Pohdinnat

Rakkaan harrastuksen kääntöpuoli – saako matkustamiseen väsyä?

15.2.2017

Viime vuosi oli mulle henkilökohtaisesti aivan huikea reissuvuosi. Reissasin enemmän kuin koskaan. Toteutin suuria haaveitani. Valloitin uuden mantereen samalla rakastuen Etelä-Amerikkaan. Koin ja näin mielettömän paljon, ja tunsin olevani valtavan etuoikeutettu. Mutta siinä samalla, kaikkia toiveita toteuttaessani, maailmaa valloittaessani ja asioita kokiessani takaraivossa alkoi välkkyä pieni jarruvalo.

Tai oikeastaan se ei alkanut vilkuttaa maailmalla, vaan aina kotiin päästessäni.

Mun työ ei ole sellainen, josta solahtaa helposti kuukausikaupaksi maailmalle. Se sallii paremminkin lyhyitä pistokeikkoja pitkin vuotta. Pitkä viikonloppu siellä, viikko-pari toisaalla. Toista monta kertaa vuoden aikana. Tavallaan se on ihanaa, sillä koskaan ei tarvitse kuluttaa liian pitkiä aikoja putkeen Suomessa ilman reissuja. Toisaalta se on taas nujertavaa.

IMG_1718

28 lomapäivää vuodessa on vähän. Se on entistä vähemmän siinä vaiheessa, kun tajuaa maapallolta löytyvän melkein parisataa itsenäistä valtiota, eikä edes aleta miettiä siihen päälle itsehallintoalueita sun muita. Joka tapauksessa mun päässäni näiden kahden lukujen suhde on hankala. Niin paljon nähtävää, niin vähän aikaa. Niin vähän, että lomallaoloajat käytetään tappiinsa.

Miksi palata kotiin jo lauantaiaamuksi, tai -illaksi? Kun toinen vaihtoehto on maksimoida hyöty ja raapia kotiovea auki vaikka vasta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Tai hyödyntää vuorotyön mahdollisuudet, palata kotimaan kamaralle vasta maanantaiaamuna ja syöksyä lähes suoraan lentokentältä töihin.

Viime vuoteni oli varmasti toistaiseksi ikimuistoisin koskaan. Mutta se oli myös jatkuvaa sisäisen kellon oikaisemisyritystä. Lentokentillä notkumista. Asioiden selvittämistä. Aikataulujen nivomista yhteen. Kotia, jonka lattia kuorruttui puoliksi tyhjennetyistä reissurepuista, likaisista vaatteista, paikoilleen ehtimättömistä matkatavaroista. Töitä. Seuraavan reissun suunnittelua. Rimpuilua kahden eri todellisuuden välissä.

IMG_1729

Eihän kukaan pakottanut mua käyttämään lomapäiviä tappiin asti. Olisihan mulla ollut vaihtoehtona palata kotiin jo aiemmin, napata kiinni unirytmistä, hurautella pyykkikoneella kasa puhtaita vaatteita odottamaan ja päästä kiinni arkeen. Mutta en mä osaa. Ehkä sitten joskus isona, mutta vielä olen sitä mieltä, että elämä on liian lyhyt siihen, että jatkuvasti tekisi järkeviä päätöksiä.

Eikä mua matkalla koskaan kaduttanut, että taas lähdin. Nautin kohteesta kuin kohteesta. Nautin uusista kulttuureista, kaupungeista ja maista. Yhtään viime vuoden reissua en kadu. Tekisin viime reissuvuoden aivan samanlaisena uudelleen.

IMG_1798

Mutta tälle vuodelle päätin painaa vähän jarrua. Ei pohjaan asti, mutta aavistuksen verran. Niin, että vauhdin hidastumisen tuntee, jos oikein keskittyy sitä tunnustelemaan. Siksi, etten ala vihata reissaamista.

Tälle vuodelle suureksi agendakseni nousi rahan säästäminen Uuden-Seelannin reissua varten. Koska en halua lähteä maapallon toiselle puolelle pihistelemään, se auttamatta säätelee tätä reissuvuottani. Eikä se haittaa.

Viime vuonna kuroin itseni kolmesti Amerikan itärannikon aikavyöhykkeen rytmiin ja siitä pois. Tänä vuonna aikaerorasitukseni tullee heittelemään maksimissaan kaksi tuntia suuntaansa. Ja se on ok. Tänäkin vuonna teen useamman pienen reissun, sille en voi mitään. Mutta asiaa varmasti auttaa se, että aikaero ei kuormita nyt niin paljoa. Jatkossa voisin taas yrittää tehdä pidempiä reissuja kerralla. Ainakin kohteisiin, joissa aikaero on huomattava.

