Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Pohjois-Vietnam

Ajatuksia Vietnamista

Mopo-onnettomuuteni jälkeen jäin yksin Vietnamin maaseudulle ja päivät kuluivat pitkälti hotellihuoneessa lepäillessä. Minulla oli aikaa vaan olla ja ajatella. Pohdiskelin reissailua, elämää, unelmia, syvällisiä ja universumia. Myös Vietnam ja täällä kokemani asiat pyörivät paljon mielessäni. Ajattelinkin jakaa ajattelujeni pohjalta syntynyttä tajunnanvirtaa Vietnamista myös täällä blogin puolella.

1-IMG_5312

1-12910776_1081372728591744_179101212_n

1-IMG_5373

Tulin Vietnamiin Thaimaasta, ja huomasin usein vertaavani näitä kahta maata toisiinsa. Thaimaahan verrattuna Vietnam on huomattavasti kehittymättömämpi ja haastavampi matkustuskohde. Omat kokemukseni Vietnamista tosin sijoittuvat maan pohjoisosiin, joka on kuulemani mukaan täysin erilainen etelään verrattuna. Siinä missä etelässä meno on leppoisampaa ja kaakkois-aasialaista, on pohjoinen saanut paljon vaikutteita Kiinasta. Haluan tässä vielä tuoda esiin, että vietin Vietnamissa kokonaisuudessaan hieman vajaat kaksi viikkoa, joten omat kokemukseni ovat aikalailla ensivaikutelmia, eivät absoluuttisia totuuksia. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että lyhyemmällä reissulla yksittäisetkin kokemukset voivat vaikuttaa isosti. Kokonaisuudessaan fiilikseni Vietnamista ja vietnamilaisista jäivät ristiriitaisiksi.

1-IMG_5385-001

1-IMG_5386

1-IMG_5368

1-IMG_5388

Ihmisten elämät maalla ja kaupungissa ovat kuin eri maailmoista. Köyhyyttä esiintyy erityisesti syrjäisillä vuoristoseuduilla ja jo peruskoulun järjestämisessä on omat haasteensa. Monet syrjäseutujen asukkaista eivät ikinä lähde kotikylästään ja he elävät tehden raskasta ruumiillista työtä, luultavasti hautaan saakka. Jo nuoria tyttöjä näki kantamassa raskaita taakkoja köyryselkäisten vanhojen naisten rinnalla. En voinut olla miettimättä, että kuinka kauan aikaa mahtaa mennä, ennen kuin tytöt painuvat kumaraan eivätkä enää pysty kävelemään selkä suorassa. Mua pisti silmään se, etten nähnyt ensimmäistäkään poikaa/miestä kantamassa vastaavia kuormia, vaan naiset tuntuivat tekevän kaikki raskaimmatkin työt. Miesten ja naisten asemassa on selvä ero eikä tasa-arvo toteudu ainakaan sellaisena kuin itse länsimaalaisena sen käsitän. Naisia ei kunnioiteta niin paljon kuin he ansaitsisivat. Erityisesti minua kauhistutti yksittäinen tapaus, jota todistimme Hanoin keskustan kadulla. Yhtäkkiä paikallinen mies alkoi lyödä katukauppiaana työskennellyttä nuorta naista. Kukaan ei yrittänyt auttaa naista, jota mies yhä hakkasi, vaikka nainen kaatui maahan ja aneli miestä lopettamaan. En osaa sanoa, mikä johti tapaukseen, mutta tuntui siltä, että joko kukaan ei uskaltanut puuttua tilanteeseen tai sitten väkivaltaa pidetään normaalina. Lopulta pojat meidän porukastamme menivät väliin ja pelastivat naisen pahemmalta pahoinpitelyltä.

