Blogihaasteet

Kolme pahaa matkatapaani ja muita faktoja musta ja reissuistani!

25.11.2017

Törmäsin hetki sitten Unelmatrippi-blogissa hauskaan blogihaasteeseen, jossa tarkoituksena on listailla annettuihin kategorioihin kolme itseensä pätevää asiaa. Koska blogihaasteet on kivoja, niin mäkin päätin tarttua tähän. Tässä siis tulee tiukkaa faktatriojen tykitystä!

3 x paha matkatapa

Kohdesuunnittelun viime tippaan jättäminen. Muuten olen varsin säntillinen matkojen suunnittelun ja toteutuksenkin suhteen – lennot, majoitukset ja muut tärkeät jutut hoidan kyllä hyvissä ajoin. Ja lentokentälläkin olen yleensä ennemmin kuin myöhemmin. Mutta itse kohteeseen perehtyminen jää valitettavan usein viime hetkille. Raahaan kyllä ennakkoon kirjastosta kasan matkaoppaita, mutta niiden vilkuilu jää yleensä reissua edeltävään iltaan ja aikaa on harvoin paria tuntia enempää. Joskus saatan jonkun kirjan napata vielä koneessa luettavaksi ja sitä saatan menomatkalla vilkuilla yhdessä kirjanmerkkeihin tallennettujen, kohteesta kertovien blogitekstien kanssa. Ellen sitten nuku lennolla – mitä tapahtuu varsin usein…

Tavaroiden purkamatta jättäminen reissun jälkeen. Tästä tavasta en ole millään päässyt eroon, tosin en ole kovasti edes yrittänyt, koska itse itseni tuntien ei se siitä. Mulla saattaa lojua lattialla monta viikkoa reissureppu, joka on oksentanut sisältönsä pitkin lattiaa ja jonka ulosannista olen poiminut ne oleellisimmat, kuten kohteesta ostetut herkut. Muu sisältö jää odottamaan joko seuraavaa reissua tai muuten vaan parempia aikoja. Tai lievää maanjäristystä, joka palauttaisi järjestyksen.

Olen välillä liian kiinni kamerassa. On kivaa saada kohteesta kauniita kuvia, niin matkamuistoksi itselleen kuin blogin kuvitukseksi. Ja Instagramiin. Ja ties mihin. Välillä huomaankin tuijottavani kohdetta aivan liikaa linssin läpi. Vaikka kuviakin on kiva ottaa, niin tärkeintä olisi silti muistaa nauttia aina siitä hetkestä, ihan livenä ilman suotimia.

3 x outo matkatapa

Kaikkialle käveleminen. Mielestäni tämä ei kyllä ole kovin outoa, mutta ehkä monen muun mielestä kyllä. Mun mielestä on ihanaa kävellä, sillä tavoin pääsee kohteeseen ihan eri tavalla sisälle. Mutta joskus obsessoidun liikaakin kävelemisestä ja koen jääväni paitsi jostain, jos menisinkin matkan vaikka bussilla tai metrolla. Mutta jos kuljen samaa reittiä mennen tullen, niin julkisella matkan taittaminen edes toiseen suuntaan ei olisi aina huono idea, koska kymmenien käveltyjen kilometrien jälkeen jalat alkavat jo hyräillä hoosiannaa.

Tykkään yöpyä hostelleissa. Taas juttu, joka on enemmän outo ehkä muiden mielestä. Mutta tykkään hostelleista! Tykkään niiden edullisuudesta, sosiaalisesta aspektista (mikä on kivaa varsinkin silloin kun matkustan yksin) ja valitsenkin usein hostellin majapaikakseni. Mulle hostelli, siinä kuin hotellikin, on ensisijaisesti nukkumista ja tavaroiden säilyttämistä varten, joten harvoin olen valmis maksamaan ylettömästi majapaikasta.

Perehdyn kohteeseen enemmän jälkikäteen kuin ennen reissua. Kuten jo edellisessä kolmikentässä mainitsin, ehdin harvoin perehtyä matkakohteeseen kunnolla ennen matkaa. Ja vaikka saisinkin tutustuttua kohteen antiin ennakkoon, innostun silti aina tutkimaan sitä paremmin vasta reissun jälkeen! Silloin lukemaansa on paljon helpompi samastua. Ensimmäisen Rooman reissun jälkeen kahlasin innoissani läpi kirjoja, postauksia ja muita netistä löytyneitä kirjoituksia Antiikin Roomasta. Kun oli itse käynyt kirjoista tutuilla paikoilla, lukemaansa oli helpompi eläytyä kuin ennen matkaa.

