Suomen suurin matkablogiyhteisö
Linnat Suomi

Raaseporin rauniolinna – kiehtova pala Suomen historiaa

31.8.2020

Omistin tämän kesän Manner-Suomen linnojen kiertämiselle, kuten jo aiemmin kirjoitin. Kesän ensimmäinen linnavierailuni suuntautui Raaseporin linnaan, tai paremmin sanottuna rauniolinnaan, joka oli mulle ennestään uusi tuttavuus.

Odotin Raaseporin linnassa vierailua hieman ristiriitaisin odotuksin: voisiko linna, joka on ajan saatossa päässyt rapistumaan pahasti, olla kiinnostava, ihastuttava ja ennen kaikkea edelleen linnaksi tunnistettava?

Vaikka se, mitä Raaseporin linnasta on nykyään jäljellä, on kalpea aavistus siitä, mitä se on kunnian päivinään ollut, on linna edelleen uljas ja linnamainen ja sen ansiosta erinomainen vierailukohde.

Raaseporin linna – historian muovaama keskiaikainen linna

Kuten keskiaikaisten linnojen kanssa yleensäkin on tunnettua, ei Raaseporin linnasta voida sanoa aivan tarkkaa valmistumisajankohtaa. Tiedossa kuitenkin on, että linna on ollut olemassa linnamaisessa olomuodossaan 1300-luvun loppupuolella. Linnaa kuitenkin on ilmeisesti edeltänyt jonkinlainen varustus, joka olisi ollut paikalla jo 1200-luvulla. Muutenkin linnan seudulla tiedetään olleen tuohon aikaan jonkinlaista asutusta.

Linnoille on tyypillistä se, että ne ovat ensin olleetkin jonkinlaisia puisia linnoja tai leirilinnoituksia, jotka ovat sitten aikojen saatossa muokkautuneet linnoiksi, joiden arkkitehtuuri on vielä jopa vuosikymmenien tai -satojen aikana elänyt omaa elämäänsä. Tätä kehitystä ovat edistäneet sekä linnarakennuksen tarpeet erilaisina puolustus- tai hallintokeskuksina sekä toki niiden taistelulliset tarkoituksensa. Sodankäyntitapojen muuttuessa on linnojenkin pitänyt mukautua – ja toki iskuja vastaaotettuaan niitä on pitänyt korjata ja vahvistaa.

Pakko myöntää tässä vaiheessa, että luin kesällä linnaseikkailujeni lomassa sekä niiden jälkeen kuusi kirjaa suomalaisista linnoista. Aihe on mielestäni äärimmäisen kiinnostava ja avaa monipuolisesti sekä linnojen vaiheita, erilaista ulkonäköä että sitä, miksi ne sijaitsevat juuri siellä, missä ovat. Suosittelen tutustumaan aiheeseen, jos linnafanituskärpänen puraisee yhtään pahemmin!

Varsinaisen linnarakennuksen ympärille alkoi kohota esilinnoja, mutta vasta 1400-luvun alkupuolella. Linna on kukoistuksensa aikaan ollut siis paljon isompi kuin nykyään. Esilinnoista on jäljellä enää murtuneita muureja ja kivijalkoja, mutta niiden avulla voi kuitenkin loihtia käsityksen siitä, minkä kokoinen linna on aikanaan ollut.

Jos Raaseporin linnan nykypäivän kantilta katsoen hieman kummallista sijaintia lähes keskellä ei mitään ihmettelee, tarjoaa historia siihen(kin) valaistusta. Linna on aikanaan rakennettu kalliosaarelle, joka on edelleen nähtävissä linnan rakenteiden alla. Aikanaan vesi ympäröi tuon pienen saaren ja sen tienoille virtasi paljon nykyistä suurempi vesiväylä. Ennen maankohoamista linna ei siis sijainnut perämetsässä, miltä se nyt tuntuu.

