Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Lautta

Pieleen mennyt reissupäivä

Siaminlahdella vietettyjen rentojen saaripäivien jälkeen oli aika jatkaa matkaa takaisin kohti Bangkokia, josta matka jatkuisi lentäen Pohjois-Vietnamiin. Pysähdyin kuitenkin vielä ennen Vietnamiin siirtymistä muutamaksi päiväksi sympaattiseen Prachuap Khiri Khaniin, josta kirjoitan vielä ehdottomasti oman postauksensa. Te siellä ruudun toisella puolella näytitte aiemmin matkantekopostauksille vihreää valoa, joten ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä päätin jakaa matkakertomukseni Koh Phanganilta Prachuap Khiri Khaniin. Koska kyseessä on Kaakkois-Aasia, ei kaikki kuitenkaan mennyt aivan niin kuin olin suunnitellut ja ehdin jo suutuspäissäni julistaa koko päivän totaalisen epäonnistuneeksi.

1-IMG_4691

1-IMG_4701

1-IMG_4694

1-IMG_4698

1-IMG_4702

Päätin panostaa matkustusmukavuuteen ja ostaa liput aamun ensimmäiseen lauttaan, jotta ehtisin Chumponista Prachuapiin liikennöivään junaan, pystyisin etsimään periltä majapaikkaa valoisaan aikaan ja kerkeäisin ehkä vähän tutustumaan paikkoihinkin. Lauttamatka itsessään sujui ongelmitta ja saavuttiin satamaan aikataulun mukaisesti. Perillä satamassa jouduin kuitenkin hieraisemaan silmiäni, sillä se vaikutti jotenkin ihan erilaiselta kuin viime kerralla. Ajattelin sen johtuvan vaan siitä, että saarille lähtiessäni olin ollut yölautassa ja pimeässä kaikki yleensä näyttää erilaiselta (jos olisin vaivautunut ottamaan asioista etukäteen selvää, olisin jo tässä vaiheessa tiennyt, että olin tosiaan ihan eri satamassa, sillä Chumponissa on useampia satamia ja yölautta lähtenyt ihan eri paikasta…)

1-20160320_085842

1-20160320_102743

1-IMG_4708

1-IMG_4711

Olin suunnitellut nappaavani satamasta taksin juna-asemalle, mutta satamassa ei ollut ensimmäistäkään taksia (mistä lähtien?!?) En kuitenkaan hermostunut, sillä aikaa junan lähtöön oli ruhtinaalliset 50 minuuttia, ja sitä paitsi junat ovat Thaimaassa lähes aina jonkin verran myöhässä ja viime kerralla matka satamasta asemalla oli hujahtanut alle vartissa  (tosin kyseessä oli silloin tosiaan eri satama). Lautan matkustajista melkein kaikki olivat matkalla suoraan Bangkokiin ja hankkineet jo etukäteen bussilautta-yhdistelmäliput. Onneksi kuitenkin löysin satamasta juna-asemalle liikennöivän bussin. Kerroin, että junani lähtee 12:46 ja haluan ehdottomasti ehtiä siihen, ja minulle vakuutettiin, että lähdetään ihan heti ja kerkeän kyllä kyseiseen junaan.

1-IMG_4721

1-IMG_4723

1-IMG_4725

En tajua, että missä hevonkuusessa tää satama oli, mutta matka asemalle kesti pienen iäisyyden. Bussi mutkitteli ympäri lähiöitä ja kävi ihan kaikessa rauhassa pudottelemassa paikalliset tyyliin kotioviensa eteen, ja kun lopulta saavuimme juna-asemalle, näytti kello 12:50. Nyt löytyivät kaikki aiemmin kadoksissa olleet taksikuskit ja he hyökkäsivät suoraan meidän bussista tulevien matkustajien kimppuun: ” train gone”, ”where are you going?”, ”no more trains today”.  Pakenin juna-asemalle tarkistamaan tilanteen ja taksikuskien puheet osoittautuvat todeksi, juna oli lähtenyt ajallaan vain neljä minuuttia aikaisemmin. Väite siitä, ettei junia enää tänään kulkisi oli kuitenkin huijausta, joskin seuraavan junan lähtöön oli aikaa kokonaiset kuusi tuntia…

