Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

reppureissu

Chengdu – kaupunki, jossa löysin Kiinan

Olin viettänyt Kiinassa vajaat pari viikkoa ja fiilikseni maasta olivat edelleen hieman ristiriitaiset. Halusin kuitenkin nähdä lisää tätä valtavaa maata ja Yunnanin jälkeen jatkoin matkaani junalla Chengduun. Chengdu on Sichuanin maakunnan pääkaupunki Kiinan lounaisosissa Tiibetin rajalla. Lähdin matkaan melko matalin odotuksin, mutta tämä kiinalainen suurkaupunki pääsi yllättämään. Kiinaa tuskin voi vielä kuukauden reissun aikana täysin löytää, mutta Chengdussa se ainakin alkoi avautua minulle uudella tavalla.

Chengdu Kiina blogi (3)

Chengdu Kiina blogi (6)

Chengdu Kiina blogi (2)

Chengdu Kiina blogi (5)

Chengdu Kiina blogi (1)

Blogiani pidempään lukeneet ehkä muistavat, että viihdyn ehkä parhaiten leppoisissa, melko pienissä paikoissa meren rannalla. Chengdun kaltaisen, sisämaassa sijaitsevan 14 miljoonaan asukkaan metropolin, ei siis loogisesti ajateltuna pitäisi lainkaan iskeä minuun. Jokin kaupungissa kuitenkin puhutteli ja viihdyin siellä niin hyvin, että jäin mestoille suunnitelmieni vastaisesti useamman päivän ajaksi.

Chengdu Kiina blogi (24)

Chengdu Kiina blogi (23)

Chengdu Kiina blogi (19)

Chengdu Kiina blogi (22)

Chengdu Kiina blogi (21)

Miksi sitten alunperin edes menin kaupunkiin, joka ei niin mahdottomasti kiinnostanut? Chengdu valikoitui kohteeksi puhtaasti siitä syystä, että halusin Kiinan reissullani päästä näkemään pandoja. En ole lainkaan eläintarhojen ystävä, mutta luonnossa pandan näkeminen tuskin tulisi onnistumaan ja Chengdussa sijaitseva Giant Panda Breeding Research Base ei ole tyypillinen eläintarha. Olin lukenut paikasta Syö matkusta rakasta -blogista ja Merin pandavauvoista kertovan postauksen jälkeen luvannut itselleni, että tänne menisin, jos joskus päättäisin matkustaa Kiinaan. Enpä olisi silloin vielä arvannut, että olisin jo vajaa puoli vuotta myöhemmin Chengdussa ihastelemassa noita hellyyttävän suloisia karvapalleroita! Vietin pandakeskuksessa tuntikausia ja otin sen asukkaista yli 500 valokuvaa (eipä montaa muuta kuvaa Chengdusta ees tullut otettua). Mutta minkäs teet, kun pandat ovat ehkä suloisimpia otuksia ikinä! Mut hei miks miun naama on noissa kuvissa valkoisempi kuin pandan peppu? :’D

Chengdu Kiina blogi (18)

Chengdu Kiina blogi (14)

Chengdu Kiina blogi (10)

Chengdu Kiina blogi (15)

Chengdu Kiina blogi (16)

Ehkä pandojen rento meininki tarttui meikäänkin, sillä tuntuu, etten Chengdussa viettämieni päivien aikana edes tehnyt mitään niin erikoista. Ei kuitenkaan lainkaan huono juttu, sillä pidemmällä reissulla tarvitsee välillä myös chillimpiä päiviä, ja kun ei suhaa nähtävyydeltä toiselle pää kolmantena jalkana, ehtii paremmin saada tuntumaa tavalliseen elämänmenoon. Paikalliset olivat todella mukavaa ja auttavaista sakkia, yksikin ilta ravintolassa joku ihan random tyyppi halusi välttämättä maksaa mun ruoat!

Tutustuin paikallisiin tyttöihin, jotka halusivat esitellä minulle kaupunkia: ajeltiin Uberilla, otettiin naurettavat määrät selfieitä ja maisteltiin herkullisia, joskin mielettömän tulisia ruokia, joista Sichuan on kuuluisa.”