Mutta miksi juuri Raasepori sai linnan? Esimerkiksi siksi, että silloisen maantieteellisen olemuksensa ja sijaintinsa takia siitä yritettiin saada kilpailijaa Tallinnalle, silloiselle Räävelille, joka tuolloin eli omaa kukoistuskauttaan. Jos karttaa katsoo, on tuo varsin loogista. Raasepori sijaitsee sekä lähellä merta että Tallinnaa. Tässä yhdeydessä kannattaa muistaa myös, että Helsinkiä ei ollut olemassa, vaan kaupunki perustettiin vasta vuonna 1550, samoihin aikoihin kun Raaseporin linna alkoi menettää merkityksensä ja se hylättiin.

Raaseporin rauniolinna nykypäivänä

Kuten jo yllä ehdin mainita, Raaseporin linna hylättiin vuonna 1558. Hylkääminen tarkoitti varsin suurta laiminlyöntiä: linna oli kirjaimellisesti hylättynä, ilman asukkaita tai tilan hyödyntäjiä, yli 300 vuotta.

Voitte kuvitella, mitä varsinkin Suomen talvi (siis ne kunnon talvet ennen näitä 2000-luvulla alkaneita ikuisia marraskuita, joita eteläisessä Suomessa nykyään joudutaan talviksi kutsumaan) on linnalle, sen muurille ja seinille ajan saatossa tehnyt. Kivien ja tiilien väliin on 300 vuoden ajan hiipinyt vettä, joka on vuoroin sulanut, vuoroin jäätynyt. Sellainen tuskin tekee millekään rakenteille hyvää.

Tämän huomaa hyvin, kun saapuu vieraaksi linnaan. Ulkopuolelta linna on vielä suhteellisen järkevän näköinen, yhtenäinen sekä edelleen uljaan näköinen rakennus. Mutta kun astuu sen sisään, näkee hyvin, mistä ajan hammas on nakertanut ja mistä haukannut kunnon suupaloja.

Esilinnoja ei enää ole muuta kuin suuntaa-antavina raunioina. Itse linnan ulkoseinät ovat miten kuten olemassa – joko alkuperäistä mukaillen, jos hyvin on käynyt, muuten vahvasti entisöityinä. Linnan sisäpiha kuitenkin kertoo karua kieltään siitä, kuinka paljon linnasta puuttuu – suuri osa huoneista, niiden seinistä ja katoista on sortunut. Jäljellä on enää suippoja kivikasoja siinä, missä ennen oli arkkitehtuuria.

Mielestäni on tavallaan kuitenkin todella mielenkiintoista, että linna on meille nähtävissä ja koettavissa juuri tässä ilmiasussaan. Se kuvaa Raaseporin linnan menneisyyttä teeskentelemättä. Se kertoo siitä rappiosta, minkä linnan pitkä hylkääminen toi mukanaan. Jos linna olisi restauroitu, menettäisi se paljon nykyisestä charmistaan. Jo ihan siksi, ettei meillä ole kattavaa käsitystä siitä, miltä Raaseporin linna on aikanaan näyttänyt. Siitä olisi voinut väärissä käsissä tulla hyvien tarkoitusperien kautta irvikuva linnasta – jotain mitä se ei ole koskaan oikeasti ollut.

Vaikka linnasta on raunioitunut huomattava osa, on siellä edelleen jopa sisätiloja, joissa vierailla. Raaseporin linnan kolme kerrosta on oletettu pitäneen sisällään ensimmäisessä kerroksessa sijainneet kellarit ja varaston. Toisessa kerroksessa on ollut henkilökunnan asuintiloja, kolmatta kerrosta taas on käytetty puolustustarkoituksiin.

Näihin lähinnä ylempiin kerroksiin, kuten myös linnan pyöreään torniin, on edelleen osittain mahdollista päästä ja saada käsitystä siitä, millainen Raaseporin linna on voinut aikanaan olla. Toisin kuin muita Suomen linnoja, Raaseporin linnan sisätiloja ei ole mitenkään kalustettu. Vastassa on autioita tiloja, suurempia ja pienempiä huoneita, joiden käyttötarkoituksesta ei ole varmuutta. Jokainen voi kuitenkin itse miettiä, mihin tarkoitukseen mitäkin tilaa on aikanaan saatettu hyödyntää.

Linnassa vieraillessaan on mahdollista osallistua myös opastetulle kierrokselle, mitä suosittelen, koska sillä tavalla linnan historiasta ja sen eri vaiheista saa paljon irti. Vaikka linnan historia on verrattain lyhyt, jos peilaa sitä esimerkiksi Turun tai Hämeen linnoihin, on Raaseporissakin ehtinyt tapahtua paljon.

