Browsing Tag

Kokemuksia

WH-viisumilla Australiassa – Mitä tekisin toisin?

Mieleni on tehnyt jo jonkin aikaa (kröhöm yli puoli vuotta) kirjoittaa yhteenvetoa siitä, millaista oli olla Australiassa Working Holiday -viisumilla. Useista matkablogeista voi löytää laadukkaita ja informatiivisia kirjoituksia aiheesta, enkä edes yritä tehdä tästä omasta postauksestani mitään kaiken kattavaa tietopakettia. Päätin sen sijaan lähestyä aihetta tarkemmin rajatusta näkökulmasta ja pohtia, mitä tekisin toisin, jos olisin juuri nyt lähdössä uudestaan Australiaan WH-viisumilla. Yleisesti pidän jossitelua ajanhukkana ja yritän olla sortumatta siihen turhan usein. Joskus on kuitenkin hyvä katsoa taaksepäin ja pysähtyä muistelemaan mennyttä, ja ehkä sitä kautta ottaa opiksi virheistään. Mitä siis tekisin toisin?

1.Varaisin Australialle enemmän aikaa

Kotoa käsin kokonainen vuosi ulkomailla voi kuulostaa pitkältä ajalta, mutta todellisuudessa aika kiitää ohitse hetkessä, voin sanoa tämän useamman kerran kokemuksella! Australia on valtava maa, välimatkat pitkiä ja nähtävää mielettömästi. Itse vietin Ausseissa reilut puoli vuotta ja vaikka ehdin siinäkin ajassa paljon, olisi enemmän aikaa tullut tarpeeseen. En esimerkiksi ehtinyt lainkaan länsirannikolle, joka kaivelee hiukan. WH-viisumi on voimassa vuoden ja mielestäni kannattaa ottaa ainutlaatuisesta tilaisuudesta kaikki irti ja lähteä reissuun ajatuksella, että viettää maassa koko viisumin voimassaoloajan.

2.Hommaisin viisumin toisellekin vuodelle ja kokeilisin farmitöitä

Voi olla, ettei edes vuosi Ausseissa ole riittävästi, vaan sitä haluaa viettää maassa vielä toisenkin mokoman. WH-viisumi voidaan kuitenkin myöntää vain kerran, mutta onneksi sille on mahdollista saada jatkoa olemalla kolme kuukautta tietynlaisissa töissä (yleensä esimerkiksi farmitöitä). Vaikkei vielä maahan saapuessaan tietäisikään, haluaako viettää Ausseissa kahta vuotta, niin itse ainakin etsiytyisin heti reissun aluksi duuniin jollekin farmille ja kaapisin kokoon toisen vuoden viisumiin vaadittavat työpäivät. Jos (ja melko todennäköisesti kun) haluaisikin viettää vielä toisen vuoden Australiassa, niin ei sitten havahdu siihen, että viisumi menee umpeen eikä enää olekaan riittävästi aikaa hommata itselleen jatkoviisumia. Ja vaikkei jatkoviisumille käyttöä olisikaan, niin ovathan farmityöt varmasti kokemus isolla alkukirjaimella ja hyvä tilaisuus haastaa itsensä mukavuusalueen ulkopuolelle. Jatkoviisumeita on kyllä mahdollista hommata myös olematta farmitöissä päivääkään, kunhan pätäkkää löytyy. Kyseinen toiminta on luonnollisestikin laitonta ja siinä on omat riskinsä, enkä itse tämmöiseen lähtisi, vaan hommaisin jatkoviisumin riittävän ajoissa ja rehellisin keinoin.

3.Hoitaisin heti tylsät käytännön asiat pois alta

Kun saavuin Australiaan, levottomat jalkani halusivat heti lähteä seikkailemaan ja kun rahastakaan ei reissun alussa ollut puutetta, niin tein kuten hyvältä tuntui. Fiilispohjalta eteneminen on parhaimmillaan ihan loistava juttu, mutta kuten sanontakin menee ”sen minkä taakseen jättää, edestään löytää”. Näin jälkikäteen voin todeta, että olisi ollut vastuullisempaa ja järkevämpää hoitaa heti kaikki tylsät käytännön asiat pois alta.

Näitä pakollisia juttuja ovat ainakin puhelinliittymä, paikallinen pankkitili ja TFN eli tax file number. Puhelinliittymästä on helppo aloittaa (esim. pankkitilin avaamiseksi tarvitaan puhelinnumero). Minulla ei vielä reissun aikaan ollut älyluuria, joten en osaa sanoa, mikä on hyvä liittymä, mutta vaihtoehtoja ovat mm. Telstra, Optus ja Vodafone. Pankkitilin avaaminen on myös fiksu veto, sillä suomalaisen pankkikortin käytöstä kuluu turhia nostomaksuja. Pankkitilin avaaminen on todella helppoa, marssii vaan pankkiin passin kanssa ja that’s it. Itselläni oli tili Commonwealth -pankissa, tilille ei tarvinnut tallettaa lainkaan alkupääomaa ja tilinhoitomaksu oli pieni. Pääomasiirrosta voi tulla erillinen maksu, joten parasta vaan alkaa kerryttää töistä kertyviä palkkarahoja tilille sen sijaan, että siirtäisi Suomi-tililtä. Ja työntekoon Australiassa tarvitsee tax file numberin, joka kannattaa tilata mahdollisimman pian, sillä sen saamisessa voi kestää jopa kolme viikkoa.

