Browsing Tag

Pohjois-Espanja

Kuvia Pohjois-Espanjasta

Pohjois-Espanjassa tuli innostuttua valokuvaamaan tavallista enemmän ja reissulta kertyikin fotoja ihan mieletön määrä. Mennään siis tällä kertaa kuvapainotteisella postauksella, kun materiaalia kerran on. Saa muuten nähdä, opinko ikinä kantamaan reissuilla mukana oikeaa kameraa, näistä kuvista suurin osa on jälleen otettu, milläs muullakaan kuin puhelimella! No vaikkei kuvien laatu järkkärikuvien tasolle ylläkään, niin mielestäni se ei tarkoita, etteikö näistäkin voisi inspiroitua ja kokea aavistuksen Baskimaan taikaa. Ja onpahan ainakin vaihtelua meikän kilometrikirjoituksille 😉

Kaikki kuvat on otettu viimeisimmällä reppureissullani viime marraskuussa, kuvauspaikkoina pääosin Bilbao ympäristöineen ja San Sebastian. Jos kiinnostaa lukea tarkemmin fiiliksiä ja kokemuksia Pohjois-Espanjasta, kantsii tsekata blogistani nämä postaukset: Usein unohdettu Pohjois-Espanja, Bilbao – Guggenheim ja siinä se? ja San Sebastian – Rentoa surffimeininkiä ja papuruskeita mummoja. Kokonaisuudessaan Baskimaa on upeaa aluetta ja omasta kokemuksestani voin suositella sitä lämpimästi. Tämä on paikka, johon tulen varmasti itsekin vielä jonain päivänä palaamaan!

2 kommenttia
10.2.2016 by katareissaa

San Sebastian – Rentoa surffimeininkiä ja papuruskeita mummoja

Jotkut paikat iskevät enemmän kuin toiset ja joihinkin paikkoihin kirjaimellisesti rakastuu. Niissä on sitä kuuluisaa jotain. Itse olen huomannut mieltyväni usein sympaattisiin merenrantakaupunkeihin. Lisäksi on plussaa, että paikalla on tarjota jotain yllätyksellistä ja odottamatonta, jotain perinteistä kaavaa rikkovaa. Erityisesti vastakohdat viehättävät minua: vanha ja moderni, rento ja hienostunut, kurinalainen ja leikkisä. Pohjois-Espanjan San Sebastian (baskiksi Donostia) tarjosi kaikkea tätä, ja hieman enemmänkin.

Kaupungilla kävellessäni kiinnitän huomiota siihen, että vanhoja ihmisiä on liikkeellä paljon. Hienostorouvat tyylikkäissä kevytuntuvatakeissaan ulkoiluttavat fifejään, harmaapäiset papparaiset kokoontuvat viinilasillisten ääreen jo ennen puoltapäivää, rantabulevardilla köpöttelee eläkeläispariskuntia kävelykepit kolisten ja biitsiklubilla uikkareihin pukeutuneet mummot ovat kokoontuneet vaihtamaan viimeisimmät juorut ja nauttimaan syysauringon säteistä, vaikka ovat jo nyt ruskeita kuin pavut (goals!). Näyttävätkö ihmiset vanhemmilta kuin he todellisuudessa ovatkaan, vai eletäänkö täällä vaan hyvää elämää aina loppuun asti eikä edes ikinä jouduta mihinkään vanhainkotiin?

Ei San Sebastianissa kuitenkaan pelkkiä vanhuksia ole, vaan kaupunki on eläväinen ja varsinkin kesäisin yöelämä on vilkasta. Yleisfiilis on rento, täällä osataan selvästä nauttia ja ottaa ilo irti elämästä. Tämä on kaltaiselleni fiilistelijälle mitä mahtavin paikka! Monet myös suuntaavat San Sebastianiin hyvien aaltojen toivossa ja kaupungin kaduilla tuleekin jatkuvasti vastaan lautojaan kantelevia surffareita märkäpuvuissaan.

San Sebastiania on mahdoton kuvitella ilman merta ja mainio paikka uskomattomien maisemien ihailuun on Monte Urgull -kukkula. Kukkulan huipulta pääsee hyvin näkemään kaupungin kaksi rantaa, La Conchan ja Zurriolan.

