Eurooppa Luontokohteet

Mourne Mountains – päiväpatikointia ja salakuljettajien jälkiä

30.8.2016

Miten maailma voikin olla täynnä harmaan eri sävyjä, mutta silti samaan aikaan luonnon värikkyys lähes räjähtää kukkaan ympärilläsi? Siihen pystyy Pohjois-Irlanti. Mulla ei ollut paljoakaan odotuksia tuota maailmankolkkaa kohtaan ennen reissuamme Irlantiin. Lähinnä halusin nähdä siellä sijaitsevan Giant’s Causewayn. En ollut sen kummemmin ajatellut, että siellä olisi niin henkeäsalpaavan kaunista luontoa, että sitä katsellessa haluaisi vain itkeä onnesta.

Pohjois-Irlannissa ymmärsin Irlannin vihreyden ytimen. Sateinen ja sumuinen saari on kuin positiivisessa kierteessä siinä, että mitä enemmän sateinen ja harmaa maa on, sitä vihreämpää sen luonnosta tulee. Maa oli kuin kahden eri väripaletin räjähdyksen jälkeläinen, ja siihen mä rakastuin.

Pohjois-Irlannin vehreät Mournevuoret

Nämä kaksi eri väripalettia pääsivät erityisesti oikeuksissa Mournevuorilla, Pohjois-Irlannin kaakkoisosassa sijaitsevan vuoriston alueella. Mä halusin tutustua Irlantiin heti kättelyssä varsin monipuolisesti. Halusin nähdä paloja sen historiasta ja linnoista, tuijottaa rannikolla horisonttiin ja ihmetellä merta, nähdä saarta halkovia vuoria. Kokea sen monipuolisuuden, mitä pieneen saareen kätkeytyy.

Mournevuoret valikoitui yhdeksi kohteeksi erityisesti sen helpohkon saavutettavuuden vuoksi. Paikallisliikenteen avulla pääsi esimerkiksi vuorten kainalossa sijainneeseen Newcastlen kaupunkiin, jossa taas oli helppo mahdollisuus hypätä bussikyytiin, jonka avulla pysty hop on hop off -periaatteella kiertämään tuota vuoristoa.

P8091919

Ensimmäiset näkymät Mourne Mountainsille Newcastlen rannalta.

P8091923

Mähän olisin voinut jäädä tuonne nurkille vaikka asumaan, mutta koska aika oli rajallista, teimme vuorille pari tehokasta täsmäiskua. Mourne Mountains on täynnä erilaisia vaellusreittejä. On vuoria halkovia pitkiä reittejä siinä missä bussipysäkkien lähestyviltä lähteviä muutaman kilometrin haikkeja ja lähes kaikkea siltä väliltä. Me päätimme oikeastaan vasta edellisenä päivänä, mitä reittejä ja paikkoja lähtisimme tsekkaamaan.

Hostellillamme oli onneksi erittäin kattava tietopaketti lähiseutujen reittivalikoimasta, niiden vaativuustasosta, pituuksista ja reitinvarren palveluista. Koska tiedossa oli sateinen päivä, tuli valintalistalle laitettua pari lyhyttä ja helppoa reittiä. Ensimmäinen, Silent Valleyn polku, veisi vuorten keskelle siinä missä toinen, Bloody Bridgen reitti taas veisi rannikolle ja salakuljettajien tunnelmiin.

SILENT VALLEY

IMG_3246

P8101976

P8101984

Silent Valley oli päivän ensimmäinen kohteemme. Aamu oli valjennut sateisena, eikä Irlannin sää armahtanut reissaajia – pientä tihkua riitti tahdittamaan ensiaskeliamme. Silent Valleyn alueen portit ovat heti bussipysäkin vieressä, joten eksymisen vaaraa ei ole. Suuri osa väestä näytti tulevan paikalle omalla autollaan, me olimme ainoat bussista sinne suuntaavat.

Alueelle on pieni pääsymaksu jalan saapuville, autoille taas hieman enemmän. Meiltä ei tosin maksua otettu, ties johtuneeko siitä, että yritimme aikamme pääsymaksukopin ulkopuolella herättää siellä istuneen miehen huomiota ja vasta napakoiden lasiinkoputusten jälkeen hän noteerasi olemassaolomme… No, säästö taisi olla 1,6 puntaa.

