Rakas rähjäinen Rooma

Minun Italia-rakkauteni on alkanut nimenomaan Roomasta, ja sinne se myös palaa aika ajoin. Ensimmäisen kerran kävin tässä ikuisessa kaupungissa vasta aikuisena ja muistan, kuinka Colosseumin ja Pantheonin näkeminen järisytti. Tämän ensimmäisen jopa koko elämääni muuttaneen kerran jälkeen olen palannut tänne kerta toisensa jälkeen. Olen käynyt Roomassa niin polttavalla kesähelteellä kuin myös talvikuukausina. Olen käynyt Roomassa yhdessä ystävien kanssa ja yhdessä perheen kanssa. Aiemmista kerroista voit lukea vaikka täältä. La Bella Italia – last stop – Rooma uudella tavalla Tämä kaupunki toi elämääni Italian: kielen, ruoan ja kulttuurin. Italian kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan. Amo l’Italia! ❤️

Rooma on minulle kauneutta ja tyylikkyyttä. Näen kauneutta niin ihmisissä, kaupunkikuvassa kuin italialaisessa keittiössäkin. Voin kävellä kaupungin kaduilla ja ennen kaikkea kujilla tuntikausia ja näen kaikkialla ympärilläni itseäni inspiroivaa kauneutta. Kauneutta, joka ei ole liian sliipattua, vaan on ikään kuin rehellistä kauneutta. Minulle Rooma ja Italia yleensäkin on hyvin inspiroiva ympäristö. Rikas historia, kaunis kieli, hyvä ruoka, mielettömät maisemat ja ystävälliset iloiset ihmiset – mitä muuta sitä voi toivoa? Rooma, aivan kuten monet paikat Keski- ja Etelä-Italiassa, on rähjäinen, jopa likainen, mutta kaikessa siinä rosoisuudessa minä näen paljon kauneutta. Rosoisuus miellyttää omaa silmääni enemmän kuin siloiteltu ja sliipattu.

Italia tarjoaa kaikille aisteille jotain.Vaikka myös italialaisten pukeutuminen on viime vuosina arkipäiväistynyt kuten muuallakin, ainakin Länsi-Euroopassa (liekö yhtenä syynä pandemia ja etätyö?) on la bella figura edelleen tärkeä osa italialaisuutta. La bella figura on tietysti mitä suurimmassa määrin hyvin ja tyylikkäästi pukeutumista, mutta se on myös hyvin käyttäytymistä ja muiden kunnioittamista. La bella figura tuntuu olevan melko lailla myötäsyntyistä italialaisille, mutta me muut joudumme asiaa ehkä vähän opettelemaan.

Oltuamme Roomassa aiemmin jo monen monta kertaa, voimme nyt kaupungissa vieraillessa etsiä tästä suurkaupungista aina jotain uutta. Yksi hyvä tapa siihen on varata majoitus aina uudesta kaupunginosasta. Kaupunginosasta, johon ennen et ole tutustunut. Tällä kertaa me valitsimme Pratin. Ihana, rauhallinen ja kaunis kaupunginosa tarpeeksi lähellä, mutta kuitenkin kaukana turistimassoista. Pratissa kuvankauniit rakennukset reunustavat rauhallisia katuja. Siellä täällä on kivoja puistikoita ja aukioita.

Vaikka hotellimme Otto Rooms & Photogallery oli aivan suuren liikenneympyrän vieressä, hiljeni liikenne lähes täysin yöksi.

Itse hotelli oli todella pieni. Koko hotellissa on vain 6 huonetta, ja se on tavallisessa kerrostalossa. Tiesitkö muuten, että kerrostalo on italiaksi un palazzo? Hotelli on ennen ollut yksi suuri huoneisto, josta sitten on muokattu tämä pikkuruinen hotelli. Kaikki palazzon asukkaat eivät varmaankaan olleet aivan tyytyväisiä tähän ratkaisuun, sillä vastaanotto ei ollut aina mitä lämpimin, kun liikuimme porraskäytävässä.

Hotellissa kaikki oli puhdasta ja siistiä. Aamiainenkin oli pienen alkujärkytyksen jälkeen ihan hyvä. Luulimme ensin, että se, mitä oli esillä oli koko tarjonta, mutta onneksi ei. Keittiössä hääräili avulias kokki, joka teki jokaiselle tilauksesta munakkaita ja muita herkkuja. Hotellissa ei ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin kylpyhuone. Se oli niin pieni, että pienuus haittasi jopa sen käyttöä. Oven taakse jäävä WC-istuin oli melkoisen akrobatiasuorituksen takana. Ovi auki, mutta ei kokonaan, osittain sisälle, ovi kiinni ja lopulta pääsit perille. Ja sama sitten ulos tullessa.