Mua otti päähän ihan suunnattomasti, vaikka yritin vaan säilyttää malttini ja hymyillä. Eikö junalle menevät matkustajat oisi muka voinut viedä ensiksi asemalle ja sitten huristella pitkin lähiöitä ei-kiireellisten matkustajien kanssa? Jotenkin tuntuu, että koko homma oli suunniteltu ja bussi viivytti matkaa tahallaan, että missattaisiin juna ja steissillä odottavat autonkuljettajat saisivat asiakkaita. Asemalla mulle tarjotaankin minibussikyytiä Prachuapiin, luonnollisesti moninkertaiseen hintaan siitä, kuin mitä juna maksaisi. Kieltäydyn ja päätän odottaa iltajunaa, koska en halua, että kiero juoni onnistuuu. Harmittaa, että oon maksanut ekstraa aamulautasta ja nyt ”menetän” lähes kokonaisen päivän, kun oon jumissa Chumponissa, josta kaikki mielenkiintoiset paikat sijaitsevat kilometrien päässä keskustasta. Jos oisin tienny tästä, oisin voinu vaan lähteä vasta iltalautalla ja viettää kivan päivän Koh Phanganilla. Oon vihainen taksikuskeille, bussikuskeille ja kaikille kusettajille. Kai itsellenikin, oishan miun pitänyt tietää, että näin voi ihan hyvin käydä.

1-IMG_4726

1-20160320_154133

1-IMG_4728

1-IMG_4729

Äkkään steissiltä rinkkaansa kanniskelevan länkkäritytön ja avaudun hänelle ärsytyksestäni. Ramona kuuntelee myötätuntoisesti, kun kerron tarinani junan missaamisesta ja teoriani autokuskien punomasta salaliitosta.  Puhuminen helpottaa, sillä lähes heti, kun oon saanut ilmaistua harmitukseni ääneen, kiukuttelu alkaa tuntua ylireagoinnilta ja päätän, etten anna yhden vastoinkäymisen pilata päivääni. Päätetään mennä yhdessä lounaalle ja meillä riittää paljon juteltavaa. Ramona kertoo viettävänsä Chumponissa yhden yön ja varanneensa hotellin aseman läheltä, ja mikä parasta siellä on uima-allas. Hän ehdottaa, että voisin tulla odottelemaan junaani sinne eikä mua tarvitse kauaa houkutella! Hotellin henkilökunta on tosi ystävällistä ja he antavat minun tulla hengailemaan hotellin altaalle koko päiväksi. Illalla lähdetään tsekkaamaan Chumponin kuuluisat yömarkkinat ja syödään katukeittiöstä aivan taivaallisen herkullista thairuokaa.

1-IMG_4731

1-IMG_4730

1-20160320_205525

1-IMG_4732

Illallisen jälkeen hyvästelen Ramonan ja suuntaan takaisin asemalle. Asemalla on mukavaa vaan tarkkailla ihmisiä: kulkukoirat juoksevat asemalaituria edestakaisin,  oranssikaapuinen munkki juo pillillä pirtelöään ja paikalliset rouvat haluavat kokeilla, jaksavatko he nostaa rinkkaani. Huomaan, että minuakin tarkkaillaan ja yritetään ottaa salaa valokuvia :DD Junassa on jälleen ihan mahtava tunnelma: juttelen paikallisten kanssa ja minulle tarjotaan ruokaa. Opetellaan englantia värilaulun avulla alle kouluikäisen taaperon kanssa ja hänen nukahdettuaan, näytän lapsen äidille ja isovanhemmille talvisia kuvia Suomesta puhelimen näytöltä. Kun lopulta saavutaan Prachuapiin, on jo pimeää. Paikalliset, joihin tutustuin junassa,  haluavat välttämättä auttaa minua majapaikan etsinnässä ja antavat minulle kyydin suoraan mukavan majatalon oven eteen. Taas kerran pääsen hämmästymään thaimaalaisten ystävällisyydestä! Kun kaadun sänkyyni, huomaan hymyileväni. Loppujen lopuksi junan missaamisesta seurasi kuitenkin liuta hauskoja sattumuksia, uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tämä taisikin oikestaan olla varsin hyvä reissupäivä.

