Suomen suurin matkablogiyhteisö
Matkavinkit

Korkeassa ilmanalassa reissaaminen – kannattaako sitä pelätä?

31.7.2016

Perua koskevien postauksieni kommenteissa on useampaan kertaan pohdittu sitä, uskaltaisiko itse lähteä moiselle reissulle korkeaan ilmanalaan. On pelätty, että vuoristotauti iskee kunnolla ja koko reissu menee pahan olon kourissa kärvistellessä tai pahimmassa tapauksessa sairaalassa.

Näitä juttuja mäkin pelkäsin etukäteen, onneksi omalta osaltani pahimmat kauhuskenaariot eivät käyneet toteen. Mutta ajattelin näiden omien kokemusteni pohjalta raapustella postauksen siitä, miten mä koin korkean ilmanalan, miten yritin siihen sopeutua ja ehkä antaa jotain vinkkejä muillekin. Omat kokemukseni ammennan siis lähinnä Perusta, mutta eiköhän pääasiallisesti vinkkini ole varsin yleismaailmallisia.

Aloita reissu matalalta, suuntaa vähitellen korkeammalle

Me suunnittelimme Perun reissumme niin, että emme heti rysäyttäneet matalilta tienoilta suoraan 4 000 metriin. Minne tahansa korkealle reissaakin, kannattaa korkeat paikat ja ohut ilma ottaa vastaan varsin maltillisissa korkeuksissa, vaikka mieli vetäisikin heti hurjiin korkeuksiin ja vuorten huipuille.

Perua ennen olin Sveitsissä ja Itävallassa reissatessani ottanut pientä tuntumaa hieman korkeampiin maailmankolkkiin. Siellä nousin vuorille, joiden huiput huitelivat 2 000 metrin hujakoilla. Näiltä retkiltäni en muista, että ohentunut ilma olisi vielä muhun vaikuttanut. Tyypillisimmin korkeuksiin alkaa reagoida 2 000 – 2 500 metrin korkeudessa, mutta tämä on taas kovin yksilöllistä.

IMG_2691

IMG_2707

Perussa saavuimme Limasta Cuscon kautta Machu Picchulle, joka oli reissumme ensimmäinen kunnon etappi. Ja varsin hyvä aloituspaikka olikin sillä Machu Picchun juurella nököttävä Machu Picchu Pueblon kylä sijaitsee juuri noin 2 000 metrissä, Machu Picchulle kipuavat nousevat 2 400 metriin. Molemmat ovat korkeuksia, joihin on voinut tottua ja tutustua vaikka Alpeilla.

Korkeaan ilmanalaan saapumisen huomaa

Machu Picchu Puebloon saavuttuamme en aluksi huomannut olossani mitään ihmeellistä. Ensimmäinen ylämäki tosin alkoi heti kutitella keuhkoissa pienesti, hengittäminen nousuissa oli hippusen vaikeampaa kuin normaalisti.

Vietimme ennen Machu Picchulle kipuamista yhden päivän tutustuen kylään ja ohueen ilmaan. Keuhkot pysyivät mukana kiitettävästi, tosin jyrkissä nousuissa ne hieman valittivat. Jännempi reaktio olivat pohkeeni, jotka parin nousun jälkeen alkoivat täristä kuin hyytelö – jopa paikalla seistessäni. Tämä tärinä meni tosin ohi tuon ensimmäisen päivän aikana, onneksi.

Anna itsellesi aikaa sopeutua korkeuksiin!

Me emme ihan oppikirjamaisesti tehneet korkeuksiin sopeutumista, vaikka yhden päivän levon sallimmekin aikatauluihin ennen fyysisempää päivää Machu Picchulla. Pari päivää olisi varmasti ollut ideaali totutteluaika. Yhdessäkin päivässä ehti jo varsin hyvin totutella, eikä nousuissa kutistuvia keuhkoja ja ensimmäisen päivän pohjesheikkailua yllättävämpiä oireita iskenyt missään vaiheessa. Mistä olin positiivisesti yllättynyt.

