Pohdinnat

Näin minusta tuli yksinmatkaaja – kokemuksia ja vinkkejä

5.2.2017

Blogeissa on taas viime aikoina ollut juttua yksinmatkailusta. Olen parin viime vuoden aikana alkanut itsekin reissata aika paljon yksin, mutta en ole jostain syystä koskaan siitä tainnut kunnolla postailla. Joten nyt, kun viimeisin omin päin tehty reissu on vasta jäänyt taakse, ajattelin jakaa ajatuksiani aiheesta.

Yksinmatkaajaksi ei tarvitse syntyä

Mä en ole todellakaan mikään synnynnäinen yksinmatkustaja. En edes passi toisessa kädessä ja matkalaukku toisessa syntynyt reissaaja. Aloin matkustella kunnolla vasta vajaa seitsemän vuotta sitten, sitä ennen erilaiset pelot ja muut typerät asiat olivat haitanneet jopa mun perusarkea.

Jos muutama vuosi takaperin mulle olisi sanottu, että reissaan ilman pakokauhun jatkuvasti kalvavaa tunnetta yksin maailmalla, olisin varmasti nauranut väitteelle hervottomasti. Mutta tässä sitä silti ollaan, monta yksin tehtyä reissua, onnistumisen tunnetta ja huikeaa muistoa myöhemmin!

bratislava

Bratislava

brno

Brno

Pienin askelin yksin maailmalle

Ihmisiä on monenlaisia. Jotkut ovat heti suuntaamassa reippaasti maailmalle, vaikka ilman matkaseuraa, kun tilaisuus vain koittaa. Ja sitten on niitä jotka empivät. Empijästäkin voi tulla reipas yksinmatkaaja, mutta sille pitää antaa aikaa. Ainakin omassa tapauksessa piti.

Toki joillekin voi toimia kunnon shokkihoito, mutta itselleni sopi se, että ensin totuttelin koko matkustamisen konseptiin ylipäätään. Miten lentokentät toimivat, millaisia erilaiset ulkomaiset kaupungit ovat. Onko ulkomailla vaarallista, eksyykö siellä heti. Ovatko ihmiset oikeasti sielläkin normaaleja. Miten liikun ulkomailla maasta tai kaupungista toiseen.

Kun olin tarpeeksi matkustanut seurassa ja huomannut, miten reissaavan maailma pyörii, oli helppoa pikku hiljaa elätellä ajatusta siitä, että tekisi joskus sen kaiken yksin. Sillä tiesi selviytyneensä siitä kaikesta ennenkin.

kuala lumpur

Malesia

new york

New York

Lähde rohkeasti yksin – sitten kun siltä tuntuu!

Ensimmäisen kunnon reissuni yksin ulkomaille tein silti omalla mittapuullani vähän extremesti. Lähdin 1,5 viikoksi Aasiaan, Singaporeen ja Malesiaan, mantereelle jonne en ollut aiemmin astunut jalallanikaan. Totta kai ajatus jännitti, mutta hyvällä tavalla. Sellaisella ”Mä pystyn tähän” -tavalla.

Ja niin mä pystyinkin! Toki olisin voinut aloittaa yksinmatkustelun helpommallakin tavalla, mutta tuossa vaiheessa reissukokemuksia ylipäätään alkoi olla takana sen verran paljon, että kaipasin siihen myös vähän haasteen tuntua.

Hyvä etukäteisvalmistelu tuo varmuutta

En kumminkaan lähtenyt Aasiaan kuin soitellen sotaan. Vietin hyvät tovit tehden etukäteisvalmisteluja ja tankkasin tietoja. Selvitin millaiset kohteet olivat kyseessä, miten niissä pärjää yksin matkustavana naisena. Miten kaupungit kannattaa ottaa haltuun, missä kannattaa majoittua.

Tein sitä pohjatyötä, jonka tunteminen antoi mulle varmuutta saapua kohteeseen yksin. Ilman turvaverkkoa. Vaikka paikalliset ovatkin yleensä avuliaita ja ystävällisiä, itseäni auttoi se, että etukäteen tiesin kohteista paljon. Se lievitti omaa epävarmuuttani pärjäämisen suhteen.

tallinna

Tallinna

tukholma

Tukholma

Tästä olen pitänyt kiinni myös jokaisella itsekseni tekemällä reissulla siitä lähtien. Kohteesta riippuen toki. Joskus saatan lähteä pienemmällä kohdetrivialla matkaan, varsinkin Euroopassa, mutta tietyt jutut selvitän aina etukäteen. En yleensä raaski tuhlailla taksiin, vaan selvitän, miten julkisilla pääsee liikkumaan lentokentältä majapaikkaan.