IMG_1801

Tiedän, tämä on näitä ensimmäisen maailman ongelmia. Buhuu, reissasin liikaa ja nyt v*tuttaa. Mietin pitkään, postaanko edes tästä asiasta tai miten postauksen muotoilen. Etten kuulosta kiittämättömältä. Sillä sitä en todellakaan halua olla. En voisi arvostaa enempää sitä, kuinka helppoa suomalaisella passilla on matkustaa. Ja sitä, että mulla on siihen varaa. Tästä haluan jatkossakin pitää kiinni. Siitä, että osaan arvostaa kaikkea sitä, mitä maailmalla on mulle tarjota. Olla kiitollinen siitä. Nauttia kaikesta siitä, mitä maailmalla on annettavanaan.

Ilman, että homma alkaa maistua puulta.

Oletko sä koskaan väsynyt matkustamiseen tai sen lieveilmiöihin?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Anni | Rajatapaukset 15.2.2017 at 14:59

    Mä oon kyllä kanssa alkanut pikku hiljaa nojaamaan siihen suuntaan että aina ei pysty reissaamaan tappiin asti, koska iso väsy.
    Viime reissulta saavuin kotiin 6:30 aamulla sunnuntaina enkä ole ikinä ollu niin onnellinen että olin pyytänyt jo etukäteen myös maanantain vapaaksi.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 15.2.2017 at 21:31

      Joo, varsinkin jos loma on ollut aktiivinen (niin kuin mulla yleensä), tekisi pieni huili ennen töihin paluuta hyvää. Ehkä pitää yrittää jatkossa malttaa aikatauluttaa reissunsa niin, että edes joka toinen paluu olisi aikaisemmin kuin sunnuntai-maanantaiyönä. Tai no, olen jo epäonnistunut, koska kaksi seuraavaa reissua on aikataulutettu paluun suhteen juuri niin huonosti kuin aina ennenkin :D Tosin se on jännää, että mannertenväliseltä lennolta ei tunnu niin pahalta tulla vaikka suoraan töihin, toisin kuin parin tunnin aikaisen Euroopan sisäisen lennon jälkeen. Pidemmällä lennolla ehdin yleensä nukkua kunnolla, toisin kuin tuollaisella lyhyellä aamurykäyksellä…

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY 15.2.2017 at 15:31

    Et kuulosta kiittämättömältä, nää ajatukset kuuluu paljon reissaavan ihmisen arkeen. :) Mä oon itse asiassa huomannut yllätyksekseni sen, kuinka pitkään mä voin maiskutella edellisen reissun jälkeen Suomessa ihan tyytyväisenä ennen kuin seuraava matka taas tulee. Kolmisen kuukautta on semmoinen väli, jonka jälkeen alkaa taas jotenkin himottaa muut maisemat. Mulla onkin ollut vuodesta 2012 lähtien, että parillisina vuosina on ollut vähän isompia reissuja (vaihto 2012, Australia ja Uusi-Seelanti 2014) ja sitten parittomina vuosina on ollut ihan kiva reissata vähemmän, lähemmäs ja säästää rahaa niitä isoja reissuja varten. Viime parillisena vuotena olisi taas ollut ”aika” lähteä pidemmälle reissulle, mutta mäpäs lähdin tänne Orivedelle. Mutta on tääkin aikamoinen matka ollut. :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 15.2.2017 at 21:37

      Hyvä jos sain ajatukseni julki niin kuin yritinkin :) Mulla on se kolmisen kuukautta myös jonkinlainen rajapyykki, jonka jälkeen reissujalka alkaa vipattaa turhan armottomasti, jos pelastusta ei ole näköpiirissä. Sullahan on kiva tasapaino sun reissuilla, tuollainen tahti tekee varmasti sekä itselle että lompakolle hyvää. Mä taas oon valitettavan paljon hyvien lentotarjouksien vietävissä, ja silloin mennään sinne minne lennot vie, miettimättä sen enempää sitä missä on aiemmin sinä vuonna reissannut. Mutta ehkä tällainen ”pakon edessä” maltillisempi vuosi opettaa jotain tärkeää tulevaisuutta varten :) Haha, Oriveden seikkailu on varmasti ihan verrattavissa pidempään ulkomaanreissuun. On se suuri elämänmuutos, vaikkakin tutussa maassa.

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 15.2.2017 at 16:38

    Mun mielestä tässäkin on hyvä mennä itseä kuunnellen. Välillä jaksaa mennä enemmän ja välillä jumittaa kotiin. Toi on kyllä niin totta että reissussa ei koskaan huomaa väsymystä, vaan vasta kotona arjen alkaessa. Mulla on vuosia ollut sellainen matkarytmi, että 2-4 noin 4-5 päivän reissua ja yksi pidempi matka noin1-2 viikkoa ( joskus enemmän) vuodessa ja tämän lisäksi kotimaan reissuja inspiraation mukaan. Mulle sopii tällainen ei liian tiivis tahti. Ja etenkin nyt olen huomannut että mielelläni tulen reissusta silleen että ennen töihin paluuta jää se yksi päivä. Onkohan tämä vanhuuden merkkejä?

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 15.2.2017 at 21:41

      Kyllä, itseään pitää muistaa kuunnella. Joskus se vain on hankalaa, kun koko maailma on avoin ja vielä hulppeita lentotarjouksia melkein tulvii ovista ja ikkunoista. Reissussakin varmasti huomaa väsymyksen, jos on tarpeeksi kauan matkalla. Mä tosin en ole ollut kuin maksimissaan 2,5 viikkoa kerralla. Sellaisen ajan vielä jaksaakin paahtaa seikkailusta toiseen. Mutta kuukausi tai parikin samalla tahdilla olisi jo turhan maanista. Silloin väsy iskisi varmasti jo reissun päällä. Vanhuuden merkkejä varmasti. Nuorempana sitä vaan jaksoi ihan eri tavalla. Ei haitannut jos nukkui pari tuntia yössä ja viipotti minkä ehdi. Miksi oi miksi pitää vanheta :D

  • Reply Maarit Johanna 16.2.2017 at 16:35

    Niiiin samoilla linjoilla! Aloitin vasta ite työt isossa organisaatiossa ja jo alkuun kerrottiin että tehdään mieluummin ylitöitä kuin otetaan vapaata. Alkoi jo valmiiksi ahdistamaan lomattomuus. Viisi viikkoa vuodessa (omalla kohdalla tämä on todellisuus vasta ensi vuonna!) On ihan todella vähän! Ite tekisin mielellään ylitöitä jos vain saisi pidettyä vähän vapaitakin joskus. Mie oon kans semmonen, että meen suoraan kentältä töihin. Täällä Rollossa asuessa on vähän pakkokin jos on vain viikonloppureissulla ja tulee vasta maanantain aamukoneella Lappiin. Sitte kärsii koko viikon jetlagista ja nukkumattomuudesta! Kesälomia ootellessa :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 10:08

      Huh, muakin alkoi ahdistaa sun puolesta :D Mua on alkanut viime aikoina ottamaan paljon päähän nykyinen työelämä ja se, mihin suuntaan se tuntuu olevan menossa. Töille pitäisi koko ajan omistautua enemmän, niin määrällisesti kuin useampina päivinä viikossa. Väkeä vähennetään, työmäärä lisääntyy ja ihmisiä kuormitetaan surutta – koska mikäs olisi tärkeämpää kuin työ. Siksikin yritän matkustaa nykyään niin paljon, vastaiskuksi tuolle kaikelle. Tampereella asuessa on vielä onneksi aika paljon valinnanvaraa siihen, tuleeko kotiin reissulta lauantaipäivällä vai sunnuntaiyönä. Sitä kun osaisi vielä hyödyntää :D

  • Reply Sunna 16.2.2017 at 16:58

    Totta kai kaikkeen väsyy! Voin vaan kuvitella, millaista se on vuorotyössä, kun on oikeasti vain tietty määrä päiviä käytössä. Opiskelijana aikaa on, rahaa ei, ja hommat painaa jatkuvasti vähän niskaan: pitäisi opiskella, pitäisi tehdä enemmän töitä, eikä ikinä pääse kunnolla rentoutumaan.