Matkantekoa Bangkokista Koh Taolle

Muutama päivä Bangkokissa oli minulle tällä erää tarpeeksi ja lähdin etsimään vastapainoa kaupungin hektisyydelle Siaminlahden saarilta. Melko pikaisen tutkimuksen perusteella tulin siihen tulokseen, että edullisin tapa matkustaa Koh Taolle Bangkokista, on ottaa ensiksi juna Chumponiin ja sieltä yölautta saarelle. En tiedä, että onko näiden matkanteko tarinoiden lukeminen mitenkään erityisen kiinnostavaa, mutta tykkään tosi paljon näiden kirjoittamisesta, joten menköön 🙂

Matka lähti käyntiin Hualamphongista, Bangkokin päärautatieasemalta. Lipun ostin suoraan aseman lippuluukulta noin tunti ennen junan lähtöä (jos tiukka aikataulu, kannattaa lippu hankkia jo aiemmin). Aikataulut ja hinnat olin tarkistanut etukäteen Thaimaan rautateiden nettisivuilta. Päädyin ostamaan istumapaikan kakkosluokasta, sillä kolmosluokan vaunuja ei tässä junassa ollut ja sänkypaikka tuntui päiväsaikaan hieman turhalta investoinnilta.

1-IMG_4029

1-20160311_122501

Junat ovat melko hitaita ja usein myöhässä, mutta ne ovat mukavia ja tunnelmallisia. Raiteilla kulkevat niin paikalliset kuin matkailijatkin. Tutustun heti junamatkan aluksi amerikkalaiseen mieheen, joka on kiertänyt maailmaa jo yli kymmenen vuoden ajan. Tyyppi oli matkalla meditoimaan johonkin luostariin, joka sijaitsee pienessä kylässä Thaimaan maaseudulla. Jutellaan henkeviä, kyselen kaikenlaisia tyhmiä kysymyksiä meditoinnista ja hän yrittää patistaa minua takaisin opiskelemaan (vain siitä syystä, että se on Suomessa ilmaista, ei väliä, vaikken tietäisikään mitä haluaisin vielä opiskella).

Vaunussa on tupakoinnin kieltävä kyltti, mutta jengi käy vetämässä röökiä vaunuväliköissä siitä välittämättä. Vaikken itse polta, käyn siitä huolimatta välikössä vilvoittelemassa (vaunussa on kattotuulettimet, muttei ilmastointia) ja fiilistelemässä maisemia. Ilmavirta pöyhyttää hiuksiani kuin turbiinissa ja alan ilmeisesti huitoa jotenkin typerästi, sillä vaunun siivooja tuo minulle jostain ponnarin, jotta saan laitettua hiukseni kiinni (kuin ihana tyyppi oikeesti!) Pian minun täytyy kuitenkin mennä takaisin istumaan, koska poliisit tekevät tarkastusta junassa ja heitä kiinnostaa, mitä minulla rinkassani on. Ei tosin niin paljoa, että he alkaisivat availla sitä eivätkä he edes jaksa kuunnella loppuun, kun alan listata mukaan pakkaamiani tavaroita :DD

1-20160311_151754

1-20160311_170959

Matkan Chumponiin pitäisi kestää noin kahdeksan tuntia (riippuu hieman junatyypistä), mutta kun matkustusaika on ylittynyt jo tunnilla, emme edelleenkään ole perillä. Yritän kysellä vieressäni istuvalta tytöltä, onko hänellä mitään tietoa, kuinka kauan matka mahdollisesti vielä kestää, mutta hän ei puhu laisinkaan englantia ja vain hymyilee hämmentyneenä. Onneksi junan konduktööri lupaa tulla erikseen kertomaan minulle, kun ollaan perillä eikä minun tarvitse ahdistella tyttöä enempää kysymyksilläni.