Toki asian voisi selvittää vasta paikan päälläkin, mutta yleensä lentomatkan jälkeen on jo sen verran nuutunut ja nälkäinen, että on ihanaa, kun saa vaan etsiytyä lippuautomaatille, ostaa lippu ja hypätä julkiseen, joka vie määränpäähän.

Panosta majapaikan sijaintiin

Majapaikan sijaintiin panostan myös etukäteen. Joskus lennot saapuvat kohteeseen hyvin myöhään, tai paluulennolle pitää suunnata aamuyön tunteina. Silloin on mukavaa, jos oma majapaikka on lähellä hyviä kulkuyhteyksiä. Tutustun siis etukäteen kaupungin julkiseen liikenteeseen ja siihen, miten pääsen lentokentältä (tai juna- tai bussiasemalta, jos saavun kaupunkiin niillä) majapaikkaani.

singapore

Singapore

wien

Wien

Käytä offline-karttaa ja löydä aina perille

Yksi asia, joka on suuresti helpottanut omaa reissaamistani, on hyvä offline-kartta. Sen avulla tiedän aina, missä menen ja esimerkiksi minne suuntaan lähden, kun saavun kaupunkiin. Suuri suositukseni lähtee maps.me-nimiselle appsille, jonka saa ladattua ainakin iPhonelle ja Android-laitteille.

Tärkeintä on muistaa ladata kaupungin/alueen kartta nettiyhteyttä käyttäen, mutta sen jälkeen kartta toimii offline-tilassa. Siihen pystyy kätevästi merkitsemään majapaikkansa, haluamansa nähtävyydet, ruokapaikat ja muut tärkeät ja siinä näkyy hyvin mm. julkisen liikenteen pysäkit, ruokapaikat ja muut oleelliset paikat.

Ole armollinen itsellesi

Ehkä kumminkin tärkein neuvo ja huomio, jonka yksinmatkustamisesta olen tehnyt on se, että itselleen pitää olla armollinen. Vaikka olisi matkustellut paljonkin ennen ensimmäistä omin päin tehtyä reissua, voi yksin maailmalla olo tuntua erilaiselta ja jännittävältä. Kannattaa siis makustella hommaa ensin ihan rauhassa, tutustua vaikka majapaikan lähialueisiin kävellen ja siitä sitten pikku hiljaa laajentaa menoa, kun kaupunki ja sen meno alkaa käydä tutuksi.

Itseltä ei tarvitse vaatia hurjaa venymistä eikä edes samanlaisia seikkailuja kuin kaverin kanssa. Jos homma alkaa ahdistaa, niin on ihan ok viettää vaikka koko päivä majapaikassa peiton alla ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan. Kulttuurishokki voi iskeä paikassa kuin paikassa.

madrid street art

Madrid

Matkan varrelta löytyy seuraa

Vaikka reissun päälle lähtisikin yksin, se ei tarkoita sitä, että koko matkaa tulisi viettää omassa seurassa. Kohteesta voi etukäteen yrittää löytää samanhenkisiä reissaajia vaikka FB:n eri ryhmien kautta ja yrittää järjestää pienet päivätreffit. Myös suomalaisia bloggaajia löytyy ympäri maailman.

Yksi hyvä keino tavata muita reissaajia ovat hostellit. Jos hostellielämä sinänsä ei kiinnosta, niistäkin löytyy monesta yksityisiä huoneita omalla kylpyhuoneella, mutta niiden yhteistilat tarjoavat mainion tilaisuuden jutella, vaihtaa kokemuksia tai vaikka löytää seuraa päivän seikkailuihin.

Mulla olisi yksin matkustamisesta vielä vaikka mitä sanottavaa, mutta tästä postauksesta uhkaa jo nyt tulla pitkä kuin nälkävuosi. Mielelläni olisin kirjoitellut vielä yksinmatkailun hyvistä ja huonoista puolista, mutta niille voisin vaikka omistaa oman postauksensa.