4.Aloittaisin muualta kuin Sydneystä

Kuten edellisestä kohdasta tuli ilmi, joutuu reissun alussa luultavasti jäämään aloilleen useammaksikin viikoksi (pankkiasiakirjat ja TFN lähetetään postitse, joten pitää pystyä noutamaan ne). Kannattaakin harkita reissun aloitusetappi huolellisesti. Monet Australiaan saapuvat aloittavat matkansa isoista kaupungeista, kuten Melbournesta ja Sydneystä. Ihan luonnollista sinänsä, sillä onhan niihin tarjolla eniten lentoyhteyksiä. Molemmissa kaupungeissa riittää tekemistä, käytännön asiat on helppo pistää kuntoon ja jos suunnittelee esimerkiksi auton ostoa, on valikoima varmasti monipuolisin. Kaupunkien ikävä puoli on se, että ne syövät matkakassaa todella nopeasti. Jopa hostelleissa asuminen on kallista ja rahaa kuluu helposti erilaisten houkutusten edessä. (Tähän väliin vinkkinä, että kannattaa aina kysyä viikkovuokraa hostellista, sillä hinta on yleensä aina edullisempi kuin yksittäin buukatut yöt!) Itse aloittaisin reissun kuitenkin jostain muualta kuin Sydneystä tai Melbournesta, ellei ilmaista (tai erittäin edullista) majapaikkaa sattuisi olemaan tarjolla.

Jos saapuisin Australiaan maalis-syyskuussa, aloittaisin reissuni luultavasti

5.Ottaisiin huomioon vuodenajat

Oon joskus täällä blogissa maininnutkin kuvitelleeni, että Australiassa vallitsee ikuinen kesä, ja asian todellinen laita selvisi vasta paikan päällä. En tiedä oonko ainoa torvelo, joka ei oo tätä tajunnut, mutta Australia on iso maa ja ilmasto on maan eri osissa ihan erilainen. Pohjoisosissa on tosiaan ikuinen kesä, mutta aussikesän aikaan sää siellä on todella kostea, hiostava ja hirmumyrskyt mahdollisia. Tasmaniassa taas voi sataa talvella luntakin. Ja näiden ääripäiden väliin mahtuu kaikkea siltä väliltä. Sesongit vaikuttavat moniin asioihin majoitusten hinnoista työmahdollisuuksiin. Jos esimerkiksi haluat kausiluonteista duunia tietyltä alueelta, saavu paikalle hyvissä ajoin ennen sesongin alkua, sillä työntekijät saatetaan palkata jo kuukausia etukäteen. Jos olisin tajunnut, että vuodenajat ovat olemassa Australiassakin, olisi elämä ollut hetkittäin helpompaa, mutta tosin myös vähemmän yllätyksellistä 😀

6.Suunnittelisin reissua jo vähän etukäteen, mutta jättäisin kuitenkin riittävästi joustovaraa

Jos lähtisin reissuun uudestaan, niin suunnittelisin matkaa ehkä hieman huolellisemmin ja saattaisin uhrata hetken pohtiakseni, mitä reissulta odotan ja mikä on matkan tarkoitus. Onko matkan luonne nähdä ja kokea mahdollisimman paljon vai asettua aloilleen ja kokeilla, millaista on elää vieraassa maassa tavallista arkea? Haluaako töitä heti vai kierteleekö ensin hieman ja etsiskelee mukavaa paikkaa? Miten kauan aikaa on valmis viettämään samassa paikassa? Toisaalta liian tarkkoja suunnitelmia ei kannata tehdä, sillä ne saattavat usein vain vaikeuttaa asioita. Jos esimerkiksi haluat ehdottomasti työskennellä ammatissa X kaupungissa Y, kannattaa varautua odottamaan. WH-viisumilla saa olla samassa työpaikassa enintään kuusi kuukautta ja usein työnantajat suosivat ymmärrettävästi pidempiaikaisia työntekijöitä. Lisäksi backpackereiden maine ei ole paras mahdollinen, joten työnhaussa ei kannata liiaksi mainostaa olevansa maassa WH-viisumilla. Jos puolestaan ei ole niin tarkkoja kriteerejä sille, mitä haluaa tehdä ja missä, on töiden löytäminen huomattavasti helpompaa. Henkilökohtaisesti oon kuitenkin sitä mieltä, että etukäteen on turha pohtia ja stressata liiaksi, sillä suunnitelmilla on tapana muuttua. Loppupeleissä usein on parasta vaan mennä fiilispohjalta ja heittäytyä!

