Hämeen linna – linnameininkejä yllättävän lähellä

30.4.2016

Joskus on hyvä selailla ajatuksella läpi bloginsa luonnokset-kansiota. Sieltä kun voi löytyä tällaisia lähes puolivalmiita postauksia, jotka on melkein raavittu kasaan jo ties kuinka kauan sitten. Vähän jo mietin, viitsiikö näin myöhäistä juttua julkaistakaan, mutta koska linnat nyt ovat aikalailla muuta kuin yhden pienen hetken trendijuttuja niin menköön. Sitä paitsi eivät syksyn ja kevään harmaat maisematkaan niin paljoa toisistaan eroa…

Kävin siis viime vuoden lokakuussa amerikkalaisen kaverini Suomi-reissulla hänen kanssaan Hämeenlinnassa. Pääasiallinen visiittimme syy oli Hämeen linna. Jenkeissä ei paljon linnoilla juhlita ja itsekin olen valitettavan vähän tutustunut Suomen linnaperintöön, vaikka linnoja fanitankin. Eikä Hämeen linna ole edes sieltä rumimmasta päästä! Sen tunnistaa linnaksi ilman silmien siristelyä ja pään tai koko kehonsa kääntelyä hassuihin kulmiin. Hurautimme siis Tampereelta syksyisen tihkusateen piiskaamaan lähikaupunkiin ja viihdyimme muutaman tunnin linnan menoon ja meininkiin tutustuen.

Hämeen linnalla on oiva sijainti

Linna on näppärän kävelyetäisyyden päässä sekä Hämeenlinnan juna- että linja-autoasemilta. Juna-asemalta on hieman pidempi matka, ehkä vartin verran, mutta siinä ehtii nähdä pienen ripauksen kaupunkia muutenkin ja saa linnaankin kunnon lähestymiskulman. Pikkuhiljaa se kaukana siintävä möhkäle lähenee ja saa värejä ja muotoja!

Mulle Hämeenlinna oli entuudestaan jonkin verran tuttu paikka. Muutamat Wanaja festivaalit olen heilunut linnan lähitanhuvilla, mutta koskaan itse linnan alueelle en ollut aiemmin eksynyt. Siksi olikin hauska huomata, että lähietäisyydeltä linna näyttää ihan kurjuuden ruumiillistumalta. Katsokaa nyt tuota surunaamaa! Tai sitten se johtui vain huonosta säästä…

No on sillä vähän surumielinen ilme!

Kannattaako linnaan ostaa lippu?

Linnan alueeseen pystyy varsin hyvin tutustumaan myös maksutta, mutta me ajateltiin kerrankin samalla vaivalla ostaa pääsyliput ja tutkailla kaikki mahdollinen, kun kerta hommaan oltiin lähdetty. En kyllä voi sanoa, että lipulla olisi kovasti lisäarvoa hommaan saanut. Muutaman sisätilan sillä näki, mutta muistaakseni alueen museoihin/näyttelyihin olisi pitänyt ostaa vielä kalliimmat liput.

Olivat linnan sisätilatkin ok, niitä vain oli mielestäni liian vähän, että rahoille olisi saanut kunnon vastinetta. Ulkoalueita, säästä huolimatta, taas oli mielekkäämpää kierrellä.

Satoja vuosia vanha Hämeen linna

Ulkona linnan eri osia ja rakennuksia kiertäessään tajusi, kuinka jylhä rakennelma se olikaan. Seinät ja muurit olivat hurjan paksut, eikä korkeuskaan mikään vähäinen ollut. Useimmiten olen nähnyt Hämeen linnan kaukaisuudesta junan ikkunasta, kun olen matkannut etelämmäksi tai sieltä takaisin. Ei siitä etäisyydestä hahmota tuota kolossaalisuutta.

Linna on saanut alkunsa jo 1200-luvulla ja siitä löytyy monta eri elementtiä ja rakennusvaihetta. Sen vanhinta osaa edustaa harmaakivinen kehämuuri, tiilikausi muokkasi linnaa parisataa vuotta myöhemmin. On hienoa, että linnassa näkyvät sen eri vaiheet, vähän kuin vuosirenkaina.

Kyllä linnan sisällekin kannattaa vilkaista, ainakin jos linnoista ja historiasta yhtään pitää. Kolkkoja huoneita ja syvennyksiä katsellessa oli hämmentävää ja jopa kylmäävää ajatella elämää niiden paksujen seinien sisällä. Valona vain soihdut ja ties mitkä tulipesät. Ikkunalaseja ei ollut ajamassa kylmää loitommalle. Kylmänä lokakuun päivänä linna oli kylmä ja kolkko.

Voin vain kuvitella, millaista siellä on ollut viettää aikaansa vuosisatoja sitten. Nyt sentään pystyin laittamaan hanskat käteen, kun viileys alkoi hiipiä liikaa luihin ja ytimiin. Ja käyttää kännykän taskulamppua valaisemaan niitä pimeimpiä nurkkia. Toista se oli ennen. Vaikka ehkä silloinkin lapasia joku jo käytti…

Linnan vanha, vedetön kaivo. Ilmeisesti toivomuskaivoksi edelleen käypä. Tämä on ilmeisesti linnan ensimmäisistä rakennusvaiheista, 1200-luvulta.

Linnan ulkopuolelta löytyy muurien ja järvimaiseman lisäksi myös kuvaseinää ja erilaisia tykkejä ihmeteltäväksi. Huomasimme, että tykit näyttivät epäilyttävästi olevan suunnattuina Venäjää kohti. Sattumaa? Optimismia? Se jäänee nähtäväksi. Kauniimmalla ilmalla olisimme viihtyneet tuolla varmasti vielä kauemminkin, mutta viheliäinen sää ajoi meidät lopulta kirjaston hellään huomaan ja wifin kimppuun ennen paluujunan lähtöä.