Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Koh Phangan

Pieleen mennyt reissupäivä

Siaminlahdella vietettyjen rentojen saaripäivien jälkeen oli aika jatkaa matkaa takaisin kohti Bangkokia, josta matka jatkuisi lentäen Pohjois-Vietnamiin. Pysähdyin kuitenkin vielä ennen Vietnamiin siirtymistä muutamaksi päiväksi sympaattiseen Prachuap Khiri Khaniin, josta kirjoitan vielä ehdottomasti oman postauksensa. Te siellä ruudun toisella puolella näytitte aiemmin matkantekopostauksille vihreää valoa, joten ennen seuraavaan kohteeseen siirtymistä päätin jakaa matkakertomukseni Koh Phanganilta Prachuap Khiri Khaniin. Koska kyseessä on Kaakkois-Aasia, ei kaikki kuitenkaan mennyt aivan niin kuin olin suunnitellut ja ehdin jo suutuspäissäni julistaa koko päivän totaalisen epäonnistuneeksi.

1-IMG_4691

1-IMG_4701

1-IMG_4694

1-IMG_4698

1-IMG_4702

Päätin panostaa matkustusmukavuuteen ja ostaa liput aamun ensimmäiseen lauttaan, jotta ehtisin Chumponista Prachuapiin liikennöivään junaan, pystyisin etsimään periltä majapaikkaa valoisaan aikaan ja kerkeäisin ehkä vähän tutustumaan paikkoihinkin. Lauttamatka itsessään sujui ongelmitta ja saavuttiin satamaan aikataulun mukaisesti. Perillä satamassa jouduin kuitenkin hieraisemaan silmiäni, sillä se vaikutti jotenkin ihan erilaiselta kuin viime kerralla. Ajattelin sen johtuvan vaan siitä, että saarille lähtiessäni olin ollut yölautassa ja pimeässä kaikki yleensä näyttää erilaiselta (jos olisin vaivautunut ottamaan asioista etukäteen selvää, olisin jo tässä vaiheessa tiennyt, että olin tosiaan ihan eri satamassa, sillä Chumponissa on useampia satamia ja yölautta lähtenyt ihan eri paikasta…)

1-20160320_085842

1-20160320_102743

1-IMG_4708

1-IMG_4711

Olin suunnitellut nappaavani satamasta taksin juna-asemalle, mutta satamassa ei ollut ensimmäistäkään taksia (mistä lähtien?!?) En kuitenkaan hermostunut, sillä aikaa junan lähtöön oli ruhtinaalliset 50 minuuttia, ja sitä paitsi junat ovat Thaimaassa lähes aina jonkin verran myöhässä ja viime kerralla matka satamasta asemalla oli hujahtanut alle vartissa  (tosin kyseessä oli silloin tosiaan eri satama). Lautan matkustajista melkein kaikki olivat matkalla suoraan Bangkokiin ja hankkineet jo etukäteen bussilautta-yhdistelmäliput. Onneksi kuitenkin löysin satamasta juna-asemalle liikennöivän bussin. Kerroin, että junani lähtee 12:46 ja haluan ehdottomasti ehtiä siihen, ja minulle vakuutettiin, että lähdetään ihan heti ja kerkeän kyllä kyseiseen junaan.

1-IMG_4721

1-IMG_4723

1-IMG_4725

En tajua, että missä hevonkuusessa tää satama oli, mutta matka asemalle kesti pienen iäisyyden. Bussi mutkitteli ympäri lähiöitä ja kävi ihan kaikessa rauhassa pudottelemassa paikalliset tyyliin kotioviensa eteen, ja kun lopulta saavuimme juna-asemalle, näytti kello 12:50. Nyt löytyivät kaikki aiemmin kadoksissa olleet taksikuskit ja he hyökkäsivät suoraan meidän bussista tulevien matkustajien kimppuun: ” train gone”, ”where are you going?”, ”no more trains today”.  Pakenin juna-asemalle tarkistamaan tilanteen ja taksikuskien puheet osoittautuvat todeksi, juna oli lähtenyt ajallaan vain neljä minuuttia aikaisemmin. Väite siitä, ettei junia enää tänään kulkisi oli kuitenkin huijausta, joskin seuraavan junan lähtöön oli aikaa kokonaiset kuusi tuntia…