1-IMG_5430

1-IMG_5432

1-IMG_5482

1-12957180_1081346465261037_344587612_n

Ihmiset eivät aina olleet kovinkaan hienovaraisia. Kolarointini jälkeen olin hieman allapäin ja jatkuva tuijottaminen ja kasvojeni osoittelu väsyttivät, olisin halunnut hetkittäin vain olla näkymätön. Ehkä he olivat vain uteliaita eivätkä tarkoittaneet loukata, mutta vammoilleni naureskelu oli vähintä, mitä siinä tilanteessa kaipasin. Myös matkailijoiden huijaaminen on Vietnamissa melko yleistä. En missään nimessä sano, että kaikki vietnamilaiset olisivat huijareita, mutta melko todennäköisesti ukottajia osuu myös omalle kohdalle.  Esimerkiksi kerrankin syödessäni ravintolassa, en kysynyt lainkaan tilaamani annoksen hintaa.  Kyseessä oli normaali paikallisten suosima rafla ja kelasin, että ei se kuitenkaan paljoa voi maksaa. Kun lasku tuotiin eteeni, en ollut uskoa silmiäni, olin syönyt edellisinä päivänä lähes vastaavan aterian lähes kymmenen kertaa halvemmalla! Oma vikani, etten kysynyt hintaa, mutta tapauksesta jäi suoraan sanottuna todella kusetettu olo. Toisaalta ymmärrän sen, että matkailijoilla on monien paikallisten näkökulmasta katsoen järjettömät summat rahaa, mutta ei noin räikeä huijaaminen silti kovinkaan mukavalta tunnu. Toisaalta minulla on vietnamilaisista myös todella hyviä kokemuksia. Sain tavata reissullani todella ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, sain apua ja myötätuntoa hädän hetkellä. Mua on kyytsätty pyörällä paikasta toiseen, autettu vilpittömästi, kieltäydytty ottamasta mitään maksua palveluksesta, iloisia hymyjä… Paljon asioita, joista oon kiitollinen ja jotka painaa vaakakupissa enemmän kuin muutama huono kokemus.

1-IMG_4956xxxx

1-IMG_4937

1-IMG_4904

Myös liikenne ja eläinten kohtelu saivat mietteliääksi. Liikenne Vietnamissa on suomalaisen silmiin aikamoinen kaaos. Autoja ei juuri ole, mutta mopoja on miljoonia. Liikennesäännöistä ei niin piitata ja onnettomuudet ovat yleisiä. Myös eläimiä kuljetellaan skootterin tarakalla ja milloin missäkin. Eläinten kohtelu tuntui toisinaan raa’alta, näin esimerkiksi toreilla kanoja häkeissä, jotka olivat niin täynnä, ettei linnuilla ollut lainkaan tilaa liikkua. Epäilemättä eläimet saavat elää maaseudulla onnellisina vapaata elämää ja nää on tehotuotantoon verrattuna pikkujuttuja, mutta silti. En myöskään pitänyt paikallisten tavasta pitää pikkulintuja häkissä lemmikkinä. Lintujen on tarkoitus käsittääkseni tuoda onnea, mutta näkemäni linnut vaikuttivat joko apaattisilta ja valmiilta kuolemaan, tai sitten ne sinkoilivat sekopäisesti ympäri häkkiä yrittäessään päästä vapauteen.

1-IMG_5420

1-IMG_4895

1-12919271_1081346381927712_510039790_n

Kirjoitukseni perusteella voisi luulla, etten viihtynyt Vietnamissa. Asia ei kuitenkaan ole niin. Epäkohdista huolimatta maassa on paljon hyvää ja usein ajatuksia herättävät kohteet ovat mielenkiintoisempia kuin helpot ja perinteiset.  Tää on näiden ihmisten tapa elää ja minun silmiini oudolta tuntuvat asiat eivät ehkä ole heille mitenkään erikoisia. Oon viettänyt maassa vain lyhyen ajan, joten onko minun ulkopuolisena edes oikeutta arvostella heidän tapojaan elää? Reissun jälkeen tajuan taas entistä selvemmin, kuinka hyvin asiat kotimaassa ovat ja kuinka etuoikeutetussa asemassa itse olenkaan. Tää matka oli hyvä muistutus siitä. Vietnamiin haluan ehdottomasti palata jonain päivänä, oonhan nähnyt maasta vasta pienen osan. Ehkä sillä reissulla sitten enemmän hiekkarantoja ja lomatunnelmia, ja vähemmän seikkailuja ja syvällistä pohdiskelua. Mutta sen näkee sitten, kaikelle on aikansa ja paikkansa x

Mopo-onnettomuus ja viimeiseksi luulemani puhelu kotiin

Liikenneonnettomuudet ovat Kaakkois-Aasiassa valitettavan yleisiä. Reissujeni aikana olen törmännyt kymmeniä kertoja reppureissaajiin, jotka ovat ottaneet osumia liikenteessä toikkaroituaan. Seuraukset ovat usein mustelmia, ruhjeita, kipsattuja raajoja ja murtuneita luita. Liikenneonnettomuus tai paikallisten terveydenhuoltopalvelujen testaaminen ei koskaan ollut bucket listilläni (okei, tuskinpa muutkaan tarkoituksella onnettomuuteen hakeutuivat), mutta niin siinä vain kävi, että roadtrippini päätteeksi pystyisin kyseisen kyseenalaisen meriitin listalta yli vetämään. Upea retki Pohjois-Vietnamin syrjäseuduilla päättyi siis osaltani ikävissä merkeissä, kun minua kohtasi liikenneonnettomuus.