Tuulisempi Zurriolan ranta on erityisesti surffareiden suosiossa ja myöhään syksylläkin vedessä on hämmästyttävän paljon surffareita. Huolimatta siitä, että märkäpuvut on keksitty, niin en voi olla hämmästelemättä, että eiks niille tuu kylmä? Vaikka Australiassa oonkin viettänyt paljon aikaa, en ikinä ehtinyt addiktoitua surffaamiseen niin, että suostuisin menemään veteen tähän aikaan vuodesta. No tajuan sentään, että aallot ovat hyviä ja on siistiä katsella, miten hyvin jotkut osaavat ottaa niistä ilon irti.

La Conchalla puolestaan viihtyvät auringonpalvojat, esimerkiksi ne mummot, joiden rusketuksesta olin ujosti kateellinen, lienevät rannalla tuttu näky. Rantaa seurailee pitkä kävelykatu, jota kulkiessaan voi kuunnella katusoittajia, ihailla hiekkaveistoksia tai vaikka loikata karusellin pyörteisiin. Rantaviivaa riittää useampi kilometri, joten biitsiltä löytyy myös rauhallisempia paikkoja (ainakin tähän aikaan vuodesta). Istun meren rannalla tovin jos toisenkin ja kuuntelen meren kohinaa ajatellen hiljaa mielessäni, että tässä on just nyt kaikki, mitä tarvitsen.

Vaikka meren tuijottaminen onkin ihanaa, niin myönnetään, että tarvitsen ehkä ruokaakin. Onneksi San Sebastianissa ruoka ei ole ongelma. Oon tainnut mainita kaikissa Baskimaa -postauksissa alueen mahtavasta ruokakulttuurista enkä tee poikkeusta nytkään. Ruoka on herkullista ja maistoin täällä koko reissuni parhaimmat tapakset (ja edellisetkin ovat siis olleet mainioita)! Toimivaksi todettu taktiikka parhaan paikan löytämiseen on seuraava: tarkkaile paikallisia ja ahtaudu rohkeasti kaikista täysimpään raflaan. Jos väenpaljous ahdistaa, käy spottaamassa lounasaikaan täydet paikat ja palaa seuraavana päivänä ajoissa ennen pahinta ruuhkaa (suomalaiselle aavistuksen aikaisempi lounasaika tuskin on ongelma, sillä espanjalaiset syövät tunnetusti myöhään). Ravintoloiden vaatimattoman ulkonäön ei kannata hämätä, herkullista ruokaa saa nimittäin suoraan baaritiskiltäkin!

San Sebastian on kiehtova sekoitus vastakohtia ja siinä yhdistyy monia asioita, joista pidän: kauniita rakennuksia, upeita rantoja, herkullista ruokaa ja rentoa meininkiä. San Sebastian on muuten juuri nyt erittäin ajakohtainen matkakohde, sillä se valittiin Euroopan vuoden 2016 kulttuurikaupungiksi. En siis suinkaan ole yksin ihastukseni kanssa, mutta onneksi tästä upeasta kaupungista riittää useammallekin.

Sattuuko ruudun toisella puolella kenties olemaan joku, kenet San Sebastian on onnistunut hurmaamaan?

12 kommenttia
8.2.2016 by katareissaa

Bilbao – Guggenheim ja siinä se?

Ennen matkaani Bilbaoon olin törmännyt siitä toisistaan räikeässä ristiriidassa oleviin mielipiteisiin. Toiset puhuivat rumasta teollisuushelvetistä, toiset taas ylistivät kaupunkia moderniksi kulttuurikohteeksi. Mielipiteitä on aina monia, mutta erityisen mielenkiintoista tästä teki mielestäni se, että vielä parikymmentä vuotta sitten monella tuskin oli Bilbaosta minkäänlaista mielipidettä.

Tuntematon satamakaupunki Pohjois-Espanjan rannikolla nousi nopeasti pinnalle, kun sinne avattiin vuonna 1997 Guggenheimin taidemuseo. Museon merkitys Bilbaolle on kiistaton: turismi lisääntyi ja museon vanavedessä avattiin uusia palveluita, joiden myötä design- ja taideilmiöt yleistyivät ja valtasivat itselleen tukevan jalansijan. Talousvaikeuksissa painiskelleesta kaupungista tuli nopeasti kuuluisa modernin taiteen keskus.

Guggenheim on jo ulkoapäin näyttävä ilmestys kaarevine titaanipäällysteineen ja kaupungissa vierailevan kannattaa ehdottomasti käydä ihmettelemässä tätä Bilbaon tunnetuinta maamerkkiä. Bilbao on kuitenkin paljon muutakin kuin yksi museo ja väitän, että kaupungista voi saada paljon irti, vaikkei tähän maailmankuuluun rakennukseen astuisi jalallansakaan.