Jos WH-viisumista olisi mahdollista saada revanssi, niin toimisin edellä luettelemieni vinkkien pohjalta luultavasti tähän tyyliin: menisin alkuun joko Brisbaneen tai Cairnsiin ja hoitaisin heti kättelyssä käytönnön jutut kuntoon, sitten etsisin duunia farmilta ja hommaisin viisumin toiselle vuodelle. Tämän jälkeen törsäisin farmilta kerätyt tienestit koko itärannikon kattavaan roadtrippiin ja katselisin samalla, löytyisikö paikkaa, johon voisi olla kiva asettua joksikin aikaa tekemään töitä. Luultavasti jäisin Queenslandiin johonkin sopivan kokoiseen paikkaan meren rannalle. Kun oisin taas saanut kokoon säästöjä, joilla mällätä, niin suuntaisin ehdottomasti länsirannikolle pidemmäksi aikaa.

Mutta toisaalta, vaikka minulla olisikin tilaisuus muuttaa menneitä, en todennäköisesti haluaisi muuttaa yhtään mitään enkä tehdä mitään toisin. Syynä on se, että jos muuttaisin jotain tapahtumia Australian ajoiltani, en sitten ehkä olisi päätynyt tiettyyn paikkaan tai tavannut tiettyjä ihmisiä, joista muutamia kutsun nykyään ystäviksikin. Kai mä vaan uskon jonkinlaiseen kohtaloon ja siihen, että kaikella tapahtuneella on merkityksensä ja asiat menee lopulta just niinku niiden kuuluukin.

4 kommenttia
11.2.2016 by katareissaa

Haaveena Australian itärannikko? – Vinkkejä roadtripille

On kulunut noin vuosi siitä, kun sain päätökseen roadtrippini Australian itärannikolla, joten tuntui loogiselta palata hetkeksi muistelemaan tätä reissua. Roadtripillä päädyin monien reppureissareiden tapaan taittamaan klassisen reitin aina Sydneystä Cairnsiin asti.

Itärannikko on monien Australiasta kiinnostuneiden ykköshaave ja sen suosioon on syynsä. Maan itärannikko on rantoja rakastavalle todellinen unelmakohde: kilometrikaupalla hiekkarantoja, surffaukseen soveltuvia aaltoja ja kauniita merimaisemia. Varsinaisia suurkaupunkeja osuu reitille vain muutama, mutta pienet rannikkokaupungit ovat sympaattisia ja kansallispuistoja runsaasti. Itärannikon parasta antia ovatkin ehdottomasti ihanat rannat ja ainutlaatuinen luonto.

Oon koonnut tähän postaukseen vinkkejä, joista saattaisi olla hyötyä, mikäli suunnitelmissa sattuu olemaan samankaltainen reissu Australian itärannikolla. Luvassa melko perussettiä: yleisimpiä kysymyksiä roadtripin suunnittelun avuksi ja vinkkejä itärannikolle omien kokemusten pohjalta. Myöhemmin on vielä tulossa postaus, johon oon koonnut kaikki pysähdyspaikkani matkan varrelta!

Paljon roadtripille kannattaa varata aikaa?

Mitä enemmän aikaa, niin sitä parempi! Itselläni matkaan Sydneystä Cairnsiin kului reilut kolme kuukautta ja koin tahdin tosi sopivaksi. En missään nimessä haluaisi taittaa matkaa nopeemmin, mutta hitaammin kyllä. Toisaalta pysähtelin välillä melko pitkiksi ajoiksi paikoilleni, joten aikatauluun jäi myös ns. tyhjää. Osa jengistä tekee samaisen reissun kahdessa/kolmessa viikossa, mutta se on kyllä jo melko kunnianhimoinen reissutahti. Välimatkat ovat Australiassa hämmästyttävän pitkiä ja bussimatkoista harvoin selviää alle parin tunnin. Toki jos aikaa on rajallinen määrä, niin kyllä roadtrip kuukaudessakin onnistuu. Pitää vaan asennoitua siihen, että on tarkemmat aikataulut eikä voi toimia niin spontaanisti.

Mikä on paras tapa liikkua?

Oma auto/campervan on roadtripille lähes poikkeuksetta kaikista kätevin vaihtoehto. Pääsee syrjäisempiinkin paikkoihin, ei ole sidottu aikatauluihin ja voi tarvittaessa vaikka nukkua autossa. Joukkoliikenteen käyttö on tietysti ekologisempi vaihtoehto ja sopii hyvin yksin matkustavalle, sillä pitkät välimatkat voivat olla yksin melkoisen puuduttavia ajaa. Bussiverkko kattaa itärannikon melko hyvin ja busseihin on saatavilla lippupaketteja, joiden avulla paikkoihin tutustuminen käy helposti. Itse yhdistelin reissullani joukkoliikennettä ja kimppakyytejä. Voit lukea kattavamman postauksen aiheesta täältä.

