Maailman ympäri

Enää kuukausi maailmanympärimatkaan – iik ja apua!

14.12.2017

Hui. Kuukauden päästä starttaa mun kauan odotettu matka maailman ympäri! Kuukauden. Se on ihan naurettavan lyhyt aika.

Edellisestä lauseesta voinee päätellä sen, että lähdön konkreettisuus on hyvin tiedossa ja että aika voisi mennä hieman hitaammin. Siksi yritänkin ajatella lähinnä että lähden vasta ensi vuonna. Sillä se kuulostaa kaukaisemmalta kuin se, että voin kohta käyttää aikamääreinä enää viikkoja ja päiviä lähtöpäivän lähestymistä määrittämään.

Edellisessä kuukausikatsauksessa olin suht hyvällä ja rauhallisella mielellä, sillä moni suuri reissuun liittyvä kysymysmerkki oli muuttunut vastaukseksi. Postauksen kirjoittamisen jälkeen sain tosin sellaisen kasan kapuloita valmistelurattaisiin, ettei melkein pahemmasta väliä.

Postauksen kuvat Tampereen Tallipihalta ja Munkkikahvilasta.

Sain pankiltani Aktialta viestiä, että he aikovat vaihtaa ensi vuoden alussa Visansa Mastercardeiksi. Silloin kun olen jo jättänyt Suomen kamaran taakseni, eikä ulkomaille olisi mitään toivoa saada toimitettua korvaavia kortteja. Joita mulla tietenkin on Aktiaan kaksin kappalein ja jotka olin toki ajatellut ottaa matkaan mukaan. Mutta ehei.

Onneksi mulla on korttien lisäksi Norwegianin luottokortti jo aiemmin hankittuna ja haalin viime hetken paniikissa itselleni vielä Aktian prepaid Mastercardin sekä S-pankin debit-kortin. Tällä yhdistelmällä toivottavasti pärjää, mutta osittainen yksin reissaaminen, jossain välissä toimintansa lopettavat kaksi korttia sekä postin mukana saapuvat uudet kortit ovat olleet aikamoinen stressaava yhtälö. Varsinkin kun vielä käännän loppuvuodesta postini äidin luo. Olen siis pelännyt korttien jäävän johonkin paikkakuntien välille seilaamaan.

Onneksi toinen uusista korteista on jo saapunut. Sori posti, ei ole oikein luottoa teidän suoriutumiseen tärkeiden asioiden suhteen. Jos tuon Aktian suunnitelman olisin tiennyt hyvissä ajoin, niin olisin varmasti voinut suhtautua korttimuutokseen tyynemmin, mutta tämä on kyllä välillä meinannut katkaista kamelin selän.

Kaiken muovirahasta stressaamisen ohella olen ehtinyt aloittaa muuttolaatikoiden pakkaamisen! Mikä on aivan hyvä, koska muuttoonkaan ei ole enää kovin pitkää aikaa. Mihinkään ei tunnu olevan pitkää aikaa. Välillä tuntuu, että olen keksinyt jonkunlaisen aikamatkustamisen. Ei ehkä kovin kauas tulevaisuuteen, mutta ainakin nykyhetki tuntuu kiitävän ohi tuplanopeudella.

Kolmiosainen to do -listani on sentään lyhentynyt huomattavasti. Hankittavien tavaroiden listalla on enää yksi kohta yliviivaamatta. Yksi ainoa! Vähänkö on jo voittajafiilis. Tehtävien asioiden lista on muutamaa kohtaa pidempi, mutta osa jutuista on sellaisia, jotka voi hoitaa vasta vähän ennen lähtöä. Joten siitä ei tarvitse ottaa paniikkia. Matkaan liittyvien lentojen, retkien, majoitusten ja muun listakin näyttää mainiolta. Siellä ei ole enää paljoakaan sellaista, jota ei voisi jättää reissun päällä organisoitavaksi.

Välillä tuntuu, etten meinaa saada mitään aikaan, koska tekemistä riittää edelleen paljon. Ja koska tekemistä riittää, asioiden jatkuva hoitaminen ja organisointi väsyttää. Ja koska hoitamattomat asiat pyörivät mielessä varsinkin nukkumaan mennessä, en meinaa saada unta, joten olen ollut monesta syystä todella väsynyt viime aikoina.

Onneksi pientä huiliakin on tiedossa kaiken haipakan keskellä. Olen töissä enää 1,5 viikkoa, minkä jälkeen olen reilu kolme viikkoa lomalla ennen matkaan lähtöä. Vaikka viimeisiä asioita varmasti hoidankin vielä melkein lähtöpäivään asti, se etten joudu kaiken muun lisäksi viettämään aikaa töissä, vapauttaa paljon aikaa päivästä muihin juttuihin. Ja sallii vaikka kuinka pitkät yöunet. Oi että mä odotan niitä!