Joen varrella sijaitseva Bilbao on miellyttävä kaupunki ja sen nähtävyydet ovat kävelyetäisyyden päässä toisistaan. Kaupungin halkaiseva Nervión tuo luonnollisesti liikkumiseen omat haasteensa ja sen yli on rakennettu useita siltoja. Yksi mielenkiintoisimmista silloista on Puente Vizcaya, joka on myös Unescon maailmanperintökohde. Joen ylitys tapahtuu siten, että matkustajat ja kulkuneuvot lastataan siltaan kiinnitettyyn vaunuun, joka sitten kuljettaa lastin joen puolelta toiselle. Vaikka kokemus oli mielenkiintoinen ja lippukin maksoi vain 35 senttiä, niin itseäni vähän ahdisti joen ylitys lasisessa koppperossa enkä voinut olla miettimättä mahdollista pakotietä siltä varalta, että kaapelikiinnitys pettäisi (höperö mikä höperö) 😀

Tiiviisti rakennettu Bilbao ei ehkä ole Espanjan kaunein kaupunki, mutta mielestäni väitteet rumasta teollisuuskaupungista ovat kaukana totuudesta. Toki esimerkiksi satama-alue on, no tyypillinen satama kontteineen ja rahtialuksineen, mutta kyseiset alueet tuskin ovat miellyttävintä antia missään kaupungissa. Bilbaon keskustan ja vanhan kaupungin arkkitehtuuri on kiinnostavaa ja joen varren rakennukset kauniita. Kaupungissa on lisäksi monia gastronomiastaan kuuluisia alueita, joten tyhjin vatsoin ei tarvitse nähtävyyksiin tutustua. Ruoka on hinta-laatusuhteeltaan kerrassaan erinomaista!

Jos kaupunkimaisemat kuitenkin kyllästyttävät, on kaupungin ytimestä helppo paeta melko kattavan julkisen liikenteen ansiosta. Rantoja kaipaava pääsee biitsille kätevästi metrolla, mutta mielestäni kaupungin lähimmät rannat eivät olleet kovin erityisiä. Suosittelisinkin ottamaan metron suoraan esimerkiksi Plentziaan, jonka kaunis ranta on myös surffareiden suosiossa.

London and beyond -blogista nappasin joskus ylös vinkin Camino de Serantesin ulkoilualueesta, joka sijaitsee rantojen tapaan metromatkan päässä kaupungista. Tykkäsin alueesta kovasti, näkymät kaupunkiin ja Atlantille olivat huikeat. Trekkailureittejä ei tosin ollut merkattu kovin selkeästi ja välillä minua jännitti, hyökkääkö jostain kohta joku vihainen kanttura puskemaan, sillä välillä saatoin kuljeskella jossain eläinten aitauksissa. Ihana paikka anyway, sielu lepäsi siellä kukkuloilla maaseudun tuoksussa ja miinoja väistellessä (siltä varalta, että joku tulkitsee tän sarkasmina, haluun huomauttaa, että tykkäsin paikasta oikeasti). 🙂

Vaikka Bilbao sopii ehkä parhaiten kulttuurin, taiteen ja herkullisen ruoan ystäville, ei sitä mielestäni kannata lokeroida pelkäksi taidekohteeksi. Ainakin itse yllätyin kaupungin monipuolisuudesta ja Bilbaosta jäi mieleeni aika paljon muutakin kuin se Guggenheim.

6 kommenttia
2.2.2016 by katareissaa

Usein unohdettu Pohjois-Espanja

Palanutta nahkaa ja aurinkorasvatahroja. Sangriaa ja flamencoa. Hiekkaa varpaissa ja uima-altaan aurinkotuolille varauksen merkiksi heitetty pyyhe. Siestaa ja fiestaa. Usein Espanja mielletään lähinnä rantalomakohteeksi eikä täysin syyttä, suuntaavathan tuhannet suomalaiset vuosittain rentoutumaan ja nauttimaan auringosta mm. Kanariansaarille ja Aurinkorannikolle. Todellisuudessa Espanja on kuitenkin paljon monipuolisempi kohde kuin ehkä äkkiseltään ajattelisi. En missään nimessä halua vähätellä maan perinteisimpiäkään rantakohteita, sillä niistäkin löytyy varmasti monia kiinnostavia paikkoja ja onhan esimerkiksi Kanarian aurinkovarmuus vertaansa vailla. Jos lomallaan haluaisi kuitenkin nähdä erilaista ja totutusta poikkeavaa Espanjaa, voisi ehkä harkita suuntaavansa maan pohjoisosiin, jotka usein tuntuvat unohtuvan kokonaan.

