Aasia Kaupunkilomat

Singapore osa yksi: Miksi menin ja missä vihersi?

25.6.2015

Mainitsin ensimmäisessä postauksessani, että tein viime kuussa lyhyen reissun Singaporeen ja Malesiaan. Aasiaan lähtöön päädyin aika monen mutkan kautta. Viime vuosina olen kesäseikkailuina kiertänyt Eurooppaa junalla, tänä vuonnakin niin oli tarkoitus tehdä. Suunnitelmana oli kolmen viikon kiertely Italiassa kera matkatoverin, mutta toisin kävi.

En tiedä tarkalleen, mistä into juuri tuohon kolkkaan Aasiaa ensimmäiseksi syntyi. Osasyy oli varmasti hyvät lentotarjoukset sinne juuri oikeaan aikaan. Mutta epäilen että Singapore omituisena, futuristisena kääpiövaltiona oli ajatuksen tasolla houkutteleva. Olen kiertänyt jonkun verran Euroopan pikkuvaltioita, joten saman meiningin jatkuminen toisella mantereella tuntui loistavalta ajatukselta.

Mulla kävi varsin hyvä säkä menolentojeni kanssa. Olin etukäteen panikoinut sitä, miten jaksan lentää yhteensä yli puoli vuorokautta, mitä jos en saa unta ja kuinka tylsää kaikesta tulee. Helsinki-Vantaalla kulutinkin aikaa lataamalla miljoona e-kirjaa tablettiini, varmuuden vuoksi.

Ylivarustautuminen osoittautui kuitenkin aika turhaksi. Lensin Singaporeen Istanbulin kautta, ja Atatürkin lentoasema olikin ainoa paikka missä sai tekemisenpuutetta murehtia. Kolmen tunnin koneenvaihto oli yhtä tuskaa, lentokenttä oli kamala, nettiin en päässyt millään ja Candy Crashin elämät olivat koko ajan lopussa…! Olo olikin varsin huojentunut, kun pääsin Singaporen-koneeseen ja elämäni toisteiseksi pisimmälle lentomatkalle.

Lentomatkasta ei kyllä paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Kone oli puolityhjä, minkä ansiosta sain henkilökohtaiseen käyttööni koko penkkirivin! Kahmin käyttööni kaikki tyynyt ja peitot ja vedinkin vaakatasossa sikeitä suuren osan lennosta. Kyllä kelpasi. Hereillä olin lähinnä ruokatarjoilujen ajan. Viihderuutuun en koskenut ja viime hetken paniikissa ladatut e-kirjatkin jäivät odottamaan parempaa aikaa.

Majapaikan nurkilta löytyi Chinatown temppeleineen ja koristuksineen

Matka lentokentältä hostellille meni yrittäessä tajuta, kuinka kauaksi kotoaan onkaan tullut. Minibussin ikkunasta ohiviistävät maisemat olivat samalla kertaa jotenkin kotoisia mutta myös absurdeja. Varsinkin Marina Bayn nurkilla kaarrellessamme tuntui siltä kuin olisi tupsahtanut tulevaisuuteen! Olin saapunut Singaporeen alkuillasta, ja hostellille saavuttuani kello oli jo sen verran paljon, että päätin vain yrittää napata kiinni paikallisesta rytmistä, mennä ajoissa nukkumaan ja jättää suuremmat ihmettelyt seuraavalle päivälle. Olihan siitä, kun olin painanut kotioven kiinni ja lähtenyt kohti Helsinki-Vantaata, jo yli 24 tuntia.

Lisää Chinatownia

Lisää Chinatownia

Tykkään reissuilla liikkua kaikkialle jalan, jos vain mahdollista. On mulla yleensä joku määränpää mielessä, mutta tykkään fiilistellä myös kaikkea ihastuttavaa ja yllättävää, mitä matkan varrella kohtaa. Singapore olikin kuin luotu tällaiseen. Kaupunki oli selkeä kulkea ja kävelijäystävällinen.

Mun hostelli oli hyvällä sijainnilla Chinatownissa, josta oli lyhyt matka lähes kaikkialle, mikä ensimmäisinä päivinä kiinnosti. Tapasin heti ensimmäisenä päivänä lounaalla ollessani paikallisen nuoren miehen, nimeä en muista, mutta se näytti ihan aasialaiselta Harry Potterilta! Hänen kanssaan tuli juteltua vaikka ja mitä, mutta myös tekemissuosituksen sain. Clarke Quay oli kuulemma paikka, joka täytyy nähdä.

Olihan se, joen vastarannalta, sen jälkeen kun oli helteessä heilunut ympäriinsä Clarke Quayn vieressä sijaitsevassa Fort Canning Parkissa! Olin jo kartasta bongaillut paikkaa ja ajatellut käydä tsekkaamassa se samalla vaivalla kuin Clarke Quayn, mutta sehän veikin mun koko huomioni.