Hostellini kautta osallistuin kielikouluun ja hauskaan illanviettoon, jossa oli meikän lisäksi vain yksi toinen länkkäri! Kävin myös kartoittamassa kaupungin shoppailumahdollisuuksia, jotka olivat varsin hyvät, vaikka saalis olikin heikko (=edullista elektroniikkaa ja yksi perus t-paita).  Mieleeni jäi myös visiitti luostariin, jossa seurasin uskonnollisia rituaaleja ja juttelin munkkien kanssa.  Chengdusta olisi todella hyvät päiväretkimahdollisuudet, mutta minulla aika kului kaupunkia ihmetellessä eikä paikka päästänyt minua otteestaan, että olisin malttanut lähteä kauemmas retkelle. Mutta eihän kaikkialle tarvitsekaan ehtiä!

Chengdu Kiina blogi (8)

Chengdu Kiina blogi (11)

Chengdu Kiina blogi (4)

Chengdu Kiina blogi (7)

Chengdu Kiina blogi (9) En oikein osaa logiikalla selittää, miksi Chengdu iski niin lujaa. Ehkä ajoitukseni oli hyvä, sillä en ollut ollut varsinaisessa kaupungissa pitkään aikaan (miljoonan asukkaan Lijiangia ei Kiinan mittapuulla varmaan edes lasketa kaupungiksi) ja kaupunkielämä oli tervetullutta vaihtelua eräilylle. Varmasti olemattomat odotuksenikin auttoivat: olen huomannut, että kun ei kasaa odotuksia pilviin asti, on helpompi yllättyä positiivisesti. Lisäksi Chengdu oli oikeasti miellyttävä ja tarjosi vastakohtia, jotka tyypillisesti viehättävät minua (tyyliin vanhan ja modernin yhdistely). Tai ehkä olin vaan onnekas: sää oli hyvä, tapasin mukavia tyyppejä, majoituin mukavassa paikassa ja onnistuin tilaamaan ruokia, joista pidin.  Eikä siihen aina välttämättä edes tarvita mitään selvää syytä, että jotkut paikat iskee, niissä vaan on sitä kuuluisaa jotain!

Chengdu Kiina blogi (12)

Chengdu Kiina blogi (25)

Chengdu Kiina blogi (26)

Chengdu Kiina blogi (17)

Chengdu Kiina blogi

Chengduun palaisin kyllä mielelläni toistekin, jos sattuisin noilla seuduilla liikkumaan. Seuraavaksi reissu kuitenkin jatkuu paikkaan nimeltä Jiuzhaigou!

Lijiang – kiinalaisten (lähes pilalle) rakastama vanha kaupunki

Säästän tällä kertaa teidät (ja itseni) pitkältä matkakertomukselta siitä, miten siirryin Yuanyangista Lijiangiin. Lyhyesti: ekana etappina lähes koko päivän mittainen bussimatka Kunmingiin, ja sieltä edelleen yöjuna Lijiangiin. Junat ovat Kiinassa muuten ihan mahtava tapa matkustaa, joten niistä ehkä jossain vaiheessa omaa postausta kehiin!

Lijiang Yunnan Kiina blogi (9)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (15)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (19)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (18)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (16)

Ensimmäinen päiväni Lijiangissa lähti käyntiin sillä, että seikkailin juna-asemalta paikallisbusseilla perille hostellilleni. Tutustuin bussissa paikalliseen opiskelijaan, joka osasi jonkin verran englantia ja osasi auttaa minua bussien kanssa, majapaikka löytyikin hänen ansiostaan suht kivuttomasti.  Hostelli, jossa yövyin, oli nimeltään October Inn ja voin suositella kyseistä paikkaa. Paikan omistaja, Tom (tyyppi oli kyllä kiinalainen, joten epäilen oliko tämä vaan hänen länkkäri -nimensä), puhui hyvin englantia, auttoi kaikessa ja järjesti hostellilla herkullisia illallisia, joihin osallistui koko talon väki meistä vieraista työntekijöihin. Tosi kotoisa ja lämminhenkinen paikka! Hostelli oli myös todella siisti ja ehkä parhaita juttuja olivat sänkyjen elektroniset lämpöhuovat (öisin ois ilman niitä ollut niin kylmä) ja suloiset koirat, jotka olivat kaikessa tekemisessä mukana. Toisin kuin monet muut Lijiangin majapaikat, October Inn sijaitsee vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta syrjäisempi sijainti osoittautui lopulta vaan positiiviseksi jutuksi. Syy tähän on se, että…

