Bussilla ja junalla Etelä-Amerikka Matkavinkit

Route of the Sun – bussilla Cuscosta Titicaca-järvelle

27.8.2016

Meillä oli Perussa reissatessa kolme pidempää maan sisäistä siirtymää. Ensin Limasta Cuscoon, sitten Cuscosta Titicacalle ja lopuksi vielä Titicacalta takaisin Limaan. Koska Peru on suuri maa, lentäminen oli helppo keino välttää lyhyehköllä reissulla etappeja, jotka olisivat maitse vieneet helposti vuorokauden verran.

Kaksi maan sisäistä lentoa tuntui kumminkin riittävältä määrältä, joten Cuscosta Punoon, Titicaca-järven rannoille siirtyessämme halusimme vaihtoehdoksi jotain muuta. Vaihtoehdoiksemme jäi joko juna tai bussi. Juna oli saman tien poissa laskuista. Turisteille junalippujen hinnat ovat Perussa tähtitieteelliset, yhdensuuntainen junalippu olisi maksanut noin 150 USD. Joten bussi olisi menopelimme, ja onneksi busseissa oli mistä valita!

Perussa busseilla pääsee yllättävän hyvin. Kun etsin netistä tietoa bussireiteistä tuolle haluamalle välille, vinkkejä ja vaihtoehtoja löytyi yllättävän paljon. Oli paikallisbusseja, joilla matkan olisi taittanut muutamalla lantilla. Sitten oli himan mukavampia, mutta myös hintavampia turistibusseja. Näissäkin oli eri variaatioita: päiväbussia ja yöbussia.

Melkein kallistuimme jo yöbussiin, sillä siinä olisi säästänyt majoituskuluissa ja seitsemän tuntia istumista ei ehkä olisi tuntunut niin puuduttavalta. Mutta sitten bongasin vielä yhden vaihtoehdon, saman reitin, mutta mukaan mahtuvin pysähdyksin! Toki se pidentäisi pitkää bussimatkaa entisestään, mutta toisaalta stopit useassa eri kohteessa myös taas katkoisivat matkaa mukavasti. Meille valikoitui bussireitiksi Inka Expressin Route of the Sun.

IMG_1242

Mikä ihmeen Route of the Sun?

Route of the sun -bussireitti pitää siis sisällään useita pysähdyksiä matkan varrella oleviin kohteisiin. Koska olimme Perussa vain puolitoista viikkoa, emme ehtineet kierrellä kovin monessa paikassa, joten bussimatka jossa pääsisi tutustumaan muutamaan mielenkiintoiseen kohteeseen lisää, kuulosti meidän korviimme täydelliseltä.

Reitti piti sisällään kuusi pysäystä: Andahuaylillasissa, Checacupessa, Raqchissa, Sicuanissa, jossa pysähdys oli lounaspaikassa, La Rayassa sekä Pukarassa. Lähtö oli aamulla kello 6.50 ja perillä Punossa olimme viiden jälkeen iltapäivällä, joten päivä oli pitkä, mutta se ei tuntunut niin pitkältä. sillä bussissa ei tarvinnut kököttää seitsemää tuntia putkeen.

ANDAHUAYLILLAS

IMG_1258

IMG_1261

Jos tämä oli paikan vahtikoira, niin se ainakin otti työnsä varsin lunkisti!

IMG_1273

Ensimmäinen stoppi oli nimihirviökylä Andahuaylillasissa, jossa käyntikohteemme oli San Pedro Apostol de Andahuaylillasin kirkko. Tämä oli ensimmäinen perulainen kirkko, jossa kävin sisällä asti. Cuscossa oli kyllä kirkkoja ollut, mutta niitä oli tullut ihasteltua vain ulkopuolelta. Kirkko on rakennettu 1500-luvulla ja se oli varsin erikoinen. Tietyllä tapaa se muistutti mua prameista kirkoista, joita olen nähnyt Italiassa, mutta siinä oli myös omat uniikit juttunsa.

Kirkossa oli paljon maalauksia ja muuta taidetta. Oppaamme mainitsi erityisesti yhdessä Jeesusta kuvaavassa taulussa olevan paikallisen symbolin, maassa kasvavan kokalehden. Ei varmasti ihan joka kirkon vakiokalustoa tuollainen maalaus. Itse kylää emme paljoakaan ehtineet tutkia. Mutta kylä vaikutti viehättävälle, ja taustalla kohoavat vuoret tekivät tietenkin muhun vaikutuksen.

kirkko1

Kirkossa ei saanut kuvata sisällä, joten seuraavat kolme kuvaa on lainattu käynnin yhteydessä saadulta CD:ltä.

kirkko2

kirkko3

CHECACUPE

IMG_1275

IMG_1283

IMG_1289

Checacupe oli vähän kuin Perun Mostar, ainakin visuaalisesti. Toinen pysähdys nimittäin toi meidät siltakolmikon luo, ja maisemat olivat kuin Mostarin kauniilta sillalta. Mielestäni kivisillassa oli hieman samaa henkeä, jopa kummankin joessa virtaava vesi taittui samanlaiseen minttuisaan sävyyn. Checacupen houkutin oli kumminkin kivisillan eteen viritetty riippusilta ja sen ylittäminen.