3 x paras paikka, jossa olen käynyt

Nämä paikat ovat aakkosjärjestyksessä, sillä en osaa arvottaa niitä toistensa yli.

Islanti. Islanti lumosi mut kauneudellaan, omaperäisyydellään ja huikean monimuotoisella luonnolla. Aivan mahtava saari, jossa riittää nähtävää vaikka kuinka monta reissua varten.

Peru. Peru oli rakkautta heti ensisilmäyksellä. Sen luonto on upea ja vuoret jylhiä. Siellä yhdistyvät mainiolla tavalla luonto ja historia, kaksi mun suosikkijuttua.

Sveitsi. Sveitsissä Alpit ovat mielestäni kauneimmillaan. Lisäksi maa on täynnä pieniä, herttaisia vuoristokyliä ja luonnonrauhaa. Jos Islannin luonto on sieltä äkkiväärästä päästä, Sveitsi taas on klassinen kaunotar.

3 x paikka, johon haluaisin (mutta jossa en ole vielä käynyt)

Poimin näihin kohteisiin paikkoja, joissa en ole vielä ollut ja joihin ei toistaiseksi ole tiedossa matkoja. Tämä olkoon siis haikailulista sitten joskus -kohteista.

Etelämanner. Ykkösenä tyypin, joka vihaa lunta ja kylmyyttä ja on herkästi merisairas, kohdelistalla! No mutta silti haluan Etelämantereelle, piste. Se on varmasti hyvin uniikki paikka, ja siellä pitäisi päästä käymään ennen kuin on liian myöhäistä.

Färsaaret. Tässä on varmasti jotain samaa kuin Islannissa. Ja ehkä Irlannissa, josta myös pidin kovin. Ainakin kuvien perusteella paikka näyttää varsin vehreältä ja sen luonto upealta. Tänne haluan patikoimaan!

Nepal. No Nepal jos mikä on vuorifanin unelmakohde! Ei tätä tarvitse enempää selittää.

3 x inhokkipaikka, jossa olen käynyt

Olen kirjoittanut taannoin aiheesta postauksenkin. Tässä tuon listan perusteella kolmikko, joka aiheutti eniten ei-hyvää fiilistä.

Arabiemiraatit. Kävin sekä Dubaissa että Abu Dhabissa. Eikä ole ikävä takaisin. Ainoa hyvä puoli noissa kohteissa oli lämpö. Ja edulliset lennot. Ei ollut rahanhaju ja muovisuus mun juttuja. Eikä se, että joka paikkaan piti kulkea taksilla tai julkisilla. Terveisin, se kävelyfani.

Florida. Floridassa olen nähnyt Miamin, Fort Lauderdalen sekä Orlandon, enkä voi sanoa pitäneeni mistään. Vähän sama kuin Arabiemiraattien kanssa, ainoa hyvä juttu tässä osavaltiossa on paluulennon lisäksi lämpö. Pintaliitokulttuuri ei säväyttänyt, eikä oikeastaan mikään muukaan.

Kuala Lumpur. Taas yksi kohde, jossa oli hankala kävellä. Ja jonka persoonasta oli hankala saada minkäänlaista otetta. Kuala Lumpur oli ristiriitainen kohde, joka toisaalta pitkästytti ja toisaalta jätti kylmäksi.

3 x eniten matkalla ärsyttää

Ihmisten itsekeskeisyys. Tämä kyllä ärsyttää mua ihan universaalistikin. Mutta mua ärsyttää suunnattomasti se, kun joku kuvittelee olevansa maailman napa, saavansa etuilla jonoissa, saavansa olla piittaamatta muista ihmisistä, joka toiminnallaan jumittaa lentokoneeseen siirtymisen ja niin paljon muuta. Kyllä te tiedätte.

Etten osaa reagoida nälkääni ajoissa. Tiedän kyllä, että mun pitää aina syödä ennemmin kuin myöhemmin, tai iskee kunnon nälkäkiukku. Mutta joskus matkalla vaan uppoudun johonkin juttuun niin, etten huomaa ajan kulua ja syöminen menee liian myöhään. Pahinta kuitenkin ovat maat, joissa ravintolat aukeavat vasta joskus puolenpäivän hujakoilla. Itsehän lounastan töissä monesti jo 10.30. Ei siis kovin hyvä yhtälö.

Ilmastointi. Vihaan ilmastointia. Mutta varsinkin lentokoneissa, busseissa ja ylipäätään lähes kaikkialla se on aivan liian kovalla. Vaikka kuinka pukeutuisin lämpimästi, se löytää aina tiensä mun luihin ja ytimiin ja siinähän sitten kököttelen jääkalikkana jopa monta tuntia. Ah autuutta. Suunnittelin jo meneväni töihin Länsimetron kuljettajaksi, koska luin ettei metroissa ole ilmastointia. Mun unelma!