Lijiang Yunnan Kiina blogi (10)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (25)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (20)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (24)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (23)

…Lijiangin vanha kaupunki on nimittäin äärimmäisen turistoitunut! Kiinalaiset matkailijat rakastavat tätä kohdetta ja vanhan kaupungin kapeille kujille ahtautuu vuosittain yli kahdeksan miljoonaa turistia. Kadut täyttyvät turistien lisäksi ylihinnoitelluista ravintoloista ja matkamuistoputiikeista, joista yhden toimintaa itsekin tulin tukeneeksi ostamalla selfiekepin (pakkohan sellainen on Kiinassa olla!) Omaan makuuni väkeä on kaupungissa aivan liikaa ja paikasta tuli negatiivisella tavalla sellaisia Disneyland/Vegas -viboja. Historiaa henkivä vanha kaupunki tuntui valitettavasti paikoin hukkuvan kaiken sen krääsän ja tilpehöörin alle.

Lijiang Yunnan Kiina blogi (26)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (33)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (27)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (22)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (21)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (32)

Krääsästä ja väkijoukoista huolimatta Lijiang on kuitenkin viehättävä ja ymmärrän, miksi paikka on niin suosittu turistikohde. Vanha kaupunki kuuluu Unescon maailmanperintölistalle ja sen historia ulottuu lähes tuhat vuotta taaksepäin. Arkkitehtuuri henkii historiaa puisine harjakattoisine rakennuksineen, koristelliset sillat kapuavat verkkaisesti virtaavien kanaalien yli ja kapeat mukulakivikadut risteilevät mielivaltaisesti ympäriinsä, suuntavaiston menetys on tässä kaupunkilabyrintissa lähes taattu! Mutta ei hätää, jos ja kun eksyt, voit yrittää selvittää olinpaikkasi muuriin kaiverretuista kartoista. Niiden varaan ei kannata kuitenkaan liikaa laskea: usein kartoista nimittäin puuttui piste, joka kertoi, missä sillä hetkellä olet. Ehkä kartan piirtäjäkään ei ollut varma! Onneksi haahuilla saa rauhassa, sillä autot ovat vanhassa kaupungissa kiellettyjä ja eksymisestä seuraavat tunnetusti usein ne parhaimmat seikkailut!

Lijiang Yunnan Kiina blogi

Lijiang Yunnan Kiina blogi (1)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (17)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (3)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (2)

Suosittelen menemään vanhaan kaupunkiin jo aikaisin aamulla, jolloin väkijoukkoja on huomattavasti vähemmän (mukavampi liikkua ja valokuvata) ja sisäänpääsy muurien sisäpuolelle ilmainen. Nimittäin muistaakseni aamuysin/kympin pintaan vanhaan kaupunkiin pääsystä joutuu maksamaan (ellei sitten sniikkaa ineen ilmaiseksi joitain sivukatuja pitkin). Iltapäivällä turistimassojen lähdettyä vanhaan kaupunkiin pääsee taas ilmaiseksi, joten pääsylipun ostaminen on mielestäni turhaa rahan tuhlausta. Pimeän laskeuduttua vanha kaupunki on myös varsin kaunis, kun valot syttyvät luomaan tunnelmaa vesireittien pinnoilta heijastuen. Kaupungista löytyy myös yöelämää, joten täysin autiota ja hiljaista Lijiangin kaduilla tuskin koskaan on.