En ole enää ihan selvillä, paljonko aikaa on kulunut, mutta kun lopulta saavutaan Chumponiin, pääsen jännittämään, ehdinkö vielä yölautan kyytiin. Satamaan on asemalta noin vartin matka ja aikaa lautan lähtöön on juuri ja juuri sen verran. Lyöttäydyn parin muun backpackerin seuraan ja otetaan yhdessä lavataksi satamaan. Maksetaan reippaasti ylihintaa, mutta sattuneesta syystä tinkimiseen ei ole aikaa. Taksi kiitää pitkin öisiä katuja ja puristan lavan reunustaa rystyset hikisinä toivoen, että pysytään tiellä. Pelkoa voimakkaampana tuntuu kuitenkin innostus, tekisi suorastaan mieli huutaa, kun on vaan niin mahtava fiilis! Kun saavutaan satamaan, lautta on jo lähtövalmiina, mutta ehditään kyytiin viimeisinä. Oon varautunut nukkumaan lattialla, mutta yllätyn iloisesti, kun astun isoon huoneeseen, joka onkin täynnä sänkyjä. Kipuan yläpetiini ja koneiden tasainen hurina tuudittaa minut uneen alta aika yksikön. Nukun koko kuuden tunnin matkan ajan ja aamulla herään määränpäästäni, Koh Taolta.

1-20160311_174140

1-20160311_175803

Paljonko tää matka kaikkiaan sitten tuli maksamaan? Juna Bangkokista Chumponiin kakkosluokassa 300 THB, osuuteni taksista Chumponin asemalta satamaan 100 THB (hintaa noin puolet liikaa, ainakin) ja yölautta makuupaikalla Koh Taolle 400 THB. Yhteensä siis 800 THB eli nykyisellä kurssilla noin 20 euroa. Aikaavieväähän tää oli, mutta itselläni ei ollut kiire ja tykkäsin vaan siitä, että hommassa oli vähän seikkailuntuntua. Toki jos aikaa on rajatummin käytössä eikä reissubudjetti oo kiinni muutamista kymmenistä euroista, niin esimerkiksi monet matkatoimistot tarjoavat bussi/lautta -yhdistelmälippuja. Ja yksi vaihtoehto on tietty ottaa Bangkokista lennot suoraan Koh Samuille ja jatkaa sieltä sitten eteenpäin muille saarille. Mutta jos miulta kysytään, niin parhaat seikkailut ja tunnelmat löytyvät ehdottomasti raiteilta!

Saarihyppelyä kengännaru budjetilla

Viti Levun jälkeen matkustin eksoottiselle ja ihastuttavalle Taveuni-saarelle. Ennen kuin kirjoitan tarkemmin tästä Fidzin kolmanneksi suurimmasta saaresta, kerron hieman matkastani sinne. Päätin ottaa aiheen esiin, sillä matka oli itsessään jännä kokemus ja kelailin, että ideat saarihyppelyyn voisivat ehkä kiinnostaa jotakuta. Koska Fidzi koostuu sadoista eri saarista, tuo se paikkojen välillä liikkumiseen omat haasteensa. Kulkuneuvona on yleensä joko lentokone tai vene, ja nämä vaihtoehdot olivat tarjolla myös Taveuni-saarelle siirtyessäni. Koska reissuni alkaa olla loppupuolella, ja se näkyy myös budjetissa, ei suora lento Nadista tullut kysymykseen. Lento tietty säästäisi aikaa ja oisi muutenkin helppo valinta, mutta toisaalta olen tottunut matkustamaan vaatimattomammin ja seikkailut nyt vaan on aina erittäin jees. Niinpä päädyin ottamaan ensin bussin Suvaan ja sieltä edelleen laiva yön yli Taveuni-saarelle.