Myöhemmissäkään vaiheissa, kun jatkoimme reissua ensin Cuscoon 3 400 metriin ja Titicaca-järvelle, lähes 3 900 metriin, en huomannut, että olisin saanut enää muita oireita kuin nousuissa tuntuva keuhkoihin sattuminen.

IMG_0889

IMG_0909

Tosin sen huomasin, että mitä korkeammalle mentiin tai mitä pidempään itseäni rasitin, sitä hankalampaa hengittäminen ylämäissä oli. Kaikki Perun kohteemme Limaa lukuun ottamatta  olivat suht vuoristoisilla alueilla, joilla nousujakin oli paljon. Välillä, pitkän reissupäivän ollessa takana, viimeiset nousut tuntuivat todella rankoilta.

Machu Picchulla meinasin Wayna Picchulta palatessamme alkaa itkeä väsymyksestä, kun edessäni oli noin kolmen metrin nousu portaita pitkin. Siinä hetkessä se tuntui 50 kilometrin porrasretkeltä rautasaappaat jalassa. Varaudu siis siihen, että keho ei jaksa yhtä paljoa rasitusta kuin mitä se on tottunut itselle normaaleissa korkeuksissa kestämään.

Ota rauhallisesti ja juo paljon vettä

Itse ainakin huomasin tärkeäksi sen, että on hyvä malttaa sopeutua jokaiseen uuteen korkeuteen muutaman päivän ajan ennen siirtymistä vieläkin korkeammalle. Kehon pitää antaa sopeutua muutoksiin. Parhaiten omaa sopeutumista edesauttaa ottamalla rauhallisesti, kuuntelemalla kehoaan ja juomalla paljon vettä.

Jossain annettiin ohjeistukseksi myös raskaan ruuan välttäminen, mutta ruualla en itse huomannut olevan vaikutusta suuntaan tai toiseen. Nämä kumminkin ovat hyvin yksilöllisiä asioita. Omaa reissuaan ei kannata suunnitella kovin kiireiseksi, jos ei ennestään ole reissannut korkeammissa kolkissa. Suosittelisinkin tinkimään reissukohteista tai kasvattamaan reissuaikataulua, jos tuntuu, ettei sopeutumisaikaa meinaa jäädä yhtään.

IMG_2473

IMG_2498

Mistä tunnistaa vuoristotaudin oireet?

Mistä sitten tunnistaa vuoristotaudin oireet? Tyypillisimpiä oireita ovat unettomuus, päänsärky, pahoinvointi, oksentelu ja hengenahdistus. Mutta mielestäni oman kehon tunteminen ja sen pohjalta reagoiminen kaikkeen, mikä ei tunnu normaalilta, on hyvin tärkeää. Terveyskirjastoa lainaten:

Kaikkia epäselviä oireita korkealla oleskeltaessa tulee pitää mahdollisina vuoristotaudin oireina ja toimia sen mukaisesti kunnes niille on löytynyt joku toinen syy.

Vuoristotaudin oireet iskevät yleisimmin vuorokauden tai kahden kuluttua korkeaan ilmanalaan saapumisesta. Oireet yleensä häviävät noin vuorokaudessa (kuten mulla kävi villien pohkeiden kanssa), kun elimistö tottuu ohueen ilmaan. Mutta jos oireet eivät häviä, tulee laskeutua maltillisempiin korkeuksiin ja tarvittaessa hakeutua sairaalahoitoon. Lisää vinkkejä korkeaan ilmanalaan ja vuoristotaudin mahdollisiin oireisiin löytyy Terveyskirjaston artikkelista.

Mielestäni reissua korkeaan ilmanalaan ei kannata pelätä liikaa. Tärkeää on antaa itselleen armollinen reissuaikataulu, nousta vähitellen ja lepopäiviä pitäen korkeammalle ja kuunnella itseään. Hyvä on toki myös tietää mahdolliset oireet ja toiminta tositilanteen sattuessa etukäteen. Jos on epävarma sopeutumisestaan korkeuksiin, ei ehkä heti ensimmäiseksi kannata lähteä maapallon toiselle puolelle ottamaan reaktioistaa selvää, vaan kannattaa lähteä vaikka Alpeille tutustumaan vuorilla oloon.