3 x matkatavara eli näitä ilman en matkusta

Olen tästä listasta karsinut pois kaikkein oleellisimmat, kuten passin, matkaliput ja rahat, joita ilman matkustaminen on oikeasti hankalahkoa.

Huivi. Huivista on moneksi. Asusteena toimimisen lisäksi se on esimerkiksi näppärä tyyny tai peitto, tai piknik-alusta. Tai melkein mitä vaan. Yleensä mulla kulkee reissuissa mukana kaksi huivia, joille tulee aina käyttöä, varsinkin taistellessani vihollistani ilmastointia vastaan!

Puhelin. Puhelin on niin paljon enemmän kuin pelkkä kommunikointiväline. Se on tarvittaessa kamera, kartta, matkapäiväkirja, musiikkisoitin, TV, matkaopas, kirjasto ja vaikka mitä.

Reppu. En omista tällä hetkellä yhtään matkalaukkua mutta sen edestä eri kokoisia reppuja! Kun lähden matkaan, mukaan lähtee myös aina joku repuistani.

3 x turhin matkatavara

Koska olen nykyään varsin minimalistinen pakkaaja, harvoin kuljetan mukanani enää mitään turhaa. Mutta kantapään kautta oppimista ennen turhakkeisiin voisin lukea vaikka nämä:

Suoristusrauta. Kotioloissa käytän suoristusrautaa varsin usein, mutta reissuissa harvoin jaksan pelata sen kanssa. Varsinkin hostelleissa oli hankaluuksia löytää sen käytölle sopivaa paikkaa: peili ja sen lähistöllä oleva vapaa pistoke -yhdistelmä oli usein dormeissa kiven alla. Lisäksi raudalle piti keksiä aina joku paikka, johon jättää se hetkeksi jähtymään. Saatan harkita suoristusrautaa mukaan, jos tiedossa on kaverin kanssa jaettu huone ja kaupunkiloma. Jos menen viikoksi piipertämään perämetsään, niin en vaivaudu.

Liian monet vaihtovaatteet. Ennen varauduin vähän liikaa kaikkeen, en osannut arvioida, millaiset vaatteet olisivat kohteessa järkevät ja olin muutenkin aivan liiotteleva ja vaatekappaleisiini kiintynyt reissaaja. Lisäksi raahasin mukanani vaatteita, jotka eivät muodostaneet järkeviä asukokonaisuuksia, vaan enemmänkin yksittäisiä lempivaatekappaleita, joista jokaiselle piti ottaa erikseen mukaan yhteensopivat muut vaatteet.

Turha matkamuistokrääsä. Ennen ostelin lähes joka kohteesta itselleni muistoksi jotain pientä, ihan vain voidakseni todistaa käyneeni siellä. Samoin toin paljon tuliaisia. Nyt en enää jaksa. Matkamuistot tulkoon kuvien ja matkapäiväkirjan kautta. Ja asioiden, kuten suklaan ja teen, muodossa, jotka eivät jää ikuisesti hyllyihin pyörimään.

3 x ihanimmat kokemukset matkalla

Tähän kohtaan oli hankalaa valita näitä kolmea kohtaa, ehdokkaita olisi ollut vaikka kuinka paljon!

Auringonnousu Machu Picchulla. Machu Picchulla käynti on yksi mahtavimmista jutuista, mitä olen koskaan tehnyt. Lisäksi, kun vuorelle lähti nousemaan varhain aamulla, maiseman vielä hukkuessa pimeyteen, oli huikea todistaa kun aurinko nousi vuorten takaa ja paljasti usvaverhon takaa huikean kauniin maiseman.

Ensimmäisen vuoren valloittaminen Itävallassa. Koska olen vuorifani, ensimmäinen kerta vuoren huipulla oli huikaiseva kokemus. Kokemuksesta teki entistä mahtavamman se, että sinne tuli noustua omin pikku jaloin.

Unelmien toteuttaminen. Ylipäänsä se, että pystyy tekemään unelmistaan totta, on mun mielestä ihan parasta matkustamisessa. Unelmien toteuttamista olivat kaksi edellistä juttuakin, sen lisäksi esimerkiksi Giant’s Causewaylla käyminen, NHL-pelin näkeminen Montrealissa ja yöpyminen irlantilaisessa linnassa ovat niitä kokemuksia, joita muistelee vielä vanhana.