1-IMG_1975 1-IMG_1946 1-IMG_1945Seikkailuni siis alkoi minibussimatkalla Nadista Suvaan. Takamus puutui penkissä reilut neljä tuntia, mutta matka tuntui hurahtavan ohitse hetkessä. Olin vaan niin fiiliksissä siitä tunteesta, että pääsin biitsillä lekottelujen jälkeen taas tien päälle kohti tuntematonta. Bussimatkaa värittivät ohi vilistävät kylät, iloisesti vilkuttelevat lapset, eksoottisten hedelmien kaupustelijat tien varteen pystyttämissä kojuissaan ja tietysti silloin tällöin välähdykset turkoosina hohtavasta merestä. Bussin radiosta raikui ihan mahtava kasari-soittolista, joka tosin keskeytyi uutisiin, joissa kerrottiin kohtalokkaasta minibussiturmasta (ohitustilanne, törmäys ja ruumis niin tohjona, ettei sitä ees tunnistettu…) Ja samaan aikaan oma bussi vaan kaahasi eteenpäin talla pohjassa vastaantulevien kaistaa pitkin… Liikennekäyttäytyminen siis eroaa Suomesta, mutta esimerkiksi moniin Kaakkois-Aasian maihin verrattuna meininki on kuitenkin tosi kesyä. Tietynlaisia Aasia-viboja tuli kuitenkin siitä, että eväät jaetaan täällä muiden kesken. Asia selvisi minulle siitä, kun vieressäni istunut paikallisrouva avasi sipsipussinsa ja tarjosi siitä eka minulle ja sen jälkeen pussi kiersi läpi koko bussin. Jäikö sille itelleen ees mitään? Itseäni ruoan jakaminen tuntemattomien kanssa jaksaa aina hämmentää, omassa kultuurissa kun on niin tottunut siihen, että omat eväät saa syödä itse. Katsoin parhaaksi pitää herkkuni piilossa koko loppumatkan, eihän niistä ois ees riittänyt koko bussin matkustajille ja jos oisin yksin syöny ne, ois mua varmaan pidetty ihan törkeenä :DD

1-IMG_1919 1-IMG_1897 1-IMG_1941Onneksi bussimatka päättyi onnellisesti ja pääsin perille Suvaan yhtenä kappaleena. Tässä vaiheessa olin hieman epävarma, mitä seuraavaksi, joten lyöttäydyin yhteen samassa bussissa matkustaneiden saksalaisten kanssa (mistä se muuten johtuu, että saksalaisia on aina kaikkialla?) Aikaa laivan lähtöön oli vielä, joten päätimme käydä tutustumassa tähän Fidzin pääkaupunkiin. Ei mikään perusteellinen visitti, mutta suosittelen Suvasta tsekkaamaan ainakin keskustan kauppahallin, josta napattiin edullisia hedelmiä matkaevääksi. Jossain vaiheessa meidän joukkoomme lyöttäytyi kuin tyhjästä sellainen sählämies, joka alkoi opastaa meitä. Kaveri ei esitellyt itseään tai mitään, mutta hänen mukaansa meidän kannattaisi lähteä satamaan mahdollisimman pian, että ehtisimme varata itsellemme laivalta mahdollisimman mukavat paikat. Vaikken edelleenkään täysin ymmärrä, että mikä toi tyyppi oli ja mistä se ilmestyi, voin kertoa, että ei hän mikään huijari ollut kuitenkaan ja yställisesti hän opasti meitä koko loppumatkan ajan. :DD No niinpä mentiin sitten laivalle, mutta ei ihan tajuttu, miksi sinne piti mennä oikein etukäteen. Miulla oli halvin mahdollinen lippu kakkosluokkaan (bussi ja lautta yhteensä 95 FJD/suunta) eikä siellä ollu kaikille matkustajille ees istumapaikkoja. Laivalle mentiin siis pari tuntia ennen lähtöä, vain että päästiin varaamaan parhaat lattiapaikat :DD

1-IMG_1894 1-IMG_1923 1-IMG_1893No lauttamatka oli tosiaan kokemus :DD Laiva lähti pari tuntia myöhässä (Fiji time) ja matka venyi lähes vuorokauden mittaiseksi. Tätä kulkupeliä ei tosiaankaan voi verrata vaikka Itämerta seilaaviin viihdekeskuksiin, joten matkan ajaksi kannattaa varata mukaan jotain viihdykettä omasta takaa (kirja, pelikortit) ja ruokakin on hyvä idea (ravintola löytyi, mutta ruoan tasosta en osaa sanoa). Niin ja sellainen pikkuseikka, että omia hyttejä ei tosiaan ole, vaan jengi viettää aikaa lattiatasossa :DD Paikalliset kokeneet laivamatkustajat olivat tietty huomioineet tämän ja ottaneet merimatkalle mukaan patjoja, tyynyjä ja peittoja. Näytti mukavalta, itse nimittäin nukuin siellä laivan lattialla pyyhe peittona ja huppari mytättynä tyynyksi (miksei miulla oo sellasta kevyttä matkamakuupussia?) No vertaan nykyään aina nukkumiskokemuksiani Melbournen lentokentällä viettämääni yöhön ja siihen verrattuna tämä(kin) yöpaikka oli varsin jees.