Milloin itärannikolle kannattaa matkustaa?

Periaatteessa roadtripin voi tehdä koska tahansa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että Australiassa ei ole aina kesä (monille tää lienee itsestäänselvyys, mutta omissa kuvitelmissani maassa ei pitänyt joutua kärsimään kylmästä ikinä ja totuus paljastui vasta myöhemmin). Australia on valtavan iso maa ja ilmasto vaihtelee riippuen siitä osasta, missä ollaan. Esimerkiksi pohjoisessa Queenslandissa on käytännössä ikuinen tropiikki ja kesä, mutta marraskuusta maaliskuuhun siellä on sadekausi, jolloin tulvat ja hirmumyrskyt ovat mahdollisia. Tällöin matkailijat tyypillisesti siirtyvät etelämmäksi, ja kesällä (eli Suomesta katsottuna talvella) sesonki on itärannikolla vilkkaimmillaan. Jos matkustaa sesongin aikaan, kannattaa huomioida, että hinnat ovat kalliimpia ja majapaikat hyvä varata etukäteen. Erityisesti Byron Bay (juhlapyhät, festarit) ja Sydney (uusivuosi) ovat kohteita, joissa voi tiettyinä aikoina olla todella haastavaa löytää majoitusta.

Pohjoisesta etelään vai toisin päin?

On oikeastaan täysin makuasia, haluaako Australian itärannikon matkustaa pohjoisen vai etelän suuntaisesti. Oon tosin useampaan otteeseen kuullut teorian, että kun aloittaa reissun etelästä ja suuntaa pohjoiseen, niin maisemat muuttuvat koko ajan kiinnostavimmiksi ja eksoottisemmiksi, kun taas pohjoisesta rannikkoa alas pitkin liikkuessa voi olla, että upeat biitsit eivät jaksa säväyttää samalla tavalla, kun on jo nähnyt Whitehaven Beachin, jota pidetään yhtenä maailman kauneimmista rannoista. Itse aloitin roadtrippini lokakuussa ja päädyin etenemään Sydneystä kohti pohjoista lämpimämpien kelien perässä. Jossain vaiheessa kuitenkin tajusin, että lähes kaikki muut olivat menossa kohti etelää, ja Cairnsiin saapuessani olikin siellä jo ehtinyt alkaa sadekausi. On siis tosiaan hyvä idea ottaa huomioon ne sesongit!

Paljon kannattaa varata rahaa?

Sama homma kuin ajan suhteen, eli mitä enemmän sitä parempi. Australia ei ole halpa maa ja halutessaan rahoistaan pääsee kyllä eroon hyvin helposti, mutta ei roadtrippiin silti omaisuuksia tarvitse käyttää. En valitettavasti pitänyt tarkkaa kirjaa kuluista, mutta en tiedä, oisko se välttämättä juuri hyödyttänytkään, jokainen kun elää ja käyttää rahaa niin erilailla. Itse sain hilattua kuluja alas liikkumalla hitaasti, yhdistämällä julkisten kulkuvälineiden ohelle muita liikkumiskeinoja (liftaus, kyydit kavereilta), yöpymällä edullisesti/ilmaiseksi (hostellit, kotimajoitus, telttailu) ja kokkaamalla itse (+pizzan ja viinin oon todennut edullisiksi). Pyrin aina etsimään edullisia hintoja ja tarjouksia (esim. BookMe on huippusaitti!), mutta erilaisiin aktiviteetteihin upposi silti kyllä rahaa. Itselleni esimerkiksi Fraser Island, Isolla valliriutalla snorklaaminen ja purjehdus Whitsundaysin saaristossa, olivat kuitenkin ehdottomasti sijoittamisen arvoisia elämyksiä.

Missä paikoissa kannattaisi ehdottomasti pysähtyä?

Pysähdyspaikat kannattaa valita omien mieltymysten mukaan. Pidätkö suurkaupunkien hulinasta vai samoiletko mieluummin kansallispuistossa? Onko hyvä surffi tärkeää vai riittääkö mukava löhöranta? Tykkäätkö juhlia aamuun asti vai tuntuuko ajatus rantabileistä yksinomaan ahdistavalta? Toki pysähdyspaikkojen valintaan vaikuttaa se, paljonko aikaa ja rahaa reissuun on varattuna, ja onko käytettävissä auto. Olen aiemmin julkaissut postauksen, jossa olen listannut muutamia suosikkipaikkojani ausseista (kaikki kyseisessä postauksessa olevat paikat eivät tosin sijoitu Sydneyn ja Cairnsin välille). Parhaillaan minulla on työn alla ihan uusi postaus, johon tuun listaaman kaikki kohteet, joihin itärannikon roadtripin aikana pysähdyin. Kannattaa siis pysyä kuulolla, jos aihe kiinnostaa 🙂