Toivottavasti tämä postaus herätti jossain yksinmatkailua harkinneessa innon lähteä matkaan! Uskon, että jokainen pystyy siihen, vaikka ei heti itseään yksinäiseksi seikkailijaksi uskoisikaan. Toiset vain tarvitsevat siihen enemmän totuttelua!

Oletko sä matkustellut yksin? Mitkä on sun hyväksi havaitsemiasi keinoja maailmalla yksin pärjäämiseen? Tai jos et vielä ole, niin auttoiko tämä postaus yhtään vahvistamaan tunnetta, että ehkäpä joskus?

Postauksen kuvat ovat paikoista, joissa olen reissannut yksin.

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

22 Comments

  • Reply ananas2go 5.2.2017 at 18:59

    Tekee mieli itsekin tarttua aiheeseen ja antaa näppiksen mennä raplati-raplati hyvän aikaa. Tunnustan kyllä olevani soolosielu.

    Ennen mobiiliapseja tapasin huolehtia siitä, että tutkailin karttaa syrjässä enkä näyttänyt turistilta – ts. annoin vaikutelman kuin tietäisin, minne menossa, vaikka välillä varmistusta tarvitsinkin. Purkautumistienä minulle luontevasti muistikirja, kirjoittaminen kun muutenkin on paras tapa ilmaista ajatuksiani.

    Hyvää pohdintaa sinulla. Koetan muistaa linkata tämän juttuuni.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 5.2.2017 at 20:36

      Anna mennä, yksinmatkustamisesta ei varmastikaan voi kirjoittaa liikaa. Varsinkin kun jokainen kokee asian niin eri tavalla :)

      Kännyköissä on se hyvä puoli, että puoli ihmiskuntaa kulkee ruutu naamassa kaupungilla muutenkin, niin karttaa puhelimesta tuijottelevana yksilönä ei niin leimaudu turistiksi kaikkien muiden joukoissa. Toista se tosiaan oli paperikarttojen kulta-aikana, kun homma piti yrittää hoitaa salamyhkäisesti.

      Kiva kuulla, että tämä pohdinta on ollut mieleen!

  • Reply Anni | Rajatapaukset 5.2.2017 at 20:28

    Maps.me on kyllä ihan huippu, siitä on tullu mullekin ihan luottoappi matkaillessa!

  • Reply Miia 6.2.2017 at 13:57

    Kiitos tuosta maps.me- vinkistä! Itse käytin viimeksi google offline-karttaa Lontoossa ja se ei kyllä oikein toiminut. :D Tai oli jotenkin tosi sekava, eikä pysynyt yhtään mun tahdissa mukana. Lopulta katsoin sitten kadun varressa olevasta opastekartasta ja pääsin perille. Meinasi vaan iskeä pieni paniikki kun piti keretä kauan odottaamaani musikaaliin ajoissa. :D
    Itekin on tullut nyt viimeisen parin vuoden aikana tehtyä matkoja yksin, tokikin vain Euroopan kaupunkikohteisiin. Tarkoitus olisi kyllä lähteä jonnekin kauemmaksikin vielä yksin, jos ei tänä vuonna niin ensi vuoden puolella sitten. :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 20:47

      Ole hyvä! En enää muista miten aikanani löysin maps.men, mutta onneksi löysin. Olenkin sen ilosanomaa yrittänyt siitä lähtien levittää, niin loistava sovellus se on :) Pitäisikin ehkä joskus tehdä postaus appseista, joita reissatessa käyttää. Mäkin oon joskus käyttänyt tota googlen karttaa, aika huonoin kokemuksin. Kerran se hukkasi kaikki kadut ja rakennukset. Mun majapaikka sentään näkyi siinä jonain pisteenä ja onnistui sen paikallistamaan :D Joten ymmärrän hyvin turhautumisesi!

      Itsekseen on aivan ok reissailla tutuillakin nurkilla tai Euroopan maissa. Se riittää, että se on itselle mieluisa yksinreissailun kohde. Ja sekin tuo varmasti varmuutta siihen, että pärjää myös kauempana, kun on selviytynyt tutummilla seuduilla omin päin :)

  • Reply Kati / Lähinnä Kauempana 6.2.2017 at 15:31

    Hyvä kirjoitus! Päätökseni yksinmatkasta vaan vahvistuu vahvistumistaan! Kiitos tästäkin, Noora.