1-IMG_1899 1-IMG_1916 1-IMG_1914 1-IMG_1906Laiva pysähtyi matkan aikana yhden kerran ja pysähdyksen aikana pääsi nousemaan maihin. Maihinnousu kannattaa ehdottomasti, sillä se katkaisee kivasti pitkän merimatkan. Saari, jolle pysähdyimme oli Vanua Levu ja kävimme pysähdyksen aikana tutustumassa Savusavun kaupunkiin. Se on Fidziläisten kaupunkien tapaan hyvin pieni ja vaatimaton, enemmänkin kylän raitti kuin kaupunki. Käytiin kävelemässä kylillä, kateltiin ku paikalliset pelaili rugbya ja ihmeteltiin kuumia lähteitä, joita käytetään ruoan valmistukseen. Kuten kaikkialla Fidzillä, olivat paikalliset ystävällisiä ja he tulivat helposti juttelemaan. Useampaan otteeseen vastailin läpi tutun kysymyslitanian: Mistä olet kotoisin? Kauan olet Fidzillä? Tykkäätkö olla täällä? Mikä nimesi on? Ootko naimisissa? Nää kysymykset voi osittain tuntua näin länsimaisena hieman tungettelevilta, mutta se on vaan tyyli täällä päin maailmaa, että jutellaan ja kysellään. Totuin kyselijöihin aika nopeasti, mutta paikallisia sen sijaan jaksoi hämmästyttää se, että oon matkustanut ympäriinsä jo kuukausikaupalla yksinäni. Täällä on kaikki paljon yhteisökeskeisempää, joten mua pidetään kai vähän outona :DD Ja tietty sekin ihmettyttää, että miten miulla on varaa matkustaa. Täällä kun suurin osa ihmisistä ei ole poistunut eläissään edes omalta kotisaareltaan. Matkustaessani olen todella tajunnut sen, kuinka onnellisessa asemassa sitä itse onkaan. Meillä täällä länsimaissa eletään niin yltäkylläistä elämää ja kuka tahansa voi halutessaan saada säästettyä rahaa esimerkiksi matkustamiseen. Mahdollisuudet ovat lähes rajattomat. Toisaalta nämä ihmiset täällä saarilla vaikuttavat elämäänsä hyvin tyytyväisiltä, vaikkei heillä olekaan niin paljoa, siinä missä suomalaisen päivä saattaa mennä pilalle jo siitä, että kaupassa onkin oma suosikkituote loppu (puhumattakaan kotimaaamme tämän hetkisestä tilanteesta, mutta en viitsi mennä siihen). Osattaisiinpa mekin arvostaa enemmän sitä, mitä meillä on.

1-IMG_1921 1-IMG_1929 1-IMG_1926

1-IMG_2271Hieman meinasin eksyä aiheesta,mutta palataan takaisin laivamatkaan. Pysähdyksen jälkeen nousimme takaisin laivaan ja matka jatkui. Vietin aikaa kannella tuijotellen Tyyntämerta. Juttelin lisää paikallisten kanssa. Tein saksalaisille taikatemppuja korteilla. Tutustuin reppureissariin, joka matkustaa teltta mukanaan (telttailua Oseanissa, kuin siistiä?) ja juttelimme pitkät tovit. Kun lopulta päästiin perille ja ulos laivasta, olikin merimatkaa takana jo lähes vuorokausi ja kello yli viisi iltapäivällä… Hieman matkaväsymys jo painoi, mutta onneksi taksi poimi kyytiin satamalaiturista ja vei meidät majapaikkaamme. Matkalla tuli nähtyä auton ikkunasta ihan mieletön auringonlasku: vaaleanpunainen taivas, palmupuita ja Tyynimeri, vau. Ihan mieletön päätös päivälle! Vaikka matka Taveunille oli pitkä ja paikoin puuduttava, oli se ehdottomasti vaivan arvoinen. Jos ei kuitenkaan ole rahasta kiinni ja haluaa vaan päästä nopeasti kohteesen, niin kantsii ehdottomasti vaan lentää ja jättää nää lauttamatkat tämmösille seikkailunmielisille sieluille ;))