4 kommenttia
4.1.2016 by katareissaa

Hongkong – Vastakohtien metropoli

Edellisen matkakohteeni, Fidzin, tavoin Hongkong koostuu sadoista eri saarista, mutta siihen yhtäläisyydet oikeastaan loppuvatkin. Turkoosina hohtava meri, huojuvat palmut ja iloiset bula-tervehdykset loistivat poissaolollaan. Niiden sijaan Hongkong täyttyi taivasta hipovista pilvenpiirtäjistä, pakokaasujen katkusta ja kiireisinä ympäriinsä rientävistä ihmisistä. Ilma oli paahtavan kuuma, mutta auringon säteet eivät onnistuneet lävistämään kaupungin yllä leijuvaa paksua savusumuverhoa. Fidzin jälkeen tämä valtava metropoli tuntui aivan eri maailmalta ja kärsin alkuun jonkinlaisesta kulttuurishokista. Ensireaktiotani voisi ehkä kuvailla tunteella, kuin minut olisi pudotettu muurahaispesään.

Ihmispaljouden ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä, onhan tämä talousmahti yksi maailman tiheimmin asutuista kaupungeista ja yli seitsemän miljoonan ihmisen koti. Hongkongin historia on mielenkiintoinen, se on kuulunut aikoinaan niin Britannialle kuin Japanillekin. Kiinan alaisuuteen alue siirtyi vuonna 1997, mutta Hongkong on kuitenkin oma valtionsa, eikä sinne matkaavalta esimerkiksi vaadita lainkaan viisumia, toisin kuin Kiinaan. Hongkongin sanotaan olevan Aasian länsimaisin osa, ja alue onkin imenyt vaikutteita niin itä- kuin länsimaisista kulttuureistakin. Vastakohdat ovat paikoin räikeitä ja ristiriitaisia, mutta ne kaikki sulautuvat yhteen yhdeksi kiehtovaksi sekamelskaksi. Kaupunki on samaan aikaan hohtavan puhdas ja saasteiden turmelema. Täällä kohtaavat ikiaikaiset perinteet ja moderni elämäntapa. Kauppakeskuksia hallitsevat kansainväliset kauppaketjut, sivukadulla kuljeksiva saattaa törmätä idyllisiin katumarkkinoihin. Eri kaupunginosat erottuvat selkeästi toisistaan, ne ovat kuin omia pienoiskaupunkejaan.

Olin varannut etukäteen itselleni majapaikan, mutten sen tarkemmin vaivautunut selvittämään, miten pääsen kentältä sinne. Lopulta päädyin bussiin, jolla pääsin majapaikkani lähistölle, mutta itse hotellin löytäminen osoittautui hieman haastavammaksi caseksi. Kun yritin kysellä ihmisiltä, missä paikka sijaitsee, sain vastauksiksi ainostaan päänpudisteluita ja ”no english”. Olin ihan ihmeissäni, etteivät paikalliset osanneet englantia, sillä kaikki reissuillani tapaamani hongkongilaiset ovat puhuneet lontooksi varsin sujuvasti ja onhan kaupunki aikoinaan ollut Britannian hallinnon alaisenakin. Wikipediakin väittää englannin olevan yksi maan virallisista kielistä, mitä ihmettä?! Siellä mie sitten haahuilin ympäriinsä rinkkani kanssa miettien, miten helkutissa löydän perille. Onneksi oikea paikka lopulta löytyi, mutta hostelilla ongelmat jatkuivat. Respan kaverikaan ei oikein handlannut englantia, mutta ymmärtääkseni ongelma oli se, ettei miun varausta löytynyt lainkaan heidän järjestelmästään. Onnekseni vapaita huoneita kuitenkin löytyi, eikä miun tarvinnut lähteä etsimään itselleni uutta majapaikkaa.

Kun sain majoituttua huoneeseeni, lähdin välittömästi ulos etsimään ruokapaikkaa. Hongkongissa ei vielä ollut ihan illallisaika, mutta Fidzin aikaa kello oli tässä vaiheessa jo iltayhdeksän, joten eka kunnon ateria alkoi tulla tarpeeseen.Fiji Airways ei nimittäin katsonut tarpeelliseksi tarjoilla yli 10 tunnin lennolla lounaaksi muuta, kuin kuivan sämpylänkäntyn (en yleensä valita, mutta tästä aiheesta lähti rakentavaa palautetta lentoyhtiölle, toivottavasti petraavat). Onneksi löysin ihan buenon raflan melko helposti ja pian paikallinen tyttö, johon oli tutustunut Ausseissa, laittoikin miulle viestiä ja lupautui esittelemään miulle kotikaupunkiaan heti seuraavana päivänä. Jes!

Ei oo kyllä parempaa tapaa tutustua uuteen kaupunkiin, ku paikallisen kaverin kanssa. Kuulet, mistä saat parhaat vanukkaat, missä on edullisinta shoppailla, mikä on nopein metrolinja siirtyä tiettyyn paikkaan, ja ennen kaikkea pääset paremmin sisään uuteen kulttuuriin. Itseäni esimerkiksi hämmästytti se, miksi mainoksissa on vain todella vaaleita ihmisiä. Täällä monien muiden Aasian maiden tapaan ihannoidaan vaaleaa ihoa ja tummempi ihonväri yhdistetään työveänluokkaan (täällä kärjistetysti intialaiset ja filippiiniläiset siirtolaiset) eikä jengi halua sitä. Miun on kuulema kuitenkin täysin ok olla ruskettunut, koska kasvonpiirteistä huomaa, että oon eurooppalainen.