    Olen tosi iloinen, että julkaisit tämän postauksen! Sinulla oli kaiken lisäksi todella toimivat perustelut: väsymys, koko ajan vauhdissa oleminen, kaaos arkielämässä, eri elämien kontrastit. Musta tuntuu nyt välillä täällä pitkässä reisussa, ettei mulla ole varsinaisesti yhtään syytä reissuta, enkä jaksa kuuden viikon jälkeen enää suorittaa joka päivä. Mutta jos taas makaa vaan riippumatossa, niin tuntuu, että tuhlaan vaan omaa aikaa, rahaa ja luonnonvaroja.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 10:18

      Työelämässä ololla on puolensa ja puolensa. Rahaa tulee ja reissubudjetti on pitkälti turvattu. Mutta yritä siitä sitten noin vain lähteä pariksi kuukaudeksi kiertämään maailmaa. Vähän on nihkeää, ainakin tällä alalla. Mitenhän sitä onnistuisi löytämään elämään balanssin siinä, että olisi sekä rahaa että mahdollisuuksia silti lähteä tutkimaan maailmaa aina silloin kuin haluaa, ja niin pitkäksi aikaa kuin kiinnostaa :D

      Kiva kuulla, että tästä postauksesta on ollut iloa tai että se on herättänyt ajatuksia. Ja on ollut mielenkiintoista huomata, kuinka monilla on samoja fiiliksiä. Niistä ei usein vain puhuta ja ymmärrän hyvin, tuonhan itsekin mieluummin esiin reissujen mukavia aspekteja. Tosin kyllä olen aina myös yrittänyt jakaa fiiliksiäni sieltä ei-niin-hohdokkaalta puoleltakin. Koska se on osa reissurealismia. Ehkä se, ettei sun tarvitse suorittaa reissaamista on vain hyväksi. Sitten kun ajatukseen tottuu. Toki se on itsellekin hassu ajatus tavallaan, lähteä kauas chillaamaan. Mutta sitten kun sitä ajattelee enemmän, se alkaa tuntua loogiselta. Koska ei kotioloissakaan kuuluisi painaa hullulla tahdilla 24/7.

  • Reply Katja/jumalainenseikkailu 16.2.2017 at 17:25

    Nyt, kun olen itse alkanut kirjoittaa blogia ja lukea sen myötä enemmän myös muiden matkablogeja, olen ihmetellyt useasti, kuinka joku jaksaa/pystyy/ on rahaa tehdä vaikka 10 reissua vuodessa. Mielestäni se on ihan älytön määrä. No, omaan mielipiteeseeni vaikuttaa monikin seikka. Ensinnäkin en ole maabongari, vaan minulla on tietyt paikat, jotka haluan ehdottomasti nähdä, joten kiire ei ole ihan valtava. Uskon, että ehdin ne elämäni aikana nähdä. Toisekseen vietän mieluummin pitemmän aikaa jossain kohteessa, kuin vain pidennetyn viikonlopun. Kolmanneksi, lentäminen tekee aikamoista tuhoa maailmalle. Neljänneksi, koska olen hyvinkin herkkä ihminen, tarvitsen oman kodin rauhaa ja hiljaisuutta kokemusten sulatteluun. Minun on pakko pitää huolta lepohetkistä, unesta ja hiljaisuudesta – en siis voisi kuvitellakaan lähteväni lentokentältä töihin :) Elämässä pitää olla tasapaino maailmalla olon ja kotona olon välillä, riittävästi molempia. Tästä syystän vietän talvilomankin kotona. Viikko tuntuu liian lyhyeltä ajalta lähteä reissuun ja toisaalta olen toivottavasti tänä vuonna taas 2 kk maailmalla, joten nyt on hyvä aika olla kotona sitä odotellessa.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 10:27

      Itse tein viime vuonna yhdeksän reissua, mikä oli aika älytön määrä. Jaksamistahan se vaatii. Rahaa taas tulee sillä, että olen oppinut automaattisesti säätämään. Harkitsen kaikki ostokseni, ja ostan vain pakollista. Sen lisäksi säännölliset palkkatulot auttavat asiaa. Lyhyehköt reissut sopivat helpoiten tämänhetkiseen (työ)elämääni, joten niillä olen mennyt. Maabongari en ole minäkään, ainakaan varsinaisesti. Toki haluan käydä aina välillä myös uusissa maissa, mutta jokaisen reissuni ei pidä aina suuntautua uuteen maahan, tai edes kaupunkiin. Viime vuonna kävin useamman kerran samoissa maissa.

      Mutta mä olen sellainen, että innostun älyttömästi kaikesta uudesta ja kiehtovasta, mitä maailmalla on tarjota. Ja mitä enemmän matkustan, sitä enemmän uutta ja innostavaa löydän. Ja sitä paremmin taas muistan sen, kuinka paljon aikaa kaiken sen näkeminen vaatisi. Siksi joskus tunnun reissaavani enemmän on enemmän -hengessä. Tosin siitäkin yritän hieman oppia pois. Viikko on toki lyhyt aika reissussa, ja mielelläni olisin pidempään. Mutta koska kaksi kuukautta kerralla ei ole mulle tällä hetkellä realistista, otan mieluummin sen viikon kuin en mitään. Se on hieman harmi, ettei oma elämä aina kohtaa niitä ideaaleja, joiden mukaan haluaisi matkustaa.

