Eurooppa

Behind the scenes – Ranskan Rivieran sattumukset

10.9.2017

Reissussa sattuu ja tapahtuu. Ei välttämättä suuria, maailmaamullistavia kommelluksia, mutta pieniä juttuja silti. Sellaisia pieniä, jotka siinä hetkessä ehkä harmittavat tai ärsyttävät, mutta kotiin päästyä huvittavat. Ja ovat mainioita tarinoita kerrottavaksi myös muille.

Yritän silloin tällöin kertoa blogini puolella myös näitä arkipäivän sattumuksia. Juttuja, jotka eivät yksistään aina ole oman postauksen arvoisia, tai tule mainituksi jutunkerronnan lomassa. Mutta niitä asioita, jotka rouhentavat sitä kiiltokuvaa, joka postauksissa monesti reissaamisesta ja matkabloggauksesta korostuu.

Viitenä päivänä Ranskan Rivieralla sattui ja tapahtui. Tässä viisi tarinaa kulissien takaa:

Vessan torakkavartija

Mitä blogin puolelle normaalisti päätyisi: Hehkutusta lämpimästä säästä ja maininta siitä, että Suomessa päälle laitettu vaatekerta oli Nizzaan saavuttaessa aivan liikaa.

Mitä oikeasti tapahtui: Saavun hostellilleni kymmenen maissa aamulla. Huonetta ei ole siihen hätään valmiina, kuten ounastelinkin. Mutta saan sentään jättää matkatavarani hostellille ja lähteä tutkimaan kaupunkia. Aamupäivällä Nizzan lämpötila huitelee jo reilussa 25 asteessa ja aurinko paistaa siniseltä taivaalta, joten Suomen öistä bussimatkaa varten puettu vaatekerta alkaa tuntua turhan lämpimältä.

Sattuneista syistä tapahtuneesta episodista ei ole yhtään kuvaa. Mutta tässä kuva aurinkoisesta Nizzasta, näillä keleillä kevyempi vaatetus oli suotavaa!

Suuntaan hostellin yleiseen vessaan keventämään vaatetusta. Sukkahousut hiiteen, hameen vaihto shortseihin ja paita lyhythihaiseen versioon. Pienessä kopissa on haastava penkoa repusta sopivampaa vaatetusta, saati yrittää vaihtaa sitä. Varsinkin kun vessan ovenpielessä olevasta lattianraosta ilmestyy torakka, joka alkaa partioida edestakaisin pöntön ja oven väliin jäävällä pienellä lattiakaistaleella. Sillä jolla juuri seison.

En ole maailman ötökkäkammoisin, mutta torakat ovat oikeasti ällöjä. Hillitsen itseäni sen verran, etten säntää puolipukeissa vessasta ulos. Mutta en silti halua pönöttää torakan reitillä. Hyppään vessanpöntön kannen päälle seisomaan ja jatkamaan vaatteidenvaihtoa. Pää hakkaa välillä kattoon, mutta se tuntuu silti viehättävämmältä kuin vessan kutsumaton vieras. Saan pitkän ja hankalan taistelun jälkeen vaatteet vaihdettua erittäin epäergonomisesta asennosta huolimatta ja jätän torakan vessaan partioimaan keskenään.

Angsti ranskan kieltä kohtaan

Mitä blogin puolelle normaalisti päätyisi: Hehkutusta siitä, kuinka oma vähäinen kielitaito palaa muistin sopukoista pitkän paussin jälkeen, paikalliset ovat ystävällisiä ja pienistä puutteista huolimatta kommunikointi sujuu vaivattomasti.

Mitä oikeasti tapahtui: En osaa ranskaa. En ole koskaan opetellut ranskaa tai pitänyt kielestä. Sanavarastoni kattaa noin viisi todella huonosti lausuttua ranskan sanaa. Varmasti tämä alleviivaa hyvin sen pointin, että en todellakaan osaa.

Nizzassa ranskaa on kaikkialla. Mainoksissa, puheessa, ruokalistoissa. Kaikkialla. Kun on vasta saapunut paikalle lennolla joka on lähtenyt 6.40 aamulla Suomesta, ja jota on edeltänyt pari hassua tuntia unta kotona ja bussissa, ei ole parhaimmillaan. Eikä niin seikkailunhaluinen, että yrittäisi lähteä taistelemaan kielihirviötä vastaan ruokaa etsiessään. Varsinkin kun on juuri kiivennyt karkuun torakkaa. Silloin ei halua ottaa riskiä, että lautaselle päätyy vaikka etanaa.

