Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pohjoissaari

Tongariro Crossing – Maisemia, joiden vuoksi matkustin tänne

Pohjoissaaren keskiosissa sijaitseva Tongariro National Park on Uuden-Seelannin vanhin kansallispuisto. Me suuntasimme kyseiseen puistoon, koska tuttuni näytti miulle sieltä valokuvia ja ne nähtyäni päätin, että tuonne nyt on vaan pakko päästä. Minusta tuntuu, että miulle käy matkakohteiden kanssa aika usein näin. Näen kohteesta kauniin kuvan tai kuulen inspiroivan tarinan, alan googletella lisätietoa, innostun yhä enemmän ja sit se on menoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päädyttiin monien muiden matkailijoiden tapaan patikoimaan läpi Tongariro Alpine Crossing -reitti. Kyseistä kävelyreittiä pidetään Uuden-Seelannin parhaana päivävaelluksena ja on se maailman mahtavimpien kävelyidenkin kymmenen parhaan joukossa. Aika ilmeinen valinta ehkä juu, mutta reitin suosiolla on syynsä. Kuumia lähteitä, tulivuoren purkauksissa ympäriinsä valunutta laavaa, sinisinä hohtavia kraaterijärviä ja pysäyttävän kauniita maisemia. Puistossa ja sen ympäristössä on myös useita Taru Sormusten Herrasta -leffojen kuvauspaikkoja. Miltä kuulostais?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaellusta edeltävä päivä kului pitkälti asioita järjestellessä ja urakkaan henkisessä valmistautumisessa (haha). Varasimme meille Turangin kylässä sijaitsevan infopisteen kautta kyydin vaelluksen alkupisteeseen, jotta saimme jätettyä oman automme vaelluksen loppupisteeseen, jossa se sitten odottaisi meitä reitiltä palattuamme (ei meinaan varmaan huvittais kävellä sitä kahtakymmentä kilsaa samoja jälkiä takas). Yöksi suuntasimme kansallispuistossa sijaitsevalle leirintäalueelle, jossa vietettiin rento päivä. Mässäiltiin, pelailtiin bilistä, pöytäkiekkoa ja kuunneltiin Antti Tuiskua :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tongariro Alpine Crossing saattaa olla toisinaan suljettu epävakaan sään tai voimakkaan vulkaanisen toiminnan vuoksi, jolloin sinne ei päästetä matkailijoita laisinkaan. Meille kävi ekalla yrityksellämme näin, joten jännitimme lähtöaamuun asti, kuinka meille tällä kertaa kävisi. Kun aamulla herätyskellot pärähtivät soimaan, ei onneksi sateesta ollut tietoakaan ja pääsimme lähtemään matkaan. Oma automme siis jätettiin pääteparkkikselle, josta  varaamamme kuljetus kävi poimimassa meidät ja kyytsäsi aloituspaikalle. Kuljetusfirmoja näytti olleen useita, mutta koska varasimme oman kuljetuksemme etukäteen infosta, en osaa kertoa mitään mahdollisista hintaeroista tms. Kyydin varaaminen etukäteen on suositeltavaa, mutta jos paikan päälle menee ajoissa (huom. todella ajoissa, viimeiset kyydit lähtevät kahdeksalta!) uskon, että voisi loppuparkkikseltakin ehkä onnistua hyvällä tuurilla kuljetuksen saamaan. Olimme kuitenkin omaan kuljetukseemme tyytyväisiä, kuljettajamme kertoili matkalla maorikulttuurista ja saimmepa kuulla aika huiman tarinan porukasta, jotka vaelsivat Matamatasta tänne Tongariron kansallispuistoon mukanaan valtasormus (tai siis sen kopio) ja sitten vuokrasivat helikopterin, jotta pääsivät pudottamaan sormuksen tulivuoreen (täällä sijaitsee siis lotr-leffoissakin nähty Tuomiovuori). Saimme matkan aikana myös toimintaohjeet sen varalle, että tulivuori alkaisikin yhtäkkiä purkautua. Ohjeiden sisäistäminen tosin oli vähän niin ja näin, sillä kun kuljettajamme kysyi meiltä, että mitä kyseisessä tilanteessa tulee tehdä, oli meikän vastaus epäröimättä, että ”run”. Niin ohjeen mukaan piti siis ensin tähyillä putoilevia kiviä…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oonkohan nyt höpissy jo tarpeeks, et voidaan siirtyä ihan itse siihen kävelyosuuteen? Kuljetuksemme jätti meidät Mangatepopo parkkiksen lähelle, josta startattiin Tongario Alpine Crossing intoa täynnä. Reitin alkuosuus oli todella helppokulkuista, tasaista maastoa, sellaista sopivaa alkulämmittelyä. Noin tunnin kävelyn jälkeen tilanteeseen tuli kuitenkin muutos ja reitti alkoi nousta jyrkästi ylöspäin. Tämä reitin osuus tunnetaan nimellä ”Devil’s Staircase” ja täytyy todeta, että siinä on harvinaisen osuva nimi. Nousu oli rankka ja kiipeily 1600 metrin yläpuolelle meren pinnasta kävi kunnon päälle (toisilla enempi ku toisilla).