  • Reply Sara | Sara*s Fab Life 17.2.2017 at 07:01

    Mä oon joskus miettinyt juuri tuota tapaa että ”kentältä suoraan töihin” koska, no miksi nyt ei ottaisi kaikkea hyötyä irti? seuraavana päivänä ja viikkoina välillä mietin, että mikä virka on pitää lomia, jos olen loman jälkeen ihan yhtä väsynyt kun lähtiessä ihan vaan aikaerojen ja mahdollisimman myöhästen paluiden takia. Tulevan reissun kannalta isäni oli fiksu kun otti mulle paluulennot lauantai aamuksi (isäni siis asuu malesiassa ja siksi maksaa lentoni sinne) että saan sitten lauantain ja sunnuntain levätä ennen töihin paluuta.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 20:05

      Ihan samoilla linjoilla ollaan. Lomasta haluaisi saada maksimaalisen ilon irti olemalla reissussa niin kauan kuin mahdollista. Koska vaikka noin viikon lomassa yksikin lisäpäivä mahdollistaa taas paljon enemmän. Mutta sitten ainakin muutama seuraava päivä menee väsymyksen kourissa. Eikä loman jälkeen ole rentoutunut ja levännyt olo… Kuulostaa oikein fiksulta että oot jo lauantaiaamuna takaisin Suomessa. Noinkin kaukaa palaamiseen vaikuttaa aikaeron lisäksi myös pitkät lentomatkat.

  • Reply Hanna / Ranskatar reissaa 17.2.2017 at 09:49

    Näin opiskelijana reissaaminen on kyllä vielä ollut helppoa, kun kaksikin viikkoa voi helposti olla koulusta pois ja vaihtojen ja harjoittelun myötä pääsee ihan luvan kanssa pidemmäksi aikaa ulkomaille. Ainut ongelma on vaan se matkabudjetin kasaan repiminen. Itse kävin puolentoista vuoden ajan töissä opiskelujen ohella ja silloin ei sitten tosiaan vapaata saanutkaan kuin pariin ihan lyhyeen viikonloppureissuun, kerrankin kun olisi ollut rahaa matkustaa.

    Kuukauden loma on kyllä aika todella lyhyt, ja tosiaan välillä olisi kiva myös ihan vaan hengähtää kotona. Itse suosin pidempiä matkoja, joissa käydään samalla vaivalla useammassa kohteessa ja ollaan vähän pidempään reissun päällä. Ihan juuri siksi, että mieluummin kunnon reissuja vähän harvemmin kuin lyhyitä pyrähdyksiä jatkuvasti. Mutta saa nähdä, miten kauan kyseistä taktiikkaa voi enää soveltaa, kun itsekin täytyisi tästä pikkuhiljaa siirtyä työelämään :)

    Ehdottomasti oon samaa mieltä myös, että reissaamiseen voi väsyä! Maailmanympärimatkalla varsinkin Uudessa-Seelannissa oli ihan mieletön reissuväsy päällä ja näin jälkikäteen harmittaa, ettei pystynyt ihan täysillä nauttimaan upeista maisemista. Espanjassakaan en jaksanut enää joka viikonloppu sinkoilla kaupunkilomille niin kuin Ranskassa asuessa, vaan viikonloppuna oli kivempi vain rentoutua, kun viikot menivät tiiviisti töiden parissa. Mutta kyllä se matkakuume sieltä ainaa palaa, kunhan vaan pitää pientä taukoa välillä :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 20:15

      Mua harmittaa, että mun korkeakouluopiskelut ovat sijoittuneet aikaan, kun olen jo ollut vahvasti kiinni työelämässä, enkä ole saanut nauttia niiden mahdollistamista asioista. Erityisesti tuo vaihtoon tai harjoitteluun lähtemisen missaaminen mua harmittaa! No, edelleen olen kirjoilla yliopistossa mun maisteriopintojen takia, joten eihän sitä vielä olisi myöhäistä repäistä ja lähteä ulkomaille opintojen takia…