IMG_3199-2

P8101989

IMG_3208

Silent Valleyn aluetta ympäröi kaunis vuorirypäs. Nimensä veroiseksi paikka tuntuu muuttuvan sadesäällä. Vaikka sade ei taidakaan usein olla matkaajan ykköstoive sääksi, piti siitäkin löytää hyvät puolet. Ilman sadesään sumuverhoa paikan vuoret eivät olisi kietoutuneet satumaiseen ja salaperäiseen usvavaippaan.

Siinä hetkessä tajusi Irlannin saaren taian: värikkään harmauden. Sumu ei onnistunut viemään koko ympäristön värejä, vaikka yrittikin kontrasteja säätää suuremman vaihteen kautta. Irlannin vehreys puski silti rehvakkaasti joka kolkasta, aivan kuin ilkkuen. Kun nousin kukkulalle ihailemaan maisemia, näky oli uskomaton. Kuin kahden eri maailman yhtymäkohta.

Näyttökuva 2016-08-29 kello 23.22.53

P8102004

P8102008

Silent Valley tarjoaa useamman eri vaellusreitin valikoimaa. Me vaelsimme ensin ympäri padon reunaa, ihmetellen paikan rakennuksia ja upeita maisemia ja löysimme lopuksi lyhyehkön metsäreitin, jonne suuntasimme loppuajaksi. Muutaman kilometrin matkalla Pohjois-Irlannin luonnon monimuotoisuus tuli taas todistettua. Lähtöpaikalla kukki kuin tropiikissa, hetken päästä maisemat olivat kuin pala karua Lappia.

P8102006

Näyttökuva 2016-08-29 kello 23.26.26

BLOODY BRIDGE

P8102034

P8102038

Kuulemma jos tätä patsasta tuijottaa oikeasta kulmasta, kivien väliin muodostuu salakuljettajan kasvot! Harmittavasti parkkipaikan autot olivat sen verran tiellä, etten päässyt todistamaan väitteen aitoutta.

P8102044

Jos Silent Valley oli jo nimensä puolesta henkinyt tyyneyttä ja rauhaa, toisen kohteemme, Bloody Bridgen nimi taas enteilee kaikkea muuta. Kun selailin vuorten patikkaretkivaihtoehtoja, tämä osui heti ensimmäisenä silmääni. Siinä nimittäin mainittiin salakuljettajat!

Paikan nimi ei sentään salakuljettajiin viittaan, mutta vuosisatoja sitten paikalla tapahtuneeseen verilöylyyn kylläkin. Parisataa vuotta myöhemmin paikkaa taas käyttivät puuhiinsa salakuljettajat. Pimeyden turvin he kuljettivat tuomisensa ponien avulla vuorille ja lain ulottumattomiin. Varsin synkkä menneisyys paikalla siis, mutta itse maisemat ovatkin sitten kahta kauniimmat.

Näyttökuva 2016-08-29 kello 23.43.21

P8102048

P8102060

Meille kävi ihan uskomaton onnenpotku ajoituksemme suhteen. Pääsimme Bloody Bridgelle juuri kun aurinko otti varovaisia ensikurkistuksiaan pilvien lomasta. Jos Silent Valleyn vuorimaisemia sumu pukikin kuin vaatturi asiakastaan, rannikolla sumu olisi varmasti vain kätkenyt kaiken näkemisen arvoisen sisälleen.

Onneksi rippeetkin huonosta säästä olivat jääneet vuorille, sillä kauniimpaa rannikkomaisemaa en muista ehkä koskaan nähneeni! Rikkonaista, äkkijyrkkää kivetystä, jota peitti taas kerran irlantilainen viidakko. En vaan voi vieläkään käsittää sitä kasvien ja luonnon värien määrää. Jos luonnonmaisemasuunnittelusta tehtäisiin oppikirja, olisivat Bloody Bridgen maisemat siellä esimerkkinä täydellisestä kauneudesta!

P8102100

P8102106

P8102108

Bloody Bridgen reitti ei ollut kuin vajaan kilometrin verran suuntaansa, mutta niin paljon kaunista matkan varrelle mahtui, että siellä vierähti pitkä tovi. Alkupäivän huono sääkin piti muut kävijät loitolla, ja melkein koko ajan saimme vaellella rauhassa. Varsinaista vaelluskohdetta Bloody Bridgen rantamaisemat eivät pituudellaan täytä, mutta tien toiselta puolelta lähtee vuorille menevä tie, jota pitkin olisi päässyt Newcastleen asti. Tätä pitänee testata ensi kerralla!