1-IMG_5409

1-12910562_1081395021922848_613749036_n

On eeppisen retkemme viimeinen päivä ja olemme palaamassa takaisin Ha Giangiin. Jossain vaiheessa matkaa alkaa tihutella vettä ja ajo-olosuhteet muuttuvat huonompaan suuntaan. Alennan nopeutta tarkoituksella, vaikka jäänkin jälkeen muusta porukasta. Neulansilmämutkaan ajaessani kuitenkin menetän pyöräni hallinnan ja ennen kuin tajuankaan, kaadun keskelle tietä. Päässä tuntuu jotenkin hieman sumealta, kun yritän käsittää, että miten tässä oikein näin pääsi käymään. Minähän hidastin vauhtia ja ajoin kaikkea muuta kuin holtittomasti. Onneksi kuitenkin pian tajuan, että minun pitää siirtyä nopeasti pois ajotieltä. Raahaan skootterini syrjään ja jään tien reunaan tasailemaan hengitystäni ja pitelemään polveani, jota tykyttää ikävästi. Siinä istuskellessani äkkään tieltä irtosoraa, joka selittää kaatumiseni. Hetken kuluttua paikalle kurvaa skootteri, jonka kyydissä on kaksi paikallista. He pysähtyvät ja jäävät auttamaan minua. Kumpikaan tyypeistä ei puhu englantia muutamaa sanaa enempää, mutta saamme jotenkin selvitettyä tilanteen. Toinen ottaa minut oman skootterinsa kyytiin ja toinen hyppää vuorostaan minun pyöräni selkään, joka onneksi lähtee pienen yskähtelyn jälkeen käyntiin. Melko pian saavutamme muun ryhmän, he ovat pysähtyneet tien varteen odottamaan minua ja heidän kasvoistaan paistaa huoli. Pyydän auttajiani pysäyttämään ja jään tien varteen muun ryhmän kanssa ja selitän heille tapahtumat. Oloni on edelleen vähän hämmentynyt, mutta fyysisesti olen pääpiirteittäin kunnossa.

1-IMG_5329

1-12957180_1081346465261037_344587612_n

Meidän on määrä ehtiä takaisin Ha Giangiin illaksi, joten emme ehdi jäädä lepäilemään pitkäksi aikaa. Muut varmistelevat moneen kertaan olenko ok, ennen kuin jatkamme matkaa. Pyörän selkään nouseminen jännittää vähän ja polvessa tuntuu ikävää tykytystä. Käynnistäessäni moponi vakuuttelen itselleni, että kaikki on hyvin, no worries. Kaverini lupaa ajaa takanani, ettei mun tarvitse jäädä yksin, pikkuhiljaa alan saada itseluottamukseni takaisin. Kaikki, mitä seuraavaksi tapahtuu, käy silmänräpäyksessä. Menetän toistamiseen pyörän hallinnan, lennän kaaressa ohjaustangon yli ja mäjähdän naama edellä suoraan asfalttiin. Minuun sattuu tällä kertaa kunnolla ja tunnen kasvoillani jotain lämmintä. Verta. Alan vaan itkeä hysteerisesti, verta on ihan liikaa. Perässäni ajanut kaverini kaatuu myös, mutta selviää pienillä naarmuilla ja kiirehtii auttamaan minua. Mulla käy tuuri, sillä hän sattuu olemaan ammatiltaan ensihoitaja ja osaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Itse olen ihan paniikissa kaikesta verestä ja itken vaan, ettei mua saa jättää yksin ja pyytelen anteeksi, että oon pilannut retken.

1-20160402_135706

1-20160402_135659

En oikein muista, mitä kaikkea tapahtuu ja missä järjestyksessä. Jostain ilmestyy auto ja minut viedään klinikalle, jossa saan hoitoa. Oon vieläkin ihan shokissa eikä käytöksessäni ole mitään järkeä. Minut yritetään saada heittämään verinen takkini pois, mutta en suostu luopumaan siitä. Palelee yhtäkkiä hirveästi. Kaadan kurkustani alas lääkecocktailin, vaikka pelkkä nieleminenkin sattuu. Mulle tarjotaan myös ruokaa, koska lääkkeet ovat niin vahvoja, mutta en jostain syystä suostu syömään. Lopulta ystävällinen hoitaja saa minut rauhoittumaan. En tajua hänen puheestaan sanaakaan, mutta hän pitelee mua kädestä ja katsoo silmiin, luulen hänen sanovan, että kaikki kyllä järjestyy.  Rauhoitun sen verran, että haavat saadaan desinfioitua ja teipattua kiinni. Jostain tuodaan minulle pinkki tuulitakki, että verestä tahriutunut rotsini saadaan peitettyä enkä lähde säikyttelemään ihmisiä hortailemalla siinä ympäriinsä.

1-20160402_143623

1-12966484_10154066283443784_232730508_n

Klinikalla tehdään hyväkseni se, mitä tehtävissä on, mutta varsinainen sairaalakäynti jää Ha Giangiin. Onneksi oppaamme osaa vietnamia ja järjestää minulle paikan paikallisbussista, jonka kyydissä pääsen loppumatkan. Osumia ottanut pyöräni otetaan mukaan kyytiin. Kun nousen bussiin, jokaikinen silmäpari tujottaa minua. Ihmiset kuiskuttelevat ja osoittelevat kasvojani kaikkea muuta kuin hienovaraisesti. Viereisellä penkillä istuva pappa elehtii, että siirtäisin naamani siteitä, jotta hän pääsisi tarkemmin ihmettelemään ruhjottua pärstääni. Pyörittelen päätäni ja tuijottelen ulos ikkunasta. Bussimatka on täyttä painajaista. Ihmiset oksentavat, törmäämme lehmään ja kuski tekee useamman kuin yhden täpärän ohituksen. Oon kauhuissani, koska oon kaatunut pyörälläni tänään jo kahdesti ja minulla on tunne, että kolmas kerta olisi liikaa. Toimin itsekkäästi ja soitan itkupuhelun kotiin (anteeksi vielä äiti!) Kun oon säikäyttänyt kotijoukkoni kunnolla, oloni rauhoittuu hieman. Vedän loput klinikalta mukaan saamani lääkkeet ja nuokuin loppumatkan bussikuskin kiihdyttäessä pitkin kapeita vuoristoteitä vailla minkäänlaista itsesuojeluvaistoa.

1-20160402_155511

1-20160402_153429

Puhelu ei onneksi jää viimeiseksi, vaan lopulta pääsen perille Ha Giangiin. Muut retkeläiset palaavat yöbussilla Hanoihin,  mutta minä jään mestoille. Kiinan puolelle siirtymistä joudun lykkäämään, sillä seuraavana päivänä on edessä sairaalareissu. Hotellini henkilökunta ei osaa juuri lainkaan englantia, mutta Google-kääntäjän ja elekielen avulla onnistun selittämään, että haluan sairaalaan ottamaan röntgenkuvat siltä varalta, että nenäni olisi murunut. Myös polveni on edelleen todella kipeä ja kävelen hieman ontuen, joten haluan kuvauttaa varalta senkin. Vietnamilainen sairaala on aikamoinen kokemus. Näen vilaukselta ensiapuun kiidätettäviä potilaita enkä voi olla ajattelematta, että onneksi minä en oo tossa tilanteessa. Röntgen on vuodelta miekka ja kivi, mitään ”ruokalappuja” ei käytetä, vaan kuvaus suoritetaan ankeassa huoneessa röntgenpöydällä pötköttäen. Kuvista selviää, että mitään ei onneksi ole murtunut.  Sitten on vielä vuorossa lääkärin tutkimus. Naamani on ollut teipattuna kiinni kaatumisesta lähtien, joten minulla ei ole mitään tietoa, miltä mun kasvot näyttävät, vai onko niistä enää edes mitään jäljellä. Haavat ovat märkineet ja siteet on vaikea irrottaa, mutta lopulta pääsen kurkistamaan pelokkaana peiliin: kasvoni ovat turvoksissa, naamassa arpia ja huulet ovat kuin botoxruiskeen jäljiltä. Lääkäri kuitenkin vakuuttaa, että tulen kuntoon, jotain pieniä arpia ehkä saattaa jäädä. Oloni on helpottunut, sillä olin pelännyt melkeinpä eniten sitä, että olisin menettänyt tyyliin puolet nenästäni (tyhmää ehkä, mutta minkäs teet). Lääkärireissu (taksit, röntgen, lääkkeet, tutkimus) tuli maksamaan yhteensä noin 13 euroa. Terveydenhuolto Vietnamissa on siis oman kokemukseni perusteella varsin edullista. Toki jos pahemmin sattuisi, on tärkeää, että vakuutus on kunnossa.

1-20160403_105119

1-20160403_111122

Jään Ha Giangiin muutamaksi päiväksi lepäämään ja parantelemaan itseäni.  Hoidan vammojani lääkäriltä saamieni ohjeiden mukaan: haavoja ei saa peittää ja ne on puhdistettava kaksi kertaa päivässä. Saan valtavan kasan droppeja, jotka ovat kai särkylääkkeitä ja antibiootteja. Niiden napsimisesta huolimatta jokaista lihasta särkee ja käveleminen sattuu. Mun tekisi mieli vaan pysytellä hotellihuoneessani, mutta pakotan itseni syömään ja kävelemään pieniä lenkkejä. Ihmiset osoittelevat usein kasvojani ja tujottavat, mutta toisaalta osa on myös ystävällisiä ja myötätuntoisia. Onneksi oloni kohenee varsin nopeasti, alla oleva kuva on otettu vain kaksi päivää onnettomuuden jälkeen. Kasvot ovat yhä turvokissa, mutta haavat pienentyneet jo huomattavasti lähtötilanteesta. Ennen viisumini umpeutumista olenkin valmis jättämään Ha Giangin taakseni ja jatkamaan seikkailujani Kiinan puolelle.

1-20160403_131726

1-20160403_135349

Tekisinkö retken uudestaan tai suosittelisinko sitä muille? Hankala sanoa. Ilman kolaria ehdottomasti, sillä kaksi ekaa päivää olivat aivan uskomattomia enkä unohda niitä koskaan. Nytkään en kadu retkeä, mutta onnettomuus sai miettimään asioita, sillä siinä olisi voinut käydä oikeasti todella pahasti. Mitä jos olisinkin nenäni sijaan kaatua täräyttänyt suoraan hampaat edellä asfalttiin? Tai jos olisin kyytsännyt jotakuta ja hänelle olisi käynyt jotain? Entä jos joku olisi ajanut vastaan ja olisimme kolaroineet? Tai jos olisinkin ajanut ulos jyrkänteen kohdalla ja pudonnut alas?  Näitä skenaarioita on sisänsä turha miettiä, mutta tiedostan olevani helkutin onnekas, että selvisin näin vähällä. Edes yksikään kynsi ei katkennut.1-20160403_130823

1-12919306_1081336575262026_1677323745_n

Ennen omaa onnettomuuttani saatoin ajatella, että vain tietyntyyppiset ihmiset joutuisivat hankaluuksiin. Fakta on kuitenkin se, että onnettomuus voi sattua kenelle tahansa. Ennen kuin hyppäisin moottoripyörän rattiin Vietnamissa, kehottaisin kuitenkin harkitsemaan tarkkaan, oletko riittävän kokenut kuljettaja. Tiet ovat syrjäisillä vuoristoseuduilla paikoin erittäin hankalia ja liikennekulttuuri poikkeaa Suomesta huomattavasti. Peilejä ei kuulemani mukaan juurikaan käytetä, mutta tööttääminen on tärkeää. Esimerkiksi aina ennen mutkaa kannattaa antaa äänimerkki, että on tulossa. Myös isot kuorma-autot ja bussit tööttäävät, jotta moottoripyörät ehtivät väistää aivan sivuun. Myös ajovaatetukseen kannattaa kiinnittää huomiota, teille ei missään nimessä kannata lähteä flipflopeissa ja shortseissa Thaimaa/Bali -tyyliin. Vaikka riski on aina olemassa ja onnettomuuksia tapahtuu, niin kannattaa myös muistaa, että monet selviävät ilman mitään ongelmia ja näillä seuduilla reissailu on mielettömän palkitsevaa touhua.

Onnettomuuden jälkeen lupasin jättää mopoilut väliin loppureissun ajaksi. Seuraavan kerran nousin kaksipyöräiseen (ihan normaalin polkupyörän) selkään Xianin muurilla Kiinassa. Moottoripyörän lähelle uskaltauduin vasta Mongoliassa.

Moottoripyöräretkellä Pohjois-Vietnamissa

Ennen Kiinan puolelle siirtymistä halusin päästä kokemaan palan Vietnamin pohjoisimmista osista. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä Sapaan, joka on pohjoisen suosituin vaelluskohde riisipeltoineen ja vuoristokylineen. Päädyin kuitenkin juttusille muutaman reppureissaajan kanssa, jotka olivat juuri palanneet Hanoihin moottoripyöräretkeltä Ha Giangin provinssista. Kuuntelin tarinoita heidän seikkailuistaan silmät loistaen ja yhtäkkiä Sapa alkoi tuntua kovin tylsältä ratkaisulta. Turistien valtaamaan Halong Bayn jälkeen moottoripyöräretki lähes koskemattomille syrjäiseuduille kuulosti juuri siltä, mitä kaipaisin. Lisäksi hostellini sattui myymään retkiä kyseiselle alueelle ja seuraava lähtö olisi seuraavana iltana. Tulkitsin tämän merkiksi skipata Sapa, ja sen kummemmin miettimättä buukkasin itseni mukaan retkelle. En osannut lainkaan aavistaa, mitä kaikkea tästä spontaanista päätöksestäni seuraisikaan!