IMG_1277

IMG_1288

IMG_1297

Meille oli sattunut hyvä säkä ja olimme saaneet paikat bussissa ihan ulko-oven vieressä, joten olimme Adamin kanssa aina ensimmäisinä ulkona. Mikä tässä tapauksessa tarkoitti ensimmäisinä sillan yli. Ja myös enemmän kuvausaikaa! Ei voinut valittaa.

Riippusilta oli hauska, tosin maisemia ihastellessa ei edes muistanut että ylitystä olisi voinut jännittää. Lisäksi osuimme Checacupessa sopivasti todistamaan jotain paikallista kulkuetta. Värikästä, äänekästä ja innokasta menoa oli, syytä sille en enää muista. Mutta hauska päästä näkemään paikallisia tapoja.

RAQCHI

IMG_1308

IMG_1312

IMG_1304

Raqchissa oli taas tarjolla hieman erilainen kohde, temppeliraunioita. Vaikka Machu Picchun jälkeen monikaan paikka tai rakennelma ei onnistunut sykähdyttämään yhtä paljoa, oli paikka silti mielenkiintoinen. Siinä tajusi, kuinka laajalle alueelle inkat olivat rakennelmiaan tehneet.

Paikan suurimman temppelin rauniot ovat edelleen varsin massiiviset, paikalla aikanaan sijainnut rakennus on ollut lähes 100 metriä pitkä ja 25 metriä leveä. Paikka oli rakennettu Wiracochalle, inkojen suurelle jumalalle, joten temppelin jylhä koko ei yllätä.

IMG_1320

IMG_1329

IMG_1331

SICUANI

IMG_1347

Sicuanissa pysähdyimme siis pelkästään lounastamaan, mutta lounaspaikan ikkunoista pystyi mainiosti ihailemaan ympärillä kohoavia vuoria. Ei paha paikka ruokailulle!

LA RAYA PASS

Näyttökuva 2016-8-27 kello 18.25.29

IMG_1352

Tämä paikka oli reitin ehdoton suosikkipysäykseni! Niille, jotka ovat lukeneet blogiani pidempään ei varmasti tule yllätyksenä se, että nuo vuorimaisemat saivat sydämeni pamppailemaan onnesta. Machu Picchun jälkeen varmasti Perun parasta antia!

La Raya Pass sijaitsee noin 4,3 kilometrin korkeudessa, joten voi vain kuvitella, kuinka korkealla nuo kuvien vuorenhuiput sitten huitelevat. Paikka oli myös varsin tuulinen, sai taas pitää tukastaan kiinni. Tuonne mä olisin voinut jäädä tuntikausiksi ihan vaan tuijottelemaan maisemia.

IMG_1353

IMG_1354

PUKARA

IMG_1371

IMG_1380

Reitin viimeinen pysähdys ennen määränpäätä oli Pukara, jossa vierailimme paikallisessa museossa. Pakko on myöntää, että sen verran painoi herkkulounas ja pitkä matkapäivä tätä reissaajaa, että Pukarassa ei enää hirveästi jaksanut tsempata ja keskittyä.

Museo oli varsin pieni, mutta esitteli Perun historiaa ja vertaili esimerkiksi inkakulttuurin saavutuksia siihen, mitä maailmalla tapahtui samaan aikaan muissa kulttuureissa. Paikassa ei tainnut saada valokuvata, ainakaan yhtään räpsyä sieltä ei multa mistään löydy. Postauksen kuvat ovat Pukaran kaupungista, joka oli sympaattinen ja värikäs.

IMG_1375

Pukara sijaitsee 3900 metrin korkeudessa. Niillä korkeuksilla auringonpaistekin on jo varsin pistävää.

Vaikka päivä olikin pitkä, oli bussireissu pysäyksineen silti oikein hyvä valinta. Reitin varrella sijaitsevat kohteet olivat mielestäni mielenkiintoisia ja monipuolisia. Ehkä jos matkan varrella olisi ollut vaikka viidet inkarauniot, homma olisi alkanut puuduttaa. Mutta monipuolisilla kohteilla homma pysyi kiinnostavana.

Lisäksi matkan varrelle mahtui niin paljon huikeita maisemia, eritoten vuoria, että olen iloinen siitä, ettemme taittaneet bussimatkaa yöaikaan. Voin suositella Inka Expressiä hyvillä mielin, ainakin mulle jäi matkasta pelkästään positiivinen mieli.

