Maailman ympäri Pohdinnat

Kuukausi matkalla maailman ympäri – mitä kuuluu?

16.2.2018

Tänään, 16.2., tulee kuluneeksi kuukausi siitä, kun maailmanympärireissuni virallisesti alkoi. Toki matkalle lähtö tapahtui jo 14.1., mutta lasken reissuni alkupäiväksi 16.1. kun pääsin ensimmäisen kohteeni, Australian, kamaralle.

Tämä ensimmäinen kuukausi on hurahtanut ohi järjettömän nopeasti. Paljon on tullut nähtyä, jopa niin paljon että pää on välillä ihan pyörällä siitä missä onkaan. Vaikka meneillään on vasta reissun toinen maa.

Paras esimerkki tästä lienee, kun pelattiin eilen autossa jotain tietovisailua. Kysymys kuului mistä maasta joku tyyppi oli kotoisin, eikä meillä vastaajilla ollut mitään hajua. Saatiin sitten vihje, että täältä missä me nyt ollaan. Siinä vaiheessa löi hetken ihan tyhjää ja piti oikein kelata, minkä maan kamaralla nyt seikkaillaankaan.

Ennen lähtöä mietin paljon sitä, miten näin pitkä reissu tulee sujumaan. Tätä ennen pisin tekemäni reissu on ollut alle kolme viikkoa, nyt tarkoituksena on matkata 4,5 kuukautta. No, toistaiseksi kaikki siis hyvin. Koti-ikävää ei ole ollut sekuntiakaan.

Ainoa mitä olen edes vähän ikävöinyt on vaatekaappi, tai joku vastaava, minne tavarat voisi järjestää. Rinkasta, ja tällä hetkellä auton säilytyslokerosta eläminen ovat ajoittain aikamoista kaaosta. Vaikka yrittää pitää ne käyttötavarat samassa paikassa, ei se ikinä onnistu. Ja aina ajoittain tarvitsee myös jotain sieltä rinkkahelvetin syövereistä, ja sitten taas saa kaivaa.

Myös meidän Uuden-Seelannin road trip on alkanut hyvin. Saatiin auto 8.2., eli reilu viikko sitten. Aluksi tuntui että autosta elämisen, siellä nukkumisen, matkaolosuhteissa kokkaamisen ynnä muun kanssa oli kovasti säätöä, mutta nyt nuo kaikki ovat alkaneet pyöriä omalla rytmillään.

Vaikka meillä onkin auto alla, ollaan pääsetty, että 3,5 viikon road trippailun lomaan mahtuu pari yötä ihan oikeissa sängyissä. VIime yö oli niistä ensimmäinen, kun yövyttiin kivassa mökissä, jossa oli kylpyhuone, pieni keittiö ja jokaiselle oma sänky. Autossa on vaan yksi sänky ja siinä nukutaan kaikki kolme niin sulassa sovussa kuin voidaan.

Uuden-Seelannin seikkailut jatkuvat vielä 3.3. asti, sitten suuntaan Chileen. Vaikka Australia olikin ihan kiva, on Uusi-Seelanti taas ollut vielä upeampi kuin osasin odottaa. Luonto on täällä ihan uskomattoman kaunista. Jo pienellä patikkaretkellä ehtii nähdä uskomattoman upeita maisemia.

Road trip -elämä on sen verran täysipäiväistä, ja välillä ollaan niin katveessa, ettei netti tai puhelin toimi, niin en lupaa säännöllisiä päivityksiä ennen maaliskuuta. Toki yritän välillä ehtiä tänne kertomaan kuulumisia. Mutta keskityn sillä aikaa siihen tärkeimpään, eli matkasta nauttimiseen. Facebookia ja Instagramia yritän silti päivitellä vähän useammin!

Lue myös nämä:

Kaikki maailmanympärimatkaani koskevat postaukset pääset lukemaan tästä.