En lähde haastamaan tähän erikseen ketään, mutta toivon, että juuri sinä innostut myös tästä haasteesta!

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  TWITTER  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

You Might Also Like

8 Comments

  • Reply Jenni / Unelmatrippi 26.11.2017 at 15:03

    Jee kiva, että tartuit tähän!

    Mä olisin voinut kanssa listata kävelyn tai julkisilla liikkumisen – en nimittäin käytä taksia käytännössä kuin äärimmäisen pakon edessä. Yleensä paikassa kuin paikassa pääsee liikkumaan julkisilla, ja se on halvempaa eikä tarvitse vängätä hinnoista kuljettajan kanssa. Ja muutaman kilsan tai vaikka 10 nyt tosiaan käveleekin, erityisesti jos matkalla on jotain nähtävää. :)

    Selasin muuten juuri yhtenä päivänä sun vanhoja postauksia ja luin mm. Kuala Lumpurista. Saas nähdä, millaiset fiilikset itselle jää, kun tammikuussa mennään käymään.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 27.11.2017 at 22:13

      Hyvä oli haaste, joten kiitos ensin tarttumisesta! :)

      Sama vika, taksi on yleensä se viimeinen vaihtoehto. Jostain syystä Norja on maa, jossa olen käyttänyt taksia useamman kerran, vaikka maan hintatason tuntien ei ehkä tulisi ihan ensimmäisenä mieleen :D Mutta siellä on tullut pari kertaa liikuttua paikasta toiseen isommalla porukalla, jolloin taksi on ollut verrattain edullinen ja toisinaan ainoakin vaihtoehto. Jos mistään Norjaan liittyvästä asiasta voi niin sanoa!

      Jään mielenkiinnolla odottamaan sun fiiliksiä Kuala Lumpurista! Ei tosiaan ollut mun makuun, mutta kuulemma monia ihmisiä silti hurmannut. Toivottavasti teillä on joka tapauksessa tiedossa kiva reissu :)

  • Reply Mikaela Savolainen 26.11.2017 at 19:08

    Toi kohteeseen matkan jälkeen syvemmin uppoutuminen on niin tuttu juttu, lisätietojen haalintaa ei osaa lopettaa. Kohteista inspiroituneina aloitetaan usein loihtimaan tulevaisuuden kohdesuunnitelmia samalle alueelle/lähikaupunkeihin. On myös siistiä katsella leffoja ja TV-ohjelmia, joissa vilahtelee tuttuja kohteita. Sulle tulee pian sellaisia melkoisesti! Mikaela, dinkgo.com

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 27.11.2017 at 22:16

      Mä myös teen paljon tuota, että suunnittelen innoissani tulevia reissuja lähialueelle kun olen käynyt jossain kivassa paikassa. Jotenkin siitä alueesta haluaa tietää enemmän, voivathan muut kylät ja kaupungit olla mahtavia myös! Tuttujen paikkojen bongaaminen sarjoista ja leffoista on myös hauskaa. Viimeisin mua vallan ihastuttanut leffa oli Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Vaikka leffan New York olikin tietokoneella loihdittu illuusio menneisyydestä, tuli Manhattanista silti aina välillä kylmiä väreitä, koska se vaan on niin huippu paikka.

  • Reply Niina 26.11.2017 at 20:17

    Pari vastaavaa postausta oon lukenut ja nää on kyllä kivoja! :) Olisi tarkoitus itsekkin joskus tehdä tälläinen postaus. Mä raahasin parille ekalle reissulle suoristusraudan mukanani kunnes luovuin siitä ja nyt en käytä kuin ehkä kerran kuukaudessa sitä kotonaakaa :D Oii mä niin haluaisin Islantiin, se tuntuu olevan monien suosikkipaikkoja enkä yhtää ihmettele <3

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 27.11.2017 at 22:19

      Toivottavasti innostut itsekin tekemään tästä postauksen, haastepostauksia on aina kiva lukea! Mä yritin metsästää itselleni aikanaan matkakokoista suoristusrautaa, koska ajattelin että kun kerran sitä mukanani raahaan, olisi kivaa jos se veisi mahdollisimman vähän tilaa. Mutta ei sellainen pieni rauta tehnyt mitään mun hiuksille, aivan turha ostos. Sen jälkeen en ole minkäänkokoista suoristusrautaa mukana raahannut :D Islanti on kyllä aivan mieletön maa, toivottavasti pääset joskus käymään siellä!

  • Reply ananas2go 27.11.2017 at 11:27

    Käveleminen ja hostelli, jesss! Olipa kiva lukea ja houkutteleva haaste…

  • Leave a Reply