    Mä latasin heti sun vinkin jälkeen sen Maps.me:n puhelimeen. Ensivaikutelma ainakin on hyvä! Mulla oli Miian kans sama ongelma Googlen offlinemapsin suhteen, että tiukan paikan tullessa se ei sitten toiminutkaan… joten Maps.me:lle oli kysyntää.

    Mä lisään tämänkin kirjoituksen mun postauksen linkkehin.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 20:53

      Kiitos, ihanaa kuulla että tästä on ollut iloa! Uskon, että sä tulet vielä tekemään yksinmatkan, ja varmasti nautit siitä. Mun mielestä on ihan ok jännittääkin tällaisia asioita, onhan se aina eri asia lähteä yksin reissuun kuin mennä muiden kanssa.

      Maps.me on ollut mulla käytössä varmaan jo pari vuotta, enkä oikein voi valittaa. Koskaan en ole eksynyt sitä käyttäessäni ja muutenkin se on pelannut hyvin. Ainoa pieni huono puoli siinä on ainakin ennen ollut se, että se tykkää reittiehdotuksissa suosia pieniä kävelyteitä/polkuja isomman jalankulkuväylän sijaan. Eli jos vaikka samaan suuntaan menee kaksi eri tietä, niin jostain syystä se saattaa ehdottaa sitä pienempää, vaikka kinttupolkua, joka on huomattavasti epäkäytännöllisempi reitti. Mutta onneksi se on ollut ainoa huono puoli siinä sovelluksessa!

      Kiva jos linkkaat tämän postauksen :)

  • Reply Elisa 6.2.2017 at 16:05

    Ensimmäinen yksin tehty reissu oli Ruotsiin muutama vuosi sitten. Hyvin helposta siis aloitin ja helpoissa olen sen jälkeen pysytellytkin. Viime vuonna tein kolme noin viikon reissua ulkomaille. Maaliskuussa kävin Roomassa, kesäkuussa Baltian pääkaupungeissa ja marraskuussa Wienissä, Bratislavassa ja Budapestissä. Viimeisimmällä reissulla tuntui välillä vähän tylsältä, ettei ollut matkaseuraa, mutta hieno reissu oli silti. En siis matkustellut viime vuonna ollenkaan seurassa, joten ehkäpä väliin pitäisi yrittää järkätä joku sellainen reissu, niin taas yksin reissaamisen parhaat puolet muistuisi taas mieleen selkeämmin :) Minä haluan aina asua hostelleissa soolomatkoilla. Siellä saa aina halutessaan seuraa ja varsinkin jos on jokin erityisen mahtava hostelli, kuten Dreaming Rome Roomassa, se parantaa koko reissun fiilistä. Toki hieno hotellikin varmasti näin tekee, mutta yksin matkaillessa en ehkä sellaisestakaan saisi niin paljon iloa irti.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 21:00

      Ruotsi on varmasti hyvä kohde aloittaa yksin reissailu. Turvallinen, looginen ja tuttu maa, jossa pärjää oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Eikä mun mielestä tarvitse haastavampiin kohteisiin edes vaihtaa, jos se ei itsestä tunnu hyvältä.

      Yksin reissailukin voi käydä tylsäksi, jos sitä tekee usein. Itselleni ainakin toimii hyvin se, että reissaan aika paljon seurassa, mutta välillä lähden tuulettumaan ihan omin päin. Ja tosiaan ehkä sen jälkeen taas arvostaa enemmän yksinmatkailua, kun on reissannut seurassa :)

      Mä majoitun myös aina hostelleissa, kun reissaan yksin. Pitääkin tsekata toi Dreaming Rome. Oon Roomaan menossa taas toukokuussa, mutta majoituksia en ole vielä sille reissulle miettinyt. Mulla on sama juttu, että ehkä hienommasta majapaikasta nauttii enemmän seurassa. Yksin ei edes tee mieli kovin paljon aikaa viettää huoneessa, oli se kuinka kiva tahansa.