Espanjan todellisiin turistimagneetteihin verrattuna maan pohjoisosiin päätyvät vain harvat. Pohjois-Espanja poikkeaa monellakin tapaa stereotyyppisestä Espanjasta ja se on muuhun maahan verrattuna täysin oma maailmansa. Tavallaan onkin, onhan Baskimaan alueella melko laaja itsemäärämisoikeus ja Espanjan rinnalla puhutaan baskien omaa kieltä, euskaraa. Voitaisiin hyvinkin kyseenalaistaa, kuuluuko alue todellisuudessa edes Espanjaan, ja monet lienevätkin tietoisia alueen riitaisasta historiasta. Käytän tässä tekstissä kuitenkin termiä Pohjois-Espanja enkä Baskimaa, koska virallisesti alue on Espanjan osa eikä itsenäinen valtio.

Olen haaveillut jo vaihtariajoista lähtien pääseväni tutustumaan Pohjois-Espanjaan, mutta Espanjassa asuessani en yksinkertaisesti ehtinyt joka paikkaan ja pohjoinen joutui väistymään ~~Ibizan~~ muiden kohteiden tieltä. Hetkittäin haaveeni Pohjois-Espanjasta painui unohduksiin, muttei koskaan täysin. Se kai vain odotti sopivaa hetkeä tulla toteutetuksi. Kun muutama kuukausi sitten sain idean lähteä käymään pitkästä aikaa Barcelonassa, päätin samalla, että nyt vihdoin mahdutan mukaan matkaohjelmaan myös muutaman kohteen Pohjois-Espanjasta. Alkuun valitsemani ajankohta hieman epäilytti, sillä pohjoisessa keli on marraskuussa tyypillisesti kolea ja sateinen. Minulla kävi kuitenkin tuuri, vaikkei ihan rantakeleistä voi puhua, niin varsin mukava sää verrattuna Suomen synkkään syksyyn.

Pohjois-Espanjalla on matkailijalle paljon tarjottavaa ja oma visiittini jäi auttamatta pelkäksi pintaraapaisuksi. Viikon aikana vierailin kahdessa kaupungissa, Bilbaossa ja San Sebastianissa. Kaupungit ovat riittävän erilaisia kohteita ja täydentävät toisiaan mukavasti, mutta on niissä joitain samojakin piirteitä. Mainitaan esimerkiksi erinomainen ruoka. Alueen erikoisuus ovat herkulliset tapakset, baskiksi siis pintxos. Usein matkoilla tyydyn kokkailemaan itse ainakin osan ajasta, mutta täällä en (luojan kiitos!) laittanut ruokaa lainkaan itse. Meininki meni ehkä vähän holtittomaksi, kun astelin tapasbaariista toiseen, tilasin tiskiltä mieluisiani herkkupaloja (kaikkea muuta kuin maltillisia määriä) ja vielä kylkeen alle parin euron viinilasi. Ja tosiaan ne tapasten hinnat vaihteli viidenkymmenen sentin ja parin euron välillä, dios mios mikä hinta-laatusuhde! Pohjois-Espanjassa kokemieni makunautintojen ansiosta ymmärrän nyt niin paljon paremmin niitä kulinaristeja, jotka matkustavat parhaiden ravintoloiden perässä.

Tällä kertaa keskityin, ruokaövereiden lisäksi, nauttimaan kaupunkikohteiden kauniista arkkitehtuurista ja kulttuuritarjonnasta. Pohjois-Espanja olisi kuitenkin myös mitä erinomaisin luontokohde ja olen kuullut paljon hyvää alueen kansallispuistoista. Bussin ikkunaruudun läpi ulos katsellessani tätä ei ollut vaikea uskoa: vehreää maastoa, ruskan värjäämiä viinitiloja, pikkuisia kyliä ja toinen toistaan seuraavia vuorijonoja. Kunhan ehdin näille seuduille uudemman kerran, niin sitten ehdottomasti trekkailemaan luontoon! Pohjois-Espanjaa en varmasti enää unohda, se on kyllä tämän matkan jälkeen varma.

Onko Pohjois-Espanja tuttu? Myös kohdevinkit tuleville reissuille tervetulleita 🙂

4 kommenttia
1.2.2016 by katareissaa