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paholaisen portaikon jälkeen polku muuttui tasaiseksi, mutta vain hetkeksi. Tasaisen osuuden jälkeen reitti nimittäin kääntyi vasemmalle kohti tulivuoren huippua. Tässä vaiheessa polkua ei enää selkeästi erottanut, mutta kallioon oli kiinnitetty rautakettinki, josta pystyi ottamaan tukea nousun aikana. Kettinki muistutti mua jotenkin siitä, kun Kambozdassa patikoimassa käydessämme eteen tuli köysi ja kaikki meni siitä lähiten pieleen niin totaalisesti. Joten kuten ilmeestä näkee, kauhistuin hetkellisesti tota kettinkiä ihan kunnolla. Siis en kestä tota mun ilmettä, sulaa kauhua :’DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jyrkästä noususta kuitenkin selvittiin sisulla ja päästiin kuin päästiinkin valloittamaan tulivuoren huippu. Siis kuinka siistiä? Tulivuori on tosiaan ihan oikea toimiva tulivuori ja huipulla olikin varoituskylttejä vulkaanisesta toiminnasta. Jos huipulla oleva varoitusvalo alkaa vilkkumaan, ei kävelyä enää ole lupa jatkaa, vaan on palattava takaisin lähtöpisteeseen. Onneksi meidän kohdalla näin ei kuitenkaan käynyt, ois meinaan ollu aikamoinen antikliimaksi palata takas alkuun tässä vaiheessa, kun paras osuus oli vielä näkemättä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun alettiin laskeutua alas vuoren huipulta ja pilviverho hälveni, avautui eteen suorastaan maagiset näkymät. Emerald Lakes, nuo turkoosina hohtavat pikkuiset järvet. Ollaanko me siis edelleen planeetalla Maa? Toi paikka oli ku jostain toisesta maailmasta ja meillä kesti Suvin kaa pieni ikuisuus, että maltettiin tulla kokonaan alas vuorelta. Tuolla oli vaan niin kaunista ja kuvauksellista. Veikkaan, että täysin pilvettömänä päivänä noi järvet vois nähdä jo ihan tuolta korkeimmalta huipulta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pikkujärvien jälkeen ohitimme vielä yhden isomman tulivuoren kraateriin muodostunen järven, joka loisti auringossa kauniin sinisenä. Loppureitti oli jo helppokulkuisempaa ja polku alkoi hiljalleen laskeutua alaspäin. Korkeus säilyi kuitenkin reippaasti yli kilometrin korkeudella merenpinnasta, joten maisemissa riitti ihasteltavaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Laskeutuessa kuljettiin myös läpi alueesta, joka oli ihan ku suoraan lotr- leffojen Sumuvuorilta, siis sieltä missä Klonkku seurailee Frodoa ja Samia kakkosleffan alussa. Miun ei varmaan erikseen tarvii kertoa, että kuinka fiiliksissä oltiin tästä? Vaelluksen vika tunti sitten kuljettiin vaan jossain metsissä ja loppua kohden se alkoi jo hieman pitkästyttää. Jalkoja sattui ja toivoi vaan, että loppuisipa tää jo :DD Riemu oli siis suuri, ku saavuttiin Ketetahi -autoparkkikselle ja saatiin kävely onnistuneesti päätökseen. Hurautettiin siitä vielä läheisen järven rannalla päiväkahveille ja uimaan (tai no yksi meistä ui ja muut kauhisteli rannalta).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuudessaan meillä kului 19,4 kilsan vaellukseen hitusen alle kuusi tuntia. Kävelimme reipasta tahtia, mutta välillä pysähtelimme valokuvaamaan ja pitämään pieniä hengähdystaukoja. Lounaan ajaksi pysähdyimme ihan kunnolla. Koska vaellus on ei ole helpoimmasta päästä, kantsii mukaan varata tukeva ateria, reilusti vettä ja energiapitoisia välipaloja. Sää voi muuttua nopeasti ja odottamatta, joten myös pukeutumiseen kannattaa panostaa. Samoin hyviin jalkineisiin, sillä nousut ovat jyrkkiä ja paikoin maaperä on vaikeakulkuinen (irtonaisia kiviä yms.) Vaellus on suosittu ja sen näkee myös paikalla olevasta ihmismäärästä. Tämä toki riippuu ajankohdasta ja sattumasta, esimerkiksi kun me kävimme vaelluksen tekemässä, oli se ensin ollut suljettuna kolme päivää, joten reitille haluavien määrä luultavasti kasaantui. Matkan varrella kannattaa siis varautua jonottamaan, jos on esimerkiksi tarvetta käydä wc:ssä (niitä on reitin varrella vain muutamassa paikkaa). Tongariro Alpine Crossing oli itselleni ensimmäinen näiden maailman mahtavimpien kävelyiden joukosta, mutta ei kyllä varmasti jää viimeiseksi!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tähän loppuun vielä kartta kiinnostuneille. Aloitus siis läntiseltä puolelta Mangatepopo parkkikselta ja päätös Ketetahi parkkikselle :))