Aivan hotellin lähistöllä ei ole metroasemaa eli jollet halua tai pysty kävelemään, niin bussit tulivat lähimmäksi hotellia. Mutta hotellille jaksaa myös aivan hyvin kävellä keskusta-alueelta.

Hotellissa on aina esillä vaihtuva valokuvanäyttely. Tällä kertaa näimme paikallisen nuoren valokuvaajan otoksia kotikaupungistaan. Olivat muuten hienoja!

Toinen kaupunginosa, johon tutustuimme tällä kertaa uutuutena oli Monti. Monti on aiemmin ollut hyvinkin huonossa maineessa ilotaloineen ja rikollisineen, mutta alue on siistiytynyt huomattavasti. Kaikki rosoisuus ei ole poissa, mutta nyt alue on jo suhteellisen turvallinen, ainakin ei-yöaikaan. Minulle helsinkiläisenä paikasta tuli mieleen Kallio. Paljon ravintoloita ja baareja, mutta joukossa myös käsityöläisten pajoja. Paljon löytyy vielä todella rähjäistäkin, mutta suuria alueita on jo saatu siistittyä. Ja toivottavasti paikkaa ei siistitäkään liian steriiliksi, sillä silloin se menettäisi osan viehätyksestään.

Yksi kaupunginosa, jota ei voi millään reissulla jättää väliin, on Trastevere. Oma suosikkini per sempre. Tosin valtavat turistimassat vähän pilaavat tunnelmaa nykyään, mutta silti. Mi piace! Vähän boheemi, värikäs ja tunnelmallinen.

Vatikaani, Colosseum, Forum Romanum, Espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi, Pantheon, Piazza del Popolo, Piazza dei Fiori, Piazza Navona, Villa Borghese ja mitä näitä nyt on. Kaikki käymisen ja näkemisen arvoisia. Rooma tosin taistelee nykyisin samaisen ongelman kanssa kuin esimerkiksi Venetsia ja Barcelona. Turisteja on niin valtavasti, että kaikkiin näihin nähtävyyksiin on piiiiiitkät jonot ja tungos on mieletön. Jotta todella näet esimerkiksi Fontana di Trevin, joudut odottelemaan omaa vuoroasi päästäksesi eturiviin, josta voit ihailla tätä kuuluisaakin kuuluisampaa suihkulähdettä. Vatikaaniin tai Pyhän Pietarin kirkkoon ei ole mitään asiaa ilman monen tunnin jonotusta, jollet ole jo etukäteen ostanut lippua netistä. Ja silloinkin joudut jonottamaan. Eli jos olet ajatellut viipyä Roomassa pitkän viikonlopun ja nähdä sinä aikana kaikki nuo paikat, niin taitaa olla nykyisin tekemätön paikka. Valitse siis etukäteen, mitä haluat nähdä ja tee reittisuunnitelma tarkkaan. Taikka sitten olet vähän pidempään Roomassa, mikä ei koskaan ole huono idea.

Jos haluat syödä tai juoda kalliisti ja ei-niin-hyvää, niin valitse ensimmäinen trattoria/pizzeria/ristorante noiden em. nähtävyyksien luona ja istahda siihen. Ja varmuuden vakuudeksi valitse vielä se paikka, jossa on vitivalkoiset pöytäliinat. Jos taas haluat syödä ja juoda hyvin ja järkevään hintaan, niin kulje muutama kortteli johonkin suuntaan ja valitse se paikka, jonka pöydistä kuuluu eniten italian kieltä.

Perinteinen roomalainen keittiö on kaikkea muuta kuin nykyinen pizza/pasta-ravintolatarjonta. Roomalainen keittiö koostuu perinteisesti kauden vihanneksiin ja kasviksiin sekä paikallisiin eläimiin perustuvista ikivanhoista resepteistä. Lähi- ja kausiruokaa siis parhaimmillaan. Ja jos olet Roomassa keväällä, niin et voi poistua kaupungista maistamatta tätä, Carciofo alla Giudiaa!

Ja olet siellä koska tahansa, niin kokeile kojuista myytäviä pizzapaloja. Yllätyt varmasti positiivisesti. Niissä on hinta-laatusuhde todella kohdillaan. Squisito!

