Luontokohteet Maailman ympäri Oseania Vaeltaminen

Tongariro Alpine Crossing – p*ska sää mutta tulipa vaellettua

1.4.2018

Ei ole huonoa säätä – ainoastaan huonoja varusteita, sanotaan. Tästä haluan olla hieman eri mieltä. Teimme taannoin Uudessa-Seelannissa yhden maan kuuluisimmista vaelluksista, Tongariro Alpine Crossingin, vajaa 20 kilometrin päivävaelluksen. Olimme jokainen odottaneet tätä kieli pitkällä, mutta valitettavasti sää ei sitten millään suosinut meidän aikeitamme. Eikä hyvät ulkoiluvaatteet päivää pelastaneet.

Olimme jo etukäteen päättäneet, että Pohjoissaaren aikataulu mennään Tongariron ehdoilla. Olimme etukäteen ”korvamerkanneet” sitä varten kolme mahdollista päivää aikataulustamme, jotta jos sää ei heti suosisi, niin vaellus ei jäisi yhdestä päivästä kiinni. Suunnitelmista huolimatta sään kanssa haarukoiminen ei onnistunut. En tiedä johtuiko se aiemmin Uuden-Seelannin yli pyyhältäneen syklonin jälkimainingeista, lähestyvästä syksystä vai mistä, mutta lähes koko viikkomme Pohjoissaarella sujui harmaissa merkeissä, eikä Tongariroon onnistuttu saamaan hyvää säätä.

Olimme seurailleet alueen säätä kuumeisesti ennen vaellusta. Vaelluspäiväämme edeltävänä iltana seuraavan päivän sää näytti… ei nyt hyvältä mutta sanotaanko vähiten huonolta. Iltapäivästä olisi tiedossa mahdollista sadetta, mutta aamun pitäisi olla vielä ok. Mikä kuulosti varsin mukavalta, sillä suunnitelmissa oli suunnata sinne aamun ensimmäisellä kuljetuksella, joten tuolla ennusteella sadetta tulisi ehkä vasta loppumatkasta.

Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, ei.

Tongariro-haikin varrelle mahtuu jylhiä maisemia

Tongariron vaellus kulkee halki maiden, jossa komeilee muun muassa kolme tulivuorta: Ngauruhoe, Tongariro ja Ruapehu. Ei ihmekään, että sää alueella voi olla mitä tahansa. Mt Ngauruhoe on kolmikon kuuluisin, se on Taru Sormusten herrasta -elokuvista tuttu Mt Doom, Tuomiovuori, jonne sormus oli määrä viedä. Taas yksi syy lisää, miksi olimme vaelluksesta niin innoissamme.

Sarastava aamu lupailikin meille varsin hyvää. Hieman uhkaavansävyinen auringonnousu tahditti ensimmäisiä askeleitamme kansallispuistossa. Vaelluksen ensimmäiset kilometrit olivat muutenkin varsin letkeitä: maasto oli mukavan tasaista, maisemat karuja mutta vulkaanisen yleisolemuksen seasta löytyi kauniita yksityiskohtia, kuten pieniä herkkiä kukkasia. Maailma oli kontrastien täyttämä, ja siitä tulikin nautittua monen pysäyksen verran – meillähän olisi aamun ensimmäisinä paikalle saapujina koko päivä aikaa.

Tässä vaiheessa aamu näytti vielä lupaavalle, tavallaan!

Näitä pieniä yksityiskohtia tuli hemuloitua (eli Hemulin innolla tutkittua) alkumatkasta

Pian leppoisan aamulenkin fiilis karisi, sillä vastassa oli ensimmäinen kunnon nousu. Kun vaelluksen tekee mielestäni järkevämmästi, Mangatepoposta aloittaen, matkaan mahtuu kaksi jyrkempää rykäystä ylöspäin. Ensimmäinen noin neljän kilometrin kohdalla, toinen vähän sen jälkeen, juuri kun on alkanut toipua edellisestä.

Eivät nousut mitään mahdottomia ole. Hyvät kengät toki kannattaa olla (en edes aloita yhden aasialaisen tytön lumenvalkoisista tennareista, sekä malli että väri menivät aivan pieleen), mutta pääsääntöisesti nousu etenee aivan siedettävissä olosuhteissa. Mutta koska aloimme liikkua 1500 metrin korkeudessa ja vielä siitäkin ylöspäin, mulle ennestään tuttu ongelma, oheneva ilmanala, alkoi haitata omaa etenemistä ja välillä nouseminen oli varsinaista tervanjuontia.