1-tongariro_map

Weta Cave Workshop – Peikkoja ja hobitin jalkoja

Yks syy sille, miks päätettiin tehdä roadtrippi just Uuteen-Seelantiin oli se, että ollaan lapsuudesta lähtien oltu koko jengi aikamoisia Lord of the Rings -faneja. Keskimaata muistuttaviin maisemiin törmää täällä vähän väliä, mutta käytiin reissun aikana tsekkaamassa myös muutama hieman spesifimpi lotr-kohde. Wellingtonissa ollessamme kävimme tutustumassa Weta Cave Workshopiin, joka oli ehdottomasti visiitin arvoinen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Weta Cave sijaitsee Wellingtonin keskustan ulkopuolella, mutta omalla autolla päästiin kätevästi mestoille. Tsekkasin kyl, että näyttäisi sinne olevan keskustasta saatavilla myös kuljetuksia, jos osallistuu jollekin opastetuista kierroksista. Weta Workshopissa on mahdollista päästä tutustumaan elokuvateollisuuteen ja kurkistamaan kulissien taakse ottamaan selvää, miten syntyvät esimerkiksi valkokankaalla näkemämme örkit, lohikäärmeet ja muut fantasiaolennot.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Weta Cave -myymälään on vapaa pääsy ja jo se on itsessään aiheesta kiinnostuneille mielenkiintoinen kokemus. Wetan myymälässä on esillä vaikka mitä: pienoismalleja, koruja, haltijamiekkoja, haarniskoja, hobitin jalkoja… Todellisia aarteita tai ylihinnoiteltua krääsää, siitä voi toki olla montaa mieltä :DD Joka tapauksessa tuotevalikoima on esimerkiksi Hobittilaa monipuolisempi ja voin paljastaa, että tyhjin käsin emme paikalta poistuneet. Kotiin viemiseksi saattoi tarttua ainakin eräs vallan tunnettu sormus…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parasta olivat meikän mielestä kuitenkin noi Weta Caven ulkopuolelle pystytetyt aidonkokoiset peikot. ”Vähän” saatettiin innostua ottamaan tommosia noloja kuvia, mut hei ei sitä ihan joka päivä törmää noin kuvauksellisiin kavereihin? Saati pääse heittää niiden kaa femmoja ;))

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Wellington – Pohjoissaaren puolella ollaan!