Myönnän, että valitsin kaikkein helpoimman vaihtoehdon. Hostellin kulmilta löytyi KFC. Ruokalistalla ei takuulla ole etanoita, ja ruuat ymmärtää kuvien avulla, jos ei muuta. Kaikkein parasta oli kuitenkin se, että tilauksen saa tehdä automaatilla, ei henkilökunnalle! Merci. Tosin kielimuuriksi meinaa osoittautua henkilökunnan huutamat tilausnumerot  ranskaksi, mutta omaa lappua heiluttelemaan, niin ruuan saa aikanaan naaman eteen. Ei yleellistä, mutta ah niin helppoa.

Gelatolla herkuttelua auringossa

Kiiltokuvamaisemat Nizzan rannalta

Mitä blogin puolelle normaalisti päätyisi: Kuva gelatopikarista, taustalla turkoosi Välimeri. Hehkutusta siitä, kuinka herkulliselta annos maistuikaan, ja kuinka maisemat tekivät hetkestä täydellisen.

Mitä oikeasti tapahtui: Suomessa harvoin tarkenee nauttia jäätelöherkuista, ainakaan ulkona. Tai ainakaan ilman toppatakkia. Nizzassa oli onneksi toisin. Siitä pitikin ottaa kaikki ilo irti. Rantabulevardin kupeessa myytiin gelatoa, ja toki sitä piti ostaa. Että saisi nauttia lomasta ja auringosta ja siitä että elämä on ihanaa.

Suuntaan onnesta soikeana rannan kupeesta löytyvälle penkille istumaan ja nauttimaan gelatosta ja elämästä. Tai ainakin yrittämään. Ehkä huomioni herpaantuu hetkeksi pois herkuttelusta, sillä hurjan nopeasti sulanut gelato on pieninä valuneina läntteinä upouusilla shortseillani. Onneksi shortsit sentään ovat mustat. Loppu gelato tulee lapattua ääntä kohti ennätysnopeasti.

Kaupassa käymisen hankaluutta Monacossa

Mitä blogin puolelle normaalisti päätyisi: Hehkutusta Monacon kauneudesta, upeista huvipursista, kalliista ruuista ja juomista ja pari kuvaa Ferrareista. Siitä kuinka ihanaa on syytää rahaa taivaan tuuliin, ihan vain koska niin Monacossa kuuluu tehdä.

Monacon kiiltokuvamaisemat

Mitä oikeasti tapahtui: Lähden Monacoon tuttuun tapaan pihistelybudjetilla. Miksi maksaa liikaa, kun vähemmälläkin pärjää? Nautin lounaaksi 3,5 euron pizza slicen, jälkkäriksi 2,5 euron gelaton. Kyllä, Monacossa! Paluumatkalle Nizzaan haluan ostaa vielä vähän evästä, joten suuntaan ruokakauppaan.

Kaupassa on yllättävän normaalia. Jopa hieman liian normaalia, ollakseen monacolainen ruokakauppa. Ihmiset ovat tavallisen oloisia ja kantavat itse ostoskorinsa. Hinnatkin ovat maltillisia. Teen ostokseni ja suuntaan kaupasta ulos. Tai yritän. Kunnes tajusin, ettei ovi avaudu ja kassa huutaa takaani jotain ranskaksi. Huomaan yrittäväni ulos ovesta, josta tullaan sisään. Uusi yritys pari metriä oikealle. Seuraava ovikaan ei aukea. Kolmas kerta onneksi toden sanoo – taas pari metriä oikealle ja pääsen vihdoin ulos varsin pienestä kaupasta. Ja mitä ostin evääksi huikeasta Monacosta? Pussillisen Smurffi-karkkeja…

Kuka nyt ei ostaisi Monacosta pussillista Smurffi-karkkeja!

Vessa kidnappaa äidin ja lapsen

Mitä blogin puolelle normaalisti päätyisi: Hehkutusta siitä, kuinka onkaan hyvä ihminen. Hädän hetkellä tarjoaa auttavaa kättään ja sen jälkeen muka vaatimattomana paistattelee kunniassa, kun some ylistää arkipäivän tekoa suureksi sankaruudeksi.

Ezen kiiltokuvamaisemat

Mitä oikeasti tapahtui: Olin käymässä pienessä Ezen kylässä. Olin seikkaillut kylää ristiin rastiin ja lähtemässä takaisin Nizzaa kohden. Matkaa olisi vielä taitettavana yhden bussi- ja yhden junamatkan verran. Joten suunnaksi vessa, ettei hätä iske väärään aikaan!