  • Reply Hanneli/ duunireissaaja 6.2.2017 at 18:09

    Mä olen työn vuoksi matkustanut jonkin verran yksin, enkä juuri viihtynyt. Mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä paremmin olen saanut ajan yksinkin kulumaan. Ja blogin myötä niistä hetkistä on alkanut jopa pitää. Nyt perjantaina starttaakin eka oikea yksin tehtävä lomamatka Dubliniin. Sillä tammikuista harjoituspäivää Tallinnassa en vielä sellaiseksi laske.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 21:02

      Musta tuntuu, että jos olisin lähtenyt parikymppisenä yksin maailmalle (siis olettaen ettei pelkkä ajatus yksinreissaamisesta olisi tappanut mua :D) niin en olisi osannut nauttia siitä niin paljon kuin nyt. Varmasti mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän sinut yleensä itsensä kanssa on ja osaa nauttia myös ihan siitä omasta ajasta. Tsemppiä Dubliniin! Se on oikein ihana kaupunki ja irlantilaiset ovat iloisia ja avuliaita :)

  • Reply Sunna 6.2.2017 at 18:50

    Kiitos tosi rohkaisevasta postauksesta, sinä se vasta olet ihmeisiin pystynyt! :) Ja karttavinkki tulee varmasti käyttöön mullekin. Hassua, juuri tänään alkaa mun toistaiseksi voimassaoleva yksinreissauskausi. Kaveri lähtee Nicaraguasta huomenna, ja jään yksin jatkamaan kohti etelää. Saas nähdä, mitä tässä keksii!

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 21:06

      Kiitos, hienoa kuulla jos tästä on muille iloa :) Onneksi olen pystynyt muuttumaan ihmisenä ja lähtemään maailmalle. Paljon upeita kokemuksia olisin jäänyt vaille, jos en olisi uskaltanut astua epämukavuusalueilleni. Ja kiva jos maps.me lähtee sullakin käyttöön! En voisi enää kuvitella reissaavani ilman sitä. Tsemppiä yksinreissailuun! Etköhän sä keksi vaikka mitä kivaa. Sulla varmasti myös auttoi se, että sait ensin tutustua uusiin kolkkiin seurassa, niin yksin jatkaminen ei tunnu niin jännittävältä. Ja vink vink, Peru on aina hyvä idea ;)

  • Reply Marjatta 6.2.2017 at 20:14

    Mä oon ollut koko ikäni ujo ja en aiemmin olis kuvitellut lähteväni ihan yksin mihinkään matkalle. Perheen kanssa matkusteltiin jonkinverran nuorempana. Mulle ensimmäinen rohkaisu oli varmaan kielimatka. Tavallaan lähti yksin mutta sitten oli niitä muita suomalaisia ja kielimatkailijoita niin oli tavallaan turvallinen ensimatka ilman vanhempia. Ja koulun kautta tein pari työharjoittelua, jossa oli mukana toinen opiskelija, ja saatiin molemminpuolista tukea ja turvaa. Sitten tulin siihen tulokseen lopulta että enköhän mä oo jo tarpeeks rohkea matkustamaan yksinkin. Ensimmäinen reissu oli Lontooseen, joka tosin kesti vain muutaman päivän ja oli jo ennestään tuttu kaupunki. Ja ensimmäinen kunnon pitkä reissu yksin oli Etelä-Koreaan. Ja kohta olen lähdössä Portugaliin yksin. Ja olen todennut niin perheen kuin kavereiden kanssa reissaamisen jälkeen että mulle itelleni sopii kyllä kaikista parhaiten yksin reissaaminen. Just kuten sanoitkin, niin yksinään ei tarvitse välttämättä olla mutta sitten kuitenkin saa tehdä just niitä asioita haluaa ja pysähtyä minne haluaa.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 21:16

      Sama juttu mulla. Varsinkin nuorempana olin todella ujo ja arka, enkä olisi voinut kuvitellakaan lähteväni minnekään yksin. Meidän perhe matkusteli jonkun verran, kun mä olin nuorempi, mutta oikeastaan vain Suomessa. Kerran kävimme Kyproksella, mutta taisin olla silloin noin viisivuotias. Kielimatka on varmasti todella hyvä tapa aloittaa reissaaminen. Siinä on tavallaan yksin, mutta silti turvaverkko on lähellä. Mua harmittaa vähän, etten ollut nuorempana edes harkitsemassa moista, vaikka kielten opiskelusta pidinkin.

      Sullahan on ollut monipuolisia kohteita yksinreissuillasi! Mä tykkään kyllä reissata myös seurassa, mutta missä tahansa seurassa en enää matkalle lähde. Onneksi mulla on paljon ihania, mun kanssa samanlaisia reissukavereita, niin heidän kanssa on mukava lähteä valloittamaan maailmaa. Mutta välillä yksin reissaaminen tekee oikein hyvää :) Yksin reissaamisen paras puoli on kyllä tuo, että saa tehdä juuri niitä haluamiaan asioita. Kävellä vaikka jalat katki tai nukkua koko päivän. Eikä kukaan kärsi!