Magnetic Island

Magnetic Island (tuttavallisemmin Maggie) on Townsvillen edustalla sijaitseva saari, joka on suosittu lomakohde niin reppureissareiden kuin muidenkin matkailijoiden keskuudessa. Saarelle pääsee kätevästi lautalla, joita lähtee Townsvillen satamasta useita päivässä. Vajaa puoli tuntia ja onkin jo saarella luonnon keskellä. (Pssst… BookMe:sta saattaa hyvällä tuurilla löytää liput edullisemmin ku terminaalista.)DSCN0309IMG_0478 IMG_0473 IMG_0470 IMG_0475 IMG_0476 IMG_0582 IMG_0578 DSCN0257 IMG_0481

Maggiesta löytyy runsaasti erilaisia majoitusvaihtoehtoja, mutta köyhiksenä meikä luonnollisestikin tietää ainoastaan budjettivaihtoehdoista. Saarella on kaksi hostellia (Base ja YHA), jotka sijaitsevat saaren vastakkaisilla puolilla. Ite majoituin Basessa, joka on tosi menevä paikka rauhallisempaan YHA:n verrattuna (kerran kuussa Basessa järjestetään massiivisia fullmoon-partyja). Ite viihdyin hyvin, upeet maisemat merelle ja biitsi on niin lähellä kun vaan voi olla. Tosin tähän aikaan vuodesta meressä ei valitettavasti saa uida vaarallisten meduusoiden takia. Onneks hostellilla on kuitenkin uima-allas ja parilla rannalla on myös stinger-verkot, joissa meressä vilvoittelu mahdollistuu (tosin merivesi on aikas lämmintä, että en tiedä siitä vilvoittavasta).DSCN0259 DSCN0260 DSCN0264 DSCN0267 DSCN0270 DSCN0294 DSCN0276 DSCN0272DSCN0292DSCN0286DSCN0293IMG_0496IMG_0494IMG_0497IMG_0498IMG_0513IMG_0512IMG_0501IMG_0517IMG_0519IMG_0533IMG_0531IMG_0520IMG_0510 DSCN0278IMG_0574 IMG_0570

Suurin osa jengistä viipyy saarella yhen, maksimissaan kaksi yötä. Ite viivyin kolme, joka oli todellakin riittävästi, sillä Magnetic Island on melko pieni paikka. Okei, jos haluu vaan kävellä ympäriinsä, ni käveltävää todellakin riittää, puolet saaren pinta-alasta on kansallispuistoa ja erilaisia patikointipolkuja on runsaasti. Monet kuitenkin vuokraa auton tai mopon, jolloin saari muuttuukin äkkiä pieneksi ja on kierretty läpi oikeestaan päivässä. Myös pyörän vuokraaminen on mahdollista, mutta saari on todella mäkinen ja saaren korkein kohta, Mount Cook, on lähes 500 metriä korkea. Ite menin ympäriinsä jalan ja bussilla. Bussiin kannattaa ostaa päivälippu (noin 7 taalaa), jolla saa ajella ympäriinsä niin paljon ku diggaa.IMG_0561 IMG_0523 IMG_0526 IMG_0534 IMG_0539 IMG_0552 IMG_0569 IMG_0542 IMG_0540 IMG_0566 IMG_0560 IMG_0563 IMG_0562 IMG_0554 IMG_0557

Magnetic Islandin parasta antia ovat erilaiset mereen sidoksissa olevat aktiviteetit ja luonto. Historiasta mainittakoon sen verran, että saari oli tärkeä puolustuspaikka toisen maailman sodan aikana, mutta parhaiten paikka kuitenkin tunnetaan saaren kokoon verrattuna runsaslukuisesta koalapopulaatiostaan. Koaloja on arviolta yli 800 yksilöä, tää onkin yks parhaita spotteja nähdä näitä suloisia otuksia luonnollisessa elinympäristössään. Ja jos ei kansallispuitossa onnistu koaloja näkemään, ni niitä näkee varmasti eläinpuistossa, jossa saa myös otettua kuvia koalan kaa. Ite jätin eläinpuiston väliin, koska onnistuin bongailemaan paljon eläimiä ihan luonnossa (koala, opossumi, rockwallabi…) Maggie kyl on ihan mahtava paikka, jos luonto on lähellä sydäntä!