Onko teillä lisää vinkkejä korkean paikan reissaamiseen? Entä miten ohut ilma vaikuttaa suhun?

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jaana Paavola 31.7.2016 at 17:33

    Etukäteen jännitin minäkin mahdollisia vuoristotaudin oireita. Minulla korkeudet eivät kuitenkaan aiheuttaneet mitään oireita, ei edes hengästymistä. Cuscoon lennettyäni menin suorinta tietä aluksi Ollantaytamboon, jossa vietin 2 yötä. Sieltä yhdeksi yöksi Aquas Calientesiin ja päiväksi Machu Picchulle. Tämän jälkeen vietin Cuscossa kaksi yötä, jonka jälkeen lähdin Punoon. Punossa viivyin kaksi yötä, toisen yön saarilla (olipa mahtava kokemus sekin) ja toisen yön kaupungissa. Minulle tämä aikataulu oli sopiva, sillä edes kävely ylämäissä ei hengästyttänyt tavallista enempää, ei nääs yleensäottainkaan ole maailman paras kunto ;)

    • Reply Noora 1.8.2016 at 10:25

      Mun reissukaverilla oli sama homma, korkeudet eivät aiheuttaneet mitään huomattavia oireita. Olin siitä kyllä vähän kateellinen. Mutta no, nämä ovat niitä asioita, joille vaan ei voi mitään :) Tuo aikataulu ja paikkojen valinta kuulostaa oikein mainiolta ja lähes identtiseltä meidän reissuohjelman kanssa. Reitti on lähes sama, samoin paikoissa vietetyt ajat. Mutta noin se kannattaakin tehdä, että menee koko ajan pikkuisen korkeammalle. Mekin käytiin Punossa, mutta saarilla oltiin vain päiväreissulla. Yöyminen olisi varmast ollut sekin huikea kokemus :)

  • Reply sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa 1.8.2016 at 10:43

    Oikeasti näköjään minäkin voin joskus kuvitella menevän tuonne ja ehkä jopa selviytyvät ilman vuoristotautia. Pitää näköjään vaan suunnitella hyvin ja pikku hiljaa korkeammalle kipuamalla. Mulla joskus Alpeilla 2,5 kilometrissä oli niitä hengästymisen ja jaksamattomuuden oireita, joten kammo juontaa varmaan juuransa sieltä.

    • Reply Noora 1.8.2016 at 20:42

      Kyllä kannattaa mennä! Suurempi todennäköisyys on kumminkin sille, että saat huikeita kokemuksia ja ehkä vähän huonoa vointia kuin toisin päin. Kotiin jäädessä saa lähinnä pahan mielen :D Joo, ei nuo hengästymiset ja muut oireet mitään maailman kivoimpia ole. Mutta onneksi niiden pitäisi yleensä mennä ohi suht nopsaan. Ja varsinkin jos valmistautuu hyvin ennakkoon, niin reissusta tulee varmasti hyvä!

  • Reply Laura / Kaiken maailman matkoja 1.8.2016 at 15:18

    Mulla pahin oire on ehdottomasti ollut levossakin hulluna hakkaavat syke, jonka seurauksena nukkuminen on hankalaa, mikä ei paranna oloa… Mutta sä annoitkin jo parhaan vinkin: rauhassa totuttelua ja hitaasti ylöspäin niin hyvä tulee :)

    • Reply Noora 1.8.2016 at 20:44

      Huh, tuo ei kyllä ole yhtään kivan kuuloinen oire. Onneksi mulla ei tuota ilmennyt! Rauhallinen tahti on kyllä munkin mielestä paras ohje. Itse vaan sitä tuntuu olevan vähän hankalaa noudattaa. Mä kun haluan nähdä ja kokea niin paljon, niin tuntuu melkein loman tuhlaukselta viettää aikaa vaan chillaillen :D Mutta sitten kun muistaa, että pelissä on oma terveys, niin sitä malttaa paremmin ottaa rauhallisesti :)

    Leave a Reply