1-IMG_5488

1-IMG_5483

1-12939630_1081372721925078_565013490_n

1-12910248_1081372945258389_1887048420_n

1-12921155_1081372698591747_707430234_n

1-12957201_1081372708591746_1616572426_n

1-12910706_1081372971925053_1851266717_n

1-IMG_5485

1-12910672_1081394691922881_1566721802_n

1-12911006_1081373315258352_1043675730_n

1-12920933_1081336671928683_532154518_n

1-IMG_5478-001

1-12910210_1081394851922865_413868891_n

Lähdimme matkaan seuraavana iltana yöbussilla kohti Ha Giangia. Matkaseurueeseemme kuuluivat lisäkseni oppaamme, kaverukset Jenkeistä ja kaksi saksalaista, jotka reissasivat kumpikin itsekseen ympäri Kaakkois-Aasiaa. Bussimatka meni nukkuessa, perillä otimme heti pyörät alle ja lähdimme kruisailemaan. Seuraavien kolmen päivän aikana tekisimme ikimuistoisen roadtripin Ha Giangin maakunnan ympäri. Vastaava retki on mahdollista tehdä myös täysin itsenäisesti enkä usko, että sen järjestäminen on kovinkaan monimutkaista. Tarvitsee vain ajopelin ja poliisilta luvan alueella liikkumiseen, sillä maakunta on aivan Kiinan rajoilla. Retki sopii seikkailunhenkisille reissaajille, mutta aivan yksin en vastaavalle retkelle lähtemistä suosittelisi, sillä osa alueista on todella syrjäisiä ja vaikeasti tavoitettavissa. Kaverin kanssa mikä ettei!

1-20160402_114453

1-IMG_5378

1-IMG_5356

1-IMG_5486

1-IMG_5416

1-IMG_5417

1-20160331_222047

1-IMG_5319

1-IMG_5340

1-IMG_5332

1-IMG_5292

1-IMG_5284

1-IMG_5273

1-IMG_5289

1-IMG_5272

1-IMG_5271

1-IMG_5295

1-IMG_5308

1-12910319_1081336525262031_724112550_n

Ha Giang on yksi Vietnamin kauneimmista ja vähiten vierailluista alueista (huom. siis provinssi, ei kaupunki itsessään), matka sinne on kuin teleporttaus suoraan menneeseen. Tämä roadtrip oli kokemuksena ainutlaatuinen ja Ha Giangin maakunta varmasti yksi mieleenpainuvimpia paikkoja, joissa olen matkoillani saanut käydä. Kruisailimme pitkin kapeita vuoristoteitä jylhissä maisemissa. Vuoristossa ohitimme värikkäisiin asuihin pukeutuneita kyläläisiä arkiaskareissaan ja lapset vilkuttelivat iloisesti ohi ajaessamme. Pysähdyimme ihastelemaan Kaakkois-Aasian syvintä kanjonia ja pääsimme ajamaan Dong Vanin ja Meo Vacin välisen tiepätkän, jota kehutaan koko maan kauneimmaksi. Yövyimme kotimajoituksessa siskonpedissä ja isäntäväki tarjosi meille kotipolttoista riisiviiniä (en suosittele, siis sitä riisiviinaa). Olot olivat alkeelliset ja teiden kunto vaihteleva, mutta kokonaisuudessaan kokemus mielettömän palkitseva.

1-20160331_142832

1-20160331_142852

1-20160331_170455

1-20160331_152840

1-20160331_152830

1-12910158_1081394445256239_2140616567_n

1-IMG_5323

1-IMG_5408

1-IMG_5409

1-IMG_5393

1-IMG_5359

1-IMG_5361

1-IMG_5375

1-IMG_5366

1-IMG_5387

1-12919030_1081346288594388_837943960_n

1-12939719_1081346488594368_1697070043_n

1-12957153_1081372681925082_1742766949_n

1-12919203_1081346345261049_2043032380_n

1-12921107_1081346228594394_188457201_n

Moottoripyöräilyssä on kuitenkin omat riskinsä ja ajellessa on pysyttävä jatkuvasti valppaana. Tiet ovat mutkaisia, kapeita ja vaikeasti ajettavia, alas voi olla jopa satojen metrien pudotus. Sääolot vaihtelevat vuoristossa nopeastikin, toisinaan sankka sumu heikentää näkyvyyden lähes olemattomaksi ja sadekuuro kastelee tienpinnat petollisen liukkaiksi. On vaikea ennakoida, mitä seuraavan mutkan takana on vastassa: tie voi olla sortunut, vastaan saattaa ajaa iso rekka kovalla nopeudella, eteen voi juosta leikkiviä lapsia, kana tai lehmä on ehkä päättänyt ylittää tien…

