisen diaesityksen, jossa esittelen jokaisen tällä reissulla nappaamani eläinkuvan. Kahdesti. Oikeasti otin mukaan pari merileijonaa ja sinijalkasuulaa Suomeen tuotavaksi, mutta en vaan viitsinyt sitä mainita…

      Snorkkelimies ansaitsee kyllä kaikki kiitokset. Perunalla otetut kuvat ovat varmasti aivan oma juttunsa, mutta onneksi tällä kertaa mentiin lainakameralla. Veikkaan että joku tuttavallinen eläin olisi saattanut pistää perunakameran poskeensa…

  • Reply mertsik 1.5.2018 at 13:27

    Voi vitsit, miten ihania eläinkuvia. Tosi harmillista, että kamera meni rikki ja vielä Galapagoksella. Multakin olisi itku päässyt, jos ei kukaan olisi voinut kameraa lainata. Kännykkäkameralla pärjää johonkin asti, mutta ei ihan 100 %:sti. Tosi upea tämä sun matka muutenkin. Nyt täytyy ottaa läppäri syliin ja mennä lueskelemaan kaikki jutut sunnuntai iltapäivän ratoksi. Etelä-Amerikka ja Australia kun kuumottaa täälläkin :)
    http://www.rantapallo.fi/merjanmatkassa

    • Reply mertsik 1.5.2018 at 13:28

      Niin, paitsi että tänään on tiistai eikä sunnuntai. Hitto, kun menee päivät sekaisin vapun takia :)

      • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 2.5.2018 at 00:57

        Haha, ei se niin justiinsa ole! Mä olen jo kauan sitten kadottanut tietoisuuden siitä, mikä viikonpäivä on. Tiedän yleensä päivämäärän ja sen, onko siirtymispäivä vai ei (eli pitääkö muistaa hypätä bussiin, lentokoneeseen tai muuhun), mutta viikonpäivällä ei ole pitkään aikaan ollut varsinaista väliä ja se on ollut ihanan vapauttavaa :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 2.5.2018 at 00:55

      Kiitos! Kameran hajoaminen oli kyllä harmi, mutta onneksi oli lainakamera tarjolla. Galapagossaarilla kun ei tuosta vaan marssita ostamaan uutta kameraa. Ehkä muutankin sinne ja perustan kameraliikkeen ;) Kiitos, kiva kuulla että mun matka kiinnostaa. Aivan mahtava reissu tämä on ollutkin. Ylittänyt kaikki odotukseni eikä edes kameran hajoaminen himmennä hohtoa tippaakaan. Etelä-Amerikka on kyllä jatkuvasti kohoamassa mun suosikkipaikaksi maailmassa eikä Australiassakaan mitään valittamista ollut :)

    Leave a Reply