P8102118

Alueelle mielevälle seikkailijalle löytyy netistä hyvin infoa paikan vaellusmahdollisuuksista. WalkNI.com-sivu tarjoaa kattavasti tietoa Mourne Mountainsista ylipäätään, sekä paikan eri reiteistä, vuorista, kulkuyhteyksistä sekä tarjoaa erilaisia oppaita. Sivuilta löytyy erikseen reittioppaat myös Silent Valleyn reitille sekä myös Bloody Bridgelle. Tarkemmat reittioppaat kertovat jokaisesta reitistä mm. vaikeustason, pituuden, lähistön fasiliteetit (vessat, kahvilat ym.) sekä karttoja.

Jos paikkaa ei pysty kiertämään omalla autolla, kiertää vuoriseutua kesäisin Mourne Rambler -bussi. Reitille voi ostaa päivälipun, jolla voi tehdä päivän aikana haluamansa määrän bussimatkoja. Lipun voi ostaa suoraan kuljettajalta, lippu maksoi kesällä 2016 muistaakseni 7 puntaa. Reittikartan ja aikataulun (joka on pysynyt suurin piirtein samana vuodesta toiseen) löytää myös netistä.

Missäpäin maailmaa löytyy maisemia, jotka ovat onnistuneet yllättämään sut kauneudellaan? Entä onko Pohjois-Irlannin vaellusreitit tuttuja?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Anni | Rajatapaukset 2.9.2016 at 09:32

    Varsinkin tuo Bloody Bridgen reitti on kyllä huikean kaunis!

  • Reply Saana | Live now – dream later 4.3.2017 at 14:31

    Mua niin harmitti, ettei aikaa ollut Mournevuorilla vaeltamiseen neljän päivän road tripin aikana. Onneksi Newryn Flagstaff Viewpointille pääsi autolla, joten maisemien ihailu onnistui kiireessäkin. Hauska tarina on luvassa jossain vaiheessa myös Spelga Dam -padon liepeiltä, missä on mäki, jossa voi kokea optisen harhan, eli auto näyttäisi peruuttavan ylämäkeen. Tämän paikan takia eksyttiin vuorilla pariinkin otteeseen, hehe.

    Belfastin kupeessa on myös huikea 7 km vaellusreitti Cave Hill Walk. Huipulta avautuu aivan mielettömät maisemat, ja sieltä voi nähdä käytännössä koko Pohjois-Irlannin monipuolisuuden – Belfastin kaupungin, Mournevuoret ja Causewayn rannikon dramaattiset maisemat, jos ilma on kirkas. Tosin Pohjois-Irlannissa se vaatisi jo aikamoisen onnenpotkun! :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 4.3.2017 at 21:49

      Neljä päivää on kyllä niin lyhyt aika, varsinkin noin huikeassa luontokohteessa kuin Pohjois-Irlanti, ettei siinä millään voi ehtiä kaikkea. Onneksi aina voi mennä uudestaan :) Tuo viewpoint oli varmasti oikein hyvä paikka yleiskatsaukseen tuosta alueesta. Tekemistä Mournevuorilla olisi varmasti riittänyt viikoiksi, jos sille tielle olisi lähtenyt. Ainakin musta tuntuu, että paikasta tuli nähtyä ihan murto-osa. Haha, odotan innolla sun juttuja noilta kulmilta, myös tosta optisesta harhasta. Kuulostaa ovelalta!

      Belfastissa me ei ehditty kuin tutustua paikan bussiasemaan. Mikä on harmi, sillä kaupungilla tuntui olevan paljon mielenkiintoista tarjottavaa. Tuon näköalapaikan pistän korvan taakse seuraavaa kertaa varten, sellainen kun on pakko tulla :D Haha, tuota kirkasta ilmaa saa noilla seuduilla odotella. Ei kannata ainakaan henkeään pidättää odotellessaan, muuten saattaa kuolla ;D

    Vastaa käyttäjälle Saana | Live now – dream later Cancel Reply