1-12939581_1081392388589778_1582406157_n

1-12939668_1081393441923006_1505269256_n

1-12910543_1081392878589729_316046453_n

1-12919037_1081394195256264_391545332_n

1-12919149_10154066284633784_139752260_n

1-IMG_5458

1-IMG_5453

1-IMG_5445-001

1-12920891_1081339245261759_333077628_n

1-12919003_1081339531928397_1526170019_n

1-IMG_5468

1-IMG_5437

1-IMG_5427

1-IMG_5446

1-IMG_5439

1-IMG_5471

1-12935420_1081340358594981_1370440769_n

Halusin tuoda esille mahdolliset riskit, koska mielestäni on hyvä tiedostaa, että moottoripyöräily ei ole pelkkää huoletonta kruisailua. Vietnamissa pyörän saa vuokrattua ihan kuka tahansa, mutta kannattaa harkita, onko tarpeeksi kokenut kuski ajamaan paikoin erittäin haastavissa olosuhteissa. Itse olisin ehkä voinut punnita mahdollisia riskejä hieman huolellisemmin, sillä oma seikkailuni sai valitettavasti dramaattisen päätöksen, joka asetti hetkeksi koko matkani jatkumisen vaakalaudalle. Mutta siitä kuulette lisää sitten seuraavassa postauksessa!

Halong Bay – Vinkkejä risteilyn etsintään ja valintaan

Halong Bay on Vietnamin tunnetuin nähtävyys ja ehdottomasti kokemisen arvoinen, vaikka melkoinen turistirysä onkin. Muistelen kuulleeni, että lahdella vierailee joka päivä huikeat 6000 turistia! Edellisessä postauksessani kerroin omasta retkestäni Halong Baylle, ja nyt ajattelin jakaa hieman vinkkejä risteilyn valintaan omien kokemusteni pohjalta.

1-IMG_5104

Oma toimimatka vai valmis paketti?

Valtaosa Halong Bayn kävijöistä osallistuu järjestetylle retkelle. Paikkaan tutustuminen onnistuu toki itsenäisestikin: on vain etsittävä kyyti satamaan, josta edelleen jollekin laivalle ja Cat Ba -saarelle. Aikalailla siis samoja juttuja kuin järjestetyilläkin retkillä, hoidat vaan kaikki säädöt itse. Itse päädyin tällä kertaa valmiiseen retkipakettiin, koska se säästi niin paljon aikaa ja vaivaa. Lisäksi hintaero kaikkeen omatoimisen retken järjestelyyn liittyvään säätöön nähden olisi ollut mitätön.

1-IMG_5109

Varaus etukäteen netistä vai vasta paikan päällä?

Risteilyä ei kannata varata etukäteen netistä, sillä paikan päällä Hanoissa on laajempi valikoima ja hinnat alhaisempia. Kaupungissa on valehtelematta satoja matkatoimistoja, joista kaikki myyvät retkiä Halong Baylle. Valikoimaa on lähtien 50 dollarin budjettiretkistä aina satojen dollarien luksusristeilyihin. Matkatoimistoilla on usein melko hyviä tarjouksia ja hinnoissa on neuvottelemisen varaa.

1-IMG_5214

Vertaile hintoja ja tingi

Kannattaa pyytää tarjouksia useammasta matkatoimistosta ja ottaa selville, mikä on yleinen hintataso. Aseta tavoite summa, jonka verran olet risteilystä valmis maksamaan. Kun olet kysynyt tarjouksia useammasta paikasta, on myös helpompi tinkiä: voit kertoa, että paikasta x tarjottiin samantyylistä risteilyä hintaan x. Kilpailu asiakkaista on kova, joten hintoja saa melko todennäköisesti tiputettua jonkin verran alaspäin.

1-IMG_5126

Päiväristeily, yksi yö laivassa vai useamman päivän retki?

Halong Baylle on tarjolla eri pituisia retkiä päiväretkestä useamman päivän mittaisiin reissuihin. Henkilökohtaisesti oon sitä mieltä, että päiväretki on ajanhukkaa, sillä pelkästään yhdensuuntainen matka Hanoista Halong Baylle vie yli kolme tuntia. Et siis päiväretken puitteissa ehdi olla Halong Baylla kuin muutaman tunnin ja sitten pitääkin jo lähteä takaisin. Jos aikaa ei riitä kuin päiväretkeen, on se toki parempi kuin ei mitään, mutta suosittelen venyttämään aikataulua edes yhden yön mittaiseksi, jos kerran Halong Baylle asti lähdet. Yhdessä yössä aikaa riittää jo muutamiin aktivitteetteihinkin, ja jos aikaa on useamman päivän reissulle, niin ehtii myös tutustumaan Halongin saariin.

1-IMG_5189

Minkä tasoinen risteilijä kannattaa valita?