Nyt ollaan edetty reissupostauksissa siihen pisteeseen, että voidaan siirtyä Pohjoissaaren puolelle. Etenemisemme ei täällä ollut kovinkaan suunniteltua verrattuna alkureissuun ja tulikin ajeltua hieman ristiin rastiin. Päätin kuitenkin tänne blogin puolelle kirjoittaa jutut järjestyksessä, joka olisi looginen etenemisjärjestys roadtripiä ajatellen. Oletetaan siis, että matka aloitetaan etelästä (Wellington) ja edetään kohti pohjoista (Auckland).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aivan Pohjoissaaren eteläisessä kärjessä sijaitseva Wellington on mainio kaupunki roadtripin aloituskaupungiksi. Vajaan 400 000 asukkaan Wellington on pääkaupungiksi melko pikkuinen, mutta kaupungissa riittää nähtävää ja tekemistä. Paikka on Uuden-Seelannin kulttuuri- ja viihde-elämän keskus ja kaupunki varsin moderni. Sinisenä hohtava meri, satama-alue purjeveneineen ja kaupunkia ympäröivät vehreät vuorenrinteet lisäävät alueen viehättävyyttä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muu jengi vietti Wellingtonissa enemmänkin aikaa ja kaikki diggailivat kovasti. Itselläni aikaa kaupunkiin tutustumiseen oli vain yksi päivä (en laske kentällä yöpymistä tähän), joten en lyhyen visiitin aikana saanut paikkaan hirveästi tuntumaa. Satama-alueeesta tykkäsin kovasti ja Mount Victoria on ainakin aivan ehdoton vierailukohde. Vuoren huipulle voi patikoida kaupungista polkua pitkin, mutta autollakin pääsee, jos kävely ei nappaa :DD Huipulla on useampia näköalapaikkoja, joilta maisemia pääsee ihastelemaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Wellington on todella kivanoloinen mesta, ja varsinkin kun näitä serkkuni ottamia kuvia katsoo (tai ainahan nää on hienoja, mutta nää on jostain syystä erityisen paljon miun mieleen?!?), niin voisihan tuolla mennä käymään vaikkapa uudemmankin kerran! Tosin sitten menisin kyllä syömään johonkin toiseen ravintolaan, söin nimittäin tuolla ehkä elämäni pahimman pizzan (siis roiskeläppää ei lasketa, mutta ravintolasta ostettu KALLIS pizza). Tosin niinku muut totesi, ei pihvipaikassa ehkä kannattaisi tilata ees mitään pizzaa. No ehkä ei, mutta miten ne ees kehtaa pitää ruokalistalla mitään noin hirveetä? Onneks poikien pihvit oli kuitenkin erittäin jees :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Wellingtonin liepeiltä löytyy muuten useita Taru Sormusten Herrasta -faneja kiinnostavia juttuja. Niistä lisää seuraavassa postauksessa, nyt on liian myöhä alkaa muokkailee mitään hirviö/peikko/mörkö-kuvia ;)) Good night xx

Picton – Portti pääsaarten välillä

Picton oli meidän viimeinen stoppimme, ennen kuin siirryimme Eteläsaarelta Pohjoisen puolelle. Koska halusimme sielläkin jatkaa autolla kiertelyä itsenäisesti, oli paku saatava siirrettyä mukana meren yli. Siispä päädyttiin siirtymään Picton-Wellington väli lautalla, jolle varasimme etukäteen matkaliput Internetistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Koska lauttamme lähti satamasta vasta puolen päivän jälkeen, ja olimme jo hyvissä ajoin Pictonissa, päätimme hieman tutustua paikkoihin. Picton on rehellisesti sanottuna melkoinen käpykylä ja pääasiassa se toimii lauttaliikenteen porttina pääsaarten välillä. Ehdimme tutustua paikkaan mainiosti niiden muutamien tuntien aikana, mitkä meillä oli tuhottavana ennen lauttaan nousua. Eilinen auringonpaiste oli valitettavasti tiessään ja taivaalla häilyi uhkaavan näköisiä harmaita pilviä. Ei kuitenkaan annettu sään haitata, vaan teimme kävelyretken Bob’s Bayhin, käppäilimme kylän raitilla ja kävimme syömässä lounasta näköalapaikalla, josta spotattiin satamassa ankkurissa oleva autolautta, jonka kyytiin myöhemmin päivällä hypättiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pääsaarten välillä liikennöi ainakin kaksi eri lauttayhtiötä (Bluebridge ja Interislander), joista me päädyttiin valitsemaan Bluebridge. En osaa sanoa, että onko lautoissa mitään sen suurempia eroja missään suhteessa. Hinnat vaihtelevat, mutta luonnollisesti ollaan ostettu lippu siihen lauttaan, joka oli varauksen teko hetkellä halvempi :DD Liput varasimme noin kuukautta aikaisemmin, kaikki toimi hyvin ja varausnumerolla päästiin kyytiin. Yksittäisten henkilöiden lisäksi autosta veloitettiin oma maksunsa. Auto ajettiin lauttaan itse, mutta opastukset ja liikenteenohjaus pelasivat, joten onnistui meikäkin pakun kyytiin keplottelemaan. Tavarat sai kätevästi jättää auton kyytiin ja itse päästiin ylemmille kansille nauttimaan merimatkasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meillä kävi tän lauttamatkan kanssa ihan mieletön munkki. Koska oltiin paikalla hyvissä ajoin, ni saatiin napattua meille lautalta ihan oma loossi :DD Mukavat nojatuolit, omat pistorasiat jokaiselle  ja suhteellisen hyvin toimiva, ilmainen langaton verkkoyhteys (voi tätä nykyaikaa..) Siinä pojat sitten olivat ihan innoissaan, ku pääsivät älylaitteiden ääreen :DD Laivan täyttyessä joutui osa porukasta istumaan lattiallakin, joten meidän kyllä kelpasi hengailla tuolla omassa loosissa. Merimatka kesti kokonaisuudessaan nelisen tuntia, lisäksi aikaa kului laivaan nousemiseen ja ennen kuin päästiin ajamaan paku pois laivasta Wellingtonin päässä (taisi siihenkin vierähtää melkein tunti). Ilman autoa sujunee jouhevammin. Eväitä kannattaa varata mukaan, sillä laivalla on luonnollisesti kalliimmat hinnat kuin maissa. Mutta jos ei oo tarvetta säästää ja haluaa käydä syömässä, niin on lautalla kahviloita ja ravintoloita. Pojat kävivät jotain niistä testaamassakin ja hyvää ilmeisestikin oli. Itse tyydyin kulinarististen makuelämysten sijaan napostelemaan Timtameja, vaikka jos miulta kysytään, niin kuka ees kaipaa mitään oikeeta ruokaa jos voi vaan napostella suklaakeksejä ;)) (Tätä aussiherkkua on muuten saatavilla lähes jokaisen marketin keksihyllyllä täällä Uudessa-Seelannissakin! )

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muistelen lukeneeni jostain, että lauttamatka pääsaarten välillä on ehdottomasti yksi Uuden-Seelannin reissun kohokohtia. No, me koitettiin kyllä käydä kannella ihailemassa maisemia, mutta keli muuttui matkalla ihan surkeaksi: satoi kaatamalla, tuuli tuiversi ja ilmassa leijui niin sankka sumu, että hyvä kun näki muutamaa metriä kauemmas.  Kauniina päivänä ois lauttamatka varmasti ihan eri kokemus ja aikaa voisi viettää kannella leppoisasti maisemia ihaillen. Näin sateisena päivänä jäi meidän kohtaloksi nököttää sisätiloissa ja räpellellä puhelimia ja lätkiä korttia. Itämerta seilaaville aluksille propsit karaokesta, täällä ei ollu tarjolla kyseistä ”viihdykettä”. Pitäisköhän laittaa kehitysehdotus menemään ;))