En mä sentään onneksi jokaista vapaata hetkeäni käytä laatikoiden pakkaamiseen, listojen lyhentämiseen ja matkaoppaiden selailuun. Vietettiin viime viikolla kaverini Assin kanssa Tampere-läksiäisiä, koska karistamme molemmat Tampereen pölyt jaloistamme loppuvuonna. Mä tosin olen aikeissa palata, mutta olen poissa sen verran pitkään, että läksiäiset olivat paikallaan. Tehtiin hyvin tamperelaisia juttuja, kuten käytiin Tallipihalla ja Keskustorin joulumarkkinoilla fiilistelemässä ja tietenkin Munkkikahvilassa ihan parhailla munkeilla!

Lisäksi häveten tunnustan, että hankin selfie-kepin! Oikeasti, mua kaduttaa jo nyt. Kehtaan varmaan ottaa sillä kuvia korkeintaan pussi päässä, jos sitäkään. Tarkoitusperät sen hankkimiselle on kumminkin jalot. Syksyllä olin Rantapallon järjestämässä videokoulutuksessa ja siitä intoutuneena haaveilin tekeväni jonkinmoisia reissuvideoita tulevalta matkaltani. (Älkää silti oikeasti odottako mitään, niin ette pety kun ei se siitä!) Ja siellä tuli puheeksi että mitä helpompaa videon ottaminen on (juuri vaikka sillä puhelimella ja selfie-kepillä), sitä todennäköisemmin jotain saa myös julkaistua. Oon silti ihan häpeissäni tästä periaatteideni romukoppaan heittämisestä. Seuraavaksi varmaan äänestän kokoomusta ja alan kannattaa Tapparaa. Oi voi.

Mutta tällaisia kuulumisia tällä kertaa. Summa summarumina kiirettä pitää, mutta onneksi pienistä vastoinkäymisistäkin huolimatta alkaa tuntua siltä, että kyllä tässä vielä hyvin valmistuneena tulee reissuun lähdettyä.

Onko teillä muuten jotain postaustoiveita, kysymyksiä tai muuta mun tulevaan reissuun liittyen? Yritän kyllä kirjoitella reissustani vähän joka aspektilta, mutta jos sulla on erityisesti jotain, mistä haluaisit tietää enemmän, niin kerro ihmeessä! 

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Antti 14.12.2017 at 18:12

    Kyllä kuulostaa tutulta tuo lähdön stressaaminen! Mutta se fiilis kun lähtöpäivä koittaa on uskomaton. Se hetki kun tajuaa, että kaikki säätö ja älytön säästäminen on ohi. Sitä sopii odottaa! Tsemppiä loppusuoralle, kohta pääset vaivalla ansaitulle matkalle :) Jäädään seuraamaan sun reissua. Terveiset Vietnamista, reilu kolme kuukautta maailmanympärimatkaa takana ja vielä hyvin muistissa nuo omat lähtötäpinät.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 16.12.2017 at 19:20

      Ihanaa saada vertaistukea. Tuskin kukaan lähtee pidemmälle reissulle ihan tuosta vaan, ilman stressiä tai mitään etukäteismurheita. Toisaalta kyllä odotankin lähtöpäivää kuin kuuta nousevaa, koska siihen tässä on koko ajan pyritty. Mutta välillä tuntuu, että se tulee kohti aivan liian nopeasti. Kiitos terveisistä ja tsempeistä! Mukavaa reissun jatkoa teille :) Pitää myös vilkaista teidän blogia, nyt kun tässä taas sellaisellekin on hieman aikaa.

  • Reply Seppo (nimi muutettu) 16.12.2017 at 09:35

    Viikko. Olen kauhuissani.

    +1 videoille. Videoihin saa syötettyä ihan eri tavalla sanamuunnoksia kuin tekstiin.

    Toivoisin postauksia eläimistä. Mitä kummallisemman pörvelön löydät, sen parempi. Niistä myös videoita. Jos on täytettyjä eläimiä, kuvat riittää. Esim. tästä postauksesta puuttuu Tallipihan lampaat. Se on vähän kuin kävisi Vatikaanissa, eikä rapsuttaisi Paavia. Ja mikä olisi uuden karhean selfiekepin omistajalle parempi Australian haaste kuin quokkaselfie?

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 16.12.2017 at 19:24

      No moi Seppo (nimi muutettu)! Mäkin olen vähän kauhuissani, koska viikko on vielä vähemmän kuin kuukausi.

      Lupaan postauksia eläimistä. Varsinkin söpöistä ja pörheistä kissoista. Ja antenneilla varustetuista sinijalkasuulista. Tallipihan lampaat olivat vaihdettu mustiin (joko väriin tai koiraan), joten ne eivät kuvasta erotu. Pahoittelut. Jos saan lennot Australian länsirannikolle vaikka suuresta palkastasi, lähden heti kuokkimaan quokkaselfieitä.

      Sananmuunnoksia en ymmärrä. En harrasta moisia lainkaan! Harrastan ainoastaan järkeviä asioita kuten siivousta ja tiskaamista, mihin liittyen voinkin todeta että pesin kuppini.

    Leave a Reply