Mua otti päähän ihan suunnattomasti, vaikka yritin vaan säilyttää malttini ja hymyillä. Eikö junalle menevät matkustajat oisi muka voinut viedä ensiksi asemalle ja sitten huristella pitkin lähiöitä ei-kiireellisten matkustajien kanssa? Jotenkin tuntuu, että koko homma oli suunniteltu ja bussi viivytti matkaa tahallaan, että missattaisiin juna ja steissillä odottavat autonkuljettajat saisivat asiakkaita. Asemalla mulle tarjotaankin minibussikyytiä Prachuapiin, luonnollisesti moninkertaiseen hintaan siitä, kuin mitä juna maksaisi. Kieltäydyn ja päätän odottaa iltajunaa, koska en halua, että kiero juoni onnistuuu. Harmittaa, että oon maksanut ekstraa aamulautasta ja nyt ”menetän” lähes kokonaisen päivän, kun oon jumissa Chumponissa, josta kaikki mielenkiintoiset paikat sijaitsevat kilometrien päässä keskustasta. Jos oisin tienny tästä, oisin voinu vaan lähteä vasta iltalautalla ja viettää kivan päivän Koh Phanganilla. Oon vihainen taksikuskeille, bussikuskeille ja kaikille kusettajille. Kai itsellenikin, oishan miun pitänyt tietää, että näin voi ihan hyvin käydä.

1-IMG_4726

1-20160320_154133

1-IMG_4728

1-IMG_4729

Äkkään steissiltä rinkkaansa kanniskelevan länkkäritytön ja avaudun hänelle ärsytyksestäni. Ramona kuuntelee myötätuntoisesti, kun kerron tarinani junan missaamisesta ja teoriani autokuskien punomasta salaliitosta.  Puhuminen helpottaa, sillä lähes heti, kun oon saanut ilmaistua harmitukseni ääneen, kiukuttelu alkaa tuntua ylireagoinnilta ja päätän, etten anna yhden vastoinkäymisen pilata päivääni. Päätetään mennä yhdessä lounaalle ja meillä riittää paljon juteltavaa. Ramona kertoo viettävänsä Chumponissa yhden yön ja varanneensa hotellin aseman läheltä, ja mikä parasta siellä on uima-allas. Hän ehdottaa, että voisin tulla odottelemaan junaani sinne eikä mua tarvitse kauaa houkutella! Hotellin henkilökunta on tosi ystävällistä ja he antavat minun tulla hengailemaan hotellin altaalle koko päiväksi. Illalla lähdetään tsekkaamaan Chumponin kuuluisat yömarkkinat ja syödään katukeittiöstä aivan taivaallisen herkullista thairuokaa.

1-IMG_4731

1-IMG_4730

1-20160320_205525

1-IMG_4732

Illallisen jälkeen hyvästelen Ramonan ja suuntaan takaisin asemalle. Asemalla on mukavaa vaan tarkkailla ihmisiä: kulkukoirat juoksevat asemalaituria edestakaisin,  oranssikaapuinen munkki juo pillillä pirtelöään ja paikalliset rouvat haluavat kokeilla, jaksavatko he nostaa rinkkaani. Huomaan, että minuakin tarkkaillaan ja yritetään ottaa salaa valokuvia :DD Junassa on jälleen ihan mahtava tunnelma: juttelen paikallisten kanssa ja minulle tarjotaan ruokaa. Opetellaan englantia värilaulun avulla alle kouluikäisen taaperon kanssa ja hänen nukahdettuaan, näytän lapsen äidille ja isovanhemmille talvisia kuvia Suomesta puhelimen näytöltä. Kun lopulta saavutaan Prachuapiin, on jo pimeää. Paikalliset, joihin tutustuin junassa,  haluavat välttämättä auttaa minua majapaikan etsinnässä ja antavat minulle kyydin suoraan mukavan majatalon oven eteen. Taas kerran pääsen hämmästymään thaimaalaisten ystävällisyydestä! Kun kaadun sänkyyni, huomaan hymyileväni. Loppujen lopuksi junan missaamisesta seurasi kuitenkin liuta hauskoja sattumuksia, uusia tuttavuuksia ja mielenkiintoisia keskusteluja. Tämä taisikin oikestaan olla varsin hyvä reissupäivä.

Mainettaan parempi Koh Phangan

Siinä missä Koh Tao ei tuntunut täysin omalta, niin Koh Phangan ihastutti. Ja lujaa. Okei, väkeä ja vipinää saarella riitti, mutta se ei kuitenkaan tuntunut niin täyteen ahdetulta kuin pikkuveljensä. Koh Phanganilla on maine reppureissaajien bilesaareena, joten monet joko suuntaavat saarelle täydenkuun juhlien perässä tai skippaavat sen kokonaan riekkuvien bilehirmujen pelossa. Fakta on kuitenkin se, että meno ja meininki on pitkälti keskittynyt tietyille alueille ja saarelta löytyy paljon, jos ei nyt ihan koskemattomia, niin hyvin rauhallisia paikkoja. Juuri sellaisia paratiisisoppia, joita usein rantalomaltaan haaveissaan toivoisi. Luulen, että saaren maine onkin pitänyt sen tietyllä tapaa turvassa ja paikka yllätti minut monipuolisuudellaan ihan täysin.