Ezen vanhankaupungin laitamilta löytyy pari vessakoppia. Toimivat 50 sentin kolikolla ja hämmentävällä automatiikalla. Edelläni jonossa on äiti ja lapsi. Toinen vessan kopeista tuntuu olevan rikki, toinen taas varattu. He eivät oikein tiedä miten homma toimii, joten yritän selittää monimutkaiselta tuntuvia ohjeita heille. Pian homma alkaakin kirkastua. Enää yksi mutka matkassa, heillä on vain 2 euron kolikko ja lapsella kova hätä.

Kaivan kuvettani, löydän yhden 50-senttisen ja euron. Ne riittävät naiselle kahden euron rikkomisesta. Edellinen vessankäyttäjä poistuu toiletista ja kaksikko säntää kiitollisena sisään. Jään jonoon seisomaan, taakseni ilmestyy pari muuta vessaan mielijää. Odottelemme hiljaisuuden vallitessa, kunnes yhtäkkiä vessasta kuuluu jyskettä, huutoa ja kolinaa. Äiti ja lapsi eivät pääse vessasta pois!

Yritämme järjestää apua paikalle. Viiden minuutin jälkeen nainen saa onneksi oven omin voimin auki. Siinä tuoksinnassa tulen siihen tulokseen, ettei hätäni ollutkaan vielä niin suuri, että ottaisin itsekin riskin vessaan juuttumisesta.

Näin kauniissa maisemissa kidnappaajavessa sijaitsi

Sellaista tällä kertaa. Ei siis mitään oikeasti kamalaa (varsinkin kun vessa päästi panttivankinsa nopeasti ulos), mutta jälkeenpäin ajateltuna asioita, jotka tekivät reissusta ikimuistettavan. Ja opettavat nauramaan itselleen.

Lukisitko sä enemmänkin tällaisia vaihtoehtoisia reportaaseja siitä, mitä reissuilla tapahtuu? Entä mitä hauskaa tai hämmentävää sulle on viime aikoina reissussa sattunut?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER |  BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply VEERAPIRITA / AURINKORASVAA & ALOE VEERAA 10.9.2017 at 17:43

    Hauska postaus kulissien takaa! Pystyn kyllä niin samaistumaan tohon jäätelöjuttuun – puolet ehtii valua reisille ja rinnuksille asti ennen kuin saa otettua kuvan. :’D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 10.9.2017 at 19:56

      Kiitos, kiva kuulla! Tällaisia tarinoita on kivaa kirjoitella matkavinkkien lomaan. Haha, lohduttavaa että muillakin on haasteita jäätelöiden kanssa :D

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 11.9.2017 at 17:29

    Nämä jutut minusta on aina niitä kaikista hauskimpia (ainakin jälkikäteen tai toiselle sattuneita) ja tekevät matkakokemuksesta JUST SUN kokemuksen. Olisi todella kiva lukea näitä lisää!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.9.2017 at 19:03

      Kiitos Kati! Tykkään itse sekä lukea että kirjoittaa näitä, joten mainiota kuulla, että en kirjoittele näitä turhaan. Eiköhän jatkoa seuraa, sillä aina pieniä seikkailuja mahtuu matkaan :)

  • Reply Virpi/Täynnä tie on tarinoita 11.9.2017 at 21:29

    Voi kyllä, lisää näitä matkablogeihin! Jokaisella reissulla kuitenkin aina sattuu ja tapahtuu! Oikeanlaisella kerronnalla nämä ovat loistavia juttuja niiden ”virallisten”päivitysten sekaan. :)
    Ja heh, voihan ranskankieli. Sitä ei kyllä ymmärrä muu kuin toinen ranskalainen! Ja puhuppa niille englantia! Töksäyttelevät takaisin jotain vielä epäselvemmin. :D
    Nizzaa tuli kyllä ikävä kun katseli näitä kuvia.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.9.2017 at 19:06

      Jes, kirjoittelen näitä siis aina jatkossakin, kun aihetta tulee. Tykkään paljon kirjoitella niitä virallisempiakin postauksia, mutta ne kattavat vain sen tietyn osan reissusta. Näihin mahtuu sitten se toinen puoli :) Ranska on kyllä ihan käsittämätön kieli! En osaa hahmottaa sitä minkään muun osaamani kielen kautta, ja jos jonkun sanan ymmärtää kirjoitettuna, puheessa sitä ei enää ainakaan ymmärrä :D Nizzaa tuli ikävä myös tätä kirjoittaessa.