Olin ajatellut paikan olevan laakea ja puistomainen: penkkejä, kasveja, pelejä pelaavia lapsia. Mutta löysinkin jotain paljon upeampaa. Puisto oli pienen mäennyppylän päällä ja matkan varrella huipulle tuli vastaan niin ihmeellisiä liaanikasveja, jättiläispuita kuin Singaporen historiaakin. Varsin virkistävä pala luontoa keskellä ihmisen luomia futuristisia monumentteja siis.

Puiston mystinen liaanipuu. Lienee tällä joku parempikin nimi?

Puiston mystinen liaanipuu. Lienee tällä joku parempikin nimi?

IMG_4857-3

Jättiläispuu. Oikealla satunnainen ohikävelijä mittakaavaa luomassa

 

Puistoteemaa jatkoin myöhemmin myös Gardens by the Bay -visiitillä, joka veikin luontoelämyksen aivan eri suuntaan. Vaikka pidänkin yleisesti enemmän luonnon kuin ihmisten mestariteoksista oli puisto – kuten koko Singaporekin – niin överi, että sitä oli jo pakko ihastella. Gardens by the Bayhan koostuu useammasta eri puistosta ja paikassa on vaikka mitä nähtävää. Siellä voisi helposti kuluttaa koko päivän. Itse keskityin vain Flower Domeen ja Cloud Forestiin, joihin olin jo etukäteen ostanut lipun, sekä Supertree Groveen.

En ollut etukäteen tarkemmin ottanut selville mitä kaikkea Gardens by the Bay pitää sisällään. Kaverin suositusten perusteella odotin silti varsinkin Cloud Forestin näkemistä, tosin ilman varsinaista tietoa siitä, mikä siellä odottaisi. Sekä Cloud Forest että Flower Dome ovat jättimäisiä kasvihuoneita, joissa pääsee hetkeksi pakoon Singaporen trooppista ilmastoa. Cloud Forest on varsin vaikuttava heti sisälle astuessaan. Vastassa on monta metriä korkea vehreä ”vuori” vesiputouksineen. Pakko myöntää, olin heti myyty!

”Vuoren” päälle pääsee hissillä, ja sieltä pystyy kävelysiltoja pitkin tekemään matkaa alas. Maisemat matkan varrella ovat huikeat. Kasvihuoneen lasien läpi voi ihastella Singaporea sekä ympärille levittyviä näkymiä. Jokaisessa kerroksessa oli myös pieni näyttely, mutta niihin en kovin paljoa huomiota jaksanut kiinnittää.

P5173442-3

Cloud Forestin vuori

P5173477-3

Kävelyreitti sumun keskellä

Flower Dome oli kaksikosta selvästi vähemmän mielenkiintoinen. Paikka ei ollut täynnä absurdiutta, vaan sinne oli kerätty erilaisia oikeita kasveja. Paikalla oli paljon väkeä, enkä jaksanut yrittää päästä lukemaan tarkempia infotauluja ja väistellä selfiekeppeilijöitä määräänsä enempää, joten sieltä olin ulkona jo muutaman minuutin kiertelyn jälkeen.

Mielestäni parhaan annin olin kuitenkin jättänyt viimeiseksi, Supertreet nimittäin! Superpuut ovat montakymmentä metriä korkeita tekopuita, jotka muotonsa puolesta muistuttavat lähinnä avaruussieniä. Puiden lomassa, parinkymmenen metrin korkeudessa puikkelehtii kävelytie, tai -silta. Pääsymaksun ollessa varsin lompakkoystävällinen (S$ 5) päätin suunnata korkeuksiin. Ja kyllä kannattikin siellä helteessä heilua, maisemat olivat jälleen kerran vertaansa vailla. Itse kävin aikataulusyistä Gardens by the Bayssa päiväsaikaan, mutta myös pimeän laskeuduttua kannattaa suunnata paikalle.

P5173511-3

Supertree Groven maisemasillalta näki puoli Singaporea

IMG_4892-3

Maisemasilta korkeuksissa

Muutenkin Singaporea ympäriinsä tallustellessa ilahduin siitä, että joka puolella oli pilvenpiirtäjien ja ties minkä kolossien keskellä myös puistoja ja paikkoja, jonne istahtaa hetkeksi nauttimaan maisemista ja ihmisvilinästä. Singapore haluaakin olla kaupunki puutarhassa, mikä loi rauhoittavaa tunnelmaa kaiken hektisyyden sekaan. Olisin halunnut ehtiä käymään myös Botanic Gardensissa, mutta kaikkeen ei riittänyt aikaa. Ja ainahan jotain pitää jättää seuraavaa kertaa varten.

Lue myös nämä:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK | INSTAGRAM | TWITTER BLOGIT.FI | BLOGIPOLKU

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply von Hell 30.6.2015 at 00:49

    Aika somia rehuja!

    • Reply Noora 3.7.2015 at 23:34

      No aivan hyvää vaihtelua maitohorsmiin! :)

    Leave a Reply