Lijiang Yunnan Kiina blogi (28)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (29)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (30)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (31)

Vanhan kaupungin lisäksi kannattaa ehdottomasti vierailla Mustan lohikäärmeen lammella (Black Dragon Pool). Puistoon pääsystä kuuluisi virallisesti, taas kerran, heittää juaneita tiskiin. Kun tämä pihi reppureissari alkoi harkita koko puiston skippaamista, niin hostellilta ehdotettiin, että tekisin pienen haikin epäviralliselle sisäänkäynnille, jota kautta pääsisin puistoon ilmaiseksi. Toimi hyvin: ilmainen sisäänpääsy ja vielä mäeltä avautuvat komeat maisemat alas vanhaan kaupunkiin ja lammelle. Tykkäsin puistosta kovasti, joskin sielläkin jengiä oli hieman turhan paljon tällaisen omaa tilaa arvostavan suomalaisen makuun :DD

Lijiang Yunnan Kiina blogi (7)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (12)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (14)

Lijiang Yunnan Kiina blogi (5)

Vietin Lijiangissa kokonaiset kaksi päivää, mikä oli enemmän kuin tarpeeksi. Lähialueille voisi toki tehdä erilaisia päiväretkiä, lyhyen matkan päässä on esimerkiksi pieniä kyliä ja useita kiinnostavan oloisia luontokohteita. Itse kaupunkiin tutustumiseen ei tarvitse varata päivää enempää. Lijiangin jälkeen mieleni kaihosikin jo kovasti vuorille ja luontoon, joten seuraava kohteeni oli Tiger Leaping Gorge, jota on kehuttu yhdeksi Kiinan parhaista päivävaelluksista. Palaillaan myöhemmin tunnelmilla sieltä!

Markkinahumua Yuanyangissa

Vaikka matkustinkin vuoristoon tavoitteenani nähdä Yuanyangin upeat riisiterassit, haluan tutustua myös enemmän paikalliseen elämäntapaan. Päätän osallistua kylässä viikoittain järjestettäville markkinoille. Kun paikallisbussi pudottaa minut kyyydistään ison aukion laidalle, on koko paikka täynnä elämää ja mestoilla varmaankin koko piirikunta.

yuanyang hani 1

yuanyang hani 4

yuanyang hani 5 (2)

yuanyang hani (13)

yuanyang hani 5 (1)

yuanyang hani 5 (3)

Myyntipöydillä on kaikkea mahdollista aina erikoisista hedelmistä taidokkaisiin käsitöihin. Tinkiminen käy kiivaana, koreissa kaakattavat ankat ja lihamestari pilkkoo porsaan ruhoa rööki huulessa. Ympäriinsä häärii värikkäisiiin asuihin pukeutuneita paikallisia ja ostokset kerätään selässä kannettaviin koreihin, joista pilkistää milloin possu, milloin kävelemiseen väsähtänyt pikkulapsi. Osa markkinakansasta on ostosten teon lomassa, aasialaiseen tyyliin, kyykännyt torin laitamille juoruilemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Monet miehistä polttavat tupakkaa valtavan kokoisista metalliputkista, keuhkot mahtaa kiittää!

yuanyang hani (17)

yuanyang hani (12)

yuanyang hani (15)

yuanyang hani (6)

yuanyang hani (5)

yuanyang hani (2)

Valtaosa alueen asukkaista kuuluu hani -heimoon, joka on yksi Kiinan 56 etnisestä vähemmistöstä. Yli 90 prosenttia Kiinan haneista elää Yunnanin maakunnassa, Kiinan eteläosissa. Heidän kulttuurinsa poikkeaa monellakin tapaa valtaväestöstä, mutta näkyvimmät erot lienevät erilainen pukeutuminen ja täysin oma kieli. Hanit elävät yhä perinteiseen tapaansa vuoristossa maata viljellen, kuten he ovat tehneet jo vuosisatojen ajan. Tämäkin markkinatapahtuma järjestetään kerran viikossa ja on osa heidän aitoa elämäänsä, eikä mikään turisteja varten kasattu esitys.

yuanyang hani (11)

yuanyang hani (19)

yuanyang hani 5

yuanyang hani (9)

yuanyang hani (18)

yuanyang hani (7)

Vaikka ulkonäköni poikkeaa paikallisesta, sulaudun markkinahumun ansiosta hyvin joukkoon ja saan ihmetellä menoa kaikessa rauhassa. Kiertelen ympäriinsä ja iloinen markkinatunnelma tempaa mukaansa. Valokuvaan (ja voivottelen mielessäni, miksei mulla oo järkkäriä mukana!) ja maistelen kojujen antimia. Tuskin kukaan muukaan poistuu paikalta tyhjin käsin: yhdenkin vanhan herran näin taluttavan alueelta pois vesipuhvelia. Toivottavasti tuli tehtyä hyvät kaupat!