Ja sitten kun kahvihammasta kolottaa, niin muista että un caffé on automaattisesti espresso ja jos tilaat un latten, niin saat maitoa. Meidän latte on un caffé latte. Ja jos haluat lähimpänä meidän suodatinkahvia olevan vaihtoehdon, niin sitten tilaat un caffé americanon. Sekin tosin on espresso, johon vain on lisätty kuumaa vettä. Suodatinkahvia Italiasta ei yksinkertaisesti saa. Mutta juot kahvisi missä vain, niin se on maukasta ja ennen kaikkea hyvin tehty.

Kaikki me nautimme varmasti Rooman matkalla jäätelön taikka kaksi. Jos haluat gelatoa tilatessa vaikuttaa paikalliselta, niin älä koskaan, siis koskaan tilaa samaan annokseen sekaisin marja-ja hedelmäjäätelöä ja kermapohjaista jäätelöä. Eli siis jos otat conon, tötterön jäätelöä, jossa on kaksi palloa, niin voit ottaa mauksi esimerkiksi sitruunan ja mansikan, mutta et voi sekoittaa mansikkaa ja vaniljaa. Jos haluat vaniljaa, niin ota pariksi sitten vaikka suklaata. Tiedän! Gli italiani!

Me kävimme aika lailla keskustan ulkopuolella sijaitsevassa Quadraro-kaupunginosassa ihmettelemässä seinämuraaleja, jotka osoittautuivat ränsistyneiksi pettymyksiksi, mutta siellä joimme matkamme halvimmat kahvit. Ja maistoimme myös paikallista herkkua, maritozzoa. Kuin meidän laskiaspulla, mutta mauttomampi pulla ja makeampi kerma. Ei jatkoon. Mutta lasku espressosta, cappucinosta ja tästä leivonnaisesta ei päätä huimannut.

Sunnuntaipäivän vietimme kuin roomalaiset. Lähdimme heti aamusta kävelemään pitkin Tiber-joen rantaa, Lungotevere, kohti Gianicolo-kukkulaa. Liikkeellä olivat niin lenkkeilijät kuin pyöräilijät. Ja tietenkin me aamuvirkut.

Gianicolo-kukkulalle voi nousta toista reunaa ja laskeutua alas toiselta reunalta. Kovin huonokuntoisen ei ehkä kannata lähteä kapuamaan jalan. Bussi vie huipulle vaivattomasti. Kukkula on kaunis. Kaunista luontoa ja vielä kauniimpia taloja. Huipulla odottavat Piazzale Garibaldilta hienot näkymät Rooman keskustan yli. Kirkkaana päivänä voit nähdä jopa vastapäisen vuoren rinteellä olevan Tivolin. Aukion keskellä on Giuseppe Garibaldin todella suuri ratsastajapatsas ja loppupätkät tänne johtavista teistä on täynnä Garibaldin rinnalla taistelleiden sotilaiden rintakuvia.

Ja onhan tällä kukkulalla meidän Villa Lantekin. Ehkäpä mekin vielä joku päivä osumme Villa Lanten kohdalle niin, että se olisi auki. Tähän asti se ei vielä ole onnistunut.

Rooman eteläpuolella on pikkukyliä, joita kutsutaan yhteisnimellä Castelli Romani. Me valitsimme päiväkäyntikohteeksi Albano-järven rannalla olevan kuvankauniin Castel Gandolfon, missä onkin kuulemma paavin kesäasunto. Kylään on melko hyvä yhteys yhdistelmällä metro-paikallisbussi. Ole kuitenkin tarkkana, missä kohtaa nouset pois bussista. Bussissa ei ole mitään näyttöä, josta näkisit seuraavan pysäkin eikä myöskään kuulutuksia. Muista myös ostaa jo Rooman päästä meno-paluulippu (andata e ritorno), sillä kylässä bussilipun ostaminen on astetta haastavampaa.

Itse piccolo borgo, pieni kylä on mielettömän kaunis, mutta todella pieni. Minulle tuli maisemasta järvelle mieleen jopa Amalfin rannikko. Maisema ja kylän yleisilme on aivan ihana, bellissimo. Kylään järjestetään paljon päiväreissuja hotelleilta ja risteilijöiltä, joten iltapäivällä kaikki ravintolat ovat melko täynnä. Monet ravintolat täällä tarjoavat perinteistä cucina romanaa. Mekin söimme jotain sellaista. Valitettavasti ruokalajin nimi on päässyt unohtumaan, mutta se oli kuin meidän joulukinkkua, joskin hiukan maukkaampaana ja päärynän kanssa tarjoiltuna. No, tulipahan maistettua…

Minun Roomani on kaunis ja ruma, puhdas ja likainen, vihreä ja rähjäinen, historiallinen ja moderni, mutta ennen kaikkea kaupunki, johon haluan palata aina vaan uudestaan.

Tutte le strade portano a Roma ❤️