1-IMG_4687

1-IMG_4623

1-20160319_095629

1-20160319_095201

1-20160317_134552

1-20160319_094932

1-IMG_4468

1-IMG_4440

Paras tapa tutustua saareen on vuokrata skootteri ja lähteä itsenäisesti kiertelemään ympäriinsä. Takseilla liikkumista en ihan periaatteesta suosittele, ne tuntuivat olevan kartellissa keskenään eikä hintoja pystynyt tinkimään juuri laisinkaan. Skootterin vuokrauksessa täytyy tietysti olla tarkkana (kuten nyt aina), itse vuokrasin skoden hostellini kautta eikä onneksi ollut mitään ongelmia. Tosin jotkin syrjäisempiin soppiin johtavista teistä osoittautuivat käytännössä mahdottomiksi ajaa, mutta muuten tiet ovat ok ja saari juuri sopivan kokoinen haltuunotettavaksi kaksipyöräisellä kruisaillen.

1-IMG_4678

1-IMG_4434

1-IMG_4490

1-IMG_4503

1-IMG_4509

1-IMG_4510

1-IMG_4486

1-IMG_4473

1-IMG_4478

1-IMG_4540

1-20160318_162121

Minulla oli Koh Taolla oma bungalowi, joten päädyin Phanganilla majoittumaan vaihtelun vuoksi hostellissa. Majapaikkani oli nimeltään Blue Dream ja voin suositella kyseistä paikkaa. Siisti, hyvä meno, uima-allas, baari, ruokaa, matkatoimisto ja biitsi kävelymatkan päässä (ei mikään saaren paras ranta tosin). Hostellilla oli puitteet kunnossa ja sinne olisi ollut helppo jäädä vaikka koko viikoksi. Ei kuitenkaan missään nimessä ei kannata vain jäädä jumiin majapaikan uima-altaalle, Koh Phanganilla kun on niin paljon muutakin annettavaa, että olisi sääli olla tutkimatta sitä enemmän.

1-IMG_4675

1-IMG_4611

1-20160316_181859

1-IMG_4407

1-20160319_181815

1-20160316_182514

1-IMG_4685

1-IMG_4637

1-20160318_144444

1-IMG_4636

En voi olla hymyilemättä kun muistelen seikkailujani pitkin saarta: Otin kameran muistikortin täyteen kuvia pitkähäntäveneistä ja torkuin riippumatossa. Kierreltiin skoottereilla ympäriinsä ja päädyttiin toinen toistaan upeammille paratiisirannoille. Käytiin pitkällä brunssilla Bubbasissa ja loikoiltiin loppupäivä poolilla. Haikattiin viidakossa lost-maisemissa ja löydettiin useita vesiputouksia. Vuokrattiin vesiskootteri (ihan superhauskaa!!!) ja harkittiin ziplinen testaamista  (ei valitettavasti ehditty). Käytiin keinumassa rannalla auringonlaskun aikaan ja reggae-keikalla puuhun rakennetussa hippibaarissa. Suunnattiin monta iltaa putkeen yömarkkinoille herkuttelemaan ja yksi ilta löysin sieltä kokonaisen sushiveneen! Yritettiin etsiä auki olevaa apteekkia ja löydettiin sellainen kaksi päivää myöhemmin. Biletettiin puolenkuun juhlissa viidakon keskellä ja naurettiin aamulla vatsa kippurassa illan tapahtumille.

1-IMG_4549

1-20160318_134127

1-IMG_4651

1-IMG_4591

1-IMG_4573

1-IMG_4560

1-IMG_4577

1-IMG_4562

1-IMG_4567

1-IMG_4547

Ei varmasti ole vaikea uskoa jos sanon, että minulla riittäisi vielä tarinaa useampaankin postaukseen Koh Phanganilta! Tämä postaus jää kuitenkin ainakin tälllä erää viimeiseksi, pakko vähän vetää mutkia suoriksi, jos aion saada koko kolmen kuukauden reissun pakettiin ennen kuin on edessä lähtö seuraavalle… Palailen blogiin ensi viikolla, huomenna nimittäin lähdetään pienelle viikonloppureissulle (ihan täällä kotimaassa, mutta oon innoissani anyway). Hauskaa viiikonloppua kaikille x

Brekky/Brunssivinkki: Bubba’s Coffee Bar Koh Phangan

En muistaakseni oo vielä kertaakaan julkaissut blogissa ravintola/kahvilasuosituksia, mutta tän paikan kohdalla täytyy kyllä tehdä poikkeus. Jos ikinä oot Koh Phanganilla ja etsit hyvää aamiais/brunssipaikkaa, niin tsekkaa ihmeessä Bubba’s Coffee Bar. Mielestäni ihan 5/5!