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Anni | Rajatapaukset 16.2.2018 at 15:59

    Ei täällä Suomessakaan aina ihan kartalla olla: käväisin eilen Metsossa ja katselin siinä ympärilleni jos sattuisi olemaan joku tuttu työvuorossa. Hetken ehdin miettiä että Nooraa ei ainakaan näy missään kunnes totesin itselleni että ei taida näkyä ei… *facepalm*

    Noi sun Uuden-Seelannin kuvat aiheuttaa muuten ihan jäätävää matkakuumetta, jatka samaan malliin! :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 19.2.2018 at 08:40

      Haha, ei sitä aina tarvi kartalla ollakaan! Mäkin teen välillä tuota, että etsin jostain paikasta jotain tyyppiä, vaikka tiedän ettei se siellä ole. Ehkä seuraavan kerran teetän itsestäni jonkun pahvifiguurin, jonka voi laittaa nurkkaan pönöttämään :D

      Oota vaan, oon saanut nettiin vasta murto-osan kaikesta Uuden-Seelannin upeudesta. Ja varaudu siihen, että lähdet käymään täällä lähivuosina, sä kyllä niin pitäisit tästä :)

      • Reply Seppo (nimi muutettu) 19.2.2018 at 18:33

        No fear, vallanhaara, me voimme UPOUUDELLA VASTA ASENNETULLA TULOSTIMELLA tulostaa kaikille Noora-naamareita. Asiakkaat, henkilökunta ja vieraileva henkilökunta voivat kaikki vipeltää noorina. Mikä onni, että täällä blogissa on kasvokuvia… Upeat keltaiset kulmakarvat muuten, lomatyylisi on pistämätön!

        Lopputekstit. Sanoja ei muunnettu tätä viestiä kirjoittaessa.

        • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 20.2.2018 at 00:35

          Ihanaa, mun ei sitten varmaan tarvii tulla takaisin, kun siellä on jo niin monta Nooraa! Palkan tosin saa edelleen ohjata tililleni. Odotan että sullakin on keltaiset kulmakarvat, kun taas kohtaamme.

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 18.2.2018 at 19:02

    Kyllä vain, Uusi-Seelanti on ihan tajuton paikka. Mä muistan omalta maailmanympärireissulta, että siihen kamojen kanssa säätämiseen ja rinkasta elämiseen alkoi jotenkin paremmin tottua ehkä just jossain kuukauden kohdalla tai ehkä vähän jo aiemmin. Siis sillä tavalla, että tavarat olivat löytäneet parhaat paikkansa yrityksen ja erehdyksen kautta. Autolla reissatessa menee kanssa aina jonkin aikaa ennen kuin alkaa oivaltaa, missä mitäkin juttua kannattaa pitää, jotta se on sopivasti saatavilla. Mahtavaa reissua edelleen, täällä seuraillaan suurella mielenkiinnolla. :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 19.2.2018 at 08:46

      Mä varmaan olisin tottunut paremmin rinkasta elämiseen, mutta juuri kun siihen alkoi päästä jyvälle, niin alkoi auton laatikosta eläminen. Siihen on jo vähän ehtinyt tottua, meillä on ollut auto alla nyt 11 päivää. Mutta kohta sekin loppuu ja rinkkaelämä taas alkaa. Mutta pikkuhiljaa :)

      Kiitos, reissu on ollut tähän asti kyllä ihan huikea. Pientä jännitystä aiheuttaa huomenissa Uuteen-Seelantiin iskevä sykloni. Onneksi ollaan nyt Christchurchissa kun se saapuu ensin länsirannikolle, jota pitkin oltiin vielä eilen reissaamassa. Sadetta ja tuulta saatetaan silti saada niskaamme. Toivottavasti se ei tee liian pahaa jälkeä maan teille, että päästään jatkamaan matkaa Pohjoissaarelle vajaan viikon päästä.

    Leave a Reply