Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Iloinen yllätys Preveza ja kasvoton Lefkas (osa IV)

12.10.2021

Preveza

Preveza on pikkukaupunki, jonka lentokenttään Àktion International Airportiin olimmekin jo tutustuneet saapuessamme Kreikkaan. Itse kaupunki on noin 5 kilometrin päässä lentokentältä. Tänne eksyimme oikeastaan vähän vahingossa tyyliin ”käydään nyt katsomassa” -asenteella. Ja näinhän ne parhaat paikat joskus löytyvät!

Prevezan satama Preveza Marina on todella suosittu Välimerellä veneilevien joukossa. Satama on täynnä erikokoista ja  -näköistä paattia. Ylivoimaisesti suurin osa näistä paateista oli purjeveneitä. Sataman palvelut ja fasiliteetit ovat kuulemma erinomaiset. Satamasta lähtee myös autolauttoja läheisille saarille. Epiruksen alueen suurin satamakaupunki on kuitenkin Igoumenitsa, josta lähtee lauttoja niin saarille, Manner-Kreikan muihin kaupunkeihin kuin myös useampaan kaupunkiin Italiaan.

Itse kaupunki on täynnä toinen toistaan idyllisempiä kujia. Väriä, tuoksuja ja käsityötaitoa. Kaupunki on myös aito ihmisten asuinpaikka, joka ei elä vain turisteista.

                                          

Ravintoloita on joka makuun, ja hinnat olivat selkeästi edullisemmat kuin esimerkiksi Pargassa. Me olimme täällä lounasaikaan, joten klassinen lounasannos sai tällä kertaa välttää. llahduttavaa oli myös huomata, että täälläkin koronan torjunta otettiin enemmänkin kuin tosissaan.

                             

Preveza on siis todellakin vierailun arvoinen!

                                            

 

Lefkas vai Lefkada

Joissain kartoissa saaren nimenä näkee muotoa Lefkada ja pääkaupungin nimenä Lefkas. Joissain kartoissa nimet ovat taas päinvastoin. Ilmeisesti on kuitenkin kyse samasta nimestä vain kahdessa eri muodossa eli käytä kumpaa haluat. No, oli nimi kumpi vain, niin sinne pääsee Manner-Kreikan puolelta siltaa pitkin. Lefkas on Jooniansaarista neljänneksi suurin. Saarta kuvaillaan vihreäksi saareksi. Sitä se toki on, mutta niin on mielestäni koko Epiruksen alue.

Lefkas ei ole bilesaari kuten vaikkapa Kreeta, Rhodos taikka Santorini. Saari on tunnettu ennen kaikkea luonnostaan ja rannoistaan. Tänne suuntaavaat matkaajat etsivät lomaltaan joko rauhallista rantaelämää taikka sitten liikuntaa eri muodoissaan (vaeltaminen, sukeltaminen, snorklailu, leijasurffaus, surffaus jne. jne.). Saaren keskellä on Stavrota-vuori ja saarta kiertävät vuoristotiet. Saaren pääseekin kiertämään ympäri melko helposti päivässä.

Me aloitimme saareen tutustumisen pääkaupungista Lefkadasta. Se osoittautuikin oikein viehättäväksi pikkukaupungiksi. Korona oli tehnyt kyllä tuhojaan, ja kävelykadulla moni liike oli sulkenut ovensa ja ihmisiä oli todella vähän.
                                   
Rantabulevardikin oli aamupäivällä ”melko” autio, mutta illalla palatessamme kotiin päin, näkymä ei enää ollut ihan näin toivoton. Toivottavasti turistit palaavat pian, ja Lefkas toipuu.
Sitten suuntasimme Nidrin rantakaupunkiin. Etsiessämme käyntikohteita saarella, olimme törmänneet useampaan kertaan luonnehdintaan ”vilkas ja kosmopoliitti” Nidri. No, tämä oli matkamme toiseksi suurin pettymys (suurin oli Korfu, josta myöhemmin lisää…). Kylä oli meidän silmiin nuhruinen ja tunnelma oli kuin 70-luvun Rhodoksella (emme kylläkään kumpikaan tiedä, millaista siellä silloin oli!). Parhaat päivänsä nähneitä ravintoloita ja baareja, ja ne harvat turistit, jotka siellä olivat käyskentelivät tylsistyneen näköisenä baarista toiseen. Oliko syynä korona vai onko Nidri jo unohtunut lomakohde – emme tiedä.
                           
Nidristä suunnistimme kohti saaren eteläkärkeä ja Vassilikia. Hiljaista oli sielläkin, mutta selkeästi näki, että normaaliaikana paikka varmasti kuhisee väkeä. Meille kerrottiinkin, että sopivalla tuulella rannat ovat täynnä purjelautailijoita ja surffareita ja taivas täynnä temppuvarjoilla liitäviä rohkelikkoja. Nyt oli tyyntä, joten näitä ei näkynyt juuri ollenkaan.
Kun lähdimme Vassilikista taasen kohti pohjoista, temppulaskuvarjoja näkyi enemmänkin. Pysähdyimme yhdelle parkkipaikalle niitä ihailemaankin. Kyllä oli taitavaa porukkaa!
Ja koska Lefkas on tunnettu rannoistaan, pidimme mekin pienen tauon rannalla. Muuten meistä kumpikaan ei ole oikein rantaeläin, uima-allas on enemmän meidän juttu. Mutta maassa maan tavalla, eikös vain? Ja onhan tämä nyt hienoa!
Kaiken kaikkiaan Lefkas jäi jotenkin laimeaksi. En osaa sanoa, oliko kyseessä se, että korona oli jättänyt jälkensä ja turistit eivät olleet vielä palanneet vai mikä, mutta melko mitäänsanomattoman oloinen saari. Toivottavasti meidän vaikutelmamme on väärä, ja Lefkas on oikeasti kaikkea sitä, mitä luimme. Kerro ihmeessä, jos olemme väärässä!

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply