Browsing Tag

Pohjoissaari

Matkavinkkejä roadtripille Uuteen-Seelantiin

Lupailin kokoavaa postausta roadtripistämme Uudessa-Seelannissa. Aikamoinen urakka tän tekemisessä oli, mutta tässä se nyt ois! Oon koonnu yhteen lopullisen reittimme, matkavinkkejä ja huomionarvoisia asioita. Eihän tää nyt mikään kaikenkattava opas ole, mutta ehkäpä tästä jotain hyödyllisiä ajatuksia irti saa, mikäli roadtripiä tähän upeaan maahan suunnittelee. Ps. Kokeilin blogissa ekaa kertaa väliotsikoiden käyttöä, koska tästä postauksesta tuli jäätävän pitkä :DD Selkeyttääkö vai pitäiskö vaan jatkaa tuttuun tyyliini yhtenäisellä ajatusoksennusryöpyllä ilman näin alleviivaavaa jäsentelyä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lähtökohdat: Roadtrip toteutettiin huhtikuussa 2015. Meitä oli kasassa neljän henkilön retkikunta ja reilun parin viikon aikana kiertelimme matkailuautolla sekä Etelä- että Pojoissaarella. Emme suunnitelleet tarkkaa matkareittiä etukäteen, vaan fiksailtiin tilanteen mukaan ja mentiin pitkälti fiiliksellä. Meillä oli tietyt must-kohteet, joita ei voinut jättää väliin ja yhdistelmimme niihin matkan varrelle sopivasti osuneita kohteita. Meille sopi tämmöinen rento matkanteko viimeisen päälle suunniteltujen aikataulujen sijaan. Toki, jos matkan aikataulu on hyvin tiukka, on tietyt raamit hyvä olla ja on hyvä idea laskeskella esimerkiksi matkoihin kuluvia aikoja etukäteen suuntaa antavasti. Usein suunnitelmilla on kuitenkin taipumus muuttua, joten aikatauluihin on hyvä jättää joustovaraa yllättävien tilanteiden varalle. Uudessa-Seelannissa on valtavasti mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja, joten parissa viikossa ei millään ehdi nähdä kaikkea, mutta se on vaan hyväksyttävä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkavalmistelut: Etukäteen olimme varanneet ainoastaan lennot, ensimmäisten öiden majoituksen Wellingtoniin, matkailuauton liikkumista varten ja lauttaliput saarten välillä siirtymiseen. Mikäli lentää Uuteen-Seelantiin pidemmän matkan päästä (tai miksei lähempääkin), niin ensimmäisille öille on hyvä idea olla majapaikka valmiiksi katsottuna. Pitkien lentojen jälkeen tuskin huvittaa alkaa arvuuttelemaan, että minne sitä menisi yöksi. Suomen ja Uuden-Seelannin välillä on aikas monta aikavyöhykettä ja pari päivää on hyvä pyhittää rauhalliseen oleiluun ja jetlagin tasoitteluun. Itse lensin Wellingtoniin Ausseista pari päivää muita myöhemmin, jotta toisilla oli aikaa tottua paikalliseen aikaan ja tutustua kaupunkiin. Hostellin sijaan yövyin yhden yön Wellingtonin lentokentällä ja seuraavana aamuna lensimme koko porukka Queenstowniin, josta varsinainen roadtrip alkoi. Alla olevaan karttaan olen selkeyden vuoksi merkinnyt joitain pysähdyspaikoistamme. Helpompi hahmottaa, jos ei tunne paikkoja nimiltä.

1-nimetön

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eteläsaaren pysähdyspaikat ja kohokohdat: Varsinainen roadtrip tosiaan starttasi Eteläsaarelta, upeasta Queenstownin kaupungista. Etenimme loogisessa järjestyksessä kohti pohjoista ja pysähdyspaikkamme olivat Wanaka, Mount Cook, Lake Pukaki, Christchurch, Cheviot, Kaikoura ja Picton. Eteläsaaren luontoa ei turhaan hehkuteta ja maisemat ovat paikoin kuin suoraan Keskimaasta: jylhiä vuoria, kuohuvia koskia, peilikirkkaita järviä… Koska Uusi-Seelanti tunnetaan extremediggareiden unelmamaana, niin olihan se Wanakassa poiketessa käytävä hyppäämässä lentokoneesta, voin kertoo, etä maisemat näyttivät erittäin hyvältä myös taivaalta käsin :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pohjoissaaren pysähdyspaikat ja kohokohdat: Eteläsaaren jälkeen jatkoimme roadtripiä Pohjoissaaren puolelle lautalla, joka kuljetti meidät Pictonista Wellingtoniin. Welingtonin lisäksi pysähdyimme seuraavissa paikoissa Ohakune, Taupo, Rotorua, Matamata, Auckland, Hamilton, Turangi ja National Park. Pohjoissaarella tuli ajeltua etelää enemmän epäloogisesti ympäriinsä, sillä suunnitelmamme eivät menneet ihan putkeen ja lisäksi meidän piti palauttaa matkailuauto Wellingtoniin. Aikaa kului siis enemmän autossa istumiseen eivätkä säätkään olleet aivan yhtä suosiolliset kuin alkumatkasta. Vaikkei Pohjoissaari maisemiltaan ehkä täysin etelän tasolle ylläkään, on täälläkin paljon mielettömiä paikkoja. Wellington on kiva kaupunki, Matamatassa sijaitseva Hobittila aivan ehdoton kohde ja Tongariro Crossing oli henkilökohtainen suosikkini. Myös tuliperäiset luonnonihmeet, kuten tulivuoret, kuumat lähteet ha geysirit kiehtoivat (varmaan siksi, ettei Suomessa ole vastaavaa geotermistä toimintaa).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkailuauton vuokraus: Voisin seuraavaksi kertoa lisää kulkupelistämme ja autonvuokraukseen liittyvistä asioista. Matkailuauto oli meillä siis varattuna valmiiiksi ja poimimme sen käyttöömme Queenstowiin lentokentältä. Oltiin suoritettu maksu jo etukäteen, joten paikan päällä vaan täyteltiin jotain papereita ja saatiin avaimet. Autonvuokraukseen Uudessa-Seelannissa pätee samat huomoitavat asiat kuin missä tahansa. Tärkeintä on tarkistaa, millaiset vakuutukset autossa on ja onko ajokilometrejä rajattu (eli tietyn määrän ylittyessä joudut maksamaan ekstraa ylimenevistä kilometreistä). Esimerkiksi meillä vakuutus ei olisi kattanut kattovaurioita tai auton ympäripyöräytystä. Ajokilometrit sen sijaan olivat rajoittamattomat, joten saimme kruisailla huoletta. Autonvuokraus Uudessa-Seelannissa vaatii kansainvälisen ajokortin. Ennen matkaa tilasin Autoliitosta kyseisen läpyskän (paperinen vihko, joka yhdessä suomalaisen ajokortin kanssa todistaa sinut ajotaitoiseksi), jotta auton ajaminen olisi sitten kaikkien lakien ja sääntöjen mukaista. Jotkut autovuokraamot eivät välitä, onko siulla kyseinen asiakirja vai ei, mutta onhan se hyvä kaikenvaralta löytyä. Oman matkailuautomme vuokrasimme Jucylta ja olimme yritykseen ja kulkupeliin pääosin oikein tyytyväisiä, vaikka joitain ongelmia olikin. Meillä oli sattunut autoomme rikkinäinen sähkökaapeli ja yksi sivuikkuna hieman ränkkäsi. Saamamme palvelu oli kuitenkin ystävällistä ja palautetta vastaan saimme hyvitystä näistä pienistä häiriötekijöistä. Automme oli ihan käsittämättömän ruma. Niin ruma, että se on oikeestaan jo hieno. Vaikka auto välillä saikin aikaan pitkiä katseita ja hassuja kommentteja (paras: myyttekö te mehua?), oli se todella kätevä ja kompakti menopeli. Autossa oli paikat neljälle hengelle, yläsänky ja kokoontaitettava alapeti, jonka aina ajon ajaksi kasasimme kokoon. Matkatavaroita oli kaksi rinkkaa ja kaksi matkalaukkua, jotka kulkivat kätevästi mukana. Auton takaosassa oli keittiö: kaasuliesi, leivänpaahdin, tiskiallas (vesitankit: puhdas ja likainen). Mukaan kuuluivat tarvittavat astiat, kaasupullo ja petivaatteet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liikkuminen ympäriinsä: Mielestäni oma paku on mitä mahtavin tapa tehdä roadtrip! Tavaroita ei tarvitse raahata ympäriinsä, vaan niille on aina oma paikka. Keittiössä saa kokattua itse koska tahansa ja jääkaappi pitää juomat kylminä. Parin viikon aikana autosta muodostui pyörillä kulkeva koti. Matkailuauton vuokraaminen toki maksaa aikalailla, mutta toisaalta rahaa ei kulu erikseen hotelliyöpymisiin eikä busseihin/juniin. Myöskään ulkona syömiseen ei mene niin paljoa dollareita, kun ruoan saa kokattua itse. Lisäksi oma auto takaa täyden liikkumavapauden etkä ole sidoksissa aikatauluihin kuten joukkoliikenteessä matkustaessa. Kaupunkiajossa iso paku on lähinnä riesa, mutta kaupunkien ulkopuolelle se sopii mainiosti (ja Uudessa-Seelannissahan ei montaa isoa kaupunkia ole). En voisi olla tyytyväisempi valintaamme toteuttaa roadtrip matkailuautolla kulkien ja haluan ehdottomasti päästä viettämään karavaanarielämää uudemmankin kerran. Toki normaali henkilöauto voisi olla toimiva vaihtoehto matkailuautolle, mukaan voisi pakata vaikka teltan, yöpyä toisinaan luonnossa ja toisinaan hostelleissa. Uuden-Seelannin julkisesta liikenteestä miulla ei ole kokemusta yhtä yöbussireissua ja lentokentälle siirtymistä enempää. Arvioisin kuitenkin, että syrjäisempiin paikkoihin on hankala päästä ilman omaa kulkuneuvoa. Jos tulisin Uuteen-Seelantiin pidemmälle reissulle, kokeilisin ehdottomasti myös lifatusta. Se on täällä todella suosittua ja liftareita näkee tien varressa jatkuvasti. Mitä olen Uutta-Seelantia kierrelleiden ressareiden kanssa jutellut, ovat laidastaan kaikki kehuneet liftauksen helppoutta, yhdeltäkin tytöltä oli jäänyt bussipassi kokonaan käyttämättä, koska liftillä pääsi liikkumaan niin kätevästi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Liikenteessä selviytyminen: Uudessa-Seelannissa on Australian tapaan vasemmanpuoleinen liikenne. Täällä on sattunut melko paljon onnettomuuksia, joihin ulkomaalaiset ovat olleet jollain tapaa osallisia, joten liikenteessä kannattaa olla erityisen tarkkana. Ite ehdin onneksi Ausseissa ollessani tottua vasemmanpuoleiseen liikenteeseen, joten se ei sinänsä tuottanut mitään ongelmia. Lähinnä hankaluuksia oli auton teknisten vimpainten kanssa, saatoin vilkkujen sijaan käynnistää pyyhkijät ja pitkien valojen päälle laiton sijaan saatoin sammuttaakin valot kokonaan. Onneksi automme oli kuitenkin automaattivaihteinen, joten vaihdekepin käyttöä vasemmalla kädellä ei tarvinnut ryhtyä opettelemaan. Oon tosin kokeillut ajaa manuaalivaihteista autoa Ausseissa ja kyllä sekin pienellä harjoittelulla onnistui. On siis turha pelätä liikaa vasemmanpuoleista liikennettä, sen handlaa kyllä melko helposti ja Uuden-Seelannin tiet eivät ole ruuhkilla pilattu. Kauniiden maisemien kanssa tosin pitää olla varovainen, kuljettaja ei saa olla liikaa niiden lumoissa vaan on maltettava pitää katse tiessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ajoajat ja navigointi: Välimatkoihin kuluvat ajoajat pystyi suhteellisen hyvin arvioimaan Google Mapsin avulla. Teillä on pääasiassa rajoitukset 80 km/h, maksiminopeus on motareillakin 100 km/h. Isoja motareita on vain isompien kaupunkien lähellä ja pääosin tiet ovat melko pieniä (ohituskaistoja on kuitenkin melko usein). Tiet ovat paikoin erittäin mutkaisia ja matkoihin kuluu enemmän aikaa kuin odottaisi. Radiotaajuuksiin ei kannata luottaa liiaksi, joten roadtripille kantsii varata mukaan musiikkia omasta takaa. Selvitä siis etukäteen, onko autossa aux, usb vai cd-asema. Koimme muuten hieman huvittavana uusi-seelantilaisten tavan käyttää liikenneympyröitä, niitä saattoi tulla vastaan jopa keskellä motaripätkää :DD Tietulleihin emme roadtripimme aikana törmänneet. Meillä ei ollut käytössämme gps-laitetta, vaan navigoimme ihan vanhan liiton kartoilla. Toki kaupunkiajossa navi olisi hyödyllinen, mutta isoja kaupunkeja on täällä kuitenkin niin vähän ja niistäkin selviää perinteisellä kartalla. Karttoja hamtsrattiin valmiiksi lentokentältä ja infopisteistä saa niitä myöskin tosi hyvin. Opasteet ovat tienvarsilla selkeitä ja Uusi-Seelanti on kuitenkin sen verran pieni paikka, että liikkuminen ympäriinsä on helppoa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Polttoaineen kulutus: Polttoainetta kului reissullamme enemmän kuin osasimme odottaa. Automme oli melkoinen bensamonsteri ja sitä sai olla tankkamassa lähes päivittäin (toki ajokilometrejäkin kerty reippaasti). Polttoaine oli edullisinta kaupungeissa, ei kuitenkaan heti siinä ensimmäisellä motarin viereisellä huoltsikalla kaupunkiin tullessa, mutta jossain lähiöalueella. Halvimmillaan bensa maksoi jotain 1,6 dollaria ja kalleimmillaan se oli yli 2 dollaria. Dieselin litrahinta pyöri siinä dollarin paikkeilla. Autoa vuokratessa onkin hyvä idea selvittää auton keskikulutus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hintataso yleisesti: Uusi-Seelanti on kallis maa. Luulin Australiaa kalliiksi, mutta hinnat ovat täällä pääosin Aussejakin kalliimmat. Polttoaine on kalliimpaa, alkoholi on kalliimpaa ja ruoka on pääosin kalliimpaa. Porukassa matkustamisen ehdoton etu on se, että ruokakustannukset voidaan jakaa. Ite syötiin yleensä aamiainen pakussa (kahvia, paahtista, muroja, munia), hedelmiä välipalaksi, lounaaksi nuudelia, munia ja jotain makeaa köyhää ateriaa piristämään, illalliseksi kokkailtiin sitten jotain hieman tukevampaa ja vaihtelevampaa sapuskaa. Muutamia kertoja toki hemmoteltiin itseämme kunnon ravintolaruoalla. Ruoka on sellainen menoerä, josta on helppo säästää tai sitten upottaa paljon rahaa, se on kiinni ihan omista preferensseistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leiriytyminen ja majoittuminen: Koska meillä oli matkailuauto käytössämme, halusimme luonnollisesti hyödyntää sitä mahdollisimman paljon. Leiriytyminen on kaupungeissa kielletty, mutta taajama-alueiden ulkopuolella leiriytyminen on melko vapaata, kunhan käytössä on self contained vehicle (eli kai tarkoittaa käytännössä sitä, että autossa on mahdollisuus käyttää wc:tä?). Me melko usein vain jätettiin paku parkkiin sellaiseen paikkaan, jossa ei uskottu sen häiritsevän ketään ja jatkettiin matkaa jo aikaisin aamulla. Esimerkiksi tiestä hieman sivummalla olevat levähdysalueet havaitsimme hyvin toimiviksi. Näimme muutamia tosi rohkeita leiriytyjiä yleisillä parkkiksilla kaupunkien keskustassa, riskinä tämmöisessä on tietysti sakot. En osaa sanoa, että kuinka tarkkaan matkailijoita valvotaan, mutta me ei välitetty kokeilla onneamme, sen verran huomiota herättävä toi meidän paku oli :DD Toisaalta jos olisi liikkeellä tavallisella henkilöautolla, voisi helpommin onnistua yöpymään ilmaiseksi ihan taajama-alueellakin nukkumalla autossa. Varsinaisia leirintäalueita on monen hintaisia ja löytyypä niitä muutamia ilmaisiakin. Maksullisella leirintäalueella yövyimme reissumme aikana kolmesti, tuli tarpeeseen päästä välillä suihkuun ja pesemään pyykkiä. Emme varailleet mitään leirintäpaikoista etukäteen, vaan tupsahdimme randomisti paikalle ja kysyimme hintaa (tilaa löytyi aina). Uskoisin kyllä, että leirintäalueiden etsimiseksi on saatavilla kaikennäköisiä sovelluksia, mutta me mentiin taas vaan minne tie sattui viemään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Verkkoyhteydet ja tietotekniikka: Nettiaddiktien kannattaa varautua siihen, ettei wifi ole kovin hyvin saatavilla. Täällä puolella maailmaa kun on noi yhteydet hieman kehityksestä jäljessä. Jos viipyy pidemmän aikaa ja uskoo nettiä välttämättä tarvitsevansa, joku prepaid lienee harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Tähän samaan myös vinkki koskien sähköisten laitteiden latausta. Pistokkeet ovat erilaiset kuin Suomessa, joten adapteri on tarpeellinen. Meillä oli käytössä kaksi adapteria, mutta autossamme oli vain yksi pistokepaikka ja kun sähköä oli saatavilla, oli ladattavana samaan aikaan neljän ihmisen puhelimet, kamerat, läppärit ja mitä näitä nyt oli. Paras ratkaisu ois ollut ottaa Suomesta mukaan jatkojohto, jossa oisi useampi pistokepaikka. Sen avulla oltaisiin saatu kätevästi ladattua yhtä aikaa kaikkien tekniset laitteet eikä oisi tarvinnut yöllä heräillä vaihtamaan seuraavan henkilön puhelinta lataukseen. Älypuhelimien akun keston huomioiden myös matkalaturi on erittäin hyvä idea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarpeelliset tavarat: En ala sen tarkemmin eritellä, mitä reisulle kannattaa pakata mukaan. Tarpeelliset tavarat kuitenkin riippuvat melko paljon henkilöstä ja siitä, mitä aikoo reissulla tehdä. Jos aikoo liikkua paljon luonnossa ja kansallispuistoissa, ehdottomasti hyvät vaelluskamppeet, tärkeimpänä tuulenpitävä takki ja hyvät kengät. Jos taas reissu painottuu enempi kaupunkiin, ni sitten varmaan suoristusrauta ja korkkarit. Yleisesti meininki on täällä kuitenkin pukeutumisen, ja oikeestaan kaiken muunkin, suhteen tosi rento.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Matkan ajoitus: Uudessa-Seelannissa vuodenajat ovat Suomeen nähden päinvastaiset ja oman reissumme aikana, huhtikuussa, siellä elettiin loppukesää/alkusyksyä. Sanoisin, että huhtikuu alkaa olla viimeinen matka-ajankohta, mikäli haluaa reissulleen miellyttävät kelit. Toki sään suhteen ei ikinä voi olla täysin varma, mutta meillä oli loppua lukuunottamatta kelit kohdillaan. Varminta NZ:n on matkustaa silloin, kun Suomessa on talvi. Toki sesonkina hinnat ovat korkeampia ja turisteja on enemmän, mutta ainakaan itseäni ei Suomen syksyn tyylinen harmaus erityisesti inspiroi eikä talviurheilukaan niin sanotusti oo mun juttu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

b9Matkaporukka: Oltiin liikkeellä serkusporukalla, ihan huikee jengi kasassa. Ollaan pienestä pitäen oltu Taru Sormusten Herrasta -faneja, joten matka Uuteen-Seelantiin oli ihan unelma. Kun miun iso trippi varmistui, pyysin vähän läpällä/tosissaan muita tulee Uuteen-Seelantiin mua moikkaamaan. No sainkin muut innostettua mukaan ihan oikeasti ja saatiin toteutettua tää pitkäaikainen haave. Ei olla aiemmin matkustettu keskenämme tällä kokoonpanolla, mutta reissun päällä hommat sujui onneks hyvin eikä riitannuttu, vaikka joitain kompromisseja jouduttiinkin tekemään. On kiva, kun hommat voidaan jakaa:  tiskattiin vuorotellen ja jaettiin yhteiset kulut neljään osaan. Huom. yhteiskassa, johon kaikki laittaa tietyn summan rahaa, on hyvä idea yhteisten menojen kattamiseen. Kuittien kanssa sählääminen on rasittavaa. Tätä reissua on kiva muistella yhdessä jälkeenpäin ja voisin lähteä tän jengin kanssa reissuun vaikka uudemmankin kerran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi-Seelanti on helppo ja turvallinen maa matkustaa. Kaikki puhuvat englantia, joten kommunikaatiossa ei tarvitse turvautua elekieleen tai symboleihin. Paikalliset ovat ystävällisiä ja auttavaisia. Vaikka ei olisi aiemmin matkustanut paljoa, Uudessa-Seelannissa pärjää kyllä. Kulttuuri on suomalaisille tuttu länsimainen eikä kulttuurishokin vaaraa ole. Maan viehätys piilee hätkähdyttävän upeassa luonnossa. Tai no ”piilee” on huono ilmaisu, sillä kauniit maisemat rävähtelevät silmien eteen loputtomana ryöppynä. Varaudu siihen, että haluat jäädä pidemmäksi aikaa kun ajattelit. Siihen, että tarvitset todennäköisesti enemmän rahaa kuin kuvittelit. Siihen, että saat ikimuistoisen reissun. Siihen, että haluat jonain päivänä takaisin. Nimimerkki ”postausluonnoksissani on juttu otsikolla: seuraavan Uuden-Seelannin matkan suunnittelua”. Hups.

Aucklandin parhaat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avasin läppärini kirjoittaakseni Aucklandista, viimeisestä stopistani Uuden-Seelannin reissulla. Sitten tajusin, että ei hemmetti, eihän miulla ole sieltä otettuna lainkaan kuvia?!? Tai siis lukuunottamatta näitä muutamia psykedeelisiä otoksia auton ikkunasta, mitkä on räpsitty jumittaessamme kello neljän ruuhkassa. Mutta muutakaan ei tähän hätään nyt ole, joten saavat kelvata kuvitukseksi. No onpahan ainakin, sanotaanko, hmm, piristävän erilaista kuvamateriaalia :DD Rimanalitus tai ei, niin nyt voikin sitten fotojen sijaan vaik kiinnittää huomion näihin meikän aina yhtä laadukkaisiin höpinöihin (hell no).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uusi-Seelanti on mieletön matkakohde, mutta mielestäni kaupungit eivät ole täällä mitenkään niin erikoisia. Toki ne tuovat reissuun vaihtelua ja ovat kivoja poiketa tutustumassa, mutta en mie tänne kaupunkilomalle lähtisi. Auckland on maan väkirikkain kaupunki ja täällä asuu peräti 1/3 koko maan väestöstä. Täytyy sanoa, että koin kaupunkiympäristössä tietynlaista ahdistusta karavaanarielämän jälkeen. Seurailin tyylikkäinä ympäriinsä kiiruhtavia kaupunkilaisia enkä voinut mitään sille, että meininki tuntui jotenkin hektiseltä, pinnalliselta ja ylipäänsä sellaiselta turhantärkeältä. Ois tehny vaan mieli ottaa auto alle, huristella takas Matamataan lammaspeltojen kupeeseen ja rakentaa sinne oma lukaali, johon ottaa arkkitehtuurisia vaikutteita itse Bilbo Reppulin kotitalosta ;))

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Säätilakaan ei ollut sitä, mitä tilasin. Kuten kadulla jonkun kuulin osuvasti toteavan, ”winter is here hey”. Couldn’t agree more just saying! Koko kaupungissa viettämäni ajan satoi, tuuli ja taivas pysyi itsepintaisesti tasaisen harmaana. Jos visiittini ois ollut säiden kannalta suosiollisempi, skrivaisin tätä mitä luultavimmin ihan eri fiiliksillä. Oon ehkä joskus maininnut, että oon toisinaan naurettavan sääriippuvainen ihminen, ja kulloinkin vallitseva ilmanpaine on käytännössä suoraan verrannollinen vallitsevaan mielentilaani. Ehkä vähän tyhmää antaa säätilan vaikuttaa näin paljon, mut minkäs teet. Sen sijaan, että oisin tutustunut aktiivisesti kaupunkiin, hengailinkin lähinnä hostellissa sadetta pakoilemassa ja ootin, että pääsisinpä jo jatkamaan matkaa Fidzille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sateen, kiireisten ihmisten ja liikenneruuhkien lisäksi mieleeni jäi Aucklandin upea skyline korkeine rakennuksineen, eteläisen pallonpuoliskon korkeinta rakennusta, Sky Toweria, unohtamatta. Varsinkin pimeällä kaupungin valojen hohde on jotain tosi kaunista. Ehkä mietitte, että missä ovat ne otsikossa julistamani Aucklandin parhaat? No säästin tällä kertaa parhaat viimeisiksi, enkä puhu nyt pelkästään kaupungin öisestä siluetista. Parhaat jutut nimittäin bongasimme jumittaessamme siellä massiivisen liikenneruuhkan ytimessä: My Dogz -auton rekkari ja erään auton takaikkunaan lätkäisty tarra, joka julisti ”I don’t give a flying f*ck who is in your family”. En tiie, et aukeneeks nää läpät kellekään, mutta hykertelen täällä parhaillaan yksikseni, varmasti kaikkien muidenkin edestä :DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hobittien jalanjäljissä

Pohjoissaarta kierrellessämme kävimme tsekkaamassa Matamatassa sijaitsevan Hobittilan. Vierailu hobittikylään oli jo etukäteen yksi reissumme odotetuimmista hetkistä, joten tässä nyt juttua sieltä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ohjaaja Peter Jacksonilta kesti kauan aikaa etsiä paikka, joka oli hänen mielestään sopiva kuvastamaan hobittien kotikylää, Kontua. Lopulta Hobittilaksi soveltuva paikka löytyi Matamatan maalaiskylästä, erään lammasfarmarin tiluksilta. Tilanomistaja ei ollut koskaan kuullutkaan Tolkienin luomasta fantasiakirjasarjasta, mutta korvausta vastaan hän antoi luvan rakentaa mailleen elokuvalavasteet. Eipä kaveri varmastikaan arvannut, mihin tulikaan suostuneeksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun lotr-trilogian kuvaukset aikoinaan loppuivat, lavasteet purettiin ja paikka palautettiin takaisin lammaslaitumeksi. Mutta vain joksikin aikaa, sillä Jackson päätyi ohjaamaan toisenkin elokuvatrilogian, tällä kertaa  Tolkienin Hobitti-kirjaan pohjautuen. Niinpä Kontu rakennettiin kokonaan uudelleen, mutta tällä kertaa kestävimmistä materiaaleista, sillä se haluttiin jättää kuvausten päätyttyä paikalleen lotr-fanien iloksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuka ton idean ikinä sitten keksikään, ni ei voi ku todeta, että aikamoinen bisnesvelho! Lotr-leffojen julkaisusta on jo vuosikausia ja Hobitti-trilogiakin on saanut päätöksensä, mutta leffojen kuvauspaikalla käy enempi jengiä ku koskaan. Elokuvien filmauksen aikana kuvauspaikalla parhaimmillaan häärineet nelisen sataa työntekijää ovat vaihtuneet tuhansiin lotr-faneihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppua ei näy, vaan pikkuinen Matamatan kylä on Hobittilan ansiosta yksi Uuden-Seelannin tunnetuimmista matkailumagneeteista. Turisteja kyyditään elokuvien kuvauspaikalle busseilla, jotka lähtevät Shires Restistä (infopiste & myymälä), sesongista riippuen vartin tai puolen tunnin välein. Matkaa keskuksesta kuvauspaikalle on vain kymmenisen minuuttia, mutta itsenäisesti hobbittikylään ei voi mennä. Ainoa mahdollisuus on siis osallistua vajaan parin tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle, jolle voi ostaa liput infosta tai varata etukäteen netistä paikkojen varmistamiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yksi bussilasti muodostaa aina yhden ryhmän, joten kierrokselle osallistuu siis karkeesti arvioituna noin 30 henkilöä. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että ryhmäkoko on tämmöisellä kierroksella yhtä opasta kohden liian suuri. Oppaamme oli kyllä erittäin mukava ja asianosaava, mutta kierroksesta tuli väkisin hieman sellainen läpikävelyfiilis. Ryhmäkokoja pienemmiksi tai vaikka kaksi opasta ryhmää kohden, ni ois varmasti ihan eri meininki. Kierros muuten maksoi henkeä kohden 75 taalaa ja asiakkaita näytti riittävän, joten luulis, että rahasta ei ainakaan pitäis olla kiinni.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka hieman rahastuksen makua aistittavissa olikin, niin Hobittila on ehdottomasti lotr-diggareille pakollinen käyntikohde Uuden-Seelannin reissulla. Suloiseen hobittikylään ei yksinkertaisesti voi olla ihastumatta: kumpuilevia pikkumäkiä ja elokuvista tuttua idyllistä maisemaa. Hobitinkoloja näimme kierroksella kymmenittäin ja osaan pääsi kurkistamaan myös sisälle (tosin sisätilat eivät ole erikoisia, koska kohtaukset on kuvattu studiossa). Upea ympäristö kuitenkin lunastaa jo itsessään odotukset ja ympäriinsä sirotelluissa yksityiskohdissa riittää ihasteltavaa. Kierroksen loppuun kuului vielä käynti Green Dragonissa ölppösillä. Saatettiin myös innostua ottamaan tanssiaskelia leffoista tutun juhlapuun ympärillä, kiteyttänee aika hyvin lopulliset fiilikset.

Suuntana Rotorua – Päivä kuin elokuva?

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen lauseella: Matka kansallispuistosta Rotoruaan ei mennyt ihan niinku elokuvissa. Sitten jämähdin pohtimaan tuota ”kuin elokuvissa” -sanontaa. Mihin se oikein perustuu? Vai käytänkö sitä vaan ihan väärässä asiayhteydessä? Siis kelatkaa vaikka. Titanic törmää jäävuoreen. Kadoksiin joutunut Nemo täytyy etsiä ja tuoda takaisin kotiin. Äitinsä kanssa varttunut tyttö haluaa löytää biologisen isänsä ja yhtäkkiä hänellä onkin kolme isäehdokasta. Valtasormus on heitettävä Tuomiovuoreen tai koko maailma tuhoutuu… Eikös kaikissa leffoissa nimenomaan oo joku ongelma, jonka ympärille koko juoni usein punoutuu?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidänkään matkan tekomme ei sujunut kovinkaan ”smoothisti”. Kruisailtiin kohti Rotoruaa stereot pauhaten ja maisemia fiilistellen, ku yhtäkkiä kuului ihan jäätävä rysäys. Hetken aikaa vaa mietittiin, et mitäköhän hittoa just tapahtu, ennenku tajuttiin, että kattoikkuna/tuuletusräppänä/ mikä lie lähti irti. Miten tää on ees mahdollista? Ajeltiin tietä muutaman kerran ees taas ja onneks löydettiin irti sinkoutunut osa. Koska ootettiin Rotoruaan pääsyä kovasti, ni välikohtauksesta huolimatta jatkettiin matkaa oikeestaan saman tien. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin sataa kuin sieltä kuuluisasta, ja rikkinäisestä kattoikkunasta valui vettä suoraan takapenkeillä istuvien päälle. Ei ollu mikään hauska juttu, mutta tilanteessa oli jotain mielettömän koomista. En nyt uskalla lisätä mitään kuvaa tähän, mutta kuvitelkaa tyypit istumaan sinne takapenkeille pyyhkeet päässä naama nurinpäin :’DD

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tilanne aiheutti meidän keskusteemme hieman kireää ilmapiiriä ja sovun säilyttämiseksi kurvattiin huoltoasemalle kattoikkunan fiksaushommiin. Sillä välin ku muut MacGyveroi tuuletusluukkua paikalleen, meikä kävi ostamassa hieman TimTameja ja bondailin huoltsikan kivan sedän kaa. Kaveri osoittautui aikamoiseksi Suomi-tietäjäksi, tosin tietämys tuntui keskittyneen kalastuksen ympärille ja miun tiedot/sanasto aiheesta olivat melko rajalliset (en ees tiedä, et mikä on onki englanniksi) :DD

spa2 spa5 spa4Lopulta päästiin jatkamaan matkaa, mutta päivän aikataulu kuitenkin petti ihan huolella ja kun lopulta saavuttiin Rotoruaan, alkoi jo hämärtää. Jouduttiin siis tyytymään vaan muutamaan kohteeseen tässä kiehtovassa kaupungissa. Suunnattiin ensimmäiseksi keskustan tuntumassa sijaitsevaan geotermiseen puistoon. Alueelle oli vapaa pääsy ja kävimme ihmettelemässä mädältä kananmunalta haisevia rikkialtaita. Tai no oikeastaan koko kaupunki haisee rikiltä, että ei sinne puistoon asti edes tarvitsis mennä niitä haistellakseen. En voinut olla miettimättä, et onkohan nää täällä asuvat ihmiset niin siedättyneet tohon löyhkään, etteivät enää ees huomaa sitä? spa6 spa1 spa3Päivän vastoinkäymisten jälkeen oltiin rentoutuksen tarpeessa ja onko tarkoitukseen sopivampaa paikkaa ku kylpylä? Haluttiin hemmotella itseämme oikein kunnolla, joten suunnattiin Polynesian Spa:han, joka on valittu maailman kymmenen parhaan kylpylän joukkoon. Ei muuta kun Double Dipper Deluxe passit ranteeseen ja kuumiin altaisiin lillumaan. Voin kertoo, että nautittiin ja vastoinkäymisistä huolimatta tää päivä sai onnellisen lopun.

spa7 spa9

spa8 Ehkäpä se ”kuin elokuvissa” -sanonta perustuukin siihen, että ongelmista huolimatta loppu on yleensä onnellinen. Ja siinä mielessähän tää päivä meni just niinku elokuvissa.