Ensimmäisen nousun jälkeen sai hetken nauttia tasamaasta, auringon pilkahduksesta ja jopa sateenkaaresta Mordorin maisemissa. Sitten alkoikin sään suhteen alamäki, jonka kruunasi samalla koittanut haikin jyrkin ylämäki.

Vaelluksen paras hetki, säällisesti. Tämän jälkeen alkoikin vaelluksen loppumetreille asti jatkunut tihkusade.

Aamusta alkaen Tongarirossa oli leijunut enemmän tai vähemmän sumua. Polun näki onneksi hyvin, joten vaellus ei ollut vaarallista, mutta ympäröivät maisemat olivat välillä hakusessa. Salakavalasti nämä sumusaarekkeet päättivät muuttua tihkusadepilviksi. Tihkusade ei varmasti ole kaikkein kamalin sääilmiö, mutta pistävä ja jäinen tihku, jota lopulta jatkuu viisi tuntia putkeen (seitsemän tunnin haikista se on jo aika paljon) ja se yhdistettynä maisemia nielevään sumuun ei ihan hymyilyttänyt.

Kun pääsimme vihdoin vaelluksen lakipisteelle, sinne josta avautuvat Tongariron kuuluisimmat maisemat, tuli haukottua henkeä. Mutta ainoastaan sen takia, että olimme nousseet lähemmäs kahteen kilometriin. Kirkkaanvihreät järvet, vaelluksen yksi kuvatuimmista maamerkeistä, erottui haaleana tihruna kaiken sumun ja veden takaa. No, lähempää ne näyttivät edes vähän säällisiltä. Mutta kaikki paikan upeat värit, joita olen ihmetellyt Googlessa ja muiden kirjoittamissa postauksissa, jäivät kokematta.

Tältä ikoniset smaragdinvihreät järvet näyttivät ensisilmäyksellä. Ei ihan maailmanluokan väri-iloittelua…

Lähempää näytti sentään vähän paremmalta ja sumukin hetkeksi hälveni, kun saavuttiin järvien rantaan

Alpine Crossingilla olet sään armoilla. Toki siellä on muutama vessa ja loppumatkasta yksi mökki, mutta muuten paikka ei tarjoa minkäänlaista suojaa luonnolta. Siinä vaiheessa kun istuin puolimatkassa tihkusateen kastellessa kaiken ja nakertaessani niitä eväitä, joita sade pilaisi mahdollisimman vähän, ei ilo ollut ylimmillään. Varsinkin kun tiesi, että lysti ei loppuisi ennen kuin kävelisi vielä toiset kymmenen kilometriä. Hetken kyllä teki mieli kokeilla, jos Uber olisi tullut hakemaan. Kun seitsemän tunnin päästä homma oli vihdoin ohi, olin varsin iloinen.

Ei Tongariro silti kamala vaellus ole. Mielelläni lähden tekemään sen uudestaan, mutta ainoastaan oikeasti hyvältä näyttävällä säällä. Tykkäsin maaston vaihtelevuudesta ja hyvällä säällä maisemat ovat varmasti vertaansa vailla. Eikä tihkusade onnistunut lopulta kastelemaan kuin hanskani. Veden- ja tuulenpitävä ulkoiluasu sekä Gore-Tex-kengät tekivät omasta olostani sentään siedettävän.

Miten valmistautua Tongariro Alpine Crossingille?

Lopuksi jaan teille muutamia vinkkejä siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, kun suunnittelee Tongariro Alpine Crossingin tekemistä:

  • Tongariro Alpine Crossing on 19,4 kilometriä pitkä vaellus, joka tehdään pisteestä A pisteeseen B. Kesken on siis hankala lopettaa. Vaellukseen kannattaa varata aikaa noin 6-9 tuntia.
  • Ota mukaan paljon vettä ja muuta juotavaa! Pulloja ei voi täyttää missään matkan varrella, ellei halua mahdollisesti litkiä sadevettä.
  • Ota mukaan myös syötävää, sitäkään et saa matkan varrelta. Kuivatut hedelmät, pähkinäsekoitukset, erilaiset patukat, hedelmät, kirsikkatomaatit ym. helppo ja suht energiapitoinen ruoka on suositeltavaa. Ota pussi mukaan ruuantähteille ja roskille, paikassa ei ole roskiksia.
  • Vaelluksen varrella on vessoja, mutta niissä ei ollut paperia. Ota siis omaa vessapaperia mukaan.
  • Pukeudu kuin kunnon eräjorma! Ota mukaan paljon ohuita kerroksia ja sateen- ja tuulenpitävä ulkoiluasu.
  • Hyvät kengät ovat ehdottomasti tarpeen. Suosittelen vaelluskenkiä tai muita vankkoja, nilkkaa tukevia kenkiä. Näin aivan liian monen liukastelevan epätasaisessa maastossa halvat tennarit jalassa.
  • Kannattaa harkita mukaan myös kävelysauvoja. Mulla ei niitä ollut, mutta jos ja kun menen tuonne uudestaan, sellaiset lähtevät ehdottomasti mukaan!
  • Vaikka vaellusta varten ei tarvitse olla huippukunnossa, on silti hyvä varautua siihen, että paikoin maasto on hieman haastavaa: maaperä on ajoittain todella irtonaista ja pari nousua menee sen verran jyrkissä paikoissa, että etenijää on auttamassa köysi, josta pitää kiinni.

Tässä polku pahimmillaan. Köydestä kiinni ja eteenpäin!

  • Muista juoda tarpeeksi ja pitää kunnon taukoja. Niin, että otat myös repun pois selästä. Tongariro ei ole juoksukilpailu, eikä melkein 20 kilometrin matkalla kannata polttaa itseään loppuun heti alkumatkasta.
  • Suositeltavaa on aloittaa reitti Mangatepopon parkkipaikalta ja päättää se Ketetahin parkkipaikalle, vaikka reitin voi vaeltaa myös toiseen suuntaan.
  • Ennen vaellukseen pystyi tekemään lisämutkan kiipeämällä matkan varrella myös Mt Ngauruhoen huipulle, mutta enää se ei ole sallittua!
  • Koska vaellus ei pääty samaan paikkaan kuin mistä se alkaa, on suotavaa järjestää kuljetus alku- ja loppupisteiden välille. Ennen tämä onnistui esimerkiksi jättämällä auton parkkiin vaelluksen loppuun odottamaan, mutta nyt parkkeerausta on säädelty neljään tuntiin ja vaeltajille tarjotaan vaihdoehdoksi shuttle bus -kyydityksiä, jotka vievät haikkaajat aamulla Mangatepopoon ja hakevat iltapäivällä Ketetahista. Shuttle bus maksaa noin 35-40 dollaria firmasta riippuen (reilu 20 euroa) ja se pitää varata etukäteen.
  • Kyydityksistä ja muusta voit lukea lisää tästä (englanniksi)
  • Vaellukselle varustautumisesta, reitistä, korkeuksista, vessoista ja muusta oleellisesta voit lukea lisää tästä (englanniksi)

Jos haluat ihailla paikkaa vähän paremmalla säällä, suosittelen tutustumaan seuraavien, mua onnekkaampien bloggaajien postauksiin: Mordorin maisemissa (watia.fi), Hengästyttävä Tongariro Alpine Crossing (Rimma + Laura), Tongariro Alpine Crossing – tulivuorelle kiipeäminen (Seven Seas) ja Tongariro Alpine Crossing – vaellus Uudessa-Seelannissa (Adalmina’s Adventures). Tai jos haluat lukea vielä ankeampia Tongariro-fiiliksiä kuin mitä meillä oli, voit tsekata matkakuume.netistä jutun siitä, kun vaellus piti jättää kesken huonon sään takia. 

Oletko sä vaeltanut Tongariro Alpine Crossingin? Millainen sää sattui kohdalle?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Matkapäiväkirja: Uusi-Seelanti | Kosteita kokemuksia Rotoruasta 3.2.2019 at 21:05

    […] Ajaa hurautimme Tongariron kansallipuiston ohi ja pysähdyimme katselemaan jo Taupojärven rannoilta ihailemiamme lumihuippuisia vuoria eri perspektiivistä. Täällä kulkee Uuden-Seelannin suosituin koko päivän vaellusreitti Tongariro Alpine Crossing, jonka patikoinnista ovat kirjoittaneet suomeksi muun muassa Adalmina’s Adventures, Finn Nomads ja Kerran poistuin kotoa. […]

  • Leave a Reply