  • Reply susannamari4 11.9.2017 at 22:08

    Hahaaa olipa hauska postaus! Ja vielä itelle tutuissa maisemissa :P sen verran pitää sanoa, että vaikka itse ranskaa puhunkin niin Nizza on kyllä erittäin turistiystävällinen siitä, että melkein kaikki puhuvat englantia. Näin ranskaa opiskelleena jopa liikaa joskus ;P ja toi Eze oli kyllä mahtava paikka mun mielestä. Ei sitä Ranskan Rivieraa turhaa hehkuteta.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.9.2017 at 19:10

      Kiitos! Tätä oli hauskaa kirjoittaa. Nizzassa selvisi kyllä englannilla paremmin kuin pelkäsin. Mutta silti siellä jäi varsin ummikko olo, mikä johtuu siitä, että ranskaa ei ymmärtänyt lainkaan. Ympärillä oli paljon asiaa, viestejä ja puhetta, mutta mikään siitä ei auennut mulle. Eze oli todella kaunis paikka, samoin koko Ranskan Riviera. Tuonne pitää kyllä palata :)

  • Reply Heidi / Fiiliksiä & hetkkä 11.9.2017 at 22:23

    Jatkoon! :) Rehelliset matka-arjen kuvaukset huumorilla on just parhaita :) Monessa kohtaa fiilis oli sama ku molemmilla Nizzan reissuilla. Halusin epätoivoisesti pitää paikasta, jonne pääsystä niin kovasti unelmoin. Kirosin ranskan kielen aika monesti, hotellini, kaupat, kaikki :D Myös ravintoon voin samaistua. Patonkeja ja juustoa taisin vetää myös aika paljon..

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.9.2017 at 19:13

      Jee, kiva kuulla! :) Pari matka-arjen kuvauspoastausta olen tätä ennen kirjottanut ja olen niiden väsäämisestä pitänyt. Sattumukset ja seikkailutkin ovat ainakin mulla aina osa matkaa. Joten miksei niitäkin kokemuksia jakaisi! Haha, ranskan kieltä tuli myös välillä kirottua pahemminkin. Mutta onneksi kaikesta yleensä selvisi. Ravinnon kanssa onneksi auttoi, kun meni kauppaan, jos ravintolan ruokalistat eivät auenneet. Tuli halvemmaksi, ja hostellin keittiössä oli hyvä mikro ;)

  • Reply Johanna Hulda / Vida de Estrada 12.9.2017 at 00:06

    Kyllä, näitä lisää kiitos! Ihanan elämänmakuisia sattumuksia, ja tekevät matkakertomuksesta aidomman ja elävämmän kuuloisen kuin pelkkä hehkutus, vaikka se olisikin ihan aiheellista! Vähän laittoi myös naurattamaan tuo torakan pakoilu, koska olisin varmaan itse toiminut samoin, heh. :D Mun pitäiskin kirjoittaa pian kotimatkasta Norjasta, sillä siinä oli sattumusta kerrakseen..

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 12.9.2017 at 19:17

      Jee, eiköhän näitä jatkossakin tule! Yleensä joka reissuun jotain pikku sattumuksia mahtuu, joten pitää yrittää ottaa tavaksi kirjoitella niistä :) Mä olen pahemman luokan hehkuttelija. Kun ihastun johonkin, teen sen yleensä täysillä ja haluan koko maailman tietävän kuinka upeisiin juttuihin olen törmännyt. Joten tämä on varmasti hyvää balanssia (vilpittömään) hehkutukseeni. Se matkakolikon toinen puoli. Haha, kiva että joku samaistuu tuohon torakkaepisodiin, ei ihan ollut sillä hetkellä suosikkujuttujani. Jälkeenpäin onneksi vain naurattaa :D Toivottavasti innostut kirjoittamaan tuosta kotimatkasta, muidenkin sattumuksia mielellään lukisin.

  • Reply Sisko 14.9.2017 at 18:17

    Ennemmin luen todellisia juttuja, kun kiiltokuva hömppää. :) onneksi ei vessa nielaissut, muuten olisi jäänyt nämäkin tarinat kertomatta!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 14.9.2017 at 21:57

      Kiva kuulla :) Näiden tarinoiden puolesta on sen verran moni liputtanut, että yritän kyllä jatkossakin näitä kirjoitella.

    Leave a Reply