yuanyang hani

yuanyang hani (1)

yuanyang hani 3

yuanyang hani (16)

1-20160406_145503

Ajatuksia Vietnamista

Mopo-onnettomuuteni jälkeen jäin yksin Vietnamin maaseudulle ja päivät kuluivat pitkälti hotellihuoneessa lepäillessä. Minulla oli aikaa vaan olla ja ajatella. Pohdiskelin reissailua, elämää, unelmia, syvällisiä ja universumia. Myös Vietnam ja täällä kokemani asiat pyörivät paljon mielessäni. Ajattelinkin jakaa ajattelujeni pohjalta syntynyttä tajunnanvirtaa Vietnamista myös täällä blogin puolella.

1-IMG_5312

1-12910776_1081372728591744_179101212_n

1-IMG_5373

Tulin Vietnamiin Thaimaasta, ja huomasin usein vertaavani näitä kahta maata toisiinsa. Thaimaahan verrattuna Vietnam on huomattavasti kehittymättömämpi ja haastavampi matkustuskohde. Omat kokemukseni Vietnamista tosin sijoittuvat maan pohjoisosiin, joka on kuulemani mukaan täysin erilainen etelään verrattuna. Siinä missä etelässä meno on leppoisampaa ja kaakkois-aasialaista, on pohjoinen saanut paljon vaikutteita Kiinasta. Haluan tässä vielä tuoda esiin, että vietin Vietnamissa kokonaisuudessaan hieman vajaat kaksi viikkoa, joten omat kokemukseni ovat aikalailla ensivaikutelmia, eivät absoluuttisia totuuksia. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että lyhyemmällä reissulla yksittäisetkin kokemukset voivat vaikuttaa isosti. Kokonaisuudessaan fiilikseni Vietnamista ja vietnamilaisista jäivät ristiriitaisiksi.

1-IMG_5385-001

1-IMG_5386

1-IMG_5368

1-IMG_5388

Ihmisten elämät maalla ja kaupungissa ovat kuin eri maailmoista. Köyhyyttä esiintyy erityisesti syrjäisillä vuoristoseuduilla ja jo peruskoulun järjestämisessä on omat haasteensa. Monet syrjäseutujen asukkaista eivät ikinä lähde kotikylästään ja he elävät tehden raskasta ruumiillista työtä, luultavasti hautaan saakka. Jo nuoria tyttöjä näki kantamassa raskaita taakkoja köyryselkäisten vanhojen naisten rinnalla. En voinut olla miettimättä, että kuinka kauan aikaa mahtaa mennä, ennen kuin tytöt painuvat kumaraan eivätkä enää pysty kävelemään selkä suorassa. Mua pisti silmään se, etten nähnyt ensimmäistäkään poikaa/miestä kantamassa vastaavia kuormia, vaan naiset tuntuivat tekevän kaikki raskaimmatkin työt. Miesten ja naisten asemassa on selvä ero eikä tasa-arvo toteudu ainakaan sellaisena kuin itse länsimaalaisena sen käsitän. Naisia ei kunnioiteta niin paljon kuin he ansaitsisivat. Erityisesti minua kauhistutti yksittäinen tapaus, jota todistimme Hanoin keskustan kadulla. Yhtäkkiä paikallinen mies alkoi lyödä katukauppiaana työskennellyttä nuorta naista. Kukaan ei yrittänyt auttaa naista, jota mies yhä hakkasi, vaikka nainen kaatui maahan ja aneli miestä lopettamaan. En osaa sanoa, mikä johti tapaukseen, mutta tuntui siltä, että joko kukaan ei uskaltanut puuttua tilanteeseen tai sitten väkivaltaa pidetään normaalina. Lopulta pojat meidän porukastamme menivät väliin ja pelastivat naisen pahemmalta pahoinpitelyltä.