1-IMG_4425

1-IMG_4639

Bubba’s tarjoaa asiakkailleen länkkärityylisiä herkkuja (parhaiden thaisafkojen perässä kannattaa puolestaan suunnata Thong Salan yömarkkinoille). Valikoimassa on monenlaisia täytettyjä voileipiä, rinkeleitä, pannareita, smoothieita, mysliannoksia, salaatteja ja erikoiskahveja. Paikassa on panostettu laatuun, joka näkyy luomutuotteiden ja lähiruoan suosimisena.

1-IMG_4426

1-IMG_4673

Sen lisäksi, että ruoka on todella herkullista, pisteet myös ystävällisestä ja palvelualttiista henkilökunnasta. Ainoa miinus on Thaimaan hintatasoon verrattuna melko korkea hinta. Siitä huolimatta menisin kuitenkin uusiksi heti, jos tilaisuus tulisi. Bubbasissa ois ainesta jopa brunssikantikseksi, jos sijaitsisi pikkusen lähempänä eikä tarviis lähteä Thaimaahan asti! Tarkan sijainnin ja aukioloajat voit muuten halutessasi tarkistaa yrityksen Facebook-sivuilta.

Half Moon Party – Miten helkutissa oikein päädyin tänne?

Koh Taon jälkeen jatkoin saarihyppelyä Koh Phanganille, joka tunnetaan ehkä parhaiten massiivisista täydenkuun juhlistaan. Kyseisiin karkeloihin osallistuminen ei kuulunut laisinkaan omiin matkasuunnitelmiini, mutta laivamatkallani sain kuulla, että heti saapumisiltanani järjestettäisiin Half Moon Festival. Oli se sitten kohtalo tai puhdas sattuma, niin fakta oli se, että suunnitelmani vältellä juhlimista (ja säästää matkabudjettiani) ei olisikaan ihan niin yksinkertaista kuin olin ajatellut.

1-20160316_153532

1-20160316_153526

1-20160315_231648

1-20160315_235738

Syy sille, etten ollut puolenkuun bileistä kovinkaan innoissani, oli se, että ahdasmielisesti ajattelin olevani liian vanha ja tylsä örveltävien teinien sekaan :DD Uteliaisuus kuitenkin voitti ja ajattelin, että jos kerran olen paikalla, niin mitä järkeä linnoittautua yksin neljän seinän sisään sen sijaan, että kävisin kokemassa nää maailman kuuluisimpiin lukeutuvat karkelot. Hostellillani olikin ihan mainio meininki, tutustuin mukaviin tyyppeihin ja muutaman ämpärin jälkeen minut oli saatu vakuutettua siitä, että festareita ei yksinkertaisesti voi jättää väliin eikä suolainen 1000 bahtia (!?!) pääsylipusta edes tuntunut niin kamalan pahalta.

1-479742_10206547136616879_2628798391337833904_n

1-20160316_030656

1-20160316_010125

1-20160316_001139

1-10583893_10153346180472793_7817295617336345198_n

Millaiset puolenkuun juhlat sitten olivat? Toimivaa livemusiikkia, rentoa bilekansaa, mielettömästi kaikenlaista oheiskrääsää ja sujuvat järjestelyt. Toisin kuin täydenkuun juhlat, Half Moon Festival järjestetään muuten viidakossa. Itselleni tämä selvisi vasta seuraavana päivänän ja oli vähän tyhmä olo, kun olin siellä bileissä koko yön kuvitellut olevani rannalla, mutta ihmetellyt, kun merta ei löytynyt mistään :’DD Kokonaisuudessaan juhlat noudattivat pitkälti tuttua kaavaa: ilta venyi yöksi, siitä aamuksi ja seuraavana päivänä hengattiin altaalla, herkuteltiin ja juoruttiin illan tapahtumista. Vaikka ilta olikin tosi hauska ja paikoin menoa voisi kuvailla jopa eeppiseksi, niin loppujen lopuksi se oli kuitenkin vain bileilta muiden joukossa. Puolenkuun juhlat olivat ehdottomasti käymisen arvoiset, mutta Koh Phanganilla on kattavasta bileskenestä huolimatta paljon muutakin tarjottavaa ja itse ihastuin saareen ihan muista syistä. Niistä tulossa lisää juttua myöhemmin x