      Mä olen välillä yrittänyt kompensoida tuota vähää lomaa ja ankaraa reissailua sillä, että jos viikonlopuksi ei ole mitään ihmeellistä suunnitteilla, en sitten sitä millään täytäkään vaan olen ihan rehellisesti kotona. Luen kirjoja, käyn lenkillä, rentoudun ja olen. Lataan henkisiä ja fyysisiä akkuja. Nuo hetket tulevat kyllä tarpeeseen, mutta myös onneksi auttavat! Joten pidän kiinni siitä, että niitä myös mahdutan arkeeni aina kun mahdollista. Lisäksi tällä tavalla säästyy myös reissurahaa, kun ei tule lähdettyä minnekään :D

      Todella harmi, että maailmanympärimatkan reissuväsymys osui juuri Uuteen-Seelantiin. Se kun on sen verran kaukana, ettei sinne tuosta noin vaan lähde ottamaan vahinkoa takaisin. Uskon myös tuon, ettei joka viikonloppu tehnyt mieli seikkailla ympäriinsä Espanjassa. Kuten juuri tuossa totesin, niin viikonloppuisin on toisinaan ihana vain rauhoittua :) Onneksi mulla ei matkakuume ole minnekään kadonnut, ehkä pientä harkintaa on vain tullut siihen, ettei jokaisen tilaisuuden, pitkän viikonlopun ja muun tullen säntää maailmalle!

  • Reply Nomadi 17.2.2017 at 11:56

    Mulla on vähän päinvastainen meininki yleensä, tyyliin olen vuoden-pari töissä ja sitten otetaan pitempi irtiotto (useasti pari kuukautta, viimeksi tosin meni 8 kk reissussa). Siinäkin väsyy toki ja pitemmällä reissulla on hyvä välillä himmailla paikoillaan jonkin aikaa. Viime reissulla meillä oli house sitting-keikka Melbournessa Australiassa ja vitsi että oli ihanaa maata viikko sohvalla katsomassa telkkaria eikä käydä yhtään missään eikä tehdä yhtään mitään! Sellaset breikit on tarpeen pitkän linjan reissussa. Työelämässä ollessani teen yleensä muutaman reissun vuodessa, mutta pikemminkin Europan kohteita, missä ei ainakaan tarvitse palautua aikaeroista eikä ole hurjan pitkiä lentoja.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 17.2.2017 at 20:18

      Kuulostaa ihanalta tuo house sitting -keikka. Breikit paahtamisesta ympäriinsä piristävät kyllä sekä arkea että myös reissua. Mulla on vielä pidemmät reissut tekemättä, mutta onneksi järkikin jo sanoo, että niitä ei voi suorittaa samalla tehokkuudella kuin viikon reissuja. Se on sitten toki eri asia, miten sitä muistaa järkeään kuunnella.

  • Reply Ella - Matkalla kaiken aikaa 19.2.2017 at 08:09

    Kuulostaa tutulta. Reissasin työni takia todella paljon monta vuotta, ja tuntui, että elämä oli jatkuvaa lähtemistä ja palaamista. Siihen päälle vielä vapaa-ajan matkat, koska halusin kuitenkin käyttää kaiken loman ”omiin reissuihin”. Koin myös todella ahdistavaksi sen kaiken lentämisen ja oman matkailuni ekologiset vaikutukset. Sitten repäistiin, jätettiin työpaikat ja lähdettiin maailmanympärimatkalla. Hitaasti matkustaminen on ehdottomasti mun juttu ja on ihanaa, kun on aikaa. Voi oikeasti keskittyä kohteeseen kunnolla. Toki pitkälläkin reissullakin tulee välillä väsy, mutta sitten pitää vaan rauhoittua jossain symppiksessä majapaikassa, esimerkki Kiinasta: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-kaiken-aikaa/kun-reissuvasymys-iskee

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 19.2.2017 at 15:53

      Hienoa kuulla, että moni on tähän postaukseen samastunut. Uskon, että varsinkin työkseen reissaaminen kuluttaa paljon, kun siihen päälle haluaa vielä tehdä omat reissunsa. Itsekin kyllä aina välillä mietin sitä, miten matkustaminen kuormittaa luontoa. Kotona sentään yritän kompensoida sitä arjen valinnoissa. Olisi ihana joskus kokeilla tuollaista pitkää reissua ja hitaasti matkustamista. Se tuntuu olevan jo pieni trendi näinä päivinä. Varmasti tietynlainen vastaisku aina vain raadollisemmaksi ja vaativammaksi menevälle työelämälle. Kiitos linkkauksesta, pitää käydä lukemassa sun mietteitä asiasta!

    Leave a Reply