1-IMG_5430

1-IMG_5432

1-IMG_5482

1-12957180_1081346465261037_344587612_n

Ihmiset eivät aina olleet kovinkaan hienovaraisia. Kolarointini jälkeen olin hieman allapäin ja jatkuva tuijottaminen ja kasvojeni osoittelu väsyttivät, olisin halunnut hetkittäin vain olla näkymätön. Ehkä he olivat vain uteliaita eivätkä tarkoittaneet loukata, mutta vammoilleni naureskelu oli vähintä, mitä siinä tilanteessa kaipasin. Myös matkailijoiden huijaaminen on Vietnamissa melko yleistä. En missään nimessä sano, että kaikki vietnamilaiset olisivat huijareita, mutta melko todennäköisesti ukottajia osuu myös omalle kohdalle.  Esimerkiksi kerrankin syödessäni ravintolassa, en kysynyt lainkaan tilaamani annoksen hintaa.  Kyseessä oli normaali paikallisten suosima rafla ja kelasin, että ei se kuitenkaan paljoa voi maksaa. Kun lasku tuotiin eteeni, en ollut uskoa silmiäni, olin syönyt edellisinä päivänä lähes vastaavan aterian lähes kymmenen kertaa halvemmalla! Oma vikani, etten kysynyt hintaa, mutta tapauksesta jäi suoraan sanottuna todella kusetettu olo. Toisaalta ymmärrän sen, että matkailijoilla on monien paikallisten näkökulmasta katsoen järjettömät summat rahaa, mutta ei noin räikeä huijaaminen silti kovinkaan mukavalta tunnu. Toisaalta minulla on vietnamilaisista myös todella hyviä kokemuksia. Sain tavata reissullani todella ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, sain apua ja myötätuntoa hädän hetkellä. Mua on kyytsätty pyörällä paikasta toiseen, autettu vilpittömästi, kieltäydytty ottamasta mitään maksua palveluksesta, iloisia hymyjä… Paljon asioita, joista oon kiitollinen ja jotka painaa vaakakupissa enemmän kuin muutama huono kokemus.

1-IMG_4956xxxx

1-IMG_4937

1-IMG_4904

Myös liikenne ja eläinten kohtelu saivat mietteliääksi. Liikenne Vietnamissa on suomalaisen silmiin aikamoinen kaaos. Autoja ei juuri ole, mutta mopoja on miljoonia. Liikennesäännöistä ei niin piitata ja onnettomuudet ovat yleisiä. Myös eläimiä kuljetellaan skootterin tarakalla ja milloin missäkin. Eläinten kohtelu tuntui toisinaan raa’alta, näin esimerkiksi toreilla kanoja häkeissä, jotka olivat niin täynnä, ettei linnuilla ollut lainkaan tilaa liikkua. Epäilemättä eläimet saavat elää maaseudulla onnellisina vapaata elämää ja nää on tehotuotantoon verrattuna pikkujuttuja, mutta silti. En myöskään pitänyt paikallisten tavasta pitää pikkulintuja häkissä lemmikkinä. Lintujen on tarkoitus käsittääkseni tuoda onnea, mutta näkemäni linnut vaikuttivat joko apaattisilta ja valmiilta kuolemaan, tai sitten ne sinkoilivat sekopäisesti ympäri häkkiä yrittäessään päästä vapauteen.

1-IMG_5420

1-IMG_4895

1-12919271_1081346381927712_510039790_n

Kirjoitukseni perusteella voisi luulla, etten viihtynyt Vietnamissa. Asia ei kuitenkaan ole niin. Epäkohdista huolimatta maassa on paljon hyvää ja usein ajatuksia herättävät kohteet ovat mielenkiintoisempia kuin helpot ja perinteiset.  Tää on näiden ihmisten tapa elää ja minun silmiini oudolta tuntuvat asiat eivät ehkä ole heille mitenkään erikoisia. Oon viettänyt maassa vain lyhyen ajan, joten onko minun ulkopuolisena edes oikeutta arvostella heidän tapojaan elää? Reissun jälkeen tajuan taas entistä selvemmin, kuinka hyvin asiat kotimaassa ovat ja kuinka etuoikeutetussa asemassa itse olenkaan. Tää matka oli hyvä muistutus siitä. Vietnamiin haluan ehdottomasti palata jonain päivänä, oonhan nähnyt maasta vasta pienen osan. Ehkä sillä reissulla sitten enemmän hiekkarantoja ja lomatunnelmia, ja vähemmän seikkailuja ja syvällistä pohdiskelua. Mutta sen näkee sitten, kaikelle on aikansa ja paikkansa x