Maan ruokakulttuuri on rikas ja oma oppaani keksi jatkuvasti uusia ruokia, joita minun on aivan ehdottomasti maistettava. Ihan mahtava juttu, sillä tilaaminen oli omin päin haastavaa, koska ruokalistoja(kaan) ei juuri ollut saatavilla englanniksi. Pääosin ruoka oli todella herkullista, mutta mahtui kiinalaisesta keittiöstä mukaan myös makuja, joista en ollut täysin vakuuttunut. Sanotaan esimerkiksi sellainen sian ihralla täytetty kuppi :DD Itse majoituin Mong Kok -kaupunginosassa, jonka kadut olivat täynnä erilaisia ravintoloita ja katukeittiöitä. Länkkärityylisen aamupalan löytäminen tosin tuotti hieman ylimääräistä etsiskelyä. Täällä nimittäin on tavallista syödä aamiaiseksi lämmintä ruokaa, ja vaikka oonkin sitä mieltä, että ”maassa maan tavalla”, niin nuudeleiden sijaan pitäydyn aamulla mieluummin toastissa ja kahvissa. Kahvin voi muuten tilata joko kylmänä tai kuumana. Itse kahvikupillista tilatessani, tarjoilija varmisti kolme kertaa, millaisena haluan kahvini. Tuli jotenkin sellainen fiilis, että ”kuumana” oli väärä vastaus? (Pitäydyin kuitenkin itsepintaisesti tässä vaihtoehdossa ja sain kuumaa kahvia). Kiertelimme luonnollisesti myös Hongkongin kuuluisimpia nähtävyyksiä. Suosikkipaikkani oli ehdottomasti Victoria Peak, jonka huipulta avautuvat mielettömät näkymät alas kaupunkiin. Huipulle pääsee jyrkkää rinnettä pitkin nousevalla hammasratavaunulla. Olimme huipulla pimeän aikaan ja näköalat olivat vaikuttavat. Kaupungin valoloistoa kannattaa ehdottomasti käydä ihastelemassa myös mereltä käsin. Otimme lautan Victoria harbourista ja ihailimme kaupungin siluettia vastarannalta. Vaikka Hongkongissa riittää vilinää ympäri vuorokauden, tuntuu kaupunki auringon laskettua heräävän henkiin. En oikein osaa selittää, mutta tunnelma on jotenkin aivan erilainen, kuin päiväsaikaan.

Vaikka öiset kaupunkimaisemat jäivät mieleeni kaikista vahvimmin, on myös Lantaun saarella sijaitseva jättiläinen buddhapatsas näkemisen arvoinen. Alue on täysin erilainen kuin pilvenpiirtäjien täyttämä Hongkong Island. Vietin paljon aikaa myös kaupungin katuja tutkien. Kadut ovat täyttyneet markkinoista ja tarjolla on oikeastaan mitä tahansa keksiä saattaa. Erikoisin paikka oli ehkäpä lintumarkkinat. En ostanut papukaijaa kotiinviemisiksi, mutta oli kiinnostavaa katsella paikallisten vaan kävelevän ympäriinsä lintuhäkkeinensä. Markkinoilta voi tehdä myös vähemmän epätavallisia ostoksia, tai jos tinkiminen ei kiinnosta, niin voi suunnata johonkin lukuisista kaupungin ostoskeskuksista. Jos tavaranpaljous ei ahdista, on Hongkong shoppailijalle varsin mainio kohde.

Lentojeni muutoksesta johtuen vierailuni Hongkongissa jäi vain muutaman päivän mittaiseksi. Aikaa tässä huikaisevassa metropolissa saisi helposti kulumaan paljon paljon enemmänkin. Parissa päivässä harvoin pääsee täysin kiinni uuteen paikkaan ja myönnän, että Hongkong on mielestäni edelleen hieman liikaa kaikkea. En esimerkiksi voisi ikinä kuvitella asuvani siellä, mutta se on ehdottomasti mielenkiintoinen vierailukohde ja täynnä tekemistä.

Kirjoita kommentti
5.10.2015 by katareissaa

Kootut vinkit Fidzille

Päätin vielä koota hieman yhteen omia kokemuksia Fidziltä. Ennen reissua en mitenkään mahdottomasti löytänyt tietoa tästä matkakohteesta suomeksi (no okei, en kyllä hirveän aktiivisesti etsinytkään), mutta ehkäpä näistä vinkeistä saattaisi olla hyötyä jollekulle Fidzin matkaa suunnittelevalle. Eihän tää mikään kaikenkattava opas ole, mutta muutamia huomionarvoisia asioita, joista ainakin itselleni olisi ollut hyötyä, jos olisin etukäteen niistä ollut tietoinen.