Halong Baylla seilaavat alukset voidaan jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan: budjettimatkaajan purkit, keskihintaiset paatit ja luksusristelijät. Ristelyjä on saatavilla todella edullisesti, mutta halvimpien vaihtoehtojen kohdalla kannattaa ottaa tarkasti selvää, mitä kaikkea risteilyn hintaan kuuluu. On mahdollista, että jos haluat esimerkiksi kokeilla kajakointia tai nousta maihin tutustumaan kansallispuistoon, joudut maksamaan ekstraa. Edullisempi risteily voikin jossain tapauksessa tulla jopa kalliimmaksi kuin jos kaikki aktiviteetit olisi jo sisällytetty retken hintaan. Päiväretkellä laivan tasolla ei ehkä niin ole väliä, mutta jos laivalla aikoo yöpyäkin, niin kannattaa harkita millaisessa purkissa on valmis nukkumaan. Kannattaa toisaalta myös harkita sitä, onko kannattavaa maksaa satoja dollareita luksusristelystä. Jos haluaa tehdä muutakin kuin hengailla hytissä, ei luksusristeilyyn sijoittaminen välttämättä ole sen arvoista.

1-IMG_5200

Selvitä risteilijän nimi ja lue sen saamia arvosteluja netistä

Kun olet saanut tarjouksia matkatoimistoilta, tsekkaa vielä ennen lopullista päätöstä joitain arvosteluja netistä, tyyliin TripAdvisor. Matkatoimistojen esitteiden kuvat eivät aina kerro koko totuutta, joten on parempi pyrkiä etsimään puolueeton lähde. Paljon huonoja arvosteluita saaneita laivoja kannattaa suosiolla välttää, itseltä tippui tällä taktiikalla useampi laiva pois (mm. Aloha ja Golden Bay). Kannattaa myös yrittää selvittää, millainen tunnelma retkillä on. Erityisen tärkeää tää on, jos matkustaa yksin. Matkatoimistossa osataan varmasti kertoa, sopiiko risteily perheille, onko kyseessä bileristeily vai jotakin siltä väliltä. Vielä parempi, jos tapaat jonkun Halong Baylla käyneen reissaajan ja voit kysellä suoraan vinkkejä.

1-20160329_104027

Omat kokemukseni ja retken hinta

Päädyin varaamaan keskihintaisen kolmen päivän risteilyn (yksi yö laivassa, yksi hotellissa Cat Ba -saarella). Valitsin keskihintaisen retken siitä syystä, että hintaero budjettivaihtoehtoon ei ollut tähtitieteellinen ja olin kuullut kauhutarinoita kaikkein halvimmista purkeista. Kelasin, että jos nyt kerran olen täällä, niin miksi en panostaisi muutamaa kymppiä enemmän onnistuneesta kokemuksesta? Luksusristeilyä en edes harkinnut, sillä en kokenut saavani huomattavasti isommalle sijoituksella tarpeeksi lisäarvoa. Lisäksi tykkään rennosta meiningistä ja toimiva ryhmädynamiikka on minulle tärkeämpää kuin hienot olot laivassa.

1-IMG_5137

Oma laivani oli nimeltään Fantasea Deluxe. Meidän matkaporukka oli mukavaa ja rentoa, ei mitään bilehulluja, mutta kuitenkin hauskoja ja meneviä (tää tietty vähän sattumastakin kiinni). Majoituin jaetussa hytissä unkarilaisen tytön kanssa, meillä oli hytissämme oma vessa ja kylppäri. Laivan kannella oli oleskelutilat ja baari, yläkannella pystyi ihailemaan maisemia ja rentoutumaan. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarjolla paljon, juomat eivät sisältyneet hintaan, mutteivät nekään olleet mitään kohtuuttoman hintaisia. Toisen yön majoituimme hotellissa Cat Ba -saarella niinikään jaetussa huoneessa, ihan perus hotelli.

1-IMG_5133

Oma retkeni maksoi yhteensä 2 700 000 dongia eli noin 107 € (kolmelle päivälle jaettuna siis noin 35 €/päivä). Ei mielestäni mikään paha hinta, sillä retki sisälsi  kuljetukset, opastukset, ateriat, yöpymiset ja liudan erilaisia aktiviteetteja. Oikeastaan siis kaiken paitsi juomat, joten retkellä meni jjoitakin tuhansia dongeja baareihin ja snäkkeihin (omat snäkit on hyvä olla mukana, koska esim. bussimatkojen aikana pysähdyttiin vain kalliisiin turistipysähdyspaikkoihin). Lisäksi sain ilmaisen yön ja rinkan säilytyksen eräässä hostellissa, jonka matkatoimiston kautta tämän retken buukkasin (en mainitse tässä hostellin nimeä, koska en majoituspaikkana suosittele sitä, mutta en toisaalta halua suotta haukkuakaan, koska henkilökunta oli todella auttavaista ja mukavaa). Jos jäi jotain kysyttävää, niin laita ihmeessä kommenttia, vastailen parhaani mukaan 🙂