Raaseporin linna on helpoin saavuttaa omalla autolla, mutta kesäaikaan sinne on mahdollista päästä myös Karjaan asemalta järjestetyn minibussikyydin avulla. Olin tästä mahdollisuudesta erittäin mielissäni, sillä hiukan huonojen kulkuyhteyksien vuoksi linnassa vierailu onkin aiempina vuosina jäänyt tekemättä. Linnan kotisivuja kannattaa siis katsella, jos mielii päästä paikalle muuten kuin omalla autolla.

Raaseporin linna osoittautui paljon mielenkiintoisemmaksi, mitä olin uskaltanut odottaa. Linnassa ja sen raunioissa riitti tutkittavaa yllättävän pitkäksi aikaa ja opastetulle kierrokselle osallistuminen täydensi käynnin. Positiivista kokemusta varmasti edesauttoi aurinkoinen kesäpäivä, sillä esimerkiksi linnan sisäpiha ei ole katettu ja on sateisella säällä varmasti aika hankala liikkua. Linnassa vieraillessa kannattaa säällä kuin säällä varautua hyvin kengin, sillä keskiaikana ei menty parkettilattiat edellä!

LUE MYÖS NÄMÄ:


Piditkö lukemastasi? Seuraa blogiani myös täällä:

FACEBOOK  |  INSTAGRAM  |  BLOGIT.FI  |  BLOGIPOLKU

Luontokohteet Suomi

Helsingin kiehtova saarikaksikko: Vallisaari ja Kuninkaansaari

Pääkaupunkiseudulta tuntuu löytyvän roppakaupalla mielenkiintoisia saaria, joilla vierailla. Pari kesää sitten kävin verestämässä muistojani Suomenlinnan suhteen, jossa olin tätä ennen käynyt ainoastaan lapsena. Koska viehätyin Suomenlinnassa erityisesti saaren kauniin luonnon lisäksi sen militanttisemmasta estetiikasta, halusin päästä seuraavaksi tutkimaan samasta kuvastosta ammentavaa Vallisaarta, jossa vieraillessaan…

27.8.2020
Pohdinnat Suomi

Takana hieman erilainen, mutta oikein mainio kesälomaviikko

Viime kesänä taisin tietämättäni harjoitella tulevaa varten. Silloin taitoin viikon mittaisen reissun ympäri Suomen, vaikka toki sen lisäksi pyrähdin myös ulkomailla käymään. En vuosi sitten ajatellut asiaa sen suuremmin, korkeintaan hauskana kuriositeettina ja poikkeamana siihen, että olisin senkin viikon viettänyt esimerkiksi Alpeilla tai missä…

5.8.2020
Luontokohteet Suomi

Lammaspaimenviikon päätähdet – Isokarin hurmaavat lampaat

Isokarin lammaspaimenviikko oli todella mielenkiintoinen ja myös unohtumaton kokemus. Komeiden merimaisemien ja majakkapuitteiden lisäksi saarella pääsee nauttimaan rautaisannoksen itse homman päätähdistä eli lampaista. Lammaspaimenten päätehtävänä on pitää lampaat kesyinä ja hyvässä kunnossa, mikä tarkoittaa muun muassa ahkeraa lampaiden rapsuttelua – kukapa tällaisesta kesätyöstä kieltäytyisi.…

28.7.2020
Kaupunkilomat Suomi

Tampereen Vapriikinraitti – kiehtova kävelyreitti koskimaisemissa

Tampereen keskustassa riittää näköalapaikkoja. Yksi hieman erilaisempi sellainen on keskustan koskimaisemien ytimessä kulkeva Vapriikinraitti-niminen pieni kulkureitti, joka tarjoaa lähes käsinkosketeltavan katsauksen Tammerkoskeen sekä sitä ympäröivään punatiiliseen arkkitehtuuriin. Vapriikinraitti toimii myös varsin verrattomana yhdistelmänä muutama kuukausi sitten avatun Finlaysonin alueen kattokävelyn kanssa. Roof Walk, joko pidemmän, valjaissa…

16.7.2020