Huomioi matkan suunnitteluvaiheessa: Fidzi on sopiva matkakohde, jos hakee reissultaan aktiivista rantalomaa, rentoa oleilua ja paratiisimaista tunnelmaa. Paikka on yllättävän monipuolinen ja saarilta löytyy sopivia kohteita niin reppureissareille, surffareille, sukeltajille, lapsiperheille kuin luksuslomailua rakastavillekin. Ilmasto on trooppinen ja lämpötila on läpi vuoden sama, noin 25-30 astetta. Paras matkustusaika on kuitenkin huhtikuusta marraskuulle, sillä sadekausi ajoittuu joulukuusta maaliskuun loppuun. Pyörremyrskyt ovat todennäköisimpiä alkuvuodesta ja voivat sotkea matkasuunnitelmat. Oma reissuni sijoittui huhtikuun loppupuolelle ja kelit olivat oikein kohdillaan!

Matkustaminen Fidzille: Lennot Suomesta Fidzille ovat kalliit ja pitkät. Matkasta on kuitenkin mahdollista selvitä vain yhdellä vaihdolla, lentämällä esimerkiksi Hong Kongin kautta. Helpointa Fidzin reissu on yhdistää maailmanympärimatkaan. Esimerkiksi mantereiden väliseen lentoon, tyyliin Sydneystä Losiin, voi joillakin lentoyhtiöillä sisältyä ilmainen pysähdys Nadilla. Australiasta ja Uudesta-Seelannista käsin Fidzille on myös mahdollisuus kytätä edullisempia lentoja.

Liikkuminen Fidzillä: Koska Fidzi koostuu sadoista saarista, tuo se paikkojen välillä liikkumiseen omat haasteensa. Saarten välillä liikkumisvaihtoehdot ovat joko lennot tai venekyyti. Maan sisäiset lennot ovat kalliita, mutta nopea ja helppo tapa liikkua. Valtaosa ihmisistä liikkuu kuitenkin meriteitse. Turisteilla Bula Pass on suosittu matkalippu saarten välillä liikkumiseen. Kyseisen passin voi ostaa haluamalleen ajalle ja sen voimassaoloaikana saa liikkua joustavasti tiettyjen saarten välillä niin paljon, kuin haluaa. Kannattaa kuitenkin huomioida se, että veneet eivät kulje non-stoppina (saattaa siis olla vain yksi vuoro päivässä) ja monet majapaikat vaativat kahden yön vähimmäisyöpymisen (ja buukkauksen etukäteen). Se, että vierailisi päivän aikana useammalla saarella, onkin käytännössä hyvin haastavaa. Itse yllätyin siitä, kuinka kallista saarten välillä liikkuminen on (toisaalta näin jälkikäteen ei mikään ihme, sillä saarille kuljetetaan lähinnä turisteja). Esimerkiksi viikon Bula Pass olisi maksanut oman reissuni aikaan hieman yli 200 euroa. Bula Pass voi olla jossain tilanteessa hyvä valinta, mutta itse päädyin liikkumaan yksittäisillä venekyydeillä, jotka buukkasin majapaikkojeni kautta. Kannattaa ainakin edes vähän yrittää suunnitella matkaansa etukäteen, niin saa selvyyttä siihen, mikä on itselle sopivin tapa liikkua saarten välillä. Saarten sisällä puolestaan voi liikkua taksilla, vuokra-autolla, yksityisillä autokyydeillä tai paikallisbusseilla. Kokeilin muutamaan kertaan myös liftausta ja se onnistui mainiosti. Pienemmillä saarilla ei välttämättä ole minkäänlaista liikennettä, koska sitä ei yksinkertaisesti tarvitse, vaan kävellen pääsee kaikkialle.