Tässä vielä pieni vinkkiboksi reitistä:

  • Bussiliput voi ostaa kätevästi netistä. Tämän takia valitsin nimenomaan tämän firman, sillä halusin etukäteen varmistaa, että saamme bussin tietylle päivälle. Lippuja voi ostaa myös paikan päältä ja ilmeisesti silloin saattaa saada hieman halvemmallakin.
  • Liput maksoivat noin 50 euroa/henkilö. Lippuihin sisältyi sisäänpääsyt kaikkiin kohteisiin sekä buffetlounas. Liput voi ostaa etukäteen myös pelkästään bussimatkalle (ja lounaalle), maksun käyntikohteisiin voi pulittaa vaikka vasta bussissa, jos päättääkin haluta käydä niissä.
  • Bussit olivat ilmastoituja ja siistejä. Niissä oli turvavyöt, jokaiselle osoitettu oma istumapaikka ja busseissa vessat, mutta niin oli myös monissa kohteissa, joissa pysähdyttiin. Wifikin piti bussissa olla, mutta omassamme se ei toiminut.
  • Bussissa oli myös jatkuvaa juomatarjoilua. Tarjolla oli ainakin vettä, kokista ja kokateetä.
  • Meillä oli koko matkan ajan mukana hyvää englantia puhunut opas. Hän osasi kertoa vaikka mitä käymistämme kohteista sekä paljon muuta mielenkiintoista.
  • Buffetlounas kelpasi mainiosti tällaiselle nirsolle. Siellä oli myös länsimaiseen makuun tottuneelle paljon kaikkea, myös hieman eksoottisempia vaihtoehtoja. Rakastuin johonkin keltaiseen hyytelöjälkkäriin ja söin sitä aika monta annosta… Ruokajuomat eivät kuuluneet retken hintaan, vaan ne piti ostaa erikseen. Oma vesipullo mukaan, niin siinä säästää!
  • Bussi piti hyvin aikataulunsa. Lähtö ei viivästynyt, lisäksi kohteissa meille annettiin heti saavuttuamme määräaika, jolloin piti olla takaisin bussissa. Punoon saavuimme joko aikataulussa tai jopa hieman aikataulua edellä.
  • Perussa liikenne ja kuljettajat ovat välillä ties mitä oman elämänsä formulakuskeja, mutta meidän kuskimme ajoi järkevästi ja turvallisesti.

Onko Route of the Sun tuttu bussireitti? Entä mikä on pisin aika, jonka sä olet istunut bussissa?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

5 Comments

  • Reply Katareissaa 28.8.2016 at 00:32

    Omg Peruun on pakko päästä joskus! Ihan mielettömän hieno kuvia oot saanut! :)Kuulosti myös toi bussi varsin hyvin toimivalta vaihtoehdolta, en taida uskaltaa ees alkaa miettiä, mikä ois itellä pisin bussissa kökötysaika..

    • Reply Katareissaa 28.8.2016 at 00:34

      Siis hienoja kuvia (en yleensä kommentoi puhelimelta, mutta nyt olin niin innoissani, että oli pakko ?)

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 28.8.2016 at 10:45

      Perua suosittelen kyllä enemmän kuin innokkaasti. Se on yksi kauneimmista ja mielenkiintoisimmista maista, missä oon ikinä käynyt! Kiitos, Peru on kyllä niin kuvauksellinen, ettei siinä paljoakaan tarvitse itse hyvien kuvien eteen tehdä ;) Ja ihanaa kuulla, että mun postauksesta on niin innoissaan, että pakko vaan kommentoida ensimmäisellä välineellä mikä eteen sattuu <3 :)

  • Reply Anna / 270 degrees 28.8.2016 at 08:43

    Vau mitä maisemia, siis ihan itkettävän hienoja! Noi pitkät bussimatkat on kyllä uuvuttavia, mutta teidän reissu kuulostaa ihan siedettävältä. Itsellä pisimmät bussipyrähdykset taitaa olla Vietnamin yöbusseja ja ne olivatkin sitten omalla tavallaan kuumottavia reissuja. Juuri ennen bussiin astumista luin uutisen rotkoon syöksyneestä yöbussista ja kun se meidänkin kuskin ajaminen sitten oli sen mukaista ettei tuo uutinen hämmästyttänyt enää lainkaan, meni yö aika mielenkiintoisissa tunnelmissa :D

    • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa 28.8.2016 at 10:48

      Et olisi kyllä voinut itse paremmin sanoa, itkettävän hieno on kyllä hyvin pätevä kuvaus! Peru on kyllä ihan mielettömän huikea maa, haikailen sinne takaisin jo nyt. Huh, itsekin oon kuullut noista Aasian busseista vaikka mitä kauhutarinoita. Siellä päin en ole vielä kauheasti bussilla matkustanut, mutta eiköhän jossain vaiheessa sekin osu kohdalle. Onneksi teille ei sattunut mitään :)

    Leave a Reply