  • Reply Sara|Sara's Fab Life 6.2.2017 at 20:35

    ”Jos homma alkaa ahdistaa, niin on ihan ok viettää vaikka koko päivä majapaikassa peiton alla ja yrittää seuraavana päivänä uudestaan. ”

    Itselleni tää oli oikeastaan lohduttavaa kuulla, kun olen epäillyt että uskallanko lähteä yksin kovin kauas majapaikasta (en liiku kotonakaan kovin kauas tutusta ja turvallisesta) mutta se, että heti ei ole pakko mennä kovin kauaks. Mutta sen näkee vasta sitten kun lähden :)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 6.2.2017 at 21:23

      Kiva jos tästä postauksesta oli sullekin hyötyä! Vaikka kaikki eivät sitä niin näkisikään, niin omasta mielestäni yksin ja seurassa reissaamisessa on paljon eroja. Ja ensimmäistä kertaa yksin reissuun lähteminen voi olla todella jännittävää, vaikka muuten olisikin reissuja takana. Yksin reissatessa sitä tekee kaiken kumminkin siksi, että itse tahtoo. Tai ei tahdo. Yksinmatkaa ei tarvitse suorittaa ketään muuta varten. Riittää, että tekee juuri niitä asioita, jotka tuntuvat mukavalta. Itseä ei kannata pakottaa mihinkään, koska voi olla, ettei sen jälkeen halua lähteä toiste ominpäin maailmalle.

      Mulla kävi Singaporessa, joka oli siis ensimmäinen ominpäin tehdyn reissuni kohde, niin, että ensimmäisenä aamuna alkoi vähän jännittää ja ahdistaa ihan uudet kulmat, enkä millään olisi halunnut nousta sängystä ja lähteä seikkailemaan. Nälkä kumminkin ajoi mut ulos hostellista. Onneksi olin jo etukäteen katsonut, että ihan hostellin nurkilla oli food court, jonne oli helppo suunnata. Kun olin siitä matkasta selviytynyt ja saanut murua rinnan alle, sitä huomasi että Singapore onkin varsin kiva kaupunki, ja aloin pikku hiljaa lähteä kauemmaskin seikkailemaan :)

  • Reply Annemaria/Samppanjaa muovimukista 6.2.2017 at 22:15

    Kiva postaus Noora. Yksinmatkustamiseen voi tosiaankin oppia pikku hiljaa. Monta matkaa yksin tehneenä joudun aina välillä itseäni rauhoittelemaan, että kaikkia ihmisiä ei tarvitse ajatella ensialkuun kriminaaleina . Naurattaa väliin oma hölmöyteni, että näen ympärilläni liikaa varkaita ja huijareita. Vaikka terve varovaisuus on paikallaan, kyllä sitä voi ihan rentoutua yksinkin ilman, että käsilaukkua tarvitsee puristaa rystyset valkoisena koko ajan :) Ainut asia mihin en yksin matkoilla tahdo millään tottua on ysksin syömään meneminen iltaisin. Päivisin tuo vielä on ihan ok, mutta iltaisin se tuntuu vaan jotenkin vaikealta. Yleensä teenkin niin, että venytän päiväruokailun iltapäivään ja hankin evästä iltoja varten hotellihuoneeseen.

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 7.2.2017 at 18:51

      Kiitos! Mulla on vähän sama juttu ihmisiin luottamisen, tai luottamattomuuden kanssa. Olen toisinaan vähän turhankin skeptinen. Terve varovaisuus on valitettavasti nykyään tarpeen, mutta yritän muistaa välillä myös vain antaa mennä. Ulkomailla ihmiset kun oikeasti ovat monesti vilpittömästi ystävällisiä ilman taka-ajatuksia.

      Mulla on vähän sama tuon iltaisin yksin syömisen kanssa, ja niin tuntuu olevan monella muullakin. Tosin mulla on myös se, etten välttämättä halua syödä kahdesti päivässä ulkona. Joten päivällä syön ensin niin että napa rutisee ja illalla haen noutoruokaa tai muuta evästä myöskin :)

    Leave a Reply