Majoitus: Fidzillä on tarjolla runsaasti erilaisia majoitusvaihtoehtoja. Itse yövyin erilaisissa hostelleissa, joiden asiakaskunta koostui pääosin pienellä budjetilla matkaavista ja backpackereista. Taso oli vaihtelevaa ja on hyvä varautua siihen, että lämmintä vettä ei aina välttämättä ole saatavillla, internetistä puhumattakaan (huom. omat kokemukseni perustuvat siis ainoastaan budjettivaihtoehtoihin). Paikalliset hostellit eroavat esimerkiksi Ausseista ja Euroopasta siinä, että niissä on harvoin yhteiskeittiötä ja rahaa kuluukin helposti suunniteltua enemmän ravintolaruokaan. Omissa majapaikoissani henkilökunta oli kuitenkin hyvin ymmärtäväistä ja he keittivät minulle ystävällisesti vettä päivinä, jolloin halusin piheillä ja syödä kuppinuudeleita raflaruoan sijaan. Joillain pienemmillä saarilla ei kuitenkaan ole lainkaan kauppoja, joten niillä on käytännössä täysin resortien armoilla. Esimerkiksi Mana-saarella ollessani päädyin buukkaamaan suosiolla all-inclusive-paketin, joka sisälsi aamiaisen, lounaan ja illallisen (juomat eivät kuuluneet hintaan). Pienemmille saarille kannattaakin ehdottomasti varata mukaan myös hieman omia eväitä ja juomavettä/vedenpuhdistustabletteja. Toki resorteissa usein on omat kauppansa (enemmänkin pieni kioski), joissa on myynnissä kaikenlaista, mutta hinnat ovat pilvissä verrattuna esimerkiksi pääsaaren paikallisiin marketteihin.Kulttuuri: Länsimaihin verrattuna meininki on Fidzillä todella yhteisöllistä. Paikalliset asuvat kylissä, joissa on kussakin oma päällikkönsä. Musiikki on läsnä kaikkialla ja iltaisin ihmiset kokoontuvat yhteen juomaan kavaa ja viettämään aikaa yhdessä. Fidziläiset ovat kohteliaita ja tuttavallisia, he tulevat helposti juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Henkilökohtaisesti minulle jäi paikallisista lämmin ja ystävällinen kuva. Suurin kultturiero länsimaihin lienee erilainen aikakäsitys. Saarilla vallitsee täysin oma aikansa, Fiji Time, eikä kelloa seurata turhan tarkasti. Aikataulut pysyvät harvoin ja asiat tapahtuvat omalla painollaan. Jos VR toimisi Fidzillä, niin ei kukaan välittäisi myöhästelystä eikä junahenkilökunnan tarvitsisi lainkaan lepytellä viivästyksistä suivaantuneita matkustajia :DD Itseäni mietitytti, ehtivätkö ihmiset täällä ikinä ajoissa töihin, mutta kai koko systeemi vaan toimii joustavammin. Matkailijan kannattaakin olla valmis joustamaan omissa aikatauluissa eikä esimerkiksi missään nimessä varata paluulentoa samalla päivälle, kun on vasta tulossa takaisin pääsaarelle pienemmiltä saarilta. Yleisesti ottaen rento aikakäsitys on kuitenkin varsin jees ja stressivapaa meininki tarttui nopeasti, minne sitä lomalla kiire olisikaan?

Hintataso: Itse yllätyin Fidzin hintatasosta enkä mitenkään kovin positiivisesti. Toki Fidzi on edullinen verrattuna Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, mutta Kaakkois-Aasialle se ei hintakilpailussa pärjää. Tästä syystä monet aussit suuntaavatkin lomailemaan mieluummin Balille, joka on Fidziä huomattavasti edullisempi lomakohde. Toki Fidzilläkin voi matkustaa pienellä budjetilla, esimerkiksi hostelliyöpymisestä maksoin edullisimmissa paikassa noin kahdeksan euroa yöltä. Tutkiminen ja vertailu kannattaa, sillä hintaerot ovat paikoin valtavia. Yleisesti ottaen hotellit ja länkkäreille suunnatut palvelut ovat kalliita, mutta jos liikkuu paikallisbusseilla ja käy paikallisissa kaupoissa, säästää huomattavia summia.Kohdevinkkejä: Koska Fidzin kansainvälinen lentoasema sijaitsee Nadissa, saavat monet matkailijat ainakin jonkinlaisen kosketuksen pääsaareen. Monesti kuulee sanottavan, ettei pääsaareen kannata tuhlata aikaa, mutta itse olen sitä mieltä, että myös Viti Levulta löytyy siistejä paikkoja. Esimerkiksi Coral Coast on hyvä vaihtoehto kokeilla snorklausta tai laitesukellusta. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti lähteä saarihyppelemään pienemmille saarille, joilla maisemat ovat kuin suoraan lomaesitteistä. Turkoosia merta, kauniita rantoja ja lempeässä tuulessa huojuvia palmupuita. Upea miljöö on innoittanut myös useita elokuva-ammattilaisia, esimerkiksi Tom Hanksin tähdittämästä Cast Away -leffasta tuttu saari sijaitsee Yasawan saaristossa ja kuvauspaikalle järjestetään opastettuja retkiä. Jos taas kaipaa vaihtelua rantalomailuun, on Taveuni ihan mahtava kohde. Tällä Fidzin kolmanneksi suurimmalla saarella voit vaikka uida vesiputouksissa, samoilla sademetsissä eksoottisten kasvien keskellä tai kiivetä vuoren huipulle ihailemaan auringonlaskua Tyyneen valtamereen.

Siinä ne, mitä vielä tuli mieleeni. Lisää saa toki kysellä kommenttiboksissa, mielelläni vastailen. Blogin oikeasta sivupalkista muuten löytyvät kaikki Fidziä käsittelevät postaukseni, kategoriassa ”Fidzi” siis kiinnostuneille lisää tunnelmia ja fiilistelyä :)) xx

